Kaikki mitä yritin tehdä, meni mynkään. Sippasin henkisesti. Ihan iltamyöhälla sisäinen ankeus alkoi hellittään. Nukuin tuntimäärissä vähän, mutta uni oli kai sit hyvää.
Väsyn niin syvälle depressiovaiheessa, että katkaisen välini toisiin ihmisiin tykkänään. Pienet lapset ja eläimet palauttavat kuitenkin halun vielä taistella.
Bibous on häijynlainen matkaseura, mutta osia ei voi vaihtaa. On vaan pakko sopeutua. Näitäkin tapauksia on suomessa tuhansia.
Väsyn niin syvälle depressiovaiheessa, että katkaisen välini toisiin ihmisiin tykkänään. Pienet lapset ja eläimet palauttavat kuitenkin halun vielä taistella.
Bibous on häijynlainen matkaseura, mutta osia ei voi vaihtaa. On vaan pakko sopeutua. Näitäkin tapauksia on suomessa tuhansia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No toivotaan että saat ensi yönä nukuttua ja elämääsi tulee jatkossa enemmän iloa ja enrgiaa.
Onko sinulla ollut koskaan mahdollista käydä läpi ja etsiä syitä ahdistukseesi? Pillerit eivät paranna vaan pitävät oireet "kellarissa". Parantumisprosessi saattaa olla joskus pitkäkin.
Nämä häiriöt, ahdistus- masennus tulevat varhaislapsuudesta pettymyksistä. Käsitin tämän parikymmentä vuotta sitten. Sukulaistyttö puhui asiat suoraan kun tuli vähän sanomista puolin ja toisin.
"Olit epätoivottu lapsi, mutta vasta syntymisesi jälkeen.Olit raskas taakka vanhemmillesi ja koko perheellesi". Näin monen lapsen äiti, vielä nuori nainen kertoi.
Käsitin hänen puhuneen niin kuin hänelle oli kerrottu. Asioistahan vaiettiin viimeiseen hengen vetoon. Yritin yleislääkärien kautta selvittää tilannettani. Kokenut naislääkäri sanoi vaivaantuneesti; voi olla pitempi juttu.
Oikeasti tiesin olevani asperger-tapaus vasta varttuneessa iässä. Tieto oli merkittävä. Lopetin vanhempieni syyttelyn, mutta itselleni en ole voinut antaa anteeksi. Se on huono enne.
Sen tiedän segert varmasti - jos lopetan rimpuilun henkisen tasapainon saavuttamiseksi romahdan nopeasti kokonaan toisten autettavaksi. Nämä pahat henkiset ja pyykkiset tilat syntyvät rajuilman tavoin, ennalta varoittamatta.
Vuoristorata-ilmöön, bibolaariseen oireyhtymään on olemassa hyvää lääkehoitoa, mutta en hyväksi mitään asperiinia vahvempaa. Myös palautuminen käynnistyy näennäisesti pienestä hyvästä virikkeestä.
Se on pirullista tää kun asiat menee ei-niin-putkeen ja sitten jää ahdistamaan ja vaivaamaan vielä pitkäksi aikaa jälkeenpäin kun tuli itsensä nolattua. Ne jutut vaan väkisin tunkee mieleen ja itsekseen kiroten niitä kelailee aina vaan. Vaan minkäs sille tekee, pitää vaan yrittää unohtaa ne jutut saman tien niinku muutkin tekee. Yritys hyvä yhdeksän, eiku... kymmenen... prkl... stana...
Niin se menee kaikilla. Kun tapahtuu harmillista, aikansa sitä märhetii ja funksiin ja sitten se jää. Niin pitkääkin olla. Pahempi jos kätksi sielunsa uumeniin. Jos on herkkä ja sairaaloinen niin mylläkkä on vain mielessä rajumapi.