Olen vahvasti käynnyt epäilemään, että minulla on tämä. Minusta on aina tuntunut, että en ole täysin "normaali", vaikka päällisin puolin voinkin siltä vaikuttaa. Olen parikymppinen AMK-opiskelija ja opiskelen insinööriksi. Ulkonäöltäni olen varmaan yleisesti melko viehättävä, vaikka itseäni en kauniina pidäkkään. Olen pitkä ja hoikka blondi. Tykkään pukeutua naisellisesti ja olen kuullut tästä naisellisuudesta kommentteja.
Kerron jotain luonteenpiirteitä/tapahtumia, jonka vuoksi ajattelen, että minulla olisi huomionhakuinen persoonallisuus:
-Olen pienestä pitäen ollut hysteerinen/dramaattinen, äitinikin tapasi sanoa että "Älä jaksa olla niin dramaattinen!"
- Minua kiusattiin ulkonäköni takia yläasteella esim. haukuttiin rumaksi. Tämän takia laihduin merkittävästi (ihannnoin anoreksiaa) ja masennuin (mitään ei kuitenkaan diagnisoitu). Haudoin tuolloin myös itsemurhaa, onneksi en enää.
- Etsin elämääni jatkuvasti uutta. Innostun nopeasti asioista, kuten saatan päättää alkaa hindulaiseksi, aloittaa uuden soittimen soiton ja lopettaa hetken päästä, aloittaa minkätahansa uuden harrastuksen. Kun hurahdan johonkin paneudun siihen hetkellisesti 100%:sti. Kyllästyn nopeasti.
- Tavoittelen menestystä työelämässä (johtoasema)
- En halua vakavaa parisuhdetta ahdistumisen takia. Kuitenkin tykkään käydä baarissa miehissä. Tapailen usein eri miehiä, kuitenkin niin, ettei mitään vakavampaa synny. Yksi parisuhde takan, noin vuoden ajan.
- Odotan seksuaalisia kehuja ja muutenkin olen melko seksuaalinen ihminen
- Tuntuu, että ihmiset pitävät minua hieman outona
- Olen mielelläni äänessä ja pidän ihmisten shokeeramisesta. Tykkään olla bileiden keskipiste, esim. tanssia yksin muiden edessä.
- Päätöksenteko hetken mielijohteesta, olen esim. monesti uhannut pomolleni ottaa lopputilin
- Olen yllytyshullu
- Psykosomaattiset oireet? jatkuvasti maha sekaisin
- Entisen poikaystäväni sain usein tahallisesti itkemään. Suhteessa tunsin olevani "yläkynnessä"
- Täytän arkeni kaikenlaisilla harrastuksilla ja menoilla. Kuitenkin nautin myös siitä, että saan olla yksin. Ihmiset pitävät minua kuitenkin sosiaalisena.
- Luotan ihmisiin helposti ja uskon muista hyvää. Kanssani on helppo keskustella
Näistä osa on piirteitä, joista en pidä itsessäni, mutta kuitenkin tunnistan ja myönnän ne. En ole täysin paha ihminen, on minussa myös hyviäkin puolia. Pitäisikö minun mennä asiantuntijan pakeille? Tuntuu, että olen asian kanssa yksin. Kertokaa toki mielipiteenne´:( Itsediagnosointi on tuskin koskaan hyvä asia...
Kerron jotain luonteenpiirteitä/tapahtumia, jonka vuoksi ajattelen, että minulla olisi huomionhakuinen persoonallisuus:
-Olen pienestä pitäen ollut hysteerinen/dramaattinen, äitinikin tapasi sanoa että "Älä jaksa olla niin dramaattinen!"
- Minua kiusattiin ulkonäköni takia yläasteella esim. haukuttiin rumaksi. Tämän takia laihduin merkittävästi (ihannnoin anoreksiaa) ja masennuin (mitään ei kuitenkaan diagnisoitu). Haudoin tuolloin myös itsemurhaa, onneksi en enää.
- Etsin elämääni jatkuvasti uutta. Innostun nopeasti asioista, kuten saatan päättää alkaa hindulaiseksi, aloittaa uuden soittimen soiton ja lopettaa hetken päästä, aloittaa minkätahansa uuden harrastuksen. Kun hurahdan johonkin paneudun siihen hetkellisesti 100%:sti. Kyllästyn nopeasti.
- Tavoittelen menestystä työelämässä (johtoasema)
- En halua vakavaa parisuhdetta ahdistumisen takia. Kuitenkin tykkään käydä baarissa miehissä. Tapailen usein eri miehiä, kuitenkin niin, ettei mitään vakavampaa synny. Yksi parisuhde takan, noin vuoden ajan.
- Odotan seksuaalisia kehuja ja muutenkin olen melko seksuaalinen ihminen
- Tuntuu, että ihmiset pitävät minua hieman outona
- Olen mielelläni äänessä ja pidän ihmisten shokeeramisesta. Tykkään olla bileiden keskipiste, esim. tanssia yksin muiden edessä.
- Päätöksenteko hetken mielijohteesta, olen esim. monesti uhannut pomolleni ottaa lopputilin
- Olen yllytyshullu
- Psykosomaattiset oireet? jatkuvasti maha sekaisin
- Entisen poikaystäväni sain usein tahallisesti itkemään. Suhteessa tunsin olevani "yläkynnessä"
- Täytän arkeni kaikenlaisilla harrastuksilla ja menoilla. Kuitenkin nautin myös siitä, että saan olla yksin. Ihmiset pitävät minua kuitenkin sosiaalisena.
- Luotan ihmisiin helposti ja uskon muista hyvää. Kanssani on helppo keskustella
Näistä osa on piirteitä, joista en pidä itsessäni, mutta kuitenkin tunnistan ja myönnän ne. En ole täysin paha ihminen, on minussa myös hyviäkin puolia. Pitäisikö minun mennä asiantuntijan pakeille? Tuntuu, että olen asian kanssa yksin. Kertokaa toki mielipiteenne´:( Itsediagnosointi on tuskin koskaan hyvä asia...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, älä anna muiden ihmisten enää kärsiä takiasi, jätä miehet rauhaan ja hommaa sauva itselles.