vastinetta

Yritin jo tunteja sitten laittaa vastaukseni tuohon Timo Ristimäen kirjoitukseen. Näen, että sivuston ylläpidossa on taas ongelmia. Lienee siellä taas joku metriheikki aiheuttamassa harmia. Katsotaan onnistuuko uuden ketjun aloittamisella kirjoitukseni esilletulo - kirjoitin sentään liki puoli tuntia vastaustani, joten mielelläni susille valuttaisin.

Kiitos linkityksestäsi. Tällä kertaa se oli asiaan kuuluva. Jacob Söderman on jo kauan aikaa ollut sitä mieltä, että EU:n perustuslakisopimuksesta tulisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Tuolloin hän sanoi, että sopimuksen legitimiteetti - siis se että kansa tuntee sopimuksen omakseen ja velvoittavaksi- edellyttäisi kansanäänestystä. Itse sopimuksen hän uskoi neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen tulevan hyväksytyksi jos se kansalle hyvin perustellaan, sillä sopimus itse on hyvä. Eivät näytä Södermanin ajatukset juuri muuttuneen. Hänhän toteaa esim. euron olleen menestys. Muuten hän ilmeisen tietoisesti juristin tapaan varoo ottamasta kantaa EU:n tuomiin hyviin tai huonoihin muutoksiin. Sen sijaan hän luokittelee muutamia seikkoja, jotka hänen mielestänsä siirtävät päätösvaltaa EU:lle. Käsittelen niitä kohdittain ja perustelen näkemykseni käytännön juristina - teoreettiselta tietämykseltäni en varmasti ole suuresti arvostamani Jacob Södermanin tasoinen. Silti uskallan väittää olevani aivan yhtä oikeassa noissa kysymyksissä, joissa Söderman esittää oman subjektiivisen kantansa.

Söderman:”Uudessa unionin perustuslakisopimuksessa pilarijärjestelmä poistuu. Vaikka turvallisuus- ja ulkopolitiikassa usein vaaditaan yksimielisiä päätöksiä, niin sisä- ja oikeuspolitiikka tulee yhteisen toimivallan piiriin”.

Oman näkemys: Mikään oleellinen ei muutu, sillä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä vaaditaan käytännössä yksimielisiä päätöksiä. Se, että sisä- ja oikeuspolitiikka tulee yhteisen toimivallan piiriin on hyvä asia ja tehostaa hallinnon lainalaisuutta ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuimista kaikissa EU-maissa erikseen ja EU:n sisällä yhteensä.

Söderman: ”Perinteisesti on katsottu, että kunkin valtion suvereniteetin ydinalue on se, missä se voi valtiona tarvittaessa käyttää pakkokeinoja, kuten esimerkiksi poliisitoiminnan, rajavalvonnan, syyttäjätoiminnan tai oikeuslaitoksen piirissä. Perustuslakisopimuksessa EU saa valtuudet tarvittaessa tunkea myös tälle ydinalueelle. EU:n luonne muuttuu oleellisesti, vaikka tarkoitus on mitä parhain: kansalaisten turvallisuuden lisääminen”.

Oma näkemys: Mistään periaatteellisesta päätösvallan luovuttamisesta ei ole kysymys. Myös rikollisuus ja ei-toivottava käyttäytyminen ja vastuun pakoilu kansainvälistyy. On pelkästään hyvä asia, että pakkokeinojen käyttöä laajennetaan, eikä se ole enää valtion sisäiten toimielinten yksinoikeus. Tällä hetkellä esim. Suomen ulosottoviranomainen ei voi puuttua Suomessa varattomaksi todetun henkilön Virossa Nordean tilillä oleviin varoihin.

Söderman: ”Uuden perustuslakisopimuksen nojalla unioni voi julistautua puolustusliitoksi, kun Eurooppa-neuvostossa löytyy yksimielisyys”.

Oma näkemys: Päätösvaltaa ei siirry mihinkään, sillä puolustusliitoksi muuntuminen edellyttää yksimielisyyttä Eurooppa-neuvostossa.

Söderman: ”EU on vakavasti liikkeellä, mikä näkyy sen virastojen kehityksessä. Europolin ja Eurojustìn asemat vahvistuvat uuden sopimuksen myötä, EU voi perustaa EU-syyttäjäviraston. EU:n rajavalvontavirastoa ollaan perustamassa. EU:n tuomioistuin saa uusia välineitä panna niskoitteleva jäsenmaa järjestykseen, jos maassa ei noudateta EU-lakeja”.

Oma näkemys: On todella hienoa, että EU:ssa todella suhtaudutaan vakavasti kanainväliseen rikollisuuteen ja ymmärretään se, että siihen voidaan vastata vain toimimallaylikansallisesti. Ilman ylikansallisia juridisa instrumentteja koko systeemistä tulisi vain paperitiikeri. Monissa maissa pelkkä lakien olemassaolo sinänsä ei ennaltaehkäise rikollisuutta siinä määrin kuin esim. Suomessa, joka lainkuuliaisuudessaan on maailman huippuluokkaa. EU:n sisämarkkinoiden toimiminen edellyttää, että sen turvana on tehokas oikeudellinen koneisto, joka takaa sen, että jokaisen jäsenmaan kansalaiset ja yritykset ovat oikeudellisesti samassa asemassa kaikissa jäsenmaissa.

Tuohon Sädermanin esittämään juridiseen perusteluun en tässä kirjoituksessa ota kantaa sillä se menee pakostakin juristeriaksi tai paremminkin juridiseksi saivarteluksi poikkeuslaki-, määräenemmistö- ja valtuutusaspekteineen. Voin toki sen tehdä eri kirjoituksessa.

Oman kantani neuvoa-antavaan kansanäänestykseen olen kertonut jo aikaisemmin. EU:n perustuslailliseen sopimuksen käsittelyyn on parhaat edellytykset eduskunnalla. Valiokunnissa asiaa voidaan pohtia monipuolisesti ja kuunnella erilaisten asiantuntijoiden ja vaikkapa kansalaisjärjestöjen mielipiteitä. Edustuksellisen demokratian kannalta mennään perse edellä puuhun ja tullaan pää edellä sieltä alas, jos ensin valitsemme kansanedustajat meidän puolestamme ja valtuuttaman päättämään asioista ja sitten nämä samat edustajat delegoivat oman päätösvallan takaisin kansalle. Itse olen siinä mielessä vanhakantainen demari (vaikka en iältäni), että antaisin jopa presidentin valinnan eduskunnan tehtäväksi. Sitähän porvaripuolueet ovat aina niin kovasti vastustaneet ja vaatineet suoraa kansanvaalia. Eipä silti, hyvinpä tuo porvareiden luomus on demareillekin sopinut...