JAPANILAISET JUHLAT
Opiskeluaikana sain hienon ajatuksen, minun oli lähdettävä opiskelijavaihtoon. Siihen se hienous sitten päättyikin, sillä valitsin kohdemaaksi Japanin. Maa on hieno ja tyylissä löytyi monella tapaa, mutta siellä ei puhuttu kovinkaan paljon englantia, suomea he osasivat suunnilleen yhtä paljon kuin minä japania. Tavat siellä olivat myös hieman erilaiset kuin meillä, mutta matkimalla minä selvisin. En suostunut menemään minnekään ensimmäisenä. ”Jonossa toisena” -periaatteella selvisin mielestäni melko mukavasti.
Mutta aika usein koin seisovani huteralla maaperällä, niin psyykkisesti että fyysisestikin, sillä joku vatkasi siellä kallioperää vähintään kerran viikossa, monesti useanminkin. Sellainen lattioiden vapina sai minut aina odottamaan sitä suurta rysäystä, jota ei onneksi koskaan tullut. Japanilaiset eivät sitä odottaneet, pikemminkin he pelkäsivät sitä.
Harmi etten pystynyt keskustelemaan kaikkien heidän kanssaan, vaikka he tunsivat jokainen minut. Poikkeuksia tietenkin oli, kuten vastasyntyneet ja vanhainkotien asukkaat ja muutamia miljoonia muita siinä kaupungissa. Gorillan tuntee jokainen, mutta gorilla ei tunne ketään. Minä olin tosiaankin enemmän, kuin vain pieni simpanssi tuona vuonna, sillä olin ystäväpiirini pisin. Suomessa en ollut tottunut moiseen asemaan, jos jossakin oli kymmenen jätkää koolla, niin varmasti ainakin yksi heistä oli minua pitempi. Sellainen ymmärrys minulle tuli, että minä olin jättiläinen jostain Pohjoisnavan tuntumasta ja jättiläiset ovat tunnetusti hyvin riskiä porukkaa.
Kuten jo sanoin, olin aina jonossa toisena, ainoa poikkeus tuohon järjestykseen tuli päivänä, jolloin täytin 22 vuotta. Silloin minun oli pakko astua ensimmäiseksi, vaikka sitä ei olisi ilmeisesti kannattanut tehdä. Joka tapauksessa kaverit olivat järjestäneet minulle yllätyksen, jollekin paikalliselle kerholle. Porukalla minua sinne saateltiin ja hauskaa oli, itsekin nauroin mukana, vaikka en pysynyt kärryillä heidän puheissaan. Menomatkalla en vielä tiennyt, että minut aiottiin jättää itsekseni sinne juhlimaan. Homma valkeni minulle vasta siinä vaiheessa, kun ypöyksin kumartelin japanilaiselle herramiehelle syviä linkkuveitsikumarruksia ja kuulin takanani poistuvien kavereiden iloisen naurunremakan.
Herra japanilainen saatteli minut huoneeseen, jonka lattiaa peitti tatami, itse asiassa seinätkin oli pehmustettu parin metrin korkeudelle asti. Saattelijani poistui saman tien, kun oli saanut minut istuma-asentoon matolle, myöhemmin minä olen arvaillut, että jos vieras istuu, niin se ei lähde niin helposti kävelemään ja katoa kadun vilinään.
Kohta huoneeseen tuli toinen paljon isompi mies, joka houkutteli minut riisumaan kenkäni ovensuunurkkaan, takki otettiin myös pois. Sitten se hyökkäsi kimppuuni ja heitti minut selälleni tatamiin.
Minä tein itseäni selväksi englannin kielellä niin paljon kuin kerkesi.
– No, no, no… huusin ja kipitin alta karkuun.
Pari kolme minuuttia sen kaupungin isoin mies ajoi minua takaa siinä huoneessa. Tilanne oli aika ahdistava, sillä se oli melko pieni koppi. Onneksi takaa ajajani oli melkoisen hidas juoksemaan. Lopulta se hoksasi, etten halunnut painia sen kanssa. Ja minulle valkeni pikkuhiljaa, että kaverit olivat halunneet testata minun voimiani ja siksi lähettäneet minut tähän koettelemukseen. Vähän nolosti päättyi Pohjoisnavan Jättiläisen painimatsi sillä kertaa. Tietenkin ystäväni käyvät viimeistään huomenna paikan päällä kysymässä kuinka kova vastus minä olin ollut. Itse tuskin osaan ja haluankaan sitä heille selittää.
Lopulta olimme painimestarin kanssa tarpeeksi kumarrelleet ja herra lähti johdattelemaan minua ulos, mutta me päädyimmekin toiseen huoneeseen. Heti kun olin astunut sisälle, ukko tyrkkäsi oven kiinni ja jäi itse ulkopuolelle. Koin tulleeni kidnapatuksi ja ajattelin että onpa siinä mitä eläkepäivillä muistelen ja jälkikasvulle kertoilen.
OPPIA IKÄ KAIKKI
2
672
Vastaukset
- Pohjoisen jätti
JATKUU
Odottavan aika on pitkä ja niinpä rupesin aikani kuluksi tutkimaan huonetta. Ulos en sieltä päässyt ilman avainta, se oli aika mukava havainto. Huomasithan virkkeessä piilevän ironian. Huoneen yhdessä nurkassa oli jonkinlainen pukki, selvästi siihen pystyi sitomaan ihmisen kiinni, ehkä se oli jonkinlainen kidutuslaite. Taas minua ilahdutti oma terävyyteni. Ei kai sentään, rupesin miettimään, eikös me olla nyt yhdessä maailman kehittyneimmistä kulttuureista. Tuskin täällä mitään kidutusta enää harrastetaan. Huone oli pian tarkastettu, joten hiippailin istumaan penkille, jolla oli rautajalat. Penkki oli päällystetty ruskealla nahalla ja esteettä näki, että se oli pultattu lattiaan kiinni. Pitihän minun sitä kokeilla: tosi tiukasti oli paikallaan. Istahdin sille ja samassa tunsin vapinaa, kallio kaupungin alla tärähteli ja minä olin lukittuna tänne, toivottavasti tämä talo ei sorru.
Lopulta sisälle astui n. 30-vuotias mies, joka oli hieman minua lyhyempi ja tietenkin pukeutunut pukuun ja valkoiseen paitaan. Heti, kun pakolliset kumartelut olivat ohi, hän vaati minua riisumaan kenkäni. En minä enää ruvennut pelleilemään joutavia, koska oli jo lähdössä pois. Herra itse potkaisi kenkänsä ovipieleen, riisui takkinsa ja ripusti sen ovipielen naulaan. Sitten hän alkoi kääriä hihojaan. Silloin minulle valkeni, että tässä oli uusi painivastukseni, koska en ollut tohtinut otella edellisen kanssa, niin hänen tilaleen oli hankittu toinen. Eikä tämä taatusti ole heikko vastus, totesin. Harteikas mies, jolla oli vahvat ja kiinteät käsivarret. Tämä on taatusti sitkeä junttura ja ahkera treenaaja. Toden näköisesti tämä mies on myös voimakkaampi kuin edellinen ja on tietenkin myös ketterämpi. Hyvä minä!
Mutta kun kaveri avasi tuomansa putken muotoisen kotelon ja veti sieltä kolme eripituista vitsakimppua ja asetti ne penkin päähän vierekkäin, niin tunsin kuinka deodorantti petti kainaloissani ja hiki valui pitkin kylkiäni. Olisin toivonut sittenkin, että kotelossa olisi ollut miekka. Oli alkamassa ilmeisesti joku kummallinen japanilainen rituaali, toivottavasti minun tarvitsee vain katsella, mutta jos pitää hosua noilla kimpuilla, niin minä ainakin haluan sen pisimmän käyttööni.
Eikä siinä enää kumarreltu, yksi karjaisu vain ja jätkä oli kimpussani, kaatoi minut alleen maahan ja repi kengät jaloistani heitellen ne ovensuuhun. Hän pyöri päälläni kuin hyrrä ja repi jo takkiani, josta minä luovuin vapaaehtoisesti, ettei se repeytyisi. Kaveri vaikutti tosi riskiltä, paljon voimakkaammalta kuin minä. Kyllä sellaisen asian pystyy arvioimaan näinkin lyhyessä ajassa, enkä taatusti erehtynyt. Kamppailu oli kiivas, aina kun nuoruuden notkeudella onnistun hankkimaan itseni hieman parempiin asemiin, niin palautti mies minut voimalla entiseen statukseeni. Pari kolme minuuttia sitä ottelua kesti ja sen tiimellyksessä olin menettänyt housuni. Minulle oli myös selvinnyt, miten tämä homma päättyy: se päättyy huonosti, tai todella huonosti. Vastustajani oli ennenkin harjoitellut tällaista lajia, mahtavien voimiensa lisäksi hän osasi niputtaa minut. Jouduin katselemaan maailmaa eri näkökulmista, milloin pää hänen kainalossaan, toisinaan tuijottelin hänen reisiensä välistä kahta hyvin muodostunutta pakaraa. Valkoinen paita sopi hänelle hyvin, niin kuin muillekin japanilaisille miehille. Olisin voinut ihailla hänen harteikasta olemustaan ja paidan alla pullistelevia lihaksia, jollei olisi koko ajan pitänyt olla huolissaan omista housuistaan. Olisikohan operaatioon tullut tauko, jos olisin osannut sanoa japaniksi:
– Anteeksi herra, mutta teidän paitanne selän takana on noussut hieman vyön päälle!
Yhtä asiaa minä ihmettelin, kun vain muilta kiireiltäni ehdin: kuinka jollakin lähes itseni kokoisella miehellä voi olla noin lujasti voimaa. Olinko minä vielä keskenkasvuinen ja onko kaikki kolmekymppiset luonnostaan noin paljon riskimpiä. Sitä kai minä ihmettelin silloinkin, kun minut kannettiin penkin luo, jolla kohta istui yksi japanilainen mies suomalainen opiskelijapoika sylissään. Ei se mikään romanttinen sylikkäin istuminen ollut, vaan minä olin mahallani hänen vasemman reiden päällä ja raudanluja käsivarsi piteli minua paikoillaan. Oikealla jalallaan hän lukitsi koipeni, niin etten päässyt kääntymään hänen sylistään lattialle, enkä liiaksi sätkimään. Samassa alkoi vitsakimppu tanssia pakaroillani.
Jos pakaroita piiskataan vasta ensimmäisellä vitsakimpulle ja pari sellaista odottaa vielä vuoroaan penkillä, niin kyllä siinä pulssi nousee väkisin. Kun vielä muistaa, että ovi on lukossa, niin ettei itse saa sitä auki ja piiskaa antaa sellainen mies, jolle ei käytännössä pysty tarjoamaan minkäänlaista vastusta, niin homma on melko selvä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, paitsi piiskan räpse, kumpikin meistä luultavasti ymmärsi, mitä se merkitsi ainakin minulle. Siinä ahdistuksen ja kurimuksen kynsissä minulta pääsi lopulta itku, niinhän kovillekin jätkille lopulta käy, kun he joutuvat paikkaan josta eivät omin avuin selviä.- Pohjoisen jätti
JATKUU
Piiskaus loppui siihen, ja kurittajani jopa auttoi minua saamaan housut jalkaani. Minä olin kai murtunut mies, koska minua ei yhtään haitannut, vaikka hän tuli niin lähelle, että tunsin hänen lämpönsä ihollani. Kaikesta huolimatta hän näytti hyvin komealta ja oli luultavasti koko kaupungin vahvin kaveri. Ihmettelin itseäni, sillä olisin voinut lähteä hänen kanssaan vaikka kapakkakierrokselle. Hän vaikutti ihan mukavalta hepulta.
Kun me olimme kovasti kumarrelleet toisillemme, hän ohjasi minut vessaan, jossa voin laittaa ulkoasuni kuntoon, ennen kuin astuin kaupungin vilinään.
Jälkikäteen olen paljon miettinyt mitä minulle tapahtui. Vietiinkö minut painimaan, että kaverit olisivat saaneet tietää, olinko minä niin riski kuin he ilmeisesti olettivat. Luultiinko clubilla, että olin tullut piiskattavaksi, kun en halunnut painia. Vai sainko synttärilahjaksi amerikkalaisen birthday spanking-käsittelyn japanilaisessa muodossa. Ehkäpä joku japanilainen himopiiskaaja näki tilaisuutensa tulleen, kun paikalle saapui ulkomaalainen nuorimies.
Tosin totuus saattaa olla vielä piilossa ja on aivan erilainen kuin kuvittelen, enkä saa sitä koskaan tietää. Mutta tuo piiskasauna on vaikuttanut todella paljon elämääni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381789Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61391Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421367Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345- 141342
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21173