Varsinaisesti tätä en masennuksen piikkiin laita mutta enpäs tiiä äkkiseltään mihin muuallekaan tämän olisin kirjoittanut.
Tosiaan, oon 19v tyttö. Mua on jo kauan aikaa vaivannut ajoittainen huono itsetunto. Useimmiten olen kuitenkin melko itsevarma, varsinkin jos kuljen yksin. En tiedä miksi näin mutta tuntuu että tietyssä ilmapiirissä itsetuntoni laskee aina kuin salaman iskusta. Tunnen itseni tällöin todella epävarmaksi ja hyödyttömäksi, välillä ihan kuin mua ei olisi olemassakaan. Mulle ei esimerkiksi puhuta tai muutenkaan oteta mielestäni tarpeeksi huomioon.
Oon kyllä muutenkin aika herkkä itsetuntoni suhteen, välillä jo silmänräpäyksessä itsevarmuuteni voi olla aivan toisaalla jos koen jonkun itseäni kohtaan ikäväksi tuntuvan tilanteen.
Noh.. tänäänkin olin shoppailemassa tässä eräässä porukassa isossa ostoskeskuksessa, alku vaikutti lupaavalta ja ajattelin että onpas pitkästä aikaa hauska päivä tiedossa. Ensimmäisen kaupan kollattuamme huomasin että muut olivat jossakin vaiheessa jättäneet minut yksin eikä kukaan puhunut mulle yhtään mitään. Ei edes minkäänlaista viestiä. Yllätyin. Tovin kierrellessäni löysin nämä kahvilasta, mainitsin asiasta enkä saanut oikein mitään vastausta. Tunsin heti että mua ei varmaan alunperinkään kaivattu koko porukkaan ja että änkesin väkisin mukaan. No siihen meni mun fiilikset, yhtäkkiä en näyttänytkään omasta mielestäni enään miellyttävältä kaupan peiliin katsoessani, ihmisten katseet ahdistivat ja loppupäivä on muutenkin ollut ihan paska. Pääsin vihdoin kotiin ja yritän tässä nyt rauhoittua, myös tämän kirjoittamisen toivossa.
Olisipa mulla joku ihana "luottohenkilö" jolle purkaa itsetunto-ongelmaani kaikessa rauhassa ja mua ymmärrettäisiin, mutta tuntuu että sellaisia henkilöitä ei ole olemassakaan.
Ja on tietty muitakin tilanteita ollut mutta tuo tämän päiväinen taisikin olla pahin ikinä, että minut kuin hylättiin porukasta. Onko mun teidän mielestä syytä horjuttaa itsetuntoni tämäntyylisten asioiden takia?
Tosiaan, oon 19v tyttö. Mua on jo kauan aikaa vaivannut ajoittainen huono itsetunto. Useimmiten olen kuitenkin melko itsevarma, varsinkin jos kuljen yksin. En tiedä miksi näin mutta tuntuu että tietyssä ilmapiirissä itsetuntoni laskee aina kuin salaman iskusta. Tunnen itseni tällöin todella epävarmaksi ja hyödyttömäksi, välillä ihan kuin mua ei olisi olemassakaan. Mulle ei esimerkiksi puhuta tai muutenkaan oteta mielestäni tarpeeksi huomioon.
Oon kyllä muutenkin aika herkkä itsetuntoni suhteen, välillä jo silmänräpäyksessä itsevarmuuteni voi olla aivan toisaalla jos koen jonkun itseäni kohtaan ikäväksi tuntuvan tilanteen.
Noh.. tänäänkin olin shoppailemassa tässä eräässä porukassa isossa ostoskeskuksessa, alku vaikutti lupaavalta ja ajattelin että onpas pitkästä aikaa hauska päivä tiedossa. Ensimmäisen kaupan kollattuamme huomasin että muut olivat jossakin vaiheessa jättäneet minut yksin eikä kukaan puhunut mulle yhtään mitään. Ei edes minkäänlaista viestiä. Yllätyin. Tovin kierrellessäni löysin nämä kahvilasta, mainitsin asiasta enkä saanut oikein mitään vastausta. Tunsin heti että mua ei varmaan alunperinkään kaivattu koko porukkaan ja että änkesin väkisin mukaan. No siihen meni mun fiilikset, yhtäkkiä en näyttänytkään omasta mielestäni enään miellyttävältä kaupan peiliin katsoessani, ihmisten katseet ahdistivat ja loppupäivä on muutenkin ollut ihan paska. Pääsin vihdoin kotiin ja yritän tässä nyt rauhoittua, myös tämän kirjoittamisen toivossa.
Olisipa mulla joku ihana "luottohenkilö" jolle purkaa itsetunto-ongelmaani kaikessa rauhassa ja mua ymmärrettäisiin, mutta tuntuu että sellaisia henkilöitä ei ole olemassakaan.
Ja on tietty muitakin tilanteita ollut mutta tuo tämän päiväinen taisikin olla pahin ikinä, että minut kuin hylättiin porukasta. Onko mun teidän mielestä syytä horjuttaa itsetuntoni tämäntyylisten asioiden takia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä mene sellaisiin porukoihin jonka ilmapiiri saa sinut tuntemaan itsesi pahoin. Tai vaikka menisitkin niin jätä nämä muut täysin omaan arvoonsa. Ja usko pois, mutta kyllä niitä ihaniakin ihmisiä löytyy yllättävän paljon jos rohkenisi tutustua.
Heips!
Jos toiset käyttäytyvät typerästi, miksi sinun pitäisi tuntea itsesi huonoksi?
Samaa mieltä minä olen, älä mene sellaisiin porukoihin, jotka saavat sinut tuntemaan olosi huonoksi.
Luin kerran yhdestä kirjasta harjoituksen: (-----pitkät pätkät ensin selostusta ihmisen energiakentästä, eli aurasta---) Kuvittele, että energiakenttäsi on vahva ja laaja. Mene sitten esimerkiksi kauppaan ja huomaa, miten muut ihmiset reagoivat sinuun. (Todennäköisesti sinut huomataan, ihmiset väistelevät jne). Tee sitten toisella kertaa niin, että kuvittelet energiakenttäsi hyvin pieneksi. mene taas esim. kauppaan. Havainnoi. (Toidennäköisesti huomaat, että muut törmäilevät sinuun, eivät tervehdi jne.)
Olen itse huomannut käytännössä ihan saman: jos olen väsynyt ja kävelen kumarassa ja katse maahan luotuna, juuri esim. siellä kaupassakäynti on ihan tuskaa, ihmiset törmäilevät ja itse törmäilen ja ihmiset ovat hirveän ikävän oloisia. Kun sitten olen hyvin levännyt ja kävelen pää pystyssä ja todella tunnen eläväni, ihmiset tervehtivät, hymyilevät, tuntemattomatkin tulevat sanomaan kohteliaisuuksia (Suomessa, jossa ihmisten pitäisi olla tuppisuita jöröjukkia! :D ), jos satun jotakin pudottamaan, joku nostaa sen minulle heti, jos etsin jotakin, joku tulee kysymään, voiko auttaa jne....
Olet ehkä herkkä tuntemaan muiden ihmisten energioita ja jopa "imaisemaan" ne itseesi. Vahvistamalla omaa energiakenttääsi (eli auraasi), pystyt pysyttelemään omassa hyvässä energiassasi paremmin, tuppaa nimittäin olemaan niin, että ne, joilla energiat ovat matalalla, yleensä janoavat sellaisen ihmisen seuraa, joka on paremmalla mielellä. Ja niinhän siinä käy, että se, joka alunperin oli huonolla tuulella, poistuu kohtaamisesta hyvällä mielellä, kun taas se, jolla ei alunperin ollut mitään ongelmia, onkin muuttunut vähintään huonotuuliseksi.......
Suosittelen tutustumaan Ihmisen energiajärjestelmään: auraan ja chakroihin ja sitä kautta opettelemaan itsesi suojausta. en osaa nyt äkkiä mitään nettisivuja suositella, mutta itse olen lukenut esim.
Helena Luukkosen Parantava sateenkaari -kirjan,
Sonia Choquetten kirjoja,
Matthew Swordin Reiki ja Karuna -kirjan,
joissa ainakin näitä asioita käsitellään tai sivutaan.
Muuten vaan lukemiseksi, oman itsen ymmärtämistä varten suosittelen
Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -trilogiaa,
Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjaa
Wayne Dyerin Pyrkimyksen voima -kirjaa
Näitä nyt ainakin, yleensä kun jostain aloittaa, niin eteen tuppaa sitten tulemaan lisää kiinnostavaa materiaalia. :) Ai niin, Sylvi-Sanni Mannisen tutkimukset erittäin herkistä ihmisistä saattavat ehkä kiiinnostaa sinua, Google löytää kyllä. :)
Lämpimin ajatuksin,
Lumi