itselleen anteeksi antaminen?

melkein perillä kirjoitti:

Ymmärsin vuosi sitten että kaikki masennus ja pahaolo josta minä ole kärsinyt koko elämäni johtui äidistäni ja hänen kasvatusmetodeistaan sekä kotona vallitsevasta ilmapiiristä. Ymmärsin tämän vielä asuessa vanhempien luona (olen 21) kun otin pientä etäisyyttä. Asian ymmärtäminen ei kuitenkaan vielä poistanut itse ongelmanaiheuttajaa ( ympäristö), joten ajattelin että ennen kuin alan työstämään ongelmiani näin tärkeäksi että muutan pois. Olin yhteydessä mm. lääkäriin ja psykologiin. Kukaan heistä ei kuitenkaan ymmärtänyt että siinä terveydentilassa minun voimani yksin eivät riittäneet poislähtöön tarvittavissa voimissa joten minulle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko minä jään paikoilleni, jotta minä saisin terveyteni pysymään tasapainossa, mutta en pääsisi eteenpäin Tai minä käytän kaikki voimani pois pääsyyn, mutta se vaatisi terveyteni laiminlyöntiä. Niinpä minä kivuliaasti päädyin jälkimmäiseen eli kieltämään kaikki tunteeni ja omat tarpeeni kunnes saan väännettyä itseni ulos. Minä vähän niinkuin jäädytin itseni toimintaa varten. Nyt olen onnistunut pääsemään pois(oli vaikeaa ja prosessi vei kuukausia), mutta hinta oli karvas. Minulla on vaikeus kokea tunteita ja joka päivä minulla on myös hengitysongelmia kuin konkreettisesti muistuttamassa tilastani(tunteiden tukahtuminen). Tavallaan minä itse aiheutin tämän itselleni vaikka minä tunsinkin että muita mahdollisuuksia ei ole. Miten minun pitäisi toimia että löydän taas yhteyden itseeni? Tunnenko minä kenties syyllisyyttä valinnastani että päädyin satuttamaan itseäni? Eniten kipua tuottaa fakta että minä olin päässyt niinkin pitkälle ongelmieni työstämisessä ja nyt tuntuu että olen palannut lähtöasemiin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä