En kehtaa juhlia lakkia arvosanojen takia

"Mä oon julkassut kirjan ja kirjoitin äidinkielestä vain B"

Kaikki ne, jotka aikovat kommentoida, voisivat hetken miettiä tuota kohtaa.

Eihän sun tarvi todistusta kenellekään näyttää.

Hei kirjoituksia saa korottaa kerran hyväksytynkin arvosanan jälkeen ja ilman aikarajaa. ("Ylioppilastutkinnon kokeen hyväksytysti suorittanut saa uusia kokeen yhden kerran. (A 915/2005, 4 §) Hyväksytyn kokeen uusimisella ei ole aikarajaa.")

Huom! Jos ilmottaudut syksyllä vaikkapa äidinkielen kokeeseen korottaaksesi arvosanaa, mutta et saavu paikalle. Niin silti tälläinen kerta katsotaan myös käytetyksi korotuskerraksi ellet esitä pätevää laillista syytä poissaololle (sairastapaus tms).

Jos siis jäi tosi paljon harmittamaan nuo arvosanat, niin suosittelen, että kertailet kesän aikana niitä aineita, jotka haluat uusia ja panostat sitten kunnolla ensi kerralla esimerkiksi äidinkielen kokeeseen. Järjestät itsellesi oikein kunnon lukuloman kirjoitusten edellä.

Nyt kuiteskin hymyä huuleen. Olet kevään uusi ylioppilas ja se tapahtuu vain kerran elämässä :) Voit sanoa sukulaisille, että työkiireiden takia ei onnistunut valmistautuminen tms, jos nyt ylipäänsä on tarvetta mitenkään perustella mitään.

Ja ylioppilastodistus oikeuttaa sinut hakemaan opiskelijavalinnassa esimerkiksi yliopistoon. Vaikka lähtöpisteet eivät olisikaan kummoiset, sisään päääsee puhtailla pääsykoepisteilläkin, eli siis pelkän valintakokeen suorittamisella hyväksytysti.

tsemppiä! :)

En itsekään juhlistaisi työttömäksi valmistumista.

kirjan nyt voi julkaista kuka vaan

Siis julkaisit kirjan, taisi olla hyvä kustannustoimittaja??

Älkää hätäilkö, mun rivi oli AAAA ja oon Suomen presidentti.

Huolet pois. Itse kirjoitin vieläkin surkeammat ja nyt olen tuplamaisteri. Joitakin se opiskelu kiinnostaa vasta vähän myöhemmin. :)

On monia kirjailijoita, jotka kertovat, ettei menestynyt koulun äikän kokeissa tai aineissa. On aivan eri asia kirjoittaa kirja, kun täydellisesti puhdasta suomen kieltä. Nykyisin koneissa on myös oikeinkirjoitus korjaukset olemasa sekä kustantajan puolelta oikoluetaan kirja. Kirjan kirjoittamisessa tärkeimmät kriteerit ovat juoni ja koossa pysyminen.
Ymmärrän, jos et halua juhlia, koska monille vieraille tärkeintä on ne arvosanat, eikä pelkkä ylioppilaaksi tuleminen ole mitään.
Muista kuitenkin, ettei arvosanat sinua määritä. Huonoillakin arvosanoilla pääsee yliopistoon kunhan lukee pääsykokeisiin hyvin. Kyllä se hymyksi elämä muuttuu, kun yliopistoon astelet sisään.:)

no eipä munkaan rivistö kovin häppönen ole mutta en välitä muiden mielipiteistä.
tommonen luuseri joka pelkää että joku kaukainen sukulaismummo alkaa siinä sättimään arvosanojaan ei elämässään pärjää jos siitä masennut. takaisin voit heittää että meneppä ite tekemään ko kokeet.

relaa ny vähä..

Kyllä kehtaat juhlia. Älä tee numeroista juuri nyt itsellesi tai muillekaan liian suurta numeroa. Itse kirjoitin hyvät paperit, enkä silti halunnut todistustani esitellä. Harkitsin yhden vähän riman ali menneen aineen uusimista, mutta elämä tuli ja vei. Sinuna panostaisin jatko-opintoihin. Ylioppilastodistus kuvaa vain hyvin rajallista osaamista. Pelkästään sillä ei pärjää vaan työkokemuksellakin on arvoa. Kunnon väsymys on kuitenkin varma keino saavuttaa huonompia tuloksia, se kannattaa muistaa. Nukkumiseen kannattaa satsata.

Älä sitten juhli. En minäkään juhlinut. En siksi, että olisin ollut pettynyt omaan menestymiseeni, vaan siksi, että en yksinkertaisesti ymmärtänyt sitä, miksi niin tavanomaista ja periaatteessa "merkityksetöntä" tapahtumaa (mieti sitä lukiolaisten ja ylioppilaiden määrää) kuin ylioppilastutkinto pitäisi jotenkin erityisesti juhlistaa. Mielestäni lukion suurin anti on/oli lukion kurssit ja niillä saavutettu maailmankuvan avartuminen. Olin siis jo saanut palkintoni, joten miksi siis olisi pitänyt juhlia tutkintoa jonkinlaisena päämäärän toteutumisena tai saavutuksena, mitä se ei ole. En ole varma onko edes korkeakoulututkinto (tohtorin tutkintoa lukuunottamatta) juhlan arvoinen, ammattipätevöityminen ehkä saattaisi olla, sillä sillähän voi jopa tehdä jotain.

Minun rivini kolme vuotta sitten oli AAABBI (I pitkä matikka) ja ka 6,9. Juhlittiin tuloksista huolimatta komeasti. Pääsykokeisiin sitten satsasin tosissani ja olenkin nyt toista vuotta yliopistossa opiskelemassa. Ei noilla arvosanoilla ole lopulta mitään merkitystä. Anna palaa vaan!

Älä pelkää. Arvosanarykelmäni kirjoituksissa oli MBBB (M englanti) ja taistellen jatkokoulutukseen päästyäni ja sieltä valmistuttua olen mielestäni pärjännyt elämässä mukavasti ja saanut haluamani ammatin.

Olen urallani edennyt myös nopeammin kuin suurin osa minua paremmin aikoinaan suoriutuneet (olin toiseksi huonoin lukiostamme kirjoittanut.) En sano etteikö lukiossa olisi kannattanut skarpata, mutta se oli vain yksi vaihe elämässä joka olisi helpottanut seuraavaa vaihetta. Nyt 13 vuotta myöhemmin se on vain vähäpätöinen rivi CV:ssä eikä kukaan enää kysy sen eikä korkeakoulututkintonikaan perään työhaastattelussa. Työhistoriaa ne ensimmäisen työpaikan jälkeen katsovat!

Pidä lippu korkealla. Lukiosta huonosti suorituminen ei määrää tulevaa elämääsi vaikka se saattaa tällä hetkellä siltä tuntua. Itsestäni se tuolloin tuntui, mutta loppujen lopuksi sitä eteenpäin siitäkin päästiin.

Ja niin: nyt sitten vaan juhlimaan! Olet lakkisi ansainnut!