Kuopparinnan kanssa eläminen

Hei kaikki! Olen 15v tyttö ja minulla on kuopparinta eli pectus exavatum. Se ei ole hirveän syvä, mutta minulla on huono itsetunto sen takia. En ole hyväksynyt sitä asiaa enkä ole puhunut siitä kellekkään. Haluaisin kertoa vanhemmilleni, mutta en tiedä miten ottaisin asian puheeksi ja että miten hän reagoisi siihen. Haluaisin leikkaukseen, mutta en tiedä millainen hinta sillä edes on ja kela ei taida kustantaa, koska se on muka kosmeettinen haitta :( Minulla on oireita kuopparinnasta ja sen kanssa on vaikea hengittää ja jos vaikka olet juoksulenkillä niin hengästyy todela nopeasti ja tuntuu ettei saa happea. Nytkin on hengen ahdistusta. Haluaisin käydä lääkärillä ennen kuin vanhempani tietäisivät, mutta en tiedä miten menisin sinne ja en usko että he ymmärtäisivät vaan haluaisin puhua ammattilaisen kanssa joka tietää asiasta. Onko kohtalotovereita? Kiitos jos vastaatte! :)
71040
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Milloin sinulla on diagnosoitu tuo kuopparinta? Juttele vanhempiesi kanssa asiasta, kerrot mille sinusta tuntuu.

Ja onko se vain kosmeettinen haitta? Onko lääkärin arvioinut asian niin?

Äänestä

Lääkäreiden mukaan se luokitellaan kosmeettiseksi haitaksi, mutta on siinä muitakin asioita todellakin! Vaikeuksia hengittää eli hengenahdistus ja sitten oli jotai sydämmestäkin, mutta ei mitään vaarallista. Ja huomasin ite tässä pari vuotta sitten että mulla on joku kuoppa siinä ja menin sitten googlettamaan ja tiedän mikä se on :(

Äänestä

Mul on sama ku sulla ja se ahdistaa esim. ku treenaa ja menee nukkuun :( Haluisin kans leikkaukseen mut siinä on omat riskinsä ja en tiä kumpi paree? Tän kans eläminen vai rautatangot rintakehäs :(

Äänestä

kannattaa käydä valittamassa lääkärille vaivoista ja pyydä lähete ortopedille ja sanot että haluat että leikataan,ainakin jostakin olen lukenut että on saanut itse päättää meneekö leikkaukseen vai ei,vaikka ei ole ollut kummonen kuoppa

Äänestä

Mun kuopparinta leikattiin 8 vuotiaana ja sitten toisen kerran puolen vuoden jälkeen ottivat kirurgisen levyn pois rinnasta. Ja ei se kuoppa leikkauksella lähtenyt pois. Tietty joitain kramppeja oli kun olin tietyissä asennoissa ja ne lähti leikkauksella. Hirveä arpi siitä jäi rintojen alle. Samoin en suosittele leikkausta kenellekään jos ei ole pakko koska se on tosi rankka kokemus. Kaikilla ihmisillä on jokin vaiva ja asian kanssa pitää vaan oppia elämään ja hyväksyä että on pikkuisen erilainen kuin muut. 15 vuotiaana mietit varmasti mitä sitten kun löytää kivan poikaystävän ja hyväksyykö se tytön jolla on kuopparinta. Se, että seurustelemaan ei ala ihan niin helposti tai ennen 20v on vain hyvä asia. Kannattaa kehittää itseään ja tehdä omista haaveista totta. Kaikki muu tulee siinä sivussa eikä mistään tarvitse jäädä paitsi.
Ja ole vain reippaasti bikineissä. Jos olet muuten pitänyt itsesi kunnossa esim. harrastanut joogaa, pilatesta tai mitä vaan tanssia ei sitä kuoppaa edes huomaa vaan se yleinen olemus ja asenne näkyy eniten.

Äänestä

Olin yks päivvä lääkirin tarkastuksessa jossa sanottii että olisi kuopparinta, itse en näe mtn kuoppaa, mutta olen nyt aika maseentunut enkä tiedä mtn asian ottaa.. Ja olen poika.. Harmittaa ihan sikana..

Äänestä

Olen itse 21v mies. Mulla on ollu 12v asti kuoparinta ja aika syvä sellainen vasemmalla puolella. Mulla ei ole ollut mitään ongelmaa mennä rannalla tai uimassa vaikka selvästi näkyykin. Urheilen aika paljon oon joutunu opettelemaan hengittää syvään ton kuopan kanssa. Itse asiassa en hengästy hirveesti nopeammin kun muutkaan.
Jos on joku pieni kuoppa rinnassa niin ei kannata ottaa riskiä mielestäni, kukaan ei oo mulle huomauttanut rannalla tai uimassa eikä mielestäni edes katsonut oudolla tavalla. Asun Helsingissä ja rannoilla on yleensä paljon ihmisiä. Ikinä ei ole kiusattu kuopan takia. Leikkausta kannattaa harkita jos oikeasti on haittaa. Nekään ei aina onnistu ja monia ketuttaa enemmän leikkauksen jälkeen kun ennen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


eikehtaaollabikineis kirjoitti:

Hei kaikki! Olen 15v tyttö ja minulla on kuopparinta eli pectus exavatum. Se ei ole hirveän syvä, mutta minulla on huono itsetunto sen takia. En ole hyväksynyt sitä asiaa enkä ole puhunut siitä kellekkään. Haluaisin kertoa vanhemmilleni, mutta en tiedä miten ottaisin asian puheeksi ja että miten hän reagoisi siihen. Haluaisin leikkaukseen, mutta en tiedä millainen hinta sillä edes on ja kela ei taida kustantaa, koska se on muka kosmeettinen haitta :( Minulla on oireita kuopparinnasta ja sen kanssa on vaikea hengittää ja jos vaikka olet juoksulenkillä niin hengästyy todela nopeasti ja tuntuu ettei saa happea. Nytkin on hengen ahdistusta. Haluaisin käydä lääkärillä ennen kuin vanhempani tietäisivät, mutta en tiedä miten menisin sinne ja en usko että he ymmärtäisivät vaan haluaisin puhua ammattilaisen kanssa joka tietää asiasta. Onko kohtalotovereita? Kiitos jos vastaatte! :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu