Jokainen meistä. Juuri sinä! Olet ainutlaatuinen, kaunis ihminen. Tunnet surua, iloa, onnea, monia tunteita. Joskus saatat miettiä mitä järkeä tässä on. Mistä olemme tulleet, mitä me täällä teemme ja miksi, minne täältä lähdemme?
Ahdistaa, miten heikkoja me olemme. Kuvittele vastasyntynyt vauva, niin voimakas tahto hänellä on elää. Niin heikko hän on, ilman ravintoa hän kuolee.
Mekin kuolemme ilman ravintoa. Kuolemme ilman lämpöä, ilman rakkautta, ainakin henkisesti. Kuolemme sairauksiin. Jokainen meistä lähtee yksi kerrallaan, toiset nuorempina toiset vanhempina, mutta jokainen lähtee. Mitä jos huomenna on jonkun läheiseni vuoro, miten jaksan? Entä jos se olen minä? Elämä on kaunis, hauras ja arvokas, mutta se loppuu, mitä minulle sitten jää käteen? Ei mitään. Minua ei ole. Jokainen uniikki yksilö lähtee, kuolee pois aiheuttaen liikaa tuskaa. Mitä voimme tehdä? Emme mitään. Kuolema on kohdattava, on lennettävä pois, päästettävä irti, pakotietä ei ole. Ainoa asia jota en pääse karkuun, en edes itsemurhalla.
Ahdistaa, miten heikkoja me olemme. Kuvittele vastasyntynyt vauva, niin voimakas tahto hänellä on elää. Niin heikko hän on, ilman ravintoa hän kuolee.
Mekin kuolemme ilman ravintoa. Kuolemme ilman lämpöä, ilman rakkautta, ainakin henkisesti. Kuolemme sairauksiin. Jokainen meistä lähtee yksi kerrallaan, toiset nuorempina toiset vanhempina, mutta jokainen lähtee. Mitä jos huomenna on jonkun läheiseni vuoro, miten jaksan? Entä jos se olen minä? Elämä on kaunis, hauras ja arvokas, mutta se loppuu, mitä minulle sitten jää käteen? Ei mitään. Minua ei ole. Jokainen uniikki yksilö lähtee, kuolee pois aiheuttaen liikaa tuskaa. Mitä voimme tehdä? Emme mitään. Kuolema on kohdattava, on lennettävä pois, päästettävä irti, pakotietä ei ole. Ainoa asia jota en pääse karkuun, en edes itsemurhalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämä ei pääty kuolemaan. Kun aikani on täsysi ja tehtäväni täällä suoritettu, lähden Isäni kotiin. Joh, evank.14. luku.
Kuolema on helpotus jos elää elämän ja kuoleman välimaastossa.
Kauniita ajatuksia, ja fiksuja ikäisellesi jos nimimerkin loppuosa kuvaa syntymävuottasi.
Voi kun voisin sanoa että kuolema on helpompi hyväksyä vanhempana, mutta harvoin pelkkä ikä auttaa, useimmat tarvitsevat elämänkokemuksia. Monilla läheisten kuolema laukaisee juuri sen prosessin että ikään kuin pakolla joutuu hyväksymään oman ja muiden kuolemansa. Voisit myös jutella isovanhempiesi kanssa kuolemasta, heillä voi olla ainutlaatuisia näkemyksiä aiheeseen.
Itse saan eniten lohtua siitä, että jatkui elämä tai ei, samassa veneessä kaikki ollaan. Kukaan tiedä tästä elämästä varmasti sen enempää kuin toinenkin. Jotkut vastaavat näihin kysymyksiin uskonnolla, toiset eivät halua edes miettiä koska kokevat ettei kuoleman ajattelussa ole mitään mieltä (kaikki loppuu kuitenkin). Sinulla on koko elämäsi aikaa miettiä näihin asioihin omia ratkaisujasi.