Onko se jotenki outoa, et mun on hirveen vaikee, lähes mahdotonta pyytää apua läheisiltä? Mulla on lisäksi tosi olematon lähipiiri... vielätarkemmin kaveripiiri. Omilta vanhemmilta avunpyytäminen on todella vaikeeta. Rahallisesti en apua tarvi kuitenkaan. Ajattelen olevani vaivaksi tjn..
Avun pyytäminen
vaikeaa..
7161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minkälaista apua tarvitset ? [email protected]
En tarvitse apua, olen raavas kusipäinen MIES
voithan raavasta voimaa jakaa muillekin ja k päisyys voi auttaakin k päisessä mailmassa!
Ei ole outoa. Oman heikkouden myöntäminen on vaikeaa. Siinä antaa toisille mahdollisuuden "potkia munille". Jos luottaa toisiin ja toiset pettävät, se on kova paikka.
Olen opetellut tulemaan toimeen ihan yksikseni. Ei ole kivaa, mutta lähipiiriin ei ole luottamista. Ovat pettäneet niin monta kertaa. Sitten ne pari joihin voisin vielä luottaa.. heillä on niin paljon omia murheita, etten pidä sopivana rasittaa heitä omillani. Pieni lähipiiri minullakin.
Vaivaksi oleminen on se suurin syy minullakin olla pyytämättä apua. Kun kerran tiedän selviäväni itsekin, ja silloin ei kukaan voi vetää mattoa jalkojen alta, hoidan asiani itse.
Lisäksi vielä, että omia murheita ei ole kovin järkevää kaataa läheisten niskaan. Jos on henkisiä ongelmia, kannattaa hankkia asiantuntija kuuntelemaan. Jos pari- tai kaverisuhteesta tulee hoitosuhde, kaikki on pilalla.
Elämä on lyhyt, hanki salasuhde.
On ihmisiä jotka mielellään ovat valmiita auttamaan muita, mutta eivät halua millään pyytää apua tai tukea itselleen. Syitä on monia: ylpeys, jos "alistuu" toisen armolle. Kun on toisen yläpuolella, kokee hallitsevansa tilanteita ja itseään, ei luota toisiin, ei halua olla yheistyössä. Elämässä annetaan apua mutta myösotetaan sitä vastaan. Ei se ole heikkoutta vaan elämää.
Minulla on todella tiukat käsitykset hyvistä tavoista. Esim. jos suostuu toisen avuksi niin silloin asiasta ei marmateta eikä aseteta ensimmäiseksi kaiken maailman ehtoja. Autoin todella pyyteettömästi ihmisiä aikanaan. Sitten kyllästyin siihen, että minua autettiin sadattelun säestämänä tai kommentoitiin muuttotilanteessa että "sitten asut kyllä täällä pitkään" (en ole todellakaan muuttanut tiuhaan). Viimeksi jouduin pyytämään vanhemmiltani autokyytiä koiranruokasäkkien kuskaamiseen ja sain vastaukseksi että voivathan he tuoda, kunhan ei kovin usein tarvitse.
Minulle riitti, en tarvitse tuollaista apua, pärjään sitten yksin. Enkä auta enää ketään, ihmetelkööt yksinään reistailevien tietokoneidensa ja kaiken maailman ompelutarpeidensa kanssa.