Tulla kai saa
Läntinen taivas haalea, harmaa,
idästä aamu nousee, se on varmaa.
Pilvet kun peittää iltansa ruskon,
valo vielä antaa huomiselle uskon.
Sada vain pilvi, vettäsi kanna,
haikeuden usvat mennä sa anna.
Puhdista ilma, raikasta maa,
vehreys vielä tulla kai saa.
Läntinen taivas haalea, harmaa,
idästä aamu nousee, se on varmaa.
Pilvet kun peittää iltansa ruskon,
valo vielä antaa huomiselle uskon.
Sada vain pilvi, vettäsi kanna,
haikeuden usvat mennä sa anna.
Puhdista ilma, raikasta maa,
vehreys vielä tulla kai saa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Täällä on kirkas sininen taivas vaikka kohta on yö. Aina on toivoa ei kannata olla haikea.
Aamun sinitaivas
Hetken hiljaisuus ja aamun koi,
hennot hattarat sinitaivaanrannalle toi.
Pilvilampaat valkeat valossa ui,
karitsat karjan ilmassa lipui.
Aamun valkeus varma ja vakaa,
päivän kirkkauden tulollaan takaa.
Sininen katse on tähän hetkeen luotu,
uuden raikkaus hereille tuotu.
Myös yötaivas voi olla kauniin sininen tähtineen ja kuineen.:)
Öinen taivas
Öisellä taivaalla kuutamo kummissaan,
tähtösten yöverho suljettuna tummissaan.
Päivä joka maalasi taivaalle sinen,
poissa on valo ja väri ihmeellinen.
Näethän vielä tuon värien sulon,
vaikka tunnet haikeutta illan tulon.
Kuulet jo kuiskauksen huomisen hennon,
yön hämyssä toiveiden tähdenlennon.
Valo ja lämpö tuo mukanaan vihreyden, kauniit perhoset ja lintujen laulun. Siilitkin heräävät talvihorroksesta. Toivoisin tähdenlennolta että voisin maata vierekkäin nurmikolla ja kuunnella linnulaulua ja ihailla perhosia.
Luonnonlapset
Laula pieni kesän lintunen,
korkealle taivaan sineen nouse leivonen.
Katso miten nousee kukka nurmelle,
kaunis kanerva kasvaa kankaalle.
Näet kaiken valon ja vaalean päivänpään,
haaveilemaan siitä vielä jään.
Tuudittelee, kuiskuttelee kedon henkiä,
kuljeskelevat luonnon lapset ilman kenkiä.
Ja tanssivat ilman kenkiä kasteisella ruohikolla linnulaulun tahtiin. Olipa jotenkin ihana tunnelma tuossa runossa.
Kesätuuli
Kesän raikkaat tuulet,
lintujen laulun niissä kuulet.
Sulosointuihin unhoittuvat pakkasen haavat,
vihreys peittää aukeat aavat.
Aate kulkee luonnon helmaan,
mieli suureen kuvitelmaan.
Siinä kainous avaa lumotun uksen,
sen riemuisan salaisen ajatuksen.
Luonnossa on jotain lumoavaa mutta samalla rauhoittavaa. Kesäinen metsä sammalineen on salaperäinenkin. Ja uskon että metsässä asuu keijuja ja mennikäisiä.:)
Keiju
Valo välkkyy rentukassa,
kuin sielun peili keltakukassa.
Kaunis on ja puhtoinen,
peilikuvaansa vedestä katsellen.
Silmissä sen taikavoimaa,
keijun katseen puntaroimaa.
Näkee niistä mielen palon,
hurmoshetken kirkkaan taikavalon.
Keijun silmissä voi olla myös kaipausta. Se tarttuu pieneen lyhtyynsä ja sipsuttaa kukanlehdelle nukkumaan.:)
Unelma
Valo hiipii satulehdossa,
ilta sammuu keijun kehdossa.
Nuku, nuku kukan helmaan,
vaivu unen kuvitelmaan.
Hiipuu valo taikalyhdyn,
satukirjan taruun yhdyn.
Hento suukko silmän sulkee,
unelmiinsa aika kulkee.
Kaunista. Keiju sammuttaa lyhtynsä ja nukahtaa lintujenlauluun hymy huulillaan.
Yön syli
Pieni matka unen tuojaan,
satukeijun siiven suojaan.
Laulaa rastas yöhön kotipuulla,
soinnut voi unen läpi kuulla.
Nukkuu taivas, valvoo kuu,
verhot kun eteen laskeutuu.
Kuvajainen kutsun antaa,
satumaahan sylissänsä kantaa.
Kaunista, kuu loistaa kauniisti ja valaisee satumetsän. Kuun loiste on salaperäinen. Lohduttavaa että voi ihailla samaa kuuta. Kesä iltaisin kuu loistaa joskus vaalensiniselltä taivaalta.
Ilta
Vaikka myöhä jo on silti valoa päin,
saman loisteen kuin silmissä näin.
Mieleen tulee ja valvottaa,
unikuva väsynyttä silloin lohduttaa.
Keijulehtoon ilta kun laskeutuu,
sinitaivaalla vaeltaa vielä vaalea kuu.
On aika tullut uneen tuudittaa,
silmät ummistaen päivän jättää maa.
Yöllä voi kohdata unimaailmassa. :)
Hyvää yötä ja kaunista huomenta... Herään aamuun kanssas sun ( haave...) kevään kauneimpaan, linnut laulaa, miten kaunis on maa, luonto kukkaan puhkeaa.. jospa me kohdataan....
kuka?
Lehtileikkeitä
Kun mieli keijuille luvan antaa,
matkalle haaveiden kuva kantaa.
Näkee kauniin kultansa kuvajaisen,
onnen parhaimman satumaisen.
Mitä kesän kauneuden vuoksi tehtiin,
kirjataan lauseina lehtojen lehtiin.
Niistä lukea voi laulujen sanat,
myös salaiset tunteet ihanat.
Lehtipuut havisevat tuulessa ja ilmassa on sateentuoksua. Tänään täytyy käpertyä erityisen tiiviisti peitteeseen. Voisiko joskus etanakin tuoda keijulle postia, missä on kauniita sanoja jotka tekevät onnelliseksi
Kirje
Keijukainen kukan lehdellä istuu,
kastehelmessä pienet varpaat kastuu.
Miettii vain miten kaunis on maa,
vielä illan tullen siitä kertoa saa.
Sanat lehden sivuille kauniisti laittaa,
rivi riviltä yhteen punoo ja kirjeeksi taittaa.
Lento kyyhkysen sen kai perille toisi,
sadun kauniin näin toteuttaa voisi.
Keijukaisella on paljon kaunista sanottavaa. Voisi kertoa vaikka kuinka kaunis on veden pintaan heijastuva auringonlasku tai pinnalla leijuva aamu-usva.
Onnen väreet
Kukannuppua hellästi sylissään halaa,
pieni keiju kun haaveisiinsa palaa.
Lehtikirje on sulkenut sisäänsä voiman,
tahtonsa äänen ja sydämen salamoivan.
Minne päivä on laskenut auringon sillan,
veden pinnalle kutsunut kauneimman illan.
Siihen kaipauksen henki usvana herää,
onnen tunteen siitä väreinä kerää.
Muuttuisipa haaveet joskus kauniiksi hetkiksi yhdessä ihailluiksi auringonlaskuiksi ja nousuiksi.
Keijun unelma
Minne lentää kesän keiju,
keväällä vielä kukan luona leiju.
Katsoi illoin lammen peilikuvaan,
haaveinensa aamuun avautuvaan.
Päivän matkalla heräsi valoon,
kirkkain mielin aikaan jaloon.
Katsein kainoin kauas kulki,
haaveen haiut silmät sulki.
Keijusta on mukavaa lennellä voikukkaniityllä. Voikukat ovat kauniita ja sitkeitä kasveja.
Suvella kerran
Kulki keiju polulla kerran,
samaan suuntaa vain hetken verran.
kuuli kutsuja kulkija kumma,
oli taivas hänelle silloin tumma.
Lauloi lauluja kutsuvin kuiskein,
sanat sopersi huultensa huiskein.
Oli suvi ja kauniina kansa,
sydämet sykkivät näin tahtoansa.
Keijusta olisi mukavaa kulkea kulkijan mukana, muuallakin kuin haaveissaan.