Olisiko täällä ihmisiä, jotka ovat päässeet irti ns. turhasta alkoholilla läträämisestä jolla tarkoitan sitä, kun yksin pitää ottaa kaljaa tai sitä, että joka ikinen vkl pitää juoda. Mitkä tekijät, motivaattorit ovat saaneet teidät pitämään alkoholin käytön aidosti kohtuullisena eli sellaisena, että ei joka vkl tarvitse ottaa eikä varsinkaan jos yksin on?
Taustasta sen verran, että oon ihan hyvässä duunissa, kroppa ainakin ok kunnossa, reilu 30v mies, sinkku. Kavereita riittää ja sieltä nousee ehkä se suurin "paine" juoda alkoholia kun miesporukat ainakin oman kokemuksen harvemmin viettävät aikaa keskenään ilman jonkin sortin illan viettoa ja sitä kautta alkoholin käyttöä. Käyn lenkillä, pelaan joukkuepelejä ja yleiskunto on vähintään kohtuullinen. Mutta mua häiritsee tämä jonkin sortin riippuvuus tästä kuningas alkoholista.
Mitä tulee kansanterveyslaitoksen alkoholimittariin, niin sen mukaan alkoholinkäyttö ei ylitä riskirajaa annosmäärän pysyessä alle 24 annosta viikko. Oma keskimääräinen kulutukseni on mennyt viimeisen 1-2 vuoden aikana osapuilleen näin:
- Ma - To arkipäivinä yhtenä päivänä juon 2 annosta
- Vkl pe voi mennä 3-4 annosta
- Lauantaina yleensä menee se 10-15 annosta ja siis lähestulkoon joka vkl bileiden tms yhteydessä. Jos ei bileitä niin silti 4-6 annosta menee.
- Sunnuntaina 2 annosta
--> Yhteensä siis aika hyvin lähellä sitä 24 annosta.. ja kun juon niin yleensä silloin menee muutama nuuska..ei kuitenkaan koskaan selvin päin ollessa. Mutta mutta...
Alkoholin vaikutukset ovat alkaneet näkymään lievinä univaikeuksina, pää ei pysy duunissa enää niin kirkkaana, väsymys iskee helpommin duunipäivän aikana iltapäivisin ja urheilusuoritukset tietysti kärsivät. Ja kyllähän tasainen yli 20 annosta viikko alkaa jollain tapaa näkyä myös ihossa.
Taustasta niin ikään, että jonkin sortin tyhjyyttä tunnen sisällä ja se muutama kalja on pakokeino arjesta. Sanotaan, että sitä tyhjyyttä voi korvata jollain harrastuksella, tai jos kauhee flaksi käy niin vaikka parisuhteella. Onko olemassa jotain muita tapoja jolla itsensä motivoiminen olla tarttumatta pariin lohdukekaljaan onnistuu? Kokemuksia / vinkkejä?
Nytkin on toinen kalja menossa urheilusuorituksen jälkeen.. tää on jotenkin mennyt vinksalleen tää kuvio.. asia siis häiritsee, mutta on vaikeuksia päästää irti.
Ei tarvitse käsitellä silkkihansikkain, kaikki kommentit tervetulleita.
Taustasta sen verran, että oon ihan hyvässä duunissa, kroppa ainakin ok kunnossa, reilu 30v mies, sinkku. Kavereita riittää ja sieltä nousee ehkä se suurin "paine" juoda alkoholia kun miesporukat ainakin oman kokemuksen harvemmin viettävät aikaa keskenään ilman jonkin sortin illan viettoa ja sitä kautta alkoholin käyttöä. Käyn lenkillä, pelaan joukkuepelejä ja yleiskunto on vähintään kohtuullinen. Mutta mua häiritsee tämä jonkin sortin riippuvuus tästä kuningas alkoholista.
Mitä tulee kansanterveyslaitoksen alkoholimittariin, niin sen mukaan alkoholinkäyttö ei ylitä riskirajaa annosmäärän pysyessä alle 24 annosta viikko. Oma keskimääräinen kulutukseni on mennyt viimeisen 1-2 vuoden aikana osapuilleen näin:
- Ma - To arkipäivinä yhtenä päivänä juon 2 annosta
- Vkl pe voi mennä 3-4 annosta
- Lauantaina yleensä menee se 10-15 annosta ja siis lähestulkoon joka vkl bileiden tms yhteydessä. Jos ei bileitä niin silti 4-6 annosta menee.
- Sunnuntaina 2 annosta
--> Yhteensä siis aika hyvin lähellä sitä 24 annosta.. ja kun juon niin yleensä silloin menee muutama nuuska..ei kuitenkaan koskaan selvin päin ollessa. Mutta mutta...
Alkoholin vaikutukset ovat alkaneet näkymään lievinä univaikeuksina, pää ei pysy duunissa enää niin kirkkaana, väsymys iskee helpommin duunipäivän aikana iltapäivisin ja urheilusuoritukset tietysti kärsivät. Ja kyllähän tasainen yli 20 annosta viikko alkaa jollain tapaa näkyä myös ihossa.
Taustasta niin ikään, että jonkin sortin tyhjyyttä tunnen sisällä ja se muutama kalja on pakokeino arjesta. Sanotaan, että sitä tyhjyyttä voi korvata jollain harrastuksella, tai jos kauhee flaksi käy niin vaikka parisuhteella. Onko olemassa jotain muita tapoja jolla itsensä motivoiminen olla tarttumatta pariin lohdukekaljaan onnistuu? Kokemuksia / vinkkejä?
Nytkin on toinen kalja menossa urheilusuorituksen jälkeen.. tää on jotenkin mennyt vinksalleen tää kuvio.. asia siis häiritsee, mutta on vaikeuksia päästää irti.
Ei tarvitse käsitellä silkkihansikkain, kaikki kommentit tervetulleita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen kun tietäisin, niin perustaisin heti raittiusyhdistyksen.
Kai se on ennen kaikkea omasta heräämisestä ja sen jälkeen lähinnä itsekurista kiinni, onnistuuko alkoholin käytön vähentäminen elämää haittaamattomalle tasolle.
Sen olen huomannut, että harvoin sen paremmin ihmissuhteet kuin maallinen menestys auttavat raitistumisessa. Päinvastoin ihmissuhteet usein johtavat juopottelun jatkumiseen ja ongelmien kasvamiseen.
Jos ottaa jotain tavoitteita joihin haluaa juopottelun vaihtaa, niin kannattaa pitää nämä tavoitteet erillään raittiustavoitteesta. Muuten palaa helposti juopottelemaan jos ei onnistu niissä tavoitteissa joihin juopottelun vaihtaa.
Pitäisi selvittää ensin päämääräsi.
Pyritkö suhteellisen raittiiksi vai lievästi juoppoutuneeksi?
On se ihan järkevää että välillä pysähtyy miettimään alkon käyttöään.Aina voi tapojaan muuttaa jos on todella haluja siihen.
Mulla vajaa parikymppinen poika ja viimeksi ottanut pari olutta helmikuun alussa.Mä en ihannoi juomista mutten sitä häneltä kiellekkään.Nytkin six-pack kaapissa pölyttymässä.
Kaverit vähän mökötelleet kun ei poikaa huvita rällätä viikonloppuja mutta eivät ole hylänneetkään.
Kyllä sä löydät sen sun oman rajasi ajan kanssa.Ei miellyttämisen halusta kannata krapulaa hommata.Sen juomisen voi hoitaa myös tyylillä eli hillitysti,silloin tällöin.
Juoppous tuppaa olemaan yhdensuuntainen tie. Se tie jota pitkäksi sanotaan. Käytännössä juomisen vaihtoehtona on vain raittius. Se tulee yleensä sitten, kun juoppo on saavuttanut oman pohjakosketuksensa. Pohjakosketus on kullakin juopolla persoonallinen, sillä kaikkien ei tarvitse menettää perhettään, ystäviään, työtään, omaisuuttaan, terveyttään ja vemmeltää ajoväylillä oksennukset rinnuksilla ja aterioida letkuista. Mutta kun on noin vahva itsetunto kuin sinulla - avauksesta se käy ilmi - pohjakosketus on vielä kaukana, kaukana.
Toisin sanoen olen sitä mieltä, että makuun päässeen juomarin on käytännössä mahdoton ryhtyä kohtuukäyttäjäksi. Asiasta on tällä palstalla käyty kärjekkäitä keskusteluja ihan viime aikoina. Osa veljistä ja siskoista etanolissa on sitä mieltä, että se on ihan helppoa.
Olen siis sitä mieltä, että avauksessa esittämäsi, sanaton, toive siirtymisestä kohtuukäyttäjäksi ei ole mahdollinen. Voit toki vähentää juomista teknisesti ja sinnitellä aikasi "kohtuukäyttäjänä", mutta silloin tilanteesi on keinotekoinen ja stressaava, ja laukeaa aikanaan "aitoon" juomiseen, jolloin otetaan menetetyt viinat "takaisin" korkoineen.
Terve,
olen samanikäinen mies ja monelta osin samoissa ajatuksissa ja tilanteissa, joskin olen perheellinen.
Huomasin nopan yleiskunnon (urheilen myös) ja työkunnon sekä mielialan laskun kun alkoholimääräni kasvo tuosta sinun 2-3 annosta päivässä määrästä johonkin 5-7 annokseen. Pieni taskumattipullo ja iso olut oli niin mukava nauttia renotoutukseen, lähes jokapäivä. Siitä seurasi noin vuodessa se, että uni oli huonoa, masensi, ei huvittanut eikä ollut "taitoa ja intoa" töissä sekä juominen muuttui kankkusen ja ahdistuksen poistamiseksi, ei enää ollut viihdettä millään tapaa.
Omalla kohdalla juominen kuitenkin oli periaate, tapa. En tuntenut useinkaan sairasta viinanhimoa vaan nyt kun olen ollut yli 5vko ottamatta (joka mielestä on suht pitkäaika kun takana on jopa vuosia ilman yli 3-4 pv raittiusjaksoja) niin vieläkään ei ole yhtään vaikeaa. Nautin elämästä kun olen paljon energisempi ja elämäniloisempi. Olen parempi ihminen ympäriläni oleville.
Yksi motivaatio voisi olla raha. Laita oikeasti kuukauden viinarahat kippoon ja huomaan kuun lopussa kuinka voit ostaa jotain tarpeellista ja hienoa tavaraa sen tilalle, että sulla ei ole kankkusta.
Toinen voisi olla velvollisuus olla parempi ihminen muita kohtaan. Ei kukaan jaksa olla sun kaveri kun tuosta masennut kuten mulle kävi. Itseaiheutettu masennus viinalla. Onko typerämpää olemassa? Parisuhdetta ei kannata perustaa ennenkuin olet sinut tämän asian kanssa.
Sitten on terveys. Itse pelästyin kovasti kun aloin ajattelemaan sitä kuinka alkoholisairuksia voi olla piilevänä kropassa, haitat näkyy vasta kun on liian myöhäistä. Olisi todella kauheaa ja noloa saada kirroosi 40 vuotiaana tai haimatulehdus joka estää satunnaisen viinoittelun kokonaan. Lisäksi alkoholin pidempää käytettynä pehmittää pään eli sinusta tulee hermoheikkoinen ja kiukkuinen vanha ukko. Ei kovin kivaa sekään.
Kaikista suurin motivaationi taisi olla kuoleman pelko. Kyllä sillä viinalla voi ihmisen tappaa ja se kannattaa sisäistää. Enkä itse edes lopeta kokonaan vaan lopeta päivittäisen alkon käytön.
Sepskukalle nostan peukkua!