että olen valmis sinut päästämään vapauteen. Sitähän sinä oikeasti haluat. Minulle tekee pahaa, kun sinua jatkuvasti ahistaa..sattuu yms. Ei se ole minun tarkoitukseni ollut.
Ehkä olet aistinut minun pahan mieleni aika-ajoin, kun olen kamppaillut omien tunteideni ja järjen kanssa. Sydän kertoo, että olet minulle se oikea ja minä rakastan sinua oikeasti. Tunnen sinut kehossani tavalla, jota en ole koskaan tiennyt oikeasti edes olevan mahdollista....tunnen, vaikka koskaan en ole sinulta edes sitä halia saanut.
Järki taas sanoo, että teen väärin sinua kohtaan, kun edes yritän sinut itseeni sitoa. En nimittäin ole niin terve kuin äkkiseltään näyttäisi. Teen väärin sinua kohtaan todellakin ja tunnen suurta syyllisyyttä, että olen päästänyt tämän näinkin pitkälle. Annoin valitettavasti vain tunteilleni vallan. Uskoin, että minullakin on oikeus onneen... mutta ei se näin ole...en voi omaan onnellisuuteeni vedoten vetää sinua tähän "kurjuuteen" mukaan.
Minä rakastan sinua oikeasti ja haluan olla kanssasi ja ikävöin sinua jatkuvasti,
mutta annan sinulle vapautesi... toivon, että joskus vielä löydät itsellesi ihmisen, joka oikeasti tekee sinut onnelliseksi, eikä aiheuta vain ahdistusta ja pahaa oloa.
Tämä olisi pitänyt "sanoa" jo ajat sitten, mutta en vaan pystynyt... niin paljon tämä sattuu minuun....ANTEEKSI!
Ehkä olet aistinut minun pahan mieleni aika-ajoin, kun olen kamppaillut omien tunteideni ja järjen kanssa. Sydän kertoo, että olet minulle se oikea ja minä rakastan sinua oikeasti. Tunnen sinut kehossani tavalla, jota en ole koskaan tiennyt oikeasti edes olevan mahdollista....tunnen, vaikka koskaan en ole sinulta edes sitä halia saanut.
Järki taas sanoo, että teen väärin sinua kohtaan, kun edes yritän sinut itseeni sitoa. En nimittäin ole niin terve kuin äkkiseltään näyttäisi. Teen väärin sinua kohtaan todellakin ja tunnen suurta syyllisyyttä, että olen päästänyt tämän näinkin pitkälle. Annoin valitettavasti vain tunteilleni vallan. Uskoin, että minullakin on oikeus onneen... mutta ei se näin ole...en voi omaan onnellisuuteeni vedoten vetää sinua tähän "kurjuuteen" mukaan.
Minä rakastan sinua oikeasti ja haluan olla kanssasi ja ikävöin sinua jatkuvasti,
mutta annan sinulle vapautesi... toivon, että joskus vielä löydät itsellesi ihmisen, joka oikeasti tekee sinut onnelliseksi, eikä aiheuta vain ahdistusta ja pahaa oloa.
Tämä olisi pitänyt "sanoa" jo ajat sitten, mutta en vaan pystynyt... niin paljon tämä sattuu minuun....ANTEEKSI!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä nyt teet väärin?
Kaikilla on oikeus onneen. Nöyristelysi on mielestäni turhaa. Katse ylös ja kohtaa tämä mies.
En minä mitään nöyristele. En vain halua, että toinen joutuu enempää minun vuokseni kärsimään. Kärsin itsekin kokoajan huonosta omasta tunnosta, kun en ole hänelle tätä "vaivaani" päässyt kertomaan.
Nyt on kuitenkin niin, että hän kärsii jo ilmeisesti muutoinkin, niin siksi näin.
Siis mikset pääse kertomaan ja miten mies kärsii vuoksesi? Eiköhän ymmärrä, jos esität asiasi fiksusti.
Oletko aivan varma, että hän kärsii? Et ole, mutta haluaisit, että hänkin kärsisi, eikö vaan? Mistä hän sinun mielestäsi nyt sitten kärsii? Siitä, ettet ole hänen elämänsä sulostuttaja. Mitäpä, jos hänen elämänsä onkin mallillaan? Mallillaan sen vuoksi, että kukaan ei roiku. Mallillaan siksi, että pääsi eroon pakkomielteisestä seuralaisesta. Jospa hänen vierellään jo onkin toinen kärsimyksen poistaja, vanha tai uusi, sellainen siis, joka on jo tehnyt hänet onnelliseksi?
Ole rehellinen itsellesi ja lopeta valheessa eläminen.
Rakkaudesta pitää voida iloita. :]
Sä siis väkisin olet roikkunut tuossa miehessä? Mitä järkeä? Jos toinen ei ole kiinnostunut niin se ei ole!! Tuollainen pakkomielteisyys tosiaankin on sairasta. Ketään ei saa väkisin rakastamaan itseään, päinvastoin.
Etkö sä ymmärrä vai ootko ujo? Et saa kenestäkään parempaa ku musta. Ei siitä toisesta.
..ja tässä yksi viesti hänelle, rakkaimmalleni. Yhä sinut haluaisin, vain sinut.
No voi ,olet kertonutkin sen hänelle ,miksi tänne sitten pitää kirjoittaa?
Oletko kertonut miehelle tuon? Tai jotain mistä ei voi erehtyä.