Ulostamisen pelko

Itse pelkään että ulostaessa tulee pierua niinkuin usein tuleekin ja että se kuuluu muille niinkuin varmaan usein kuuluukin jos joku toinen on siinä vessan lähettyvillä tai ihan oven takana. Tämän takia en voisi elää parisuhteessakaan enkä ole koskaan seurustellut.

Olen ollu 20 v naimisissa ja edelleen sama juttu. Pari palaa talouspaperia pyttyyn ja päästän vaikka sit vettä hanasta ettei kukaan perheestä kuule jos aiheutuu vessakäynnistä jotain ääntä. En käsitä miten mun poika voi istua pytyllä ja puhua samaan aikaan puhelimeen! Pissatessa sama ongelma, mutta siinä ääntä voi hillitä helpommin. Miks hitossa luonnollinen asia voi olla näin vaikeeta?

Moi keskustelun aloittaja ja muut! Ensinnäkin, hieno rohkea keskustelun aloitus! Ymmärrän sua tosi hyvin, koska itse kärsin vastaavasta. Tiedän hyvin tuon tunteen kun vatsa ja suoli menee jotenkin vaan "lukkoon", tai voisi sanoa että se on enemmänkin semmoinen psyykkinen juttu.. Vaikka tuntuu fyysisesti, että olisipa hätä niin mieli estää tavaraa tulemasta. Ja kuten kaikki tiedetään, mitään ei ulos tule väkisin eli mikään ponnistelu ei auta, vaan lähinnä huonontaa asiaa. Muistelen, että itselläni ongelma alkoi noin lukioiässä. Rento suhtautuminen ja turhan panikoinnin välttäminen ovat auttaneet paljon ja toisinaan onnistun käymään vessassa hyvinkin mielenkiintoisissa paikoissa, josta oon tosi ylpeä sillon :D Ennen kaikkea mua kuitenkin pelottaa se, että tää propleema vaikuttaa mun halukkuuteen rueta seurustelee. En yksinkertaisesti usko, että pystyisin käymään kakalla jos asuisin jossain yksiössä pojan kanssa. Tuntuu, että meillä pitäisi olla tyyliin joku 200 neliön omakotitalo. Mietinkin usein kuin järjetöntä tämä meinaa olla.... :P Hohhoi.

Noniin, mutta apuja siis kaipasit! Itsellä on tosiaan auttanut toisenlainen suhtautuminen ja mielen suuntaaminen muualle. Joskus kun kovin ahdistaa niin kuvittelen, että asunnossa on vain lähimmät perheenjäseneni (joiden kanssa mulla ei ole suuria ongelmia).. Vaikka paikalla olisi random ihmisiä, pystyn silloin tällöin "huijaamaan" mieltäni ja tavaran toimitus onnistuu. Jos sulla on ongelmia poikaystävän kanssa tästä asiasta niin mä kehottaisin olemaan rehellinen asiasta. Niin hassulta kuin se voi joidenkin mielestä kuulostaa, tämmöiset asiat voi olla toisille vaikeita ja kuten huomataan, ei me ainoita olla! Itse oon päättänyt, että vaikka mua kuin jännittäis tämmöinen asia, en mä aio sen estää mua seurustelemasta. Sitten ongelma kohdataan, tavalla tai toisella. Tsemppiä!!

Tämä on niitä kaupunkilaisten vaivoja. Kannattaa ruveta harrastamaan eräretkeilyä vähintään muutaman päivän reissuja tehden mahdollisimman huonossa säässä ja seurassa niin kyllä siinä karaistuu eli hienostelu kaikkoaa edes vähän kauemmas.

No, mulla oli joskus ihan samanlainen ongelma, etten millään kehdannut käydä poikaystävän tai varsinkaan muiden ihmisten lähettyvillä ollessa paskalla!
Aina vaan pidättelin viimeiseen asti ja jos vaan oli mahdollista piti keksiä jokin järkevä tekosyy käydä esim. kerrostalon häkkivarastolla ja mennä samalla talon pyykkituvan vessaan pikapaskalle.
Tätähän sitten tuli harrastettua aikas pitkään ja huomasin itsekin kuinka suureksi ongelmaksi tämä minulle sitten lopulta muodostui.
Pelkäsin todella paljon niitä vassaääniä ja en oikein edes osaa sanoa mitä siinä niin pelkäsin.
Laitoin aina pönttöön ensiksi paperia ja yritin ajoittaa käynnit aina niin että selviäisin mahdollisimman vähällä ahdistuksella esim. kun poikaystävä oli käymässä pihalta postia tai vaikka tupakalla niin tiesin että nyt minulla on taas se pieni hetki aikaa käydä siellä pikapaskalla.
Se oli jatkuvaa toisen ihmisen tekemisien kyttäämistä.
Milloin se nyt menee ja tulee, voiskohan jo kohta päästä.
Olin välillä todella vihainen ja ahdistunut kun en voinut suorittaa niinkin luonnollista asiaa kuin paskalla käymistä silloin kuin siltä tuntui. :(
Mutta sitten tapahtui jotain mikä muutti kaiken, nimittäin minulle iski aivan järkyttävä ripuli jota keski pari päivää.
Ja vielä tietenkin silloin kun meillä molemmilla oli vapaa viikonloppu ja vietettiin aikaa kotona kahdestaan.
Ja kaikkihan varmaan tietää että ripulia ei oikein voi pidätellä ja se tulee ulos ihan helvetinmoisilla ääänitehosteilla joita ei voi estää.
Meinasin kuolla häpeästä kun piti juosta vessan tunnin välein ja aarrggghhh...nolo nolo...:(
Mutta aivan kuin taikaiskusta, minulla katosi sen parin päivän aikana se helvetinmoinen vessa ahdistus kokonaan jonnekin.
Nyt pystyn ainakin kotona menemään vessan ihan silloin kuin sinne on tarvis mennä, enkä tunne enää minkäänlaista ahdistusta siitä.
Vaikka edelleenkään vieraissa paikoissa en vessaan kyllä paskalla mene jos ei ole aivan pakottava tarve.
Että tälleen mulla kävi. :D Luulin jo että joudun elämään sen ahdistuksen kanssa loppuelämän, mutta siitäkin voi päästä eroon esim. pakon edessä niin kuin mulle kävi. :DD

Traumatisoivaa.(.ko)

ensinnäkin kerroit niin hauskasti attä Olin kuolla nauruun...;))
Mutta vakavasti...kertomuksesi tulee auttamaan monta
Meillä oli tyttöystävälläni sama "vessa ahdistus"

Nykyään vessanovi auki ja täysi keskustelu "Aiotko räjäyttää vessapöntön"

Tai "Atomipommikaan ei kuulosta noin "pahalta"

Näitä loputtomiin....Entisestä "ahdistuksesta" ei jälkeäkään

Mutta Usko tai älä... kirjailiaksi sinun pitää alkaa .. tapasi kirjoittaa on

loistava.... (Olin vähällä kuolla nauruun) nauran edelleenkin eikä loppua
taida tulla ollenkaan

s0nj41

Olo.. tunne.. kehittyy ajatuksista On menetelmä treenata ajatuksiaan ja
hallita niitä eikä ne sinua

Moi. Mäkin laitan pönttöön paperia ennen istuntoa. En kylläkään äänenvaimentimeksi, vaan estämää roiskeita. Enkä pidä yhtään epänormaalina sitä, etten halua "paskakusiveden" roiskuvan pakaroilleni.

Itsellä samoja ajatuksia, mutta ongelma on onneksi pienemmässä mittakaavassa. Yleisissä tiloissa tai töissä vessassakäynti on edelleen mahdottomuus jos joku on viereisessä tilassa. Yleensä pyrinkin hoitamaan bisnekset kotona, ja elimistö on siihen varsin hyvin sopeutunut. Jos vaihtoehtoja ei ole, otetaan avuksi paperi ja vesihanan juoksutus (pyrin valitsemaan vessan niin että vieressä on vesipiste, onneksi ne on naisten vessassa yleisiä).

Poikaystävän (miehen nykyisin) kanssa meni toista vuotta ennen kuin uskalsin tehdä kylässä isompia asioita, ennen tätä karkasin tarvittaessa jollakin tekosyyllä omassa kämpässä käymään (joka oli onneksi kävelymatkan päässä). Lopulta pitkällisen "siedätyshoidon" ansiosta aloin tottua, mutta enpä vieläkään käytä kotonamme sitä vessaa jonka vieressä miehen työpöytä on.

Itse taas pelkään ripulia, sekä oksentamista.
Itsellä varsinkin oksentamisen pelko rajoitti ennen niin pahasti, että pelkäsin julkisia paikkoja, varsinkin paikkoja, joissa täytyi syödä; koulun ruokala, kahvilat, ravintolat yms. Sitten tää juttu vähän niinku kärjistyi siihen, paastoamaan, eli esim oli täysin ilman ruokaa kerran 3 vuorokautta. Ehkä vesilasin ha kurkunviipaleen söin itkun kanssa kun vanhemmat pakotti.. olin silloin tosi huonossa, koko elämä pyöri vain oksentamisen pelon ympärillä.
Sitten tossa vuosi sitten hain apua, ja mielenterveysammattilaisen kanssa availtiin tätä mun pelkoa, ja vasta näin jälkeenpäin olen huomannut, että se on tosiaankin auttanut. Ihan vain se että käytiin ne asiat siinä pelossa läpi. En enää pelkää käydä ravintoloissa tai sydän ei hyppää automaattisesto kurkkuun jos kuulen että joku puhuu oksentamisesta. Suosittelen lämpimästi hakemaan apua, itse kun sitä hain, en olisi ajatellut että se toimisi, mutta positiivisesti kävi. Ihmisillä on vaikka minkälaisis fobioita ja varmasti jollain paljon oudompia pelkoja kuin sinulla.

Vaikka vielä ahdistunkin lentokoneissa ja huvipuistoissa, sekä musta tulee tosi usein sairaanloisen hygieeninen kun vatsatautia on liikkeellä, olen saanut pelkoni kuriin. En ehkä koskaan pääse siitä täysin pois, mutta se on aisoissa, ja hyvä niin.

Täällä ei ole vielä puhuttu hajusta. Mulla nimittäin vessakäyntien häpeä johtuu siitä, että pelkään, että joku huomaa mun ulostuksen hajun ja kommentoi sitä. Siksi usein, jos joudun käymään vieraassa paikassa ulostamassa, vietän istunnon jälkeen pitkään aikaa "viuhkomalla" ilmaa pöntön lähellä jollain lehtisellä tai muuta viuhkaksi sopivalla. Pelkään kuollakseni, että seuraavaksi jälkeeni tuleva haistaa mun hajut. Sama on ihan vaan pissalla käymisen jälkeen yleisissä vessoissa, kun tiedän perässäni olevan jonoa.

kaikenlaista harmia ihmisen elämässä! Pissa tuli klo06,00 kakka 07,00 itse heräsin 08,00