Eräänä iltana bongasin erittäin viehättävän neidon. Aloin tehdä lähempää tuttavuutta ja parin viikon kuluttua olimme jo pari. Tästä on nyt vierähtänyt jo jonkin aikaa ja meno sen kuin paranee, mutta asia jaksaa edelleen suuresti hämmästyttää itseäni. En ole nimittäin koskaan aiemmin elämässäni seurustellut tai tuntenut edes tarvetta yrittää solmia mitään syvällisiä suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Teinivuodetkin on jo kaukana kaukana takana.
Tältäkö sen oikean kohtaaminen ja häneen ihastuminen tuntuu? Näinkö helppoa se on, kun palaset loksahtelee paikoilleen? Onko sulle käynyt näin?
Tältäkö sen oikean kohtaaminen ja häneen ihastuminen tuntuu? Näinkö helppoa se on, kun palaset loksahtelee paikoilleen? Onko sulle käynyt näin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sen kummemmin ottamatta kantaa aloittajan tarinaan, kun todella syvästi kiintyy toiseen ihmiseen, niin ne ihannekumppanille asetetut ominaisuus- ja vaatimuslistat alkavat tuntua merkityksettömiltä.
Kyse ei ole helppoudesta tai vaikeudesta, vaan tunteen syvyydestä.
Eipä ole tuollaista päässyt tapahtumaan, mun kohdalle ei ketään oltu ikinä tarkoitettu tulevaksi.
Mun mielestä tuollainen tilanne, että kummatkin tykkää toisistaan kunnolla kuulostaa ihan lottovoitolta. Kaksi kertaa olen ollut kunnolla ihastunut ja ihastuksen kanssa tekemisissä, mutta kummallakaan kerralla en saanut vastakaikua. Myös toisinpäin on käynyt, että muhun on oltu ihastuneita, mutta itseä ei kiinnostanut yhtään.
Naisilla on helpompaa kun voivat deitata ylöspäin, miehet joutuu enemmän tyytymään ja karsimaan kriteereistään.
No en minä ainakaan haluais olla miehen kans, joka ois jotenkin mun "yläpuolella".
Mitä järkee siinä ois. Paljon kivempi olla samalla viivalla.