Pelastava usko perustuu KOKONAAN Jumalan sanaan, joka löytyy kirjoitettuna Pyhästä Raamatusta. Jumala toi pelastuksen valmiina taivaasta, ja tuo pelastus otetaan vastaan USKOLLA. Jo usko muuttuu epäuskoksi niin kuin monille on valitettavasti käynyt, silloin sana jää sen ihmisen osalta sisällöltään tyhjäksi.
Jos pelastukseen aletaan sotkemaan pelkän uskon lisäksi ihmistekoja, silloin
tie muuttuu oman vanhurskauden rakentajan tieksi. Kun usko Kristukseen säilyy palavana ja elävänä, silloin kristitty tekee KRISTUKSEN tekoja ja kiittää niistä YKSIN Kristusta.
______
Tunnejohteinen harhatuttaviin psyykeä stimuloiviin taikatemppuihin perustuva lopun ajan huuhaa on nyt vauhdilla viemässä paljon kristittyjä suoraan kadotukseen. Järkyttävää.
Pelastava usko ei perustu lainkaan tunteisiin
Pysy Kristuksessa
32
106
Vastaukset
Onko usko pelkästään järkiperäistä eikä sisällä mitään yliluonnollista?
- tunteet(on)?
mitenkäs usko pysyy elävänä ja palavana jos ei tunne liity Jumalan sanaan mitenkään?
- Jumalan sanaan
Pelastavassa Kristus-uskossa ei ole järjen hiventäkään, van tyhjä käsi joka tarttuu Jumalan lupauksiin täydellä luottamuksella yhtään epäilemättä.
Hepr. 10:37-11:2 Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ...
***) ... ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen."
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
***) Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Eikö aina mennä uskon ja tunteen alueelle, kun järki pannaan syrjään?
- järkiälämene
Onpas se ihmeellistä uskoa johon ei liity tunteita lainkaan, vaikka uudestisyntymässä tapahtuu mailman suurin ihme !
Lapsen syntymääkin ihmetellään ja ihmetellen seurataan, no nyt se hymyili minulle haaaah !!
Ja kaiken lisäksi pelastavassa uskossa on järjen huipentumakin esillä, onpas se ihmeellinen tuhlaajapojan asenne johon ei liity järki ollenkaan !?
Minusta tuhlaajapojalla vasta järjen selkeytymisen kautta heräsi toivo uskosta Isän tykönä. Uskohan on kotiinpaluu jo tässä ajassa.
emmekös luekkin sanasta mm; Paavalin sanomana, että me lyömme maahan kaikki järjen päätelmät jotka nousevat Jumalan tuntemusta vastaan !
Sehän on järjenkin herääminen kun ihminen palaa järjettömiltä retkiltään karvakoiven porukasta !AAMEN! Juuri näin! Lutherin opetukset järjen käytöstä ovat hämmentäneet luterilaiset.
Tuhlaajapoika teki sekä järjellään että tunteellaan päätöksen palata Isän luo.
Rakkaus sisältää valtavan suuria tunteita, kuten Korkea veisu kuvaa tunteita Kristuksen ja morsiammen välillä!
Roomalaiskirje 12
1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän JÄRJELLINEN jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.Pelastava usko ei perustu tunteisiin, sanoo aloittaja.
Olen täysin samaa mieltä.
Mihin normaaliin tunteeseen usko perustuisi?
Rakkausko? Se olisi kai lähinnä. Mutta ei sittenkään. Miksei?
Jos en tunnekaan riittävästi rakkautta Jumalaan, niin olenko siis hukassa? Usko ei voi perustua mihinkään tunteeseen, ei edes rakkauteen. Rakkaus ei ole uskoa, eikä uskokaan ole rakkautta. Eikä usko ole tunne.
Usko on eräänlainen vietti, intohimo, mielentila, joka itsessään ei ole tunne eikä ajatus.
Usko-niminen intohimo herättää kyllä tunteita: iloa, rauhaa, rakkautta, kärsivällisyyttä jne. Nämä tunteet ovat uskon seuraus eikä syy.
**********************************************************************************
Uskon saamisessa tunteilla päinvastoin ON merkitystä.
Jumala ei edellytä meiltä uskoa. Sinä et voi päättää uskoa, vaikka kuinka haluat. Herra antaa uskon. Tässä prosessissa tunteilla on merkitystä. Ihminen kuulee Jumalan Sanan. Ihminen kauhistuu ja suree syntejään. Ihminen pelkää kuolemaa. Laki ajaa pelästyneen ihmisen Kristuksen luo.
Sana on kuin miekka, joka lävistää sydämen, ja minkä särkyneen sydämen Jeesus parantaa. Tässä tapahtumassa tunteet ovat todella pinnalla.Ihan hyvää päättelyä, mutta raamattu antaa kyllä mielestäni kattavimman selityksen: "Usko on LUJA LUOTTAMUS siihen mitä toivotaan ja OJENTAUTUMINEN sen mukaan.
Miten ihanan täydellistä Jumalan sana onkaan. Luja luottamus johtaa myöskin sen mukaiseen ojentautumiseen. Siten ilmenee usko.saara-.- kirjoitti:
Ihan hyvää päättelyä, mutta raamattu antaa kyllä mielestäni kattavimman selityksen: "Usko on LUJA LUOTTAMUS siihen mitä toivotaan ja OJENTAUTUMINEN sen mukaan.
Miten ihanan täydellistä Jumalan sana onkaan. Luja luottamus johtaa myöskin sen mukaiseen ojentautumiseen. Siten ilmenee usko.Kyllä nuo "päättelyni" perusteet löytyvät Raamatusta.. Raamatussa puhutaan uskosta monessa kohdassa.
Saara, tottakai myös tuo sinun löytämäsi lause on oikeassa. Se vaan pitää ymmärtää oikein.
Jos pelkästään tuo esittämäsi lause otetaan käsittelyyn, joku voi käsittää uskon ja ojentautumisen (pyhityksen) pelkiksi ihmisen hyviksi töiksi. Todellisuudessa Pyhä Henki tekee tämän työn.
Mitä on ojentautuminen? Se on sekä sydämen (mielen) pyhittämistä uskolla että uskon kuuliaisuutta elämässä. Yritän perustella Raamatulla käyttäen Lutheria apuna.
Joh. 16:8 mukaan Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Tämän lain saarnan on tarkoitus kauhistaa ja herättää ihmiset, jotta he pakenisivat Kristuksen turviin.
Pyhä Henki saarnaa sitten myös evankeliumia, valmistaen ihmissydämiä sitä uskolla vastaanottamaan. Toisin sanoen lohduttautumaan sillä, että Kristus Jeesus on heidänkin edestään kuollut, ja ilman epäilyksiä luottamaan siihen, että he siten ovat sovitetut Jumalan kanssa, niin ettei hän enää muistele heidän syntejänsä, vaan antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden.
Tämä on sydämen pyhittämistä eli kuten Pietari (Apt. 15:9) sanoo, sydämen puhdistamista uskolla.
Meillä on siis syntien anteeksiantamus uskon kautta, niin ettemme epäile, vaikka meissä vielä on syntiä. Me turvaamme Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Tästä seuraa toinenkin Pyhän Hengen pyhittämistyö: hän pyhittää meidän maallisen majammekin (sielu ruumis;), niin ettemme enää elä synneissä emmekä enää niitä rakasta, vaan luovumme niistä ja sen sijaan pyrimme tekemään sitä, mikä on Jumalalle otollista. Niin Paavali sanoo (Ef. 4:28): "Joka varastaa, älköön enää varastako, vaan tehköön enemmän työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle".
Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta on se, että hän vaikuttaa meissä kuuliaisuuden ja rakkauden Jumalaa kohtaan, ja että me vastustamme syntiä, kuoletamme vanhaa Aatamia ja uskon kautta saamme kaikki synnit anteeksi.
Tämä toinen pyhityksen muoto (ruumiin pyhitys) ei kuitenkaan ole niin täydellinen kuin ensimmäinen, ja ellei sitä ensimmäistä olisi, tämä toinenkaan ei olisi mahdollinen. Liha ja veri on heikko, perkele sitävastoin on vahva, ja me olemme saaneet vasta Pyhän Hengen esikoislahjan; siksi meidän kuuliaisuutemme ei siis voi olla täydellinen.
Mutta sen mitä toisesta kuuliaisuudesta puuttuu, uskon pyhitys korvaa uskoessamme syntien anteeksiantamuksen ja siten tullessamme vanhurskautetuiksi ja täydellisesti pyhitetyiksi (eli pyhiksi). Sillä mitä syntiä ja saastaisuutta meissä vielä onkin, se annetaan meille anteeksi, aivan kuin sitä ei ikinä olisi ollut olemassakaan.
Kaikki tämä on Pyhän Hengen työtä. PH tekee myös muita asioita, mutta se ei liity tähän aiheeseen.
No miten sen Pyhän Hengen saa? Kristus itse sanoo (Luuk. 11:13): »Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat.»
Tässä ei kuitenkaan rukous yksin riitä.
Lutherin mukaan: "Jos vain istuisit nurkkaan rukoilemaan Pyhää Henkeä, mutta et sen ohessa ahkerasti lukisi ja kuuntelisi sanaa ja käyttäisi sakramentteja, sinulla olisi vähän hyötyä rukouksestasi. Pyhä Henki näet vaikuttaa ainoastaan sanan ja pyhien sakramenttien kautta. Joka siis ei näitä viljele, hänen tykönsä Pyhä Henki ei ikinä tule. Juuri sitä varten me olemme kastetut, käymme Herran ehtoollisella, kuulemme sanaa ja pyydämme synneistäpäästöä, että tiedämme kaikkien näiden olevan välineitä, joiden kautta Pyhä Henki meissä työtänsä toimittaa."tyhmelin kirjoitti:
Kyllä nuo "päättelyni" perusteet löytyvät Raamatusta.. Raamatussa puhutaan uskosta monessa kohdassa.
Saara, tottakai myös tuo sinun löytämäsi lause on oikeassa. Se vaan pitää ymmärtää oikein.
Jos pelkästään tuo esittämäsi lause otetaan käsittelyyn, joku voi käsittää uskon ja ojentautumisen (pyhityksen) pelkiksi ihmisen hyviksi töiksi. Todellisuudessa Pyhä Henki tekee tämän työn.
Mitä on ojentautuminen? Se on sekä sydämen (mielen) pyhittämistä uskolla että uskon kuuliaisuutta elämässä. Yritän perustella Raamatulla käyttäen Lutheria apuna.
Joh. 16:8 mukaan Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Tämän lain saarnan on tarkoitus kauhistaa ja herättää ihmiset, jotta he pakenisivat Kristuksen turviin.
Pyhä Henki saarnaa sitten myös evankeliumia, valmistaen ihmissydämiä sitä uskolla vastaanottamaan. Toisin sanoen lohduttautumaan sillä, että Kristus Jeesus on heidänkin edestään kuollut, ja ilman epäilyksiä luottamaan siihen, että he siten ovat sovitetut Jumalan kanssa, niin ettei hän enää muistele heidän syntejänsä, vaan antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden.
Tämä on sydämen pyhittämistä eli kuten Pietari (Apt. 15:9) sanoo, sydämen puhdistamista uskolla.
Meillä on siis syntien anteeksiantamus uskon kautta, niin ettemme epäile, vaikka meissä vielä on syntiä. Me turvaamme Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Tästä seuraa toinenkin Pyhän Hengen pyhittämistyö: hän pyhittää meidän maallisen majammekin (sielu ruumis;), niin ettemme enää elä synneissä emmekä enää niitä rakasta, vaan luovumme niistä ja sen sijaan pyrimme tekemään sitä, mikä on Jumalalle otollista. Niin Paavali sanoo (Ef. 4:28): "Joka varastaa, älköön enää varastako, vaan tehköön enemmän työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle".
Pyhän Hengen työtä ja vaikutusta on se, että hän vaikuttaa meissä kuuliaisuuden ja rakkauden Jumalaa kohtaan, ja että me vastustamme syntiä, kuoletamme vanhaa Aatamia ja uskon kautta saamme kaikki synnit anteeksi.
Tämä toinen pyhityksen muoto (ruumiin pyhitys) ei kuitenkaan ole niin täydellinen kuin ensimmäinen, ja ellei sitä ensimmäistä olisi, tämä toinenkaan ei olisi mahdollinen. Liha ja veri on heikko, perkele sitävastoin on vahva, ja me olemme saaneet vasta Pyhän Hengen esikoislahjan; siksi meidän kuuliaisuutemme ei siis voi olla täydellinen.
Mutta sen mitä toisesta kuuliaisuudesta puuttuu, uskon pyhitys korvaa uskoessamme syntien anteeksiantamuksen ja siten tullessamme vanhurskautetuiksi ja täydellisesti pyhitetyiksi (eli pyhiksi). Sillä mitä syntiä ja saastaisuutta meissä vielä onkin, se annetaan meille anteeksi, aivan kuin sitä ei ikinä olisi ollut olemassakaan.
Kaikki tämä on Pyhän Hengen työtä. PH tekee myös muita asioita, mutta se ei liity tähän aiheeseen.
No miten sen Pyhän Hengen saa? Kristus itse sanoo (Luuk. 11:13): »Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat.»
Tässä ei kuitenkaan rukous yksin riitä.
Lutherin mukaan: "Jos vain istuisit nurkkaan rukoilemaan Pyhää Henkeä, mutta et sen ohessa ahkerasti lukisi ja kuuntelisi sanaa ja käyttäisi sakramentteja, sinulla olisi vähän hyötyä rukouksestasi. Pyhä Henki näet vaikuttaa ainoastaan sanan ja pyhien sakramenttien kautta. Joka siis ei näitä viljele, hänen tykönsä Pyhä Henki ei ikinä tule. Juuri sitä varten me olemme kastetut, käymme Herran ehtoollisella, kuulemme sanaa ja pyydämme synneistäpäästöä, että tiedämme kaikkien näiden olevan välineitä, joiden kautta Pyhä Henki meissä työtänsä toimittaa."Juuri noin! Hyvin yhdistelit sanan paikat, Lutherin osuuden ja oman tekstisi. Se kertoo heti sen että olet asian sisäistänyt. Kiitos! Tuo oli ihan lahja tälle aamulle! :)))
En lähde tässä kiistelemään sakramenttien osuudesta, ettei hieno asia jäisi yhtään vähempiarvoiseksi.
Mietin monesti, että mistä se erityispiirre tulee, verrattuna vapaiden suuntien uskoviin, nimittäin tuo ylenmääräinen korostaminen, ettei usko ole oma teko, eikä pyhitys. Pyhityksen osalta tuo on helppokin ymmärtää, mutta uskon kohdalla vaikeampi.
Minä saan sellaisen vaikutelman kuin Jumalalle rakkaat lapset koko ajan pelkäisivät että itse, tai ehkä ennemmin joku toinen alkaa luulemaa uskoa omakseen, eikä lahjaksi saaduksi ja lahjauskona vaikuttavaksi. Vapaiden suuntien ihmiset pitävät tätä niin selvänä, että ehkä jopa hämmästyneenä katsahtavat, jos joku edes alkaa siitä esitelmöimään.
Siellä tulee siis tunnelma, että hei... ootko ihan tosissas? Miten voi ikinä ajatellakaan että jotain näin valtavaa olisi ilman, että Jumala sen olisi lahjoittanut. Eli tilanne on aivan toisinpäin kuin on luultu. Kun he eivät sano joka toisessa lauseessa tuota asiaa, luterilainen epäilee, että onkohan se alkanut uskomaan uskoa omaksi työkseen.
Vapaan suunnan edustaja on puolestaan niin kiitollinen Jumalan joka päivä vaikuttamasta uskosta, että pitää sitä niin tuhannen varmana jo oman kokemuksensa perusteella, ettei usko ole joka miehen. Siksi suhde uskon saamiseen on niin kiitollinen, eikä epäilevä.
Karrikoiden siis ilmaisin asian osapuolet luterilaisiksi ja vapaan suunnan edustajiksi. Totuushan ei ole noin selkeä yksilöiden kohdalla, ei suinkaan, mutta ryhminä painotukset ovat hyvinkin selkeät.
- Jeesus odottaa
Kristityt tunnetaan koko maailman kattavasta yhteydestä ja hellittämättömästä pyrkimisestä yhteyteen Kristuksen pelossa ja toinen toistensa alamaisuudessa kuten Raamattu sanoo..
Saa'tana tunnetaan tätä yhteyttä tuhoavasta ja hajoittavasta toiminnasta.
Ps. 62:4-5 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri? He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan.
- He rakastavat valhetta,
- he siunaavat suullansa
- ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Ilm. 22:14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
Ilm. 22:15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Ilm. 22:16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
Ilm. 22:17 Ja Henki ja morsian sanovat:
"Tule!"
Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"
Ja joka janoaa, tulkoon,
ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."""Ps. 62:4-5 Kuinka kauan te yhtä NAISTA ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri? He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan.
- He rakastavat valhetta,
- he siunaavat suullansa (SITÄKÄÄN ETTE KYLLÄ TEE)
- ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
Ps. 62:4-5 Kuinka kauan te yhtä miestä ahdistatte, hänet yhdessä surmataksenne, niinkuin hän olisi kaatuva seinä, niinkuin murrettu muuri? He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan.
- He rakastavat valhetta,
- he siunaavat suullansa
- ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
Tässä kun asetat itsesi "heidän" joukkoon, niin ollaan oikeilla jäljillä! Et ole vielä sisäistänyt ettei Kristusruumiista ole yksikään uskova ulkopuolella. Eli näitä yhden henkilön seurakuntia ei taatusti ole olemassakaan. Jumala asettelee oman aivoituksensa mukaan jokaisen sille paikalle, jossa haluaa tuota ihmistä käyttää. Joskus se on irtolaiselta näyttävä, mutta tosiasiassa hyvin tiivisti Kristusruumiissa vaikuttava yksilöuskova.
LAHJA EROTTAA HENKIÄ
1. JÄRKI - VIHOLLINEN VAI YSTÄVÄ?
Meillä uskovina on yleensä varsin voimakas vastenmielisyys järjen ja ymmärryksen korostusta vastaan. Eräs raskaimmista syytöksistä, mitä saatamme sanoa toisesta uskovasta on se, että tämä luottaa liiaksi järkeensä ja arvioi kaikkea järkensä mukaan. Uskova tunnetaan uskonsa palavuudesta eikä järkensä terävästä käytöstä. Järkeisusko on miltei kirosana.
Olemme aikamme kristittyinä perusteellisesti kyllästyneet positivismin (ei ole Jumalaa) ja materialismin (tämä näkyvä on ainoa todellisuus) herruuteen omassa kulttuurissamme. Näissä virtauksissa ihmisen järki ja siihen perustuva tieteellinen tutkimus ja teknologinen kehitys on korotettu kaikkein korkeimmaksi totuudeksi ja arvoksi. Järjestä on tullut aikamme todellinen jumala. Se on monelle kirkkain ja ehdottomin asia maailmassa. Tieteisusko (scientismi) hallitsee kanssaihmisiämme. Järjen nimessä on erityisesti pilkattu UT:ssa kerrottuja kristillisen uskon ydintapahtumia.
Raamattu arvostelee terävästi järjen käyttöä silloin, kun on kysymys Jumalan pelastusteoista ja evankeliumista. Usko ei perustu ihmisten viisauteen (1 Kor 2:5). Mikään viisaus (sofia) ei saa mitätöidä Kristuksen ristiä (1 Kor 1:17). Ihmisten ymmärrys (synesin) on mitättömyyttä Jumalan pelastusteoissa ja maailman viisaus on tullut hulluudeksi (1:20, 3:19). Jumalan viisaus on silloinkin suurempi, kun se maailman viisauden mielestä on silkkaa hulluutta (1:21, 25).
Mutta samaan aikaan Raamattu korostaa järjen ja älyn ja viisauden merkitystä. Kristityille järki on yksi Jumalan antamista lahjoista. Sillä on kyllä rajoitettu tehtävä, mutta Jumalan lahjana sitä on arvostettava ja hoidettava huolella. "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta (sofia), anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta" (Jaak 1:5).
Jeesus sanoi: "Minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle, olkaa siis älykkäät (fronimos) kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset" (Matt 10:16) Tosin Jeesus sanoo suoraan, että tämän maailman lapset ovat viisaampia (fronimos) omaa sukuntaansa kohtaan kuin valkeuden lapset (Luuk 16:8).
Diakonin tehtäviin piti valita nimenomaan sellaisia uskovia, jotka olivat viisautta (sofia) täynnä (Apt 6:3). Paavali vetoaa uskoviin: "Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille (fronimos), arvostelkaa (krinoo) itse, mitä minä sanon" (1 Kor 10:15). Uskovien tuli neuvoa toinen toistaan kaikessa viisaudessa (sofia) (Kol 3:16). Nuorta Timoteusta hän neuvoi: "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudesta saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta" (1 Tim 3:14-15).
Paavali nuhteli uskovia: "Oi te älyttömät (anoeetos) galatalaiset, kuka on lumonnut teidät" (Gal 3:1). Ei uskovien älyttömyydessä ole mitään ihailtavaa. "Eikö teidän joukossanne sitten ole yhtään viisasta (sofos), joka voisi ratkaista (diakrinoo) veljien välin" (1 Kor 6:5). "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat (sofos)" (Ef 5:15). Raamattu varoittaa meitä myös tiukasti: "Me pyydämme teitä... ettette anna minkään hengen ettekä sanan... heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin... Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavoin" (2 Tess 2:1-3). Mielen maltin menettäminen eli fanaattisuus on aina syntiä.Paavali itse toteaa omasta työstään: "Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne" (2 Kor 11:6). Raamattu kertoo myös kuinka poliittisen neuvonantajan tehtävään koulutettavat Daniel ja hänen toverinsa olivat nimenomaan kyvykkäitä käsittämään kaikkea viisautta, terävä-älyisiä ja hyväoppisia (Dan 1:4). Juuri sellaisia kristittyjä tarvitsemme tänäänkin poliittiseen elämään mukaan kantamaan vastuuta.
2. ARVOSTELUKYKY ON SUURI LAHJA
Uskovan on opittava tutkimaan, arvioimaan itseään, erittelemään asioita (diakrinoo) (1 Kor 11:31). Kreikan kielessä diokrinoo tarkoitti tuomita, tehdä erotus, panna erilleen, jakaa. Uskovan on koeteltava (diakrinoo) kaikkea ja pidettävä vain se, mikä on hyvää (1 Tess 5:21). Ei saa sotke yhteen sellaista, mikä ei kuulu yhteen, ne on osattava erottaa toistaan (1 Kor 11:29). Joka kerta on arvosteltava (diakrinoo) profeettoina esiintyviä (1 Kor 14:29).
Pyhä Henki tahtoo antaa uskoville nimenomaan lahjan arvostella (diakrinoo) henkiä (1 Kor 12:10) eli arvostelukyvyn. Juuri tätä lahjaa tarvitsemme omassa ajassamme mitä kipeimmin.
On ihmeellistä, että samaa sanaa (diakrinoo) käytetään UT:ssa myös varoitettaessa epäilystä (Room 4:20). On siis oikeaa diakrinoa ja väärää diakrinoa. Samaa asiaa voidaan käyttää sekä hyvään erottamaan totuus valheesta että pahaan, niin että kaikea, itse totuuttakin aletaan epäillä.
Arvostelukyvyn lahjan oikea käyttö varjelee liioittelemasta puoleen tai toiseen. Se auttaa rehellisesti kohtaamaan tosiasiat, elämän sellaisena kuin se on väittämättä siitä mitään muuta. Arvostelukyky merkitsee ns. terveen talonpoikaisjärjen avointa käyttöä.
Arvostelukyky on kuin silmä, joka on ruumiin lamppu. Jos silmä on terve niin koko ruumis on valaistu. "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys" (Matt 6:22-23).
Arvostelukyky tutkii kaikki ihmisten ajatukset, erittelee eikä ole sinisilmäinen. "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget" (1 Joh 4:1). Se varjelee uskovaa liialliselta herkkäuskoisuudelta eli taikauskolta. Emme saa avata sydämemme ovea kenelle tahansa käydä sisälle. "Mutta Jeesus itse uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki" (Joh 1:24). Arvostelukykyinen säilyttää terveen varovaisuuden jokaiseen ihmiseen nähden (vert. Jer 9:4, Miik 7:5). Siksi arvostelukyky on vahvaa ruokaa ja niitä varten, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (Hebr 5:14). Arvostelukykyinen voi jäädä joukossa hyvinkin yksinäiseksi.saara-.- kirjoitti:
Paavali itse toteaa omasta työstään: "Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne" (2 Kor 11:6). Raamattu kertoo myös kuinka poliittisen neuvonantajan tehtävään koulutettavat Daniel ja hänen toverinsa olivat nimenomaan kyvykkäitä käsittämään kaikkea viisautta, terävä-älyisiä ja hyväoppisia (Dan 1:4). Juuri sellaisia kristittyjä tarvitsemme tänäänkin poliittiseen elämään mukaan kantamaan vastuuta.
2. ARVOSTELUKYKY ON SUURI LAHJA
Uskovan on opittava tutkimaan, arvioimaan itseään, erittelemään asioita (diakrinoo) (1 Kor 11:31). Kreikan kielessä diokrinoo tarkoitti tuomita, tehdä erotus, panna erilleen, jakaa. Uskovan on koeteltava (diakrinoo) kaikkea ja pidettävä vain se, mikä on hyvää (1 Tess 5:21). Ei saa sotke yhteen sellaista, mikä ei kuulu yhteen, ne on osattava erottaa toistaan (1 Kor 11:29). Joka kerta on arvosteltava (diakrinoo) profeettoina esiintyviä (1 Kor 14:29).
Pyhä Henki tahtoo antaa uskoville nimenomaan lahjan arvostella (diakrinoo) henkiä (1 Kor 12:10) eli arvostelukyvyn. Juuri tätä lahjaa tarvitsemme omassa ajassamme mitä kipeimmin.
On ihmeellistä, että samaa sanaa (diakrinoo) käytetään UT:ssa myös varoitettaessa epäilystä (Room 4:20). On siis oikeaa diakrinoa ja väärää diakrinoa. Samaa asiaa voidaan käyttää sekä hyvään erottamaan totuus valheesta että pahaan, niin että kaikea, itse totuuttakin aletaan epäillä.
Arvostelukyvyn lahjan oikea käyttö varjelee liioittelemasta puoleen tai toiseen. Se auttaa rehellisesti kohtaamaan tosiasiat, elämän sellaisena kuin se on väittämättä siitä mitään muuta. Arvostelukyky merkitsee ns. terveen talonpoikaisjärjen avointa käyttöä.
Arvostelukyky on kuin silmä, joka on ruumiin lamppu. Jos silmä on terve niin koko ruumis on valaistu. "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys" (Matt 6:22-23).
Arvostelukyky tutkii kaikki ihmisten ajatukset, erittelee eikä ole sinisilmäinen. "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget" (1 Joh 4:1). Se varjelee uskovaa liialliselta herkkäuskoisuudelta eli taikauskolta. Emme saa avata sydämemme ovea kenelle tahansa käydä sisälle. "Mutta Jeesus itse uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki" (Joh 1:24). Arvostelukykyinen säilyttää terveen varovaisuuden jokaiseen ihmiseen nähden (vert. Jer 9:4, Miik 7:5). Siksi arvostelukyky on vahvaa ruokaa ja niitä varten, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (Hebr 5:14). Arvostelukykyinen voi jäädä joukossa hyvinkin yksinäiseksi.Täydellisiä ja valmiita vastauksia elämän monimutkaisiin ja alati muuttuviin tilanteisiin ei ole yhdelläkään kristityllä. Arvostelukykyinen tietää tämän ja ei voi siksi koskaan sokeasti innostua sellaisista ehdotuksista ja toimintamalleista, jotka muka antavat vastauksen kaikkiin ongelmiin. Yhdelläkään ihmisellä ei ole kaikkea valoa.
Olemme vasta matkalla. "Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut taai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti" (Fil 3:12). Siksi meidän on suostuttava jatkuvaan kamppailuun. Se ei ole helppoa.
Emme saa pelkää virheitä ja vääriä valintoja. Eräs suuressa kansainvälisessä avustamistyössä vastuullisena johtajana ollut kuvaa päätösten tekemisen vaikeutta: "On monia tilanteita, joissa emme voi yksioikoisesti sanoa: Näin on oikein, noin on väärin. On vain yritettävä parasta annetuissa olosuhteissa luottaen toisaalta Jumalan johdatukseen ja toisaalta Jumalan armoon. Olkoot valintamme mitä tahansa, niitä leimaa inhimillinen erehdys ja synti silloinkin kun yritämme parastamme".saara-.- kirjoitti:
Täydellisiä ja valmiita vastauksia elämän monimutkaisiin ja alati muuttuviin tilanteisiin ei ole yhdelläkään kristityllä. Arvostelukykyinen tietää tämän ja ei voi siksi koskaan sokeasti innostua sellaisista ehdotuksista ja toimintamalleista, jotka muka antavat vastauksen kaikkiin ongelmiin. Yhdelläkään ihmisellä ei ole kaikkea valoa.
Olemme vasta matkalla. "Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut taai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti" (Fil 3:12). Siksi meidän on suostuttava jatkuvaan kamppailuun. Se ei ole helppoa.
Emme saa pelkää virheitä ja vääriä valintoja. Eräs suuressa kansainvälisessä avustamistyössä vastuullisena johtajana ollut kuvaa päätösten tekemisen vaikeutta: "On monia tilanteita, joissa emme voi yksioikoisesti sanoa: Näin on oikein, noin on väärin. On vain yritettävä parasta annetuissa olosuhteissa luottaen toisaalta Jumalan johdatukseen ja toisaalta Jumalan armoon. Olkoot valintamme mitä tahansa, niitä leimaa inhimillinen erehdys ja synti silloinkin kun yritämme parastamme".Löytääksesi totuuden sinun on huolellisesti punnittava keskenään ristiriitaisia todisteita ja pyrittävä rakennettamaan niin luotettavien havaintojen pohjalle kuin mahdollista. Tämä vaatii itsekuria ja tervettä arvostelukykyä. Parhaimmillaan täsmällisyys on uutteruutta, huolellisuutta, pienten tosiasioiden sitkeää keräilemistä ja jatkuvaa asioiden puntarointia.
Usein monet näkevät uudistusten arvon vasta niiden tapahduttua. Siihen asti niiden puolesta on pitänyt rajustikin taistella. Uudistajan on myös suostuttava suureen yksinäisyyteen.
Tällaisia ajatuksia poimin Olavi Peltolan tekstistä.
Rovastin koko teksti:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat2f.htm- teu.
saara-.- kirjoitti:
Paavali itse toteaa omasta työstään: "Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne" (2 Kor 11:6). Raamattu kertoo myös kuinka poliittisen neuvonantajan tehtävään koulutettavat Daniel ja hänen toverinsa olivat nimenomaan kyvykkäitä käsittämään kaikkea viisautta, terävä-älyisiä ja hyväoppisia (Dan 1:4). Juuri sellaisia kristittyjä tarvitsemme tänäänkin poliittiseen elämään mukaan kantamaan vastuuta.
2. ARVOSTELUKYKY ON SUURI LAHJA
Uskovan on opittava tutkimaan, arvioimaan itseään, erittelemään asioita (diakrinoo) (1 Kor 11:31). Kreikan kielessä diokrinoo tarkoitti tuomita, tehdä erotus, panna erilleen, jakaa. Uskovan on koeteltava (diakrinoo) kaikkea ja pidettävä vain se, mikä on hyvää (1 Tess 5:21). Ei saa sotke yhteen sellaista, mikä ei kuulu yhteen, ne on osattava erottaa toistaan (1 Kor 11:29). Joka kerta on arvosteltava (diakrinoo) profeettoina esiintyviä (1 Kor 14:29).
Pyhä Henki tahtoo antaa uskoville nimenomaan lahjan arvostella (diakrinoo) henkiä (1 Kor 12:10) eli arvostelukyvyn. Juuri tätä lahjaa tarvitsemme omassa ajassamme mitä kipeimmin.
On ihmeellistä, että samaa sanaa (diakrinoo) käytetään UT:ssa myös varoitettaessa epäilystä (Room 4:20). On siis oikeaa diakrinoa ja väärää diakrinoa. Samaa asiaa voidaan käyttää sekä hyvään erottamaan totuus valheesta että pahaan, niin että kaikea, itse totuuttakin aletaan epäillä.
Arvostelukyvyn lahjan oikea käyttö varjelee liioittelemasta puoleen tai toiseen. Se auttaa rehellisesti kohtaamaan tosiasiat, elämän sellaisena kuin se on väittämättä siitä mitään muuta. Arvostelukyky merkitsee ns. terveen talonpoikaisjärjen avointa käyttöä.
Arvostelukyky on kuin silmä, joka on ruumiin lamppu. Jos silmä on terve niin koko ruumis on valaistu. "Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys" (Matt 6:22-23).
Arvostelukyky tutkii kaikki ihmisten ajatukset, erittelee eikä ole sinisilmäinen. "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget" (1 Joh 4:1). Se varjelee uskovaa liialliselta herkkäuskoisuudelta eli taikauskolta. Emme saa avata sydämemme ovea kenelle tahansa käydä sisälle. "Mutta Jeesus itse uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki" (Joh 1:24). Arvostelukykyinen säilyttää terveen varovaisuuden jokaiseen ihmiseen nähden (vert. Jer 9:4, Miik 7:5). Siksi arvostelukyky on vahvaa ruokaa ja niitä varten, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (Hebr 5:14). Arvostelukykyinen voi jäädä joukossa hyvinkin yksinäiseksi.""Saara ""
Dan .1:4 kertoo kyllä Nuorukaisista , joilla ei ollut mitään virheitä , ja jotka
olivat kaunismuotoisia , jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta .
olivat terävä älyisi'ä ja hyvä tapaisia ja jotka olivat kelvollisia palvelemaan
kuninkaa hovissa , heille Hänen tuli opettaa Kaldelaisten kirjoitusta ja kieltä.
En pidä ihmeenä että Saara on ihastunut t'ähän tekstiin ,,eikö hän olekin
jo vanhenmpi nainen ,"melkein mummu iässä. " luin jostakin .
Jer. 25:1-7 ,;36:1-20. ;jer. 46:2 saakka .
Hyvä Saara! Jatketaanpa Peltolan linjalla:
5. OIKEAN USKON SALAISUUS
Emme saa laajentaa uskomme kohdetta. Usko aina kohdistukoon keskitetysti ja nimenomaan Raamatun sanassa todistettuun Jeesukseen Kristuksen ja häneenkin ristiinaulittuna (Gal 3:1).
Aikoinaan saksalaiset kirjoittivat nuorten kuolinilmoituksiin: "Gestorben im Glaube an Hitler" (kuollut uskossa Hitleriin). Ihminen voi ja haluaa kokea voimakasta ja antautuvaa uskoa. Siksi on ratkaisevaa se, mihin usko kohdistuu, ei se kuinka voimakasta se on.
Emme saa edes laajentaa uskoamme siihen, mitä Jeesus tekee ja vaikuttaa tässä ja nyt. Toki hän voi tehdä mitä tahansa, onhan hän kaikkivaltias. Mutta meille on tärkeintä tietoisesti keskitttää uskomme siihen, kuka ja millainen hän on. Ja kun hänen persoonaansa sydämestämme luotamme, hän saa tehdä mitä hän hyväksi näkee. Olemme vain savea savenvalajan kädessä (Jer 18). Me emme ohjaa, vaan meidät vyöttää toinen ja vie sinnekin, minne emme edes itse tahdo (Joh 21:18).
Elämme kuitenkin ajassa, jossa yhä enemmän saa valtaa aivan toisenlainen raamatuntulkinta uskosta. Siinä uskosta tulee uskovan herruuden ja vallan väline, ikäänkuin valtikka hänen käteensä. Hänet on nyt korotettu valtaistuimelle yhdessä Jeesuksen kanssa, "korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa" (Ef 1:21) ja Jumala on jo nyt "yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin" (Ef 2:6). Siksi uskova voi hänessä olevan uskon voiman avulla muuttaa itselleen vastenmielisen todellisuuden oman mielensä mukaiseksi. Hän uskon kautta kukistaa valtakuntia ja saa kokea lupauksien toteutumista (Hebr 11:33). Mikään ei ole enää hänelle mahdotonta, sillä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark 9:23). "Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon" (Matt 8:13). "Mitä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte" (Matt 21:22). Koska usko on lujaa luottamusta ja ojentautumista (Hebr 11:1), ei uskova saa hetkeäkään herpaantua ja epäillä oman uskonsa voimaa. "Jos joku sanoisi tälle vuorelle: Kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi" (Mark 11:23). Usein tässä opetuksessa kielletään käyttämästä Jeesuksen sanoja Getsemanessa: "Mutta ei mitä minä tahdon, vaan mitä sinä" (Mark 14:36). Tämän rukouksen käyttö on epäuskoa. Uskovan pitää olla vuorenvarma.
Kuinka toisenlaisena elävän uskon näkeekään uskonpuhdistaja: "Tyydy minuun mestarinasi, minä ohjaan sinua sitä tietä, jolla vaellat minun mieleni mukaisesti. Sinusta se tie näkyy vievän turmioon, koska se ei kulje mielesi mukaisesti...Ei pidä käydä sinun ymmärryksesi mukaan, vaan yli sinun ymmärryksesi.. Vaivu sinä ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle minun ymmärrykseni.. Ymmärtämättömyys on oikea ymmärrys, tietämättömyys siitä mihin menet on oikea tieto päämäärästäsi. Minun ymmärrykseni tekee sinut aivan tietämättömäksi. Niin Aabraham lähti isänmaastaan eikä tiennyt mihin. Hän jättäytyi minun tietoni varaan ja luopui omastaan ja saapui oikeata tietä oikeaan päämäärään. Katso, tämä on ristin tie. Sinä et voi itse löytää sitä, vaan minun täytyy kuljettaa sinua niinkuin sokeaa. Sentähden et sinä, vaan minä itse opetan sinua kulkemaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa (Ps 32:8). Seuraa minua, älä itse valitsemassasi työssä äläkä itse ajattelemassasi kärsimyksessä, vaan siinä mikä kohtaa sinua vastoin valintaasi, ajatuksiasi ja haluasi. Siinä minä kutsun. Ole siinä minun oppilaani. Silloin on aika. Mestarisi on läsnä" (Luther).tyhmelin. mm. niin sanottu uskon sanan liike perustuu juuri sellaiseen epäterveeseen käsitykseen, että muka uskomalla lujasti valloitetaan kaupunkeja ja maita ja ajetaan pois ja sidotaan kaikki pahan henkivallat.
Se on kuitenkin New Age oppia.
Raamattu opettaa varsin toisella tavalla: sinut vyöttää toinen ja vie minne et tahdo. Kuuliaisuudessa Jeesusta kohtaan saamme siis heittää omat suunnitelmat ja oman tahdon romukoppaan.
Raamattu puhuu siitä elämänsä kadottamisena, että löytää todellisen elämänsä Jeesuksessa. Toisin sanoen pomo vaihtuu itsestä Jeesukseen. Kuuliaisuutta tarvitaan nimenomaan siinä, että emme kysy enää omaa tahtoamme vaan lähettäjämme tahtoa: "Tapahtukoon Sinun tahtosi" elämässäni.saara-.- kirjoitti:
tyhmelin. mm. niin sanottu uskon sanan liike perustuu juuri sellaiseen epäterveeseen käsitykseen, että muka uskomalla lujasti valloitetaan kaupunkeja ja maita ja ajetaan pois ja sidotaan kaikki pahan henkivallat.
Se on kuitenkin New Age oppia.
Raamattu opettaa varsin toisella tavalla: sinut vyöttää toinen ja vie minne et tahdo. Kuuliaisuudessa Jeesusta kohtaan saamme siis heittää omat suunnitelmat ja oman tahdon romukoppaan.
Raamattu puhuu siitä elämänsä kadottamisena, että löytää todellisen elämänsä Jeesuksessa. Toisin sanoen pomo vaihtuu itsestä Jeesukseen. Kuuliaisuutta tarvitaan nimenomaan siinä, että emme kysy enää omaa tahtoamme vaan lähettäjämme tahtoa: "Tapahtukoon Sinun tahtosi" elämässäni.Lisään vielä, että tuohon Peltolan kuvaamaan "uskon" liikkeeseen kuuluu myös oppi, että uskovien pitää valloittaa maailma Jeesukselle, että Jeesus voisi tulla takaisin.
Itseasiassa islaminuskoisilla on sama tavoite, heidän messiaansa vain on toinen.
- ....................
"Pelastava usko ei perustu lainkaan tunteisiin"
Raamattu on eri mieltä kanssasi, sillä tunteet ovat välttämättömiä.
TUNTEMISEEN tarvitaan tunteita. Tuntoaisti tuntee kivun ja kosketuksen, hajuaisti tuntee pahan hajun ja hyvän tuoksun. Näköaisti tuntee ruman ja kauniin kuvan, kuuloaisti tuntee vihollisen ja Jumalan äänen yms.
Sananlaskut:
2:5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan TUNTEMISEN.
Luukkaan evankeliumi:
1:77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen TUNTEMISEN heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
2.Korinttolaiskirje:
2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen TUNTEMISENSA tuoksun!
Filippiläiskirje:
3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, TUNTEMISEN rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
Kolossalaiskirje:
1:10 vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan TUNTEMISEN kautta,
2.Pietarin kirje:
1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen TUNTEMISEN kautta.
1:3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen TUNTEMISENSA kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
2:20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen TUNTEMISEN kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.Kaikissa noissa isolla kirjoittamissasi tuntemisissa, on kyse siitä tunnetko jonkun ihmisen, tunnetko hänen ajattelutapansa, tunnetko hänen tapansa viettää vapaa-aikaansa...
Ei siis ollenkaan puhuta tunteista, vaan jonkin tuntemisesta.- ..................
saara-.- kirjoitti:
Kaikissa noissa isolla kirjoittamissasi tuntemisissa, on kyse siitä tunnetko jonkun ihmisen, tunnetko hänen ajattelutapansa, tunnetko hänen tapansa viettää vapaa-aikaansa...
Ei siis ollenkaan puhuta tunteista, vaan jonkin tuntemisesta."Ei siis ollenkaan puhuta tunteista, vaan jonkin tuntemisesta. "
Tunteilla tunnetaan.
Ne jotka eivät ole uskossa voivat tuntea Kristuksen nimen, mutta eivät tunne Häntä aisteillaan ja siksi eivät tunne elävää Jumalaa. .................. kirjoitti:
"Ei siis ollenkaan puhuta tunteista, vaan jonkin tuntemisesta. "
Tunteilla tunnetaan.
Ne jotka eivät ole uskossa voivat tuntea Kristuksen nimen, mutta eivät tunne Häntä aisteillaan ja siksi eivät tunne elävää Jumalaa.Saara oikeassa. Tässä ".................. " sekoittaa tuntemisen ja tunteet.
Jos minä tunnen sinut niin tiedän sinut millainen olet.
En siis käytä tunteita sinun tuntemiseesi, eli en käytä iloa, vihaa, kateutta jne sinun tuntemiseesi.
Merkitys on siis "tunnetsä sen heebon ?" Eli tiedäksä todella sen tyypin mikä seon?
Elävää Jumalaa ei tunneta aisteilla vaan uskolla.- teu.
Sananlaskut 2:5. selostetaan seuraavaa. , Tiedon ja Viisauden hankkiminen
ks. San.4:5--9 : 15:14. RUKOUS. (3. JAAK. 1:4. JA JUMALAN sanan oppiminen (2:6)
ovat tässä tarpeen ..
Luuk. 1:77. Parannukseen nörtyvä saa pelastuklsen tuntemisen syntiensä anteeksisaamisessa . Jeesusksen noimen ja veren kautta ., sen vaikuttaa Pyhä Henki joka evankeliumin sanan kautta vaikuttaa uskon ja tulee sydämeen asumaan .
"aamun koitto korkeudesta ", Mal. 4:2 .ennusti tämän "vanhurskauden auringon "
koittamisen , jeesus itse sanoi olevansa "Maailman (hengellinen ) valkeus ;Joh. 8:12.: 8:5. - teu.
teu. kirjoitti:
Sananlaskut 2:5. selostetaan seuraavaa. , Tiedon ja Viisauden hankkiminen
ks. San.4:5--9 : 15:14. RUKOUS. (3. JAAK. 1:4. JA JUMALAN sanan oppiminen (2:6)
ovat tässä tarpeen ..
Luuk. 1:77. Parannukseen nörtyvä saa pelastuklsen tuntemisen syntiensä anteeksisaamisessa . Jeesusksen noimen ja veren kautta ., sen vaikuttaa Pyhä Henki joka evankeliumin sanan kautta vaikuttaa uskon ja tulee sydämeen asumaan .
"aamun koitto korkeudesta ", Mal. 4:2 .ennusti tämän "vanhurskauden auringon "
koittamisen , jeesus itse sanoi olevansa "Maailman (hengellinen ) valkeus ;Joh. 8:12.: 8:5."jatkan"
"2 Kor 2:14. viite :2:14-2:16. Sel. _Pelastuvat -- kadotukseen joutuvat ,ks. sel.
Joh 12:40 ,;Apt. 13 :48 ;Room 9:1.227;10:19-21. .
Joh 12 :40 sel. Se HÄN ,JOKA SOKAISEE ja PAADUTTAA , ON per ke le ,:
Uskottomien "mielet on tämän maailman jumala () per ke le )niin sokaissut ,
ettei hjeille loista valkeus , joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista "
(2Kor. 4:4.) . Se Minä , joka haluaisi parantaa Hänen puoleensa kääntyvät , on
Jumala Kristus ., Hän voi rangaista tottelemattomia jättämällä heitä
per ke leen sokaistaviksi , heidän kelvottoman mielensä valtaan. Room. 1:28. - ...................
tyhmelin kirjoitti:
Saara oikeassa. Tässä ".................. " sekoittaa tuntemisen ja tunteet.
Jos minä tunnen sinut niin tiedän sinut millainen olet.
En siis käytä tunteita sinun tuntemiseesi, eli en käytä iloa, vihaa, kateutta jne sinun tuntemiseesi.
Merkitys on siis "tunnetsä sen heebon ?" Eli tiedäksä todella sen tyypin mikä seon?
Elävää Jumalaa ei tunneta aisteilla vaan uskolla."Job: Tähän asti olin korvakuulolta tuntenut Jumalan, mutta nyt olen nähnyt Jumalan."
Raamattu puhuu myös Kristuksen tuoksusta ja siitä miten Jumalan henki koskettaa sydäntämme, tai saamme maistaa Jumalan hyvyyttä yms.
Kaikki 5 aistiamme on usein kuvattuna raamatussa, joten saamme tuntea Jumalan myös kaikilla aisteillamme.
- Maasta olet tullut
"Pelastava usko ei perustu lainkaan tunteisiin"
Raamattu on eri mieltä kanssasi, sillä tunteet ovat välttämättömiä.
EI OLE minun kanssani, vaan sinun kanssasi Raamattu on täysin eri mieltä.
Tunteillaan ei kukaan ihminen pelastu, olkoot millaisia hyvänsä. Jeesus pelastaa.
Pelastava usko ei perustu mihinkään muuhun, kuin Kristuksen sovituskuolemaan.
Ja miksi Kristus kuoli? Hän kuoli siksi koska hän rakasti meitä ja tahtoi pelastaa meidät. Kaikki muut perustukset ovat tyhjää ja itsepetosta.
Vihne sotki heti alussa koko avauksen, ryhtymällä tunneselostajaksi, vaikka avauksessa oli selvä viesti. Pelastus ei perustu mihinkään mikä maan päällä on, ei luotuihin eikä luontoon. Jumala toi valmiin pelastuksen taivaasta ja t5arjoaa sitä lahjaksi. Vihne ei ymmärtänyt sanaakaan siitä mitä avauksessani kirhoitin.
Hän sotkee suloisesti kaiken, erottamatta mikä on iankaikkisen elämän perustus, ja mitkä ovat ihmisen tunteita.
Kun noin sekaisin ovat kristinuskon perustavat perusteet, että maasta oleva ja maaksi jälleen tuleva ihmisliha liimataan osaksi perustusta, niin ei ihmisestä ole silloin opettajaksi kenellekään toiselle.
Opettajat täytyy tuntea hyvin Raamattu, sen rakenne ja perustava sanoma joka siinä on.
Kertaan:
Yksin armosta
Yksin uskosta
Yksin Kristuksen tähden.
Jos tämä kolme yksinkertaista asiaa ei avaudu ihmiselle niin pimeätä on ja pysyy.
Perustus täytyy olla kunnossa, Se on Jeesus Kristus, muuta ei ole eikä ikinä tule. Perustuksen päälle sitten kukin rakentaa sen mukaan mitä Jumala tehtäväksi antaa ja mitä lahjoja hänen kenen kin käyttöön antaa. MOni rakentaa myös puista heinistä ja oljista kuten Raamatusta voimme lukea. Juuri nämä materiaalit ovat niitä jotka tulessa palavat eiikä niillä ole mitään tekemistä perustuksen kanssa. Niiden varaan ei voi edes rakentaa mitään pysyvää.
Tunteet ja kristinuskon pelastuksen perusteet ovat tykkänään eri asioita, eikä niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Tunteet ovat ainoastaan sisäisen maailman indigaattori, ne kertovat joka hetki sen mitä minussa itsessäni parhaillaan tapahtuu. Joku kirjoitti joskus, että pientä pöyhintää rakennusolkivarastossa.
Tässä on johdonmukainen ja järkevä ja lihalle sopiva jatkumo: Ihminen uudestisyntyy tietämättään ja elää tuntematta mitään luottaen siihen, että Jeesus on rakentanut koko elämäksi piikin, joa ratkaisee syntiongelman.- saarelma<3
Usko = uskomista Jumalan sanaan. Omiin tunteisiinsa uskominen on hyvin horjuvalla pohjalla. Uskomme ja luotamme, että Jumalan sana on totta. Jumala ei valehtele, ei voikaan valehdella. Ainoa horjumaton asia elämässämme on juuri Jumalan sana.
- uskooeiusko
No mitä se Sana sitten sanoo ihmiselle ?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään
HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh3151594Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2361551Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku281529Kimmo Kiljunen
"Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa2441112- 73973
- 58944
Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen60725- 47716
Miksi teet tästä niin vaikeaa?
Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p25669- 118644