Pahin psykoosisi?

Tulen kostamaan teille, tässä, taikka seuraavassa elämässä. Sen vannon. Varsinkin sen 2 suljettua reissua ja penisreikäletkupenetraation.

Käytännössä nussitte minua penisreikääni, vaikka naisia olettekin. Don't Panic! Tapan itseni jokatapauksessa heti, kun saan välineet siihen.

You fucking bitch ..aika kulunut klisee, mutta tarkoitan sitä täydestä sydämmestäni. Oulun EMTT pilasi elämäni.

Ennen Oulun Eteleäistä Mielenterveystoimistoa, olin hyvännäköinen nuori mies ilman minkäänlaista rikosrekisteriä, mutta se vanhojen muistelusta.

Jäi vähä vaivaamaan..aiheuttiko se mielenterveystoimisto sulle tilan, josta syystä murtauduit apteekkiin? Ja mitä sun ulkonäölle tapahtui? Huh, onneks siirsin hoitoni yksityiselle, ei tarvii asuinpaikkakuntani mielenterveystoimiston psykiatrioppilaiden lääketestaajana enää olla.

Lääkemääräysten ja siitä seuranneiden tapahtumien jälkeen löivät minulle diagnoosin: Psykoosipiirteinen persoonallisuus.

Näin se homma toimii. Deal with it.

Mikä hitto on psykoosipiirteinen persoonallisuus? Mulle lätkäistiin bipotuomion lisäks vielä epävakaa persoona ja vuosikausia ramppasin kiltisti mtt:ssa ja aina kun uus psykiatriopiskelija tuli edellisen tilalle, vaihdettiin lääkitys "uudempaan ja tehokkaampaan". Lopulta totesin ettei tää ole ihmisarvoista touhua, kun kamalista sivuvaikutuksista kertoessa ainoa kommentti oli "mielenkiintoista".

Ootko huomannu semmoista, että hirveän nuivasti suhtaudutaan siihen, että kieltäytyy lääkkeistä? Syy ei ole vilpitön huoli potilaan voinnista, se on tullu todistetuks, mut mikä? Saako ne psykiatrit jotai lahjuksia lääketehtailta vai miks lääkkeiden syönnin lopetus niitä huolestuttaa?

Tässä vaan on niin hullunkurinen juttu takana, et Kela ei korvaa terapiaa, ennenkun on kokeiltu lääkkeitä. Siks minäkin turrutin vuosia bipon oireita neurolepteillä, kunnes en enää erottanut, olinko unessa ja näin unta vai olinko hereillä. Kun sitte yritettiin saada Kelalta hyväksyntä terapiaan, tuli vastaus, että olen liian huonossa kunnossa. Mitä muutakaan oisin voinut niiden lääkemäärien jäljiltä olla?

Mulla psykiatrin antama "apu" on ollu lääkkeiden tehosta kyselyä ja niiden vaihtamista ja sivuoireiden kirjaamista mihin lie käyttöön. Siis selkeästi olen ollu koehenkilönä, vaikkei mulle semmoisesta koskaan kerrottu tai lupaa kysytty.

Selvisi siitä, kun psykiatri sanoi, että lääkeyhtiö haluais tietää, miten potilas reagoi lääkkeenvaihtoon tuosta vain lennosta, ilman vanhan vähittäistä lopetusta. Vain häkki ja juoma-annostelija puuttui. Mä oli arvoton koe-eläin.

Lääkkeistä.. Minulta meni usko lääkkeisiin kun kyselin muilta mitä ne söi. Toisella kakssuuntanen toinen skitso. Minä masentunut. Kaikilla samat neuroleptit ja suunnilleen samaan aikaan oli vaihdettu uuteen merkkiin. Ei voi olla sattumaa. Samat lääkkeet syötetään kaikille, oli sairaus mikä tahansa.

Se syy miksi minä en koskaan suostunut niihin tuputettuihin mielen
lääkkeisiin koskemaan, oli juuri tuo ns. hiljainen tieto.
Mulla oli jo ikää sen verran ja sitä kautta ympäröivästä maailmasta
muilta ihmisiltä eri medioiden välityksellä sekä sukulaisista tätä
tositarinajuttua miten heillä oli mennyt niiden aineiden kanssa.

Niiden kokemukset niistä oli pääsääntöisesti huonohkot siihen aikaan,
joten minulle asennoituminen siihen asiaan alusta alkaen oli helppoa,
no mental drugs. Eikä kyllä kaduta se päätös vähääkään.

Mä joudun syömään lääkkeitä ainoastaan siksi, että voin mennä porukoille syömään sunnuntaisin, kun ne ei kestä mua oikeana itsenäni. Siis en kelpaa heille muutoin, kuin huumattuna, vaikka heillä sitävastoin riittää selitettävää asuntonsa huonosta kunnosta ja ainaisista avioriidoistaan, sekä aivan ihmeellisistä väitteistään milloin mistäkin. Kuitenkaan välien katkaisu ei tule kysymykseen, sillä silloin he soittelevat perään ja ovat huolissaan siitä olenko tullut hulluksi. Miten ihmeessä voin selvitä tällaisesta tilanteesta. He ovat vielä 20 vuotta liian nuoria kuolemaan, joten odottelukaan ei tule kyseeseen, eikä se ole ihmisarvoistakaan. Mitä helvettiä mä teen ?? Mä haluan eroon näistä tyypeistä. Ketä ikinä ovatkaan. Eivät ainakaan mun äiti ja isä. Jotain hulluja !!