Nimimerkki kirjoitti
"Eihän Herran Pyhässä Ehtoollisessa epäuskoiselle ole mitään muuta tarjolla kuin tilkka viiniä ja öylätti, nämä tietenkin menevät ruuansulatrukseen.
Ei epäuskoinen Ehtoollisessa Jeesus kohtaa millään tasolla. Jeesus Kristus Vapahtaja jonka uskova ehtoollisessa syö ja juo elävänä ja kuolleista ylösnousseena, ei todellakaan menen ruuansulatukseen."
Toinen nimimerkki muistutti tärkeällä tavalla siitä, kuinka ehtoollista asettaessaan Jeesus Nasaretilainen oli tilanteessa ruumiillisesti läsnä! Kuinka se leipä, jota Kiirastorstain yössä syötiin siis voisi olla Jeesuksen ruumis muuta kuin symbolisesti?
"Eihän Herran Pyhässä Ehtoollisessa epäuskoiselle ole mitään muuta tarjolla kuin tilkka viiniä ja öylätti, nämä tietenkin menevät ruuansulatrukseen.
Ei epäuskoinen Ehtoollisessa Jeesus kohtaa millään tasolla. Jeesus Kristus Vapahtaja jonka uskova ehtoollisessa syö ja juo elävänä ja kuolleista ylösnousseena, ei todellakaan menen ruuansulatukseen."
Toinen nimimerkki muistutti tärkeällä tavalla siitä, kuinka ehtoollista asettaessaan Jeesus Nasaretilainen oli tilanteessa ruumiillisesti läsnä! Kuinka se leipä, jota Kiirastorstain yössä syötiin siis voisi olla Jeesuksen ruumis muuta kuin symbolisesti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mainitsemani nimimerkkien hyvät kommentit koskettavat erinomaisen syvällistä ja tärkeää asiaa yhteisessä kristillisessä uskossa. Tämä kertoo myös siitä, miten avainasemassa Herran pyhä ehtoollinen on tässä kristillisyydessä.
Samaan perheeseen kuuluu myös niiden opetukset, joita kutsun "Pyhä Henki - Raamattu" linjan edustajiksi. He tahtovat aloittaa puhtaalta pöydältä ja nähdä Hengen valossa kirkkaasti, mitä Raamattu todella tarkoittaa ilman suurten kirkkojen asiaan tuomia mutkia ja harhoja.
Katson asiaa tässä ihmiskuvan kannalta ja asetan vastakkain raamatullisen ihmiskuvan ja antiikin Kreikassa vallinneen ihmiskuvan, jolla on valtavasti vaikutusta yhä nykyaikana.
Pyhä Henki - Raamattu linjalaisten käsitys kristinuskosta on rakenteeltaan ihmistä ajateeln hyvin lähellä islamia.
Olen useaan otteeseen todennut muualla, että nilivaaralainen esikoislestadiolaisuus on olemukseltaan hyvin lähellä islamia varmaan samanlaisen Hengen korostamisen ja Raamatun sivuuttamisen tähden.
Työnimi Saara ihmetteli jollain palstalla, miten "ruumiillinen ehtoollisen nauttiminen" voisi mitenkään olla yhteydessä syntien anteeksiantamiseen?
Tämän ihmettelyn taustalla on hyvin hengellinen islamilaistyyppinen käsitys kristinuskosta.
Islamissa näet on Jumalan ilmoittaman ehdottoman totuuden ilmoittava pyhä kirja. Uskova oppii tuntemaan tämän ilmoituksen, uskoo sen ja alistuu noudattamaan Jumalan tahtoa elämässään.
Synnit saadaan anteeksi suoraan Jumalalta hengellisesti, onhan Jumala armollinen ja laupias ja ymmärtää luomansa ihmisen olemuksen.
Hengellisen kristillisyyden ilmapiiri on sama. Sielu kohtaa Jumalan ja näiden kahden välille syntyy elävä yhteys (uudestisyntyminen) jossa Jumalan Henki asettuu ihmiseen, jolla on ihmisen henki. Henki ja henki synkkaavat ja näin alkaa uusi elämä.
Puhtaasti hengellistä, siistiä ja järkevää, sekä islam että hengellinen kristillisyys.
Syvemmällä taustalla on perustava näkemys siitä, mitä on sielu ja mitä ruumis.
Nerokkaat antiikin kreikkalaiset katsoivat, että ikuinen sielu asuu aineellisen ruumiin vankilassa.
Kaikkin kirkkaimmin tämä näkyy filosofi Platonin ajattelussa, jolla on maailmanlaaja vaikutus yhä tänään myös kristillisessä kirkossa.
Aineellinen todellisuus on "täydellisten ideoiden" virheettömän maailman vajavainen varjo, ja ihminen elää tämän epätäydellisen materiaalisen maailman vankina. Ruumis on olemukseltaan himokas, mässäilevä, mammonaa palvova, materialistinen ja korkeuksiin ja puhtauteen pyrkivä sielu kärsii tässä vankeudessa.
Antiikin Kreikan käsitysten mukaan kuolemassa ruumis mätänee, tuhoutuu, ja sielu vapautuu vankilastaan. Mitä sitten tapahtuu on tosin hieman hämärän peitossa eikä kreikkalainen käsitys tuonelasta ollut välttämättä kovin positiivinen.
Meille on tärkeä tämä ihmisen rakenne, jossa on ikuinen kuolematon sielu ja ajallinen, aineellinen ruumis.
Raamatun ihmiskuva on olennaisesti toisenlainen kuin antiikin Kreikan järkevä ja nykyään yleisesti omaksuttu sielu-ruumis käsitys.
Ensimmäisessä kertomuksessa Jumala luo ihmisen osana luomakuntaa ja hänen ominaispiirteensä on mieheksi ja naiseksi eli seksi. Jumala asettaa ihmisen hallitsemaan luomakuntaa, josta hän itse on olennainen osa.
Tämä kuva on hyvin lähellä modernia tieteellistä ihmiskuvaa, jossa tutkitaan kehomme alkuaineita, rakennetta, suhdetta muihin eläviin olentoihin, luonnon ja ihmisen suhteita, ihmisen hallinnan vaikutuksia ja seurauksia, aivojen kemiallisen toiminnan ja henkisten asioiden, myös uskonnollisten kokemusten välistä yhteyttä.
Toisessa luomiskertomuksessa ihminen tehdään maan tomusta (Adam, adamah) ja tähän tomumajaan Jumala puhaltaa "elämänvoiman" nefesh.
Vanhassa testamentissa korostetaan, että tämä savesta tehtyyn ihmiseen puhallettu elämä on veressä.
Raamattu ei anna ihmisen olemuksesta kovin selkeää kuvaa ja painotukset vaihtelevat esimerkiksi Jobilla ja Psalmeissa.
Kuolleiden sielujen asuinsija on sheol, tuonela, eikä kovin iloinen paikka.
Myöhäiseen juutalaisuuteen tulee mukaan ilmeisesti Iranin uskonnosta käsin ajatus kuolleiden ruumiillisesta ylösnousemuksta.
Sielun ikuinen elämä - voihan se olla!
Mutta että myös ruumis heräisi kuolleista, no way Jose!
Riita oli Jeesuksen aikana erityisen ankara, fariseusten omaksuttua uuden opetuksen ruumiin ylösnousemuksesta ja saddukeusten pitäytyessä perinteiseen näkemykseen sielun kuolemattomuudesta.
Isä Jumala antaa vastauksen siinä, kun suurena pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten JEESUS NOUSEE RUUMIILLISESTI KUOLLEISTA.
Ihminen on siis kokonaisuus, henki,sielu, ruumis, eikä sielu, joka asuu ruumiissa ("haamu koneessa")
Jeesus on Jumalan Sana, joka tulee lihaksi (inkarnaatio)
Pyhä Henki - Raamattu linja, spiritualistinen hengellinen kristillisyys, sen enempää kuin islam, ei tarvitse oikeasti mitään Sanan lihaksitulemista.
Kaikki tapahtuu heille hengen, uskon, sielun tasolla Jumalan ja ihmisen välillä.
Aineellinen maailma ei merkitse mitään.
Herran pyhä ehtoollinen edustaa raamatullista ihmiskuvaa eli kyseessä ei ole vain uskova sielu, ihmisen henki, vaan ihminen kokonaan - henki, sielu ja ruumis.
Iankaikkisuuden lupaus ei koske vain sielua, vaan ihmistä kokonaisuutena.
Raamattu ei käytä ilmausta, että Jumalan Sana tulee ehtoollisessa aineeksi, kuten Jeesus syntyy Neitsyt Marian kohdusta
Luther ei järkeile, vaan Jeesuksen sanojen perusteella yksinkertaisesti opettaa "tämä viini on Jeesuksen veri, tämä leipä on Jeesuksen ruumis"
Sana ja aine yhdessä.
Sana koskettaa sitä, joka sen kuulee ja ottaa uskossa vastaan, aine koskettaa ruumista.
Voi pyhä yksinkertaisuus sentään, miten pihalla olet! Ei yhtään huvittaisi alkaa taas selittämään ihan perusasioita viidakon miehelle, joka sotkeutuu liaaneihinsa.
Mitäpä tuumit esim. siitä että ODOTAMME ruumiimme lunastamista?
Ihminen on ruumis, sielu, henki kokonaisuus. Vain henki on se joka tässä ajassa uudestisyntyy ja on yhteydessä silloin Jumalaan. Sielu jossa on tunteet ja järki, pysyvät langenneessa tilassa, samoin ruumis.
Lunastuksemme on siis sielun ja ruumiin osalta vielä tapahtumatta. Uusi luomus uudestisyntyneissä on nimenomaan uudestisyntynyt henki. Jos tuo henki saa hallita ihmistä, sillä on valta alistaa sielu ja ruumis tottelemaan sitä. Se on juuri hengessä vaeltamista.
Kun et ymmärrä tätä, vertaat raamatunmukaisen uskon islamin uskoon. Voiko suurempaa sokeutta olla? Ja kaiken törkeänä huipentumana kuvittelet opettavasi täällä asioita raamatunmukaisesti. Kyllä se kuule edelleen on se sielullisuuden viidakkokirja sinun opetuksesi lähde.
Raamattua tunnet vain kirjaimen tasolla, et hengen tasolla, etkä voikaan tuntea ennenkuin ihmisyydessä ylpeä (vaikka muuta väität) henkesi taipuu ja nöyrtyy Totuuden edessä tuomitsemaan KAIKEN itsessäsi. Silloin et enää hapuile maailman kunniaa ja järkeile Jumalan ihmeitä luonnollisen järjen valossa, vaan alat näkemään asiat hengellisin silmin.