Taidanpa jättää lastenteon muille

Olet saanut normaalista raskaudesta ehkä hiukan vääränlaisen kuvan. Kaksi kertaa ei ole sama kuin lukemattomia kertoja ja näistä kahdesta toinen on synnytys. :)

"Ajatus siitä, että 9 kk aikana pitäisi lukemattomia kertoja olla alapää paljaana ronkittavana ties kenen, yhden tai useamman (vieläpä miespuolisen) hoitajan, lääkärin tai kätilön edessä, saa melkeimpä kylmän hien pintaan."

Kaikille ei tule pahoinvointia, vaikkakaan itse en ole ollut yhtä onnekas. Kaikissa raskauksissani en ole oksentanut (vain viimeisessä). Synnyttänyt olen kolme kertaa ilman kivunlievitystä, tippaa tai muita lääkinnällisiä toimenpiteitä. Itse olen aina ajatellut, että raskaus ei ole sairaus, vaikkakin monella naisella on tapana tehdä raskaudesta ja synnytyksestä valtava numero.

No itsestäsihän se on kiinni,joko haluat tehdä lapsen tai sitten et. Koskaan ei voi tietää etukäteen miten asiat menee. Raskausaika ja synnytys voi olla yhtä helvettiä tai sitten erittäin helppo kuten minulla. Lapsen kanssa voi jäädä yksinhuoltajaksi,puoliso voi kuolla jne.
Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia ja se on jokaisen oma päätös. Elämästä voi nauttia ilmankin lapsia ja sinulla on vielä aikaa miettiä vuosia :)
Lapsi tuo mukanaan paljon huolta,murhetta ja vastuuta. Mutta parhaimmassa tapauksessa lapsi on elämän rakkain asia.

Naisella onneksi hormonit heittelee sopivasti synnytyksen, raskauden ja äitiyden mukana. Jostain tulee se voima että saa ponnistettua lapsen maailmaan. Tosin jos sinulla ei ole vauvakuumetta niin kannattaa odottaa vielä jonkun aikaa. Se tahto ja kuumeilu pistää mielessä sitten asiat järjestykseen. Olen myös itse aina inhonnut oksentelua mutta ensimmäisen kohdalla puoli vuotta oksentelua oli lähinnä jeesmeininkiä kun joka aamu sai todeta että kaikki on vauvalla hyvin ja se että lopultakin oli edes raskaana. En olisi kai muuten uskonut todeksi. Mutta kaikillehan sitä ei tule. Onneksi minulle tuli koska muuten olisin varmaan seonnut huolesta.

Jätä vaan lapset tekemättä. Ei jokaisen niitä tarvitse vääntää. Se ei takaa onnellisuutta ja hyvää elämää.

Itsekin olen lapseton, koska en yksinkertaisesti halua lapsia.

Eihän sitä väkisin tarvitse lapsia hankkia, jos se ei siltä nyt tunnu :D

Anna ajan kulua, jos joskus lapsen haluat, niin luulen että nuo mainitsemat seikkasi alkavat tuntua ihan mitättömiltä siinä puntarissa.

PS: ei kannata lukea ainakaan tämmöisiltä keskustelupalstoilta raskaus-synnytysasioita, saat varmasti vääristyneen kuvan todellisuudesta.

Kannattaa odottaa yli 30-vuotiaaksi ja tehdä nyt kaikkea sitä mitä haluaa, matkustella ym. Minäkin sinun ikäisenä kauhulla ajattelin, että minusta ei ikinä ole tuollaiseen hommaan ja vuodet vain vierivät ilman vauvakuumetta...Sitten ikä vain tuli vastaan ja ajatus "nyt tai ei koskaan"...Ja muistan kauhulla sitä ensimmäistä neuvolareissuakin ja niitä lääkärintarkastuksia jne. Synnytyksessä sitten oli pakko vain antaa mennä ja ottaa kaikki kivunlievitykset vastaan...Nyt kaksi lasta synnytetty kunnialla ja kieltämättä onnellinen olo, välillä jopa haikea, että minun vatsassani ei enää koskaan kasva pientä ihmistä...Lapset ovat suloisinta tässä maailmassa, enkä kadu ainakaan yhtään...Ja tosiaan ehdin matkustella ja elää parisuhde-elämää kymmenen vuotta ennen ensimmäistä lasta eli nyt voi vain nauttia tästä perhe-elämästä...

Mäki haluaisin lapsia mut yks asia mikä mietityttää... Ei voi sit juoda sidukkaa ku on raskaana :( Joten päätin etten tee lapsia koskaan.