Olen miettinyt pääni puhki tätä ongelmaani ja kaipaisinkin nyt ulkopuolisen näkökulmaa asiaan. Olen 19-vuotias suomalainen tyttö.
Viime syyskuussa tapasin Turkissa miehen, kurdin, 24-vuotias. Tuttu suomalainen kiinteistövälittäjä esitteli meidät. Olin hieman epäileväinen koko henkilöstä, koska paljon hyvää turkkilaisista (varsinkaan kurdeista) ei muilta kuule. Kahden viikon aikana kuitenkin tutustuimme ja siinähän sitä sitten ihastuttiin. Vanhempani pitivät hänestä todella todella paljon, hän myös kunnioitti vanhempiani suuresti ja kysyikin heiltä aina luvan jos saisimme lähteä ulos ja mihin aikaan minun pitäisi olla takaisin hotellilla ja saattoi minut turvallisesti takaisin.
Kun keskustelimme tulevaisuudesta, sanoin hänelle kuitenkin olevani vain turisti; tulen ja lähden, eikä suhde voisi varmaankaan toimia. Hän sanoi kunnioittavansa päätöstäni, lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä ja pysyä ystävinä. Olemme lähes joka päivä tämän 7 kuukauden aikana jutelleet mesessä ja skypessä. Keskustelleet existämme ja menneisyyksistämme. Hän on aina todella huomaavainen minua kohtaan, kuuntelee huoliani ja kertoo omistaan.
Tapasin täällä Suomessa noin 1,5kk sitten työni kautta erään suomalaisen miekkosen jonka kanssa sitten suostuin lähtemään kahville. Vei minut syömään, ostaa lahjoja, kertoo miten onnellinen hän on kun tapasi minut.. Hän on tyyliltäänkin juuri kuin minulle tehty, turvallinen suomalainen mies jolla on ammatti ja töitä riittää. Hän haluaisi seurustella kanssani ja on suunnitellut kesäksi kaikenlaista yhteistä tekemistä, vei minut tapaamaan vanhempiaan kahden viikon tuntemisen jälkeen, tutustuttanut minut ystäviinsä jne..
Kävimme kuitenkin taas Turkissa kaksi viikkoa sitten ja kerroin tästä ystävälleni, joka lupasi pitää yliopistosta vapaata ja tulla tapaamaan minua Istanbulista asti. Näimme viimeksi 7 kuukautta sitten, mutta kun tapasimme taas niin tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut. Olin taas onnellinen ja tunsin sydämessäni hänen kanssaan ollessani että "tämä on oikein". Hän kysyi minulta jos minulla on vielä tunteita häntä kohtaan ja vastasin myöntävästi. Hän myös pyysi minua vastaamaan "kyllä" tai "ei" hänen kysymykseensä siitä, jos voisimme seurustella. Hän kuitenkin sanoi, että saisin jättää hänet mistä muusta syystä tahansa, mutta jos uskon välimatkan olevan ongelma, niin meidän ei kannata edes yrittää. Vahempieni asunto Turkissa valmistuu vuoden päästä..
Tunteeni ovat ihan solmussa. Tiedän että järkevin vaihtoehto olisi jatkaa elämää Suomessa varmassa suhteessa, suomalaisen miehen kanssa, ilman kultuurieroja ja yhteisellä äidinkielellä.
En kuitenkaan voi tunteilleni mitään, olen nähnyt jo tämän turkkilaisen huonoja puolia ja hän on nähnyt minunkin, hän on asunut Istanbulissa/poissa ""Kurdistanista"" 15-vuotiaasta saakka, joten on eurooppalaistunut. Ei halua Suomeen, joten tulevaisuuteni olisi Turkissa.
Olen vanhempieni kanssa keskustellut asiasta, mutta hekään eivät osaa auttaa. Käskevät vain tehdä niinkuin uskon olevan oikein.
En kirjoittoittanut tähän nyt aivan yksityiskohtaisesti kaikesta, mutta kysyä saa lisää.
Olen vielä nuori, mutta haluaisin jo turvallisen ja vakaan parisuhteen. Toivon asiallisia vastauksia, mielellään asioista jotain tietävältä, en haukkumisia suomalaisia tai turkkilaisia miehiä kohtaan. Kiitos :)
Viime syyskuussa tapasin Turkissa miehen, kurdin, 24-vuotias. Tuttu suomalainen kiinteistövälittäjä esitteli meidät. Olin hieman epäileväinen koko henkilöstä, koska paljon hyvää turkkilaisista (varsinkaan kurdeista) ei muilta kuule. Kahden viikon aikana kuitenkin tutustuimme ja siinähän sitä sitten ihastuttiin. Vanhempani pitivät hänestä todella todella paljon, hän myös kunnioitti vanhempiani suuresti ja kysyikin heiltä aina luvan jos saisimme lähteä ulos ja mihin aikaan minun pitäisi olla takaisin hotellilla ja saattoi minut turvallisesti takaisin.
Kun keskustelimme tulevaisuudesta, sanoin hänelle kuitenkin olevani vain turisti; tulen ja lähden, eikä suhde voisi varmaankaan toimia. Hän sanoi kunnioittavansa päätöstäni, lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä ja pysyä ystävinä. Olemme lähes joka päivä tämän 7 kuukauden aikana jutelleet mesessä ja skypessä. Keskustelleet existämme ja menneisyyksistämme. Hän on aina todella huomaavainen minua kohtaan, kuuntelee huoliani ja kertoo omistaan.
Tapasin täällä Suomessa noin 1,5kk sitten työni kautta erään suomalaisen miekkosen jonka kanssa sitten suostuin lähtemään kahville. Vei minut syömään, ostaa lahjoja, kertoo miten onnellinen hän on kun tapasi minut.. Hän on tyyliltäänkin juuri kuin minulle tehty, turvallinen suomalainen mies jolla on ammatti ja töitä riittää. Hän haluaisi seurustella kanssani ja on suunnitellut kesäksi kaikenlaista yhteistä tekemistä, vei minut tapaamaan vanhempiaan kahden viikon tuntemisen jälkeen, tutustuttanut minut ystäviinsä jne..
Kävimme kuitenkin taas Turkissa kaksi viikkoa sitten ja kerroin tästä ystävälleni, joka lupasi pitää yliopistosta vapaata ja tulla tapaamaan minua Istanbulista asti. Näimme viimeksi 7 kuukautta sitten, mutta kun tapasimme taas niin tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut. Olin taas onnellinen ja tunsin sydämessäni hänen kanssaan ollessani että "tämä on oikein". Hän kysyi minulta jos minulla on vielä tunteita häntä kohtaan ja vastasin myöntävästi. Hän myös pyysi minua vastaamaan "kyllä" tai "ei" hänen kysymykseensä siitä, jos voisimme seurustella. Hän kuitenkin sanoi, että saisin jättää hänet mistä muusta syystä tahansa, mutta jos uskon välimatkan olevan ongelma, niin meidän ei kannata edes yrittää. Vahempieni asunto Turkissa valmistuu vuoden päästä..
Tunteeni ovat ihan solmussa. Tiedän että järkevin vaihtoehto olisi jatkaa elämää Suomessa varmassa suhteessa, suomalaisen miehen kanssa, ilman kultuurieroja ja yhteisellä äidinkielellä.
En kuitenkaan voi tunteilleni mitään, olen nähnyt jo tämän turkkilaisen huonoja puolia ja hän on nähnyt minunkin, hän on asunut Istanbulissa/poissa ""Kurdistanista"" 15-vuotiaasta saakka, joten on eurooppalaistunut. Ei halua Suomeen, joten tulevaisuuteni olisi Turkissa.
Olen vanhempieni kanssa keskustellut asiasta, mutta hekään eivät osaa auttaa. Käskevät vain tehdä niinkuin uskon olevan oikein.
En kirjoittoittanut tähän nyt aivan yksityiskohtaisesti kaikesta, mutta kysyä saa lisää.
Olen vielä nuori, mutta haluaisin jo turvallisen ja vakaan parisuhteen. Toivon asiallisia vastauksia, mielellään asioista jotain tietävältä, en haukkumisia suomalaisia tai turkkilaisia miehiä kohtaan. Kiitos :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei varmaan kannata tehdä vielä mitään "päätöksiä". Anna ajan kulua ja katso rauhassa millaisia tunteita ketäkin kohtaan on. Anna itsellesi aikaa ja hyväksy kaikenlaiset tunteesi. Älä anna ulkopuolisten vaikuttaa vaan tarkkaile omaa sisintäsi mutta älä tee sitä koko ajan vaan nauti kaikista hetkistä ilman mitään "kontrollia".
Ei kai tässä muunlaisia neuvoja juurikaan pysty antamaan.
et halua Turkkiin, joten ota Suomi-mies ja tee hänelle lapset. Ole kirjeenvaihdossa Turkkilaiseen ja pidä hänet varalla. Menette naimisiin kyllä myöhemmin elämässä jos niin on tarkoitettu. Sitten sinulla on lapset jo tehtynä ja hänellä myös, ei tule arvo- tai kasvatusongelmia. Et ole valmis suhteeseen Turkkilaisen kanssa, pidä ystävänä. Aika näyttää.