Televisiossa esitetään ohjelmaa Suomi on ruotsalainen. Sen opetus on, että monet asiat, joita olemme tottuneet pitämään ”suomalaisina”, ovatkin oikeasti ”ruotsalaisia”. Kunnon suomalainen ruoka kuten lihapullat ja perunamuusi paljastuu ruotsalaiseksi ruoaksi. Suomen leijona on ruotsalainen symboli ja niin edelleen.
Minusta tämä ohjelmaidea on hoopo. Ei siksi, että en uskoisi, että ”Suomi” on ”ruotsalainen”, vaan ennenkaikkea siksi, että ohjelmalta puuttuvat ilmeiset jatko-osat, siis Suomi on venäläinen, Suomi on saamelainen ja Suomi on Baltian maa.
Jos suomalaiset jotain tietävät talvisodan, Mannerheimin ja Kekkosen etisestä historiasta, niin sen että Suomi oli osa Ruotsia.
Omana kouluaikanani Suomen historia alkoi siitä, että piispa Henrik tuli Ruotsista Turun puoleen ja tapettiin. Sitten jo pieni pala maata liitettiin Ruotsiin ja siitä tulikin Suomi. Oli Pähkinäsaaren rauha ja rajaviiva Vaasan pohjoispuolelta Suomenlahden pohjukkaan, tai Täyssinän ja Turun rauha ja viiva Karjalan ja Savon läpi. Viivan länsipuolella oli Suomi. Itäpuolella ei ollut mitään.
Suomen historia on tarina, jossa antiikin kulttuurivaikutteet saapuvat Länsi-Euroopan ja Ruotsin kautta Turkuun, josta ne leviävät sisämaan metsiin kunnes Suomi oli valmis. Mutta oliko näissä metsissä jotakin, ennen kuin niistä tuli ”ruotsalaisia”, siin suomalaisia?
Suhteistamme Venäjään, suomalais-ugrilaisiin kansoihin, ortodoksiaan ja Bysanttiin tiedämme paljon vähemmän kuin ”ruotsalaisesta” Suomesta. Näin siitä huolimatta, että kristinusko tuli tänne idästä, ei suinkaan piispa Henrikin tuomana. Tai siitä huolimatta, että suomen kielen kulttuurinen konteksi avautuu vain yhteydessä Venäjän vähemmistökieliin.
Jos taas ajatellaan Suomen kohtaloa vuosisatojen saatossa, on Suomi reuna-alue. Suomen historiaa ovat muokanneet idän ja lännen kirkkojen vastakkainasettelu, Saksan ja Venäjän sodat, nationalismi ja uusien kansakuntien luominen imperiumien raunioista. Tämä ei ole pulskien taalainhevosten onnellinen rintama vaan etupiiri, osa Itä-Eurooppaa ja Baltiaa.
Kaikkein vähiten idän ja lännen välissä identiteettiään märehtivä Suomi tietää pohjoisesta. Näin siitä huolimatta, että koko Suomen historia on ollut pohjoisen työntämistä yhä kauemmaksi. Ei siitä ole kuin muutama vuosisata, kun Suomen kielialue loppui Tampereelle ja Lappi sijaitsi Keuruulla. Ainakin Itä- ja Pohjois-Suomen asukkaat ovat varmasti enemmän saamelaisten kuin ruotsalaisten jälkeläisiä.
Eivätkä ruotsalaisetkaan, sivumennen sanoen, eivät hekään ole ”ruotsalaisia”. Siihen aikaan kun ”Suomi” kuului ”Ruotsiin”, oli nimittäin suurin osa tuosta ”Ruotsista” myös Pohjanlahden länsipuolella metsäsaamelaisten, metsäsavolaisten ja Länsipohjan suomalaisten asuttamaa. Tukholmassa näitä hienoja ruotsalaisia tapoja viljelivät alasaksalaiset kauppiaat.
En nyt tähän hätään tiedä, mistä tapa syödä graavia kalaa ja sinappia saapui Ruotsin hoviin, mutta oletan että Britannian tai Ranskan hovista. Enkä tiedä, mistä leijona saatiin ruotsalaisten maakuntien vaakunoihin, mutta sen tiedän, että Ruotsin eläimistöön leijona ei kuulu ja että niitä on nähty vaakunoissa runsain mitoin Ruotsin eteläpuolellakin.
Mutta ehkä tämä jo riittää. Sillä totuus Suomesta ei ole, että on ”ruotsalainen”. Eikä Ruotsikaan ole kovin ”ruotsalainen”, tai Venäjä ”venäläinen”. Eikä Suomi tietenkään ole ”suomalainen”, hellanlettas sentään, kyseessähän on 1800-luvun puolivälin aikainen herraskainen keksintö, oikea emäkonstruktio.
Nämä tällaiset, ”Ruotsi” ja ”Suomi” ja muut, ne ovat aikamoista huijausta, ainakin jos historiasta ja kulttuurista puhutaan. Niistä on lätkämatsien lähtöasetelmaksi, mutta tuskin sivistyneen ihmisen maailmankuvan pohjaksi.
Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Helsingin yliopistossa.
Minusta tämä ohjelmaidea on hoopo. Ei siksi, että en uskoisi, että ”Suomi” on ”ruotsalainen”, vaan ennenkaikkea siksi, että ohjelmalta puuttuvat ilmeiset jatko-osat, siis Suomi on venäläinen, Suomi on saamelainen ja Suomi on Baltian maa.
Jos suomalaiset jotain tietävät talvisodan, Mannerheimin ja Kekkosen etisestä historiasta, niin sen että Suomi oli osa Ruotsia.
Omana kouluaikanani Suomen historia alkoi siitä, että piispa Henrik tuli Ruotsista Turun puoleen ja tapettiin. Sitten jo pieni pala maata liitettiin Ruotsiin ja siitä tulikin Suomi. Oli Pähkinäsaaren rauha ja rajaviiva Vaasan pohjoispuolelta Suomenlahden pohjukkaan, tai Täyssinän ja Turun rauha ja viiva Karjalan ja Savon läpi. Viivan länsipuolella oli Suomi. Itäpuolella ei ollut mitään.
Suomen historia on tarina, jossa antiikin kulttuurivaikutteet saapuvat Länsi-Euroopan ja Ruotsin kautta Turkuun, josta ne leviävät sisämaan metsiin kunnes Suomi oli valmis. Mutta oliko näissä metsissä jotakin, ennen kuin niistä tuli ”ruotsalaisia”, siin suomalaisia?
Suhteistamme Venäjään, suomalais-ugrilaisiin kansoihin, ortodoksiaan ja Bysanttiin tiedämme paljon vähemmän kuin ”ruotsalaisesta” Suomesta. Näin siitä huolimatta, että kristinusko tuli tänne idästä, ei suinkaan piispa Henrikin tuomana. Tai siitä huolimatta, että suomen kielen kulttuurinen konteksi avautuu vain yhteydessä Venäjän vähemmistökieliin.
Jos taas ajatellaan Suomen kohtaloa vuosisatojen saatossa, on Suomi reuna-alue. Suomen historiaa ovat muokanneet idän ja lännen kirkkojen vastakkainasettelu, Saksan ja Venäjän sodat, nationalismi ja uusien kansakuntien luominen imperiumien raunioista. Tämä ei ole pulskien taalainhevosten onnellinen rintama vaan etupiiri, osa Itä-Eurooppaa ja Baltiaa.
Kaikkein vähiten idän ja lännen välissä identiteettiään märehtivä Suomi tietää pohjoisesta. Näin siitä huolimatta, että koko Suomen historia on ollut pohjoisen työntämistä yhä kauemmaksi. Ei siitä ole kuin muutama vuosisata, kun Suomen kielialue loppui Tampereelle ja Lappi sijaitsi Keuruulla. Ainakin Itä- ja Pohjois-Suomen asukkaat ovat varmasti enemmän saamelaisten kuin ruotsalaisten jälkeläisiä.
Eivätkä ruotsalaisetkaan, sivumennen sanoen, eivät hekään ole ”ruotsalaisia”. Siihen aikaan kun ”Suomi” kuului ”Ruotsiin”, oli nimittäin suurin osa tuosta ”Ruotsista” myös Pohjanlahden länsipuolella metsäsaamelaisten, metsäsavolaisten ja Länsipohjan suomalaisten asuttamaa. Tukholmassa näitä hienoja ruotsalaisia tapoja viljelivät alasaksalaiset kauppiaat.
En nyt tähän hätään tiedä, mistä tapa syödä graavia kalaa ja sinappia saapui Ruotsin hoviin, mutta oletan että Britannian tai Ranskan hovista. Enkä tiedä, mistä leijona saatiin ruotsalaisten maakuntien vaakunoihin, mutta sen tiedän, että Ruotsin eläimistöön leijona ei kuulu ja että niitä on nähty vaakunoissa runsain mitoin Ruotsin eteläpuolellakin.
Mutta ehkä tämä jo riittää. Sillä totuus Suomesta ei ole, että on ”ruotsalainen”. Eikä Ruotsikaan ole kovin ”ruotsalainen”, tai Venäjä ”venäläinen”. Eikä Suomi tietenkään ole ”suomalainen”, hellanlettas sentään, kyseessähän on 1800-luvun puolivälin aikainen herraskainen keksintö, oikea emäkonstruktio.
Nämä tällaiset, ”Ruotsi” ja ”Suomi” ja muut, ne ovat aikamoista huijausta, ainakin jos historiasta ja kulttuurista puhutaan. Niistä on lätkämatsien lähtöasetelmaksi, mutta tuskin sivistyneen ihmisen maailmankuvan pohjaksi.
Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Helsingin yliopistossa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomen kehitys oli yleiseuroppalaista kehitystä, joka olisi tapahtunut kaikissa olosuhteissa kuten muuallakin Euroopassa.
Ohjelma unohti sen tosiasian, että ei ns. ruotsalainen sivistys ollut mitään ruotsalaista vaan eurooppalaista lainaa!
Eli kuten Niinistö eduskuntapuhessaan sanoi: " Suomi on eurooppalainen"!!!
Matti Klinge todisti kirjassaan, kuinka Suomeen tuli sivistys Euroopasta SAMAAN aikaan kuin Ruotsiin ja SUORAAN Euroopasta. Eli svekopropaganda sivistyksen tulosta Ruotsista Suomeen on silkka VALE.
"Matti Klinge todisti kirjassaan, kuinka Suomeen tuli sivistys Euroopasta SAMAAN aikaan kuin Ruotsiin ja SUORAAN Euroopasta."
Totta kai se tuli, olimmehan me silloin osa Ruotsia, ei ollut mitään Suomea!
Miten sivistys olisi voinut tulla suoraan Euroopasta Ruotsin kautta Ruotsiin?
Keskiajalla nuoria lähetettiin opiskelemaan Prahan, Leipzigin, Rostockin, Pariisin ja kuten Agricola ja kumpp. Wittenbergin yliopistoon. Latina oli lingua franca ja sitä opetettiin Turun ja Viipurin katedraalikouluissa. Suomalaiset harmaakivikirkot ja niiden koristelut liittyvät Pohjois-Saksalaiseen perinteeseen. Katolinen kirkko hoiti monia yhteiskunnallisia tehtäviä, koulutus, sairaanhoito, köyhäinapu. Kirkko verotti kansaa, ja kun Ruotsi itsenäistyi Kalmarin unionista, niin Kustaa Vaasa otti käyttöönsä kirkon kehittämän verotusjärjestelmän.
Kiistämätön tosiasia on että monet asiat ovat tulleet Suomeen sinä aikana, kun maamme oli osa Ruotsia. Olisi kuitenkin hullua väittää, että niitä ruotsalaisiksi keksinnöiksi, esim. kristinusko on taatusti muuta kuin ruotsalaista alkuperää (ei se ole venäläistäkään).
Ennenvanhaan Sigurd Wettenhovi-Aspa pilaili ruotsalais-gööttiläisten historiafantasioiden kustannuksella. Nämä keksivät kaikenlaisia ihmeellisiä tapahtumia ruotsalaisten menneisyydestä ja todistelivat että Ruotsi oli sivistyksen kehto. Suomenruotsalaiset keksivät itselleen mm. viikinkimenneisyyttä balttian-saksalaista alkuperää olevan Freudenthalin oppilaina. Wettenhovi-Aspa kehitteli puolestaan hullunkurisia väitteitä muka suomalaiseksi sankarihistoriaksi ja herätti yleisössä makeat naurut. Gööttiläinen historiakäsitys voi näköjään hyvin suomenruotsalaisten piirissä, ja nyt tarvittaisiin uutta Wettenhovi-Aspaa joka kunnolla pilkkaisia ja ironisoisi ruotsinkielisten omahyväisiä selitysmalleja.
Kunnia sille jolle kunnia kuuluu: esim. lukutaitovaatimus ripille pääsyn edellytyksenä on yleisruotsalainen periaate 1600-luvulta. Muistettakoon tosiasioita ja annettakoon niille arvoa. Sen sijaan sellaiset väitteet että ilman ruotsia maamme olisi alkukantainen ja kehittymätön ja ties mitä, vain vahingoittavat esittäjäänsä ja herättävät yleistä epäluuloa suomenruotsalaisten vilpittömyyttä kohtaan.
Äläppäs yritä. Et sinä savartelullla tosiasiaa muuta.
Folktingetin ja kirkon rahoittama "Suomi on ruotsalainen" osoittaa kirkon vallanhalua ja ketkä kirkossa päättävät. Ruotsinkielinen papisto on satoja vuosia ohjaillut kansan mieltä.
Ohjelma 'Suomi on ruotsalainen' on seurausta suomenruotsalaisten huonosta ja vääristyneestä itsetunnosta ja identiteettikriisistä.
Ohjelma osoittaa sen että suomenruotsalaisten väite että he ovat 'vain ruotsinkielisiä' suomalaisia, on suurta harhautusta. He ovat niin ruotsalaisia että haluavat kieltää suomalaisuuden meiltäkin ja käännyttää meidät ruotsalaisiksi. Vaikka pakolla, pakkoruotsilla ja virkamiesruotsilla.
Ohjelman alussa kerrottiin Suomen vaakunan olevan ruotsalaista alkuperää jo ajalta kun suomalaisilta ei siitä kysytty. Onko suomalaisilta koskaan kysytty minkäläisen vaakunan haluatte? Onko suomalaisilta kysytty kenet haluatte ottaa kansallisrunoilijakseksenne? Suomenruotsalaiset tahot ovat kovasti tunkeneet ruotsiksi kirjoittanutta Runebergia.
Kuinka jollekin tulee edes mieleen ruveta muistuttamaan Suomen ruotsalaisuudesta vain siksi että Suomen leijonavaakuna on alunperin jonkin ruotsalaisen ylimyssuvun vaakuna? Ruotsinkieliset ovat siitä päättäneet kysymättä suomalaisilta. Leijona on kyllä ihan alunperin Afrikasta jonka suomenruotsalaiset ovat omineet.
Ohjelma on täynnä kummallisia väitteitä ruotsalaisten sivistävästä roolista suomalaisten historiassa vaikka muualta se sivistys on Ruotsiinkin tullut. Oikeasti ruotsalaisten pitäisi olla nöyriä heille muiden tuomasta sivistykestä, kielestä lähtien. Ruotsi on saksan ja tanskan kielen sekoituksesta syntynyt kieli. Kuningas on ranskalaista sukua ym.
Omien väitteidensä mukaan suomenruotsalaiset ovat olleet Suomessa vuosisatoja, kuitenkaan suomenruotsalaisille ei ole kehittynyt mitään omaa kulttuuria. Heidän on ollut tarve opetella Bellmanin ryyppylaulut ja tuoda Lucia-neidon perinne Ruotsista koska heillä ei ole mitään omaa. Heillä on kaikki samat ryyppylaulut, pyhäruuat, juhannussalot ja luciat kuin Ruotsissa.
Totuus on aivan päinvastainen kuin Freudenthal väitti. Suomenruotsalaiset ovat ne jotka eivät ole vielä tähän päivään mennessä osoittaneet mitään kykyä kehittää omaa kulttuuriaan.
Moni asia ei oikein täsmää ruotsinkielisten historiassa. Omien väitteidensä mukaan he ovat olleet täällä satoja vuosia (joidenkin mukaan 800 vuotta) mutta silti he eivät ole edes sopeutuneet olemaan suomenkielisten joukossa.
Ruotsinkieliset väittävät olevansa ruotsinkielisiä suomalaisia. Jos he olisivat ruotsinkielisiä suomalaisia heille olisi jo muodostunut jotain omaleimaista kulttuuriinsa ja identiteetiinsä joka erottaisi heidät ruotsalaisista. Niin ei kuitenkaan ole käynyt - heillä on samat ryyppylaulut, pyhäruuat, juhannussalot ja luciat kuin Ruotsissa.
On ymmärrettävää että on halu ottaa kaikki identiteettivaikutteet Ruotsista jos ei ole kykyä tai ei ole ollut aikaa kehittää mitään omaa kulttuuriinsa. Kun on ominut valmiin ruotsalaisen kulttuurin ja identiteetin, silloin on voinut omissa pikku ympyröissään kuvitella olevansa ylempänä muita.
Tähän asti suomenruotsalaiset ovat omissa pienissä ympyröissään tyytyväisinä esiintyneet mukamas ylempänä kulttuurikansana, ollenkaan ymmärtämättä että, identiteetin ja kulttuurin matkiminen Ruotsista ei mitään kulttuurikansan olemusta tee.
Suomenruotsalaisilla ei ole ollut aikaa kehittää omaa kulttuuria ja siksi heille on ollut helpompaa opetella Bellmanin ryyppylaulut ja tuoda Lucia-neidon perinne Ruotsista. Totuus on aivan päinvastainen kuin Freudenthal väitti. Suomenruotsalaiset ovat ne jotka eivät ole vielä tähän päivään mennessä osoittaneet mitään kykyä kehittää omaan kulttuuriaan 800 vuodessa.
Jos he olisivat olleet täällä niin kauan kuin väittävät niin silloin he olisivat jo irrottautuneet ruotsalaisesta identiteetistä ja kulttuurista, ja pyrkisivät omaan suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja identiteettiin.
Suomenruotsalaiset eivät osaa oikein päättää kumpi väite on heille tärkeämpi: Että he ovat olleet 800 vuotta Suomessa vai suomalaisuus/ suomenruotsalaisuus. Heidän on vaikeata uskottavasti uskotella molempia.
Suomenruotsalaiset eivät ole saaneet vieläkään omaa suomenruotsalaista identiteettiä eivätkä ole saaneet karistettua ruotsalaista identiteettiä itsestään 800 vuodessa. Se on juuri suomenkielisen ja ruotsinkielisen ero. Me emme korosta olevamme jotain muuta kuin muut ympärillämme. Me suomalaiset olemme joka tapauksessa suomalaisia emmekä esiinny 'lainahöyhenissä'.
Kuinka heikko identiteetin pitää olla että vieläkin pitää korostaa omaa muualta tuotua identiteettiä? Ovatko he koskaan juurtumassa tänne?
Suomenruotsalaiset ovat väitteensä mukaan asuneet jo kauan Suomessa mutta mitkään merkit eivät siihen viittaa, koska oman suomenruotsalaisen identiteetin merkitys on heille niin mahdottoman pieni verrattuna ruotsalaiseen identiteettiin. Toivon todella että suomenruotsalaiset voisivat joskus olla ylpeitä omasta itsestään eikä vain ruotsalaisesta matkitusta kulttuuriperinnöstä.
Helsingin Jätkäsaareen kortteli på svenska
Ruotsinkielisen korttelin toteutuminen Helsingin Jätkäsaareen näyttää entistä varmemmalta. Viimeiset rahoitusneuvottelut käydään lähiviikkoina.
http://yle.fi/uutiset/helsingin_jatkasaareen_kortteli_pa_svenska/6494136
Seppälä aloitti 'Suomi on ruotsalainen' -ohjelmassa argumentaatiovirheellä, kun hän kertoi M.A.Nummisen väittäneen nyky Suomen näyttävän rähjäiseltä (ts. venäläiseltä) jos Suomi olisi jäänyt Venäjän alaisuuteen.
M.A.Numminen palkittiin siitä että häntä saatiin siteerata näin negatiivisen mielipiteen julkaisemisesta. M.A.Numminen aiheuttaa vahinkoa suomalaisten ja venäläisten suhteille niin kaupassa kuin valtioden välille.Toivottavasti M.A. ei saa viisumia Venäjälle tämän jälkeen, sehän olisi suuri vahinko entiselle kommarille ja Neuvostoliton ihailijalle.
Wikipedia:
Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen on argumentaatiovirhe, jossa oma argumentti perustetaan jonkun auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentum_ad_auctoritatem
Suomihan itsenäistyi Venäjästä ja taisteli myöhemmin vapautensa kahdessa sodassa Neuvostoliittoa vastaan!
Miten ihmeessä Suomi olisi voinut "jäädä Venäjän alaisuuteen"?
JOS Numminen tarkoitti aiempia aikoja, niin eihän ne ENÄÄ olisi vaikuttanut nykyaikana Viron tapaan. Lisäksi 1800-luku oli parasta aikaa Suomelle Venäjän alaisuudessa.
Sitäpaitsi. Suomi ei olisi joutunut Venäjän alaisuuteen vaan saksalaisen aateliston alaisuuteen Baltian tavoin, jos Ruotsi ei olisi Suomea vallannut.
Eli KAIKKI meni pieleen M.A:n kommentissa, mutta sehän ei tunnetusti svekotiedotusta haittaa vaan on vain eduksi....
Ohjelma "Suomi on ruotsalainen" on vihapuhetta jolla yritetään osoittaa suomalaisten alempi asema historiassa.
Siksi ihmettelen kovasti, miksi kirkon säätiö oli mukana sitä tuottamassa!?
Miksi kirkko katsoi asiakseen olla mukana tekemässä svekopropagandaa surusäätiöiden kanssa
"Seppälä aloitti 'Suomi on ruotsalainen' -ohjelmassa argumentaatiovirheellä, kun hän kertoi M.A.Nummisen väittäneen nyky Suomen näyttävän rähjäiseltä (ts. venäläiseltä) jos Suomi olisi jäänyt Venäjän alaisuuteen."
ja
"Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen on argumentaatiovirhe"
M.A.Numminen onkin varsinainen "auktoriteetti". Joitakin vuosia sitten hän esitti radiossa puoli tuntia kestäneen yksinpuhelun, jossa hän puolusteli pakkoruotsia kaikilla mahdollisilla rkp:n opettamilla tyhjänpäiväisillä liturgioilla. Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään parodia, kuten M.A.:lta olisi voinut odottaa, vaan kiihkomielinen ruotsalaisuuden puolustuspuhe.
M.A. on patologinen pakkoruotsittaja.