Mitäköhän mäkin mietin kun menin ihastumaan suhun ja myöntämään sen,samalla hyvästit jättäen tilanteen vuoksi. Nyt kaipailen ja soimaan itseäni,vaikka tein jollain tasolla oikein, ja ei ylpeys anna periksi ottaa uudelleen yhteyttä...mutta ne tunteet,ne tunteet. Ei katoa hetkessä ja häiritsee elämää...ehkä tämä tästä,toivoin vastausta hyvästeistä huolimatta,mutta sen uupuminen puhuu omaa kieltään joko tunteista tai kohteliaisuudesta/järjestä/tilannetajusta eli turhia toiveita,mutta ikävä jäi..Tuskin täällä olet,itsekin ensikertaa vain koska jonnekin pakko purkaa tätä tunteiden myrskyä.
stupidgirl
firstwomen
093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.