masennus oma syy?

Ei se oma vika ole, mutta Jeesus Kristus on kuollut jotta me voisimme olla vapaita ja elää oma elämämme ilman edellisen polven syntitaakkaa...

Ja ihan muutenkin, se on itsestä kiinni päättää että minun elämäni on arvokkaampi kuin rypeä itsesäälissä. Psykologit sanovat, että ihmisen on mahdollista ponnistaa eteenpäin ja unohtaa menneisyytensä, uudestaan ja uudestaan. Ihminen toimii sillä tavoin: jos laitat kokan kohti tulevaisuutta, ja annat anteeksi menneet, sinusta tulee onnellinen ja menestyvä; jos taas jäät odottamaan toipumista, saat odottaa hautaan asti. Saman perheen lapsista tulee joskus ihan erilaisia (myös identtisistä kaksosista) juuri tästä syystä!

Toivotan hyvää tulevaisuutta ja iloista kesää! Nauti kaikista pienistäkin iloista, ja jokaisesta hetkestä! Kiitä Jumalaa joka tilassa!

jos joutuu liian pienenä kantamaan liian paljon vastuuta, ei ole ihme, että masentuu. Usein siitä seuraa myös muita ongelmia, esim. läheisriippuvuus, päihderiippuvuus jne, jotka omalta osaltan eivät edesauta oman minäkäsityksen muotoutumista. Ja kun ei ole selkeää minäkäsitystä, on kaiketi aika mahdotonta saada tulevaisuudestakaan mitään käsitystä.....

Narsistin vaikutuspiiristä mahdollisimman pian pois, mitä pikemmin, sen parempi. Turkulainen asianajaja Kari Salo kuvaa kirjassaan narsistia ns. mahdottomaksi ihmiseksi, samoin psykologi Tony Dunderfelt jossakin lukemassani artikkelissa sanoi, että narsistin kanssa ei voi elää. Omasta kokemuksestani voin sanoa samaa. Vasta, kun on päässyt pois narsistikatujyrän alta, voi alkaa löytää omaa itseään, vasta silloin on siihen tilaa.

Minun käsitykseni mukaan masentuneen kuvailu itsekeskeiseksi johtuu siitä, että masentuneen ajatusmaailma hyvin usein pyörii oman elämän epäkohdissa ja siinä, kuinka kurjaa elämä onkaan ja kuinka kurjaksi ihmiseksi masentunut itsensä tuntee. Ja masentuneen on hyvin vaikea muuttaa ajatusmaailmaansa, on turvallisempaa olla siellä kurjuudessa, vaikka ulkopuolisen on vaikeaa käsittää, miksi kummassa se ihminen ei NOUSE ja TEE jotakin itselleen/tilanteelleen. Väitän, että itsesääli kuuluu masentuneen ajatusmaailmaan aika olennaisesti. Yllä kuvailemasi tilanne (olettaen että kertoi yhden ihmisen tilanteesta) on tietysti inhimillisesti ottaen hyvin raskas, mutta koska me ihmiset olemme yksilöitä ja erilaisia, jokainen ei välttämättä masennu, vaikka mitä tapahtuisi. Viktor Frankl oli natsien keskitysleirillä eikä käsittääkseni vaipunut depressioon myöhemminkään vaan kehitti selviytymisopeistaan logoterapian. Moni muu antoi periksi, lakkasi syömästä ja kuoli...
Yllämainittu tilanne omasta mielestäni johtaa ihmisen ensisijaisesti stressiin ja uupumukseen, joka tietysti saattaa johtaa masennukseen, mutta kuten jo sanoin, ei välttämättä.

Ja miten masennus määritellään? Onko se lääkärin diagnoosi, joka voi monessa tapauksessa olla väärä, mutta kun ne mielialalääkkeet nyt auttavat vähän joka juttuun.......... Masennustestejä on jos jonkinlaisia, rasti ruutuun -menetelmää ainakin minun diagnosoinnissani käytettiin, kun rasteja oli "hyvin usein" -kohdassa riittävästi, oli masentunut. Mutta eivätpä ne lääkkeet mitään muuttaneet, vasta sitten alkoivat asiat aueta, kun tilanteet muuttuivat, tuli aikaa ja tilaa itselle ja saattoi alkaa tiedostaa itseään ja käytösmallejaan ja sitä kautta niitä tarvittaessa myös muuttamaan. Mutta itsestä lähti muutos.

Minun mielestäni masennus on merkki siitä, että sitä huomiota tulisi saada! Itseltään ensi kädessä. Jokin on elämässä pielessä, jotakin täytyy muuttua, jotta elämä olisi mielekästä, värit näkyisivät, elämykset tuntuisivat jne.

En oikein ymmärrä, mitä haet kirjoituksellasi takaa, jos kyse ei ollut omakohtaisesta tilanteesta. Ja vaikka olisikin.
Mitä merkitystä on, mistä/kenestä masennus johtuu? Tärkeintähän on oppia oma toimintamekanisminsa ja sietokykynsä ja oppia toiminaan niiden mukaan.
Ja voiko kutsua/syyttää, aina on ihmisiä, jotka nimittelevät milloin mitenkin ketä tahansa, yleensä asioihin lainkaan syventymättä. Eli voi kutsua ja voi syyttää, mutta onko se oikeutettua...... on eri asia.
Miten määritellään totuus?
Masennushan tavallaan on teeskentelyä, mieli luulee että ihminen on ruma, loppu, arvoton jne. Viiltely ja itsensä rumana pitäminen ja itsesäälissä kieriskely ovat vähän eri asioita, kahta viimeistä harrastaa jokainen masentunut, jonka minä olen tavannut, viiltelijöitä en ole henk. koht. tavannut yhtään (heitäkin toki on olemassa). Jos lääkäri sanoo, että olet masentunut, oletko vai et? Jos omasta mielestäsi olet masentunut, mutta lääkäri sanoo toista, oletko vai et? Jos lääkärin sana ei ole totuus, kenen sitten on? Onko olemassakaan yhtä ainoaa totuutta?