Moikka kaikki!
Oon kohta 23-vuotias nainen jolla päällisin puolin oikein loistavasti asiat: rakastava perhe, poikaystävä, ihania ystäviä ja unelmien opiskelupaikka. Mulla on ollut taipumusta murehtimiseen jo kauan mutta nyt jatkuva asioiden vatvominen ja tulevan pelkääminen on riistäytynyt käsistä: pelkään aivan jatkuvasti jotain sosiaalisini suhteisiin liittyvää! Joko että poikaystäväni jättää mut ja etin jatkuvasti hänen sanoistaan ja eleistään jotain mikä voisi viitata siihen tai sitten pelkään että hän pettää mua yms.. TAI sitten pelkään että ystäväni hylkäävät mut eivätkä oikeesti halua olla mun kanssa vaikka suurimman osan kanssa ollaan kohta tunnettu 10 vuotta. Ei näitä tällasia ennen ollut :( sama opiskelukavereiden kanssa. Kaikki oli hyvin syksyllä mutta nyt jos en ole kuullut jostain pariin viikkoon (luentoja ei enää nyt keväällä ole niin ei nähdä yliopistolla) alan heti kuvittelemaan oonko tehnyt jotain väärin tai onko ne jossain porukalla sillain ettei oo pyytänyt mua mukaan.. Ja joskus ens edes viitti puhua kellekkään tai laittaa vaikka facessa viestiä kun pelkään että jos se vastaa jotenkin töykeästi niin mulle tulee kamalan paha mieli. En ymmärrä mikä muhun on mennyt!
Kaikki oli tosiaan hyvin vielä pari vuotta sitten enkä esim. lukiossa oisi voinut kuvitellakkaan että joskus joudun käyttämään aivokapasiteettia tällaseen! Kamalan energiaa kuluttavaa ja ahdistavaa kun joutuu tällasia murehtimaan ja vaikea keskittyä mihinkään tärkeään kun tentteihin lukemiseen. Asun siis vieraalla paikkakunnalla mikä voi osaltaan vaikuttaa siihen syntyneeseen tunteeseen jäänkö jostain paitsi mitä kaverit kotona tekee mutta oon jo asunut jonkin aikaa eikä tällaset ajatukset alussa vaivannut.
Yläasteellä tapahtuneessa koulukiusaamisessa voi olla tähän myös syyllinen mutta toisaalta, aikasemmin en oo tästä kärsinyt. Onko mitään vinkkejä millä saada parempi itsetunto ja samalla elämänlaatu? Surettaa kun suuri osa päivästä menee tällaisten juttujen pyörittelyyn pään sisällä :( Enkä näistä hirveesti viitti puhuakaan koska en halua saada valittajan leimaa. Siis kamala miellyttämisen ja hyväksynnän tarve mulla on mutten ymmärrä miks se on nyt tullut. Oon kyllä menossa puhumaan psykologille mutta sinne on aika pitkät jonot. Toivottavasti joku osaisi antaa käytännön vinkkejä itsetunnon vahvistamiseen :)
jatkuva murehtiminen :(
1
455
Vastaukset
- Kissanminttu26
Heippa jjeesi-,
en oo ennen kirjoittanut (siis ikinä) tälle palstalle, mutta nyt on pakko.
Valitettavasti en osaa auttaa Sinua ongelmassasi, sillä minä itsekin etsin samanlaiseen tilanteeseen vastauksia. Myös minä hain opiskeluaikanani apua ja tapaan edelleen säännöllisesti terapeuttiani.
Koulukiusaamistaustasi voi olla hyvinkin yksi selittävä tekijä oireillesi; itsellä samanlainen menneisyys kiusattuna. Kuitenkin vielä varhaisemmassa elämänvaiheessa tämä lienee alkanut, minulla ainakin -tähän olen ainakin päätynyt. Mutta, kuten Sinunkin tapauksessasi, minäkään en oireillut lukiossa juuri lainkaan, vaan tämä puhkesi vasta myöhemmin. Ja kuten itse oletkin jo päätellyt, niin itsetunnosta tämä mitä ilmeisimmin on kiinni, eli sitä tulisi kehittää :)
Minulle on tuputettu keinoa listata paperille hyviä puolia itsessäni sekä omia onnistumisiani, mutten ole siitä lainkaan vakuuttunut... En itsekään tiedä mikä tähän auttaisi. Kuitenkin on jollakin tapaa lohduttavaa kuulla, että siellä jossakin on joku toinen, joka käy läpi samanlaista "helvettiä" kuin mitä itse koen joka päivä...Toivon, että viestini tuo lohtua tilanteeseesi, vaikken suoranaisesti vinkkejä itsetunnon parantamiseen Sinulle osaakaan kertoa. Mikäli kuitenkin keksin jonkin keinon, kerron sen toki täälläkin :) Uskon todella siihen, että tästä voi vielä parantua :)
Voit kuitenkin koittaa ottaa kiinni huolistasi yksi kerrallaan, esimerkiksi "kaverit hylkäävät minut" ja listata syitä sille, minkä vuoksi moinen ajatus on putkahtanut mieleesi. Kysy itseltäsi murheen yllättäessä, että "oletko nyt aivan varma että näin käy?" ja vastaa tähän kysymykseen itsellesi. Mieti, mitä sanoisit kaverillesi joka kertoisi murehtivansa kyseisestä asiasta. Sano sama itsellesi :)
Tiedän, että ylimurehtiminen ja muut pakkoajatukset rajoittavat elämää tavattoman paljon, mutta jaksan vielä uskoa siihen, että siitä voi parantua :) Pärjäät kyllä, ja se mitä koet on ymmärtääkseni aika yleistä :) Mitään hätää ei varmasti ole, ystäväsi rakastavat sinua kuten myös perheesi ja poikaystäväsi, olet mahtava tyyppi ihan varmana, Sinun pitää vain itse myös huomata se :)
Ps. Puhu jollekulle läheiselle. Minä epäröin kauan, kunnes kerroin. Ja he ymmärsivät kaikki asian ja tukevat minua parhaansa mukaan :) Älä jää yksin!
Tsemppiä, kaikki järjestyy!:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 73893
Miltä se tuntuu
Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s104768- 54713
- 41684
- 49644
- 44640
- 31629
Mitä se olisi
Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?34577- 50570
- 38516