Pussihousupolitiikka tarkoittaa merkityksettömistä asioista ääntä pitämistä. Täysin tyhjänpäiväistä mölinää. Suunpieksäntää. Meuhkaamista. Pussihousut astuvat kuvaan sikäli, että muinoin ökyporvarien aikoina isoilla isännillä oli tapana tulla pussihousuja paukutellen mesoamaan köyhemmilleen siitä, miten maailmassa piti menetellä ja elää, jotta ei olisi häirinnyt parempiensa elämänlaatua.
Viimeaikaisessa poliittisessa "keskustelussa" tähän pussihousukategoriaan lukeutuu opposition huuto siitä, ettei Kreikan kanssa tehdyissä tukilainapapereissa mainita vakuussanaa ollenkaan. Kyllä pienempikin ihmettely olisi riittänyt. Tärkeintähän on sopimuksen sisältö eikä se mitä sanoja sopimusta tehtäessä on käytetty. Ilmeisesti suomalainen oikeustieteellinen koulutus kiinnittää huomion vain muotoseikkoihin sisällön kustannuksella. Se selittäisi myöskin sen, miksi oikeusistuin jakaa tuomioita sen perusteella, miltä teko näyttää, eikä sen perusteella, mikä itse teko on ollut. Muinoin kansakoulussa ilmiöstä käytettiin nimitystä ymmärtämättömyys.
Valtiovarainministeri teki aivan oikein, kun hän opettajan ammattitaidolla otti opposition edustajia puhutteluun ja antoi heille tuki- ja lähiopetusta sisällönymmärtämisestä. Keinovalikoimasta jäi tosin nuhtelu puuttumaan, mutta toivotaan, että jatkossa ainakin tahalliseen ymmärtämättömyyteen puututaan myös nuhtelun keinoin. Onhan se käsittämätöntä, että oma ymmärtämättömyys yritetään vierittää toisen ymmärtämättömyydeksi.
Toinen merkillinen episodi tai älämölö syntyi SDP:n ministerikierrätyksen takia. Oppositio arveli miehiä sorretun, kun opetusministerin paikankin sai nainen. Nyt sitten hallitus on nostanut hirvittävän melun siitä, kuinka moinen arvio on sovinistinen ja inhimillistä sivistystä loukkaava, naista alistava ja ties mitä kaikkea.
Oikein pääministerikin on puuttunut asiaan ja pitää moista opposition ulostuloa vanhanaikaisena ja pöyhkeilevänä sikäli mikäli sanomalehtitietoihin on luottaminen. SDP:ssäkin asia näyttää olevan vähintäänkin elämää suurempi kysymys. Ainakin SDP:n moraalinvartijoiden: Backmanin ja Jaakonsaaren mukaan. Leuat ovat lonksuneet siihen malliin niin kuin valtakunnassa olisi tapahtunut vallan majesteettirikos.
Tämä jonninjoutava suunpieksäminen lienee merkki yleisemmästäkin politiikanteon tasosta. Suuret linjat ja tärkeät asiat jäävät sivuun, kun kompetenssi ei riitä. Sen sijaan pitää sitten ryhtyä tonkimaan lillukan varsia ja virittelemään poliittista huutoa täysin merkityksettömistä asioista. Ilmiö, josta käytetään modernia nimitystä profilointi. Se taas merkitsee sitä, että kun toinen haukutaan pystyyn, niin toinen sitten ikään kuin profiloituu, hahmottuu ihmismielessä, hyväksi ihmiseksi tai puolueeksi, ellei peräti pyhimykseksi ja toinen taas leimautuu pyhimyksen vastakohdaksi, sarvipääksi vähintäänkin.
Tärkeät asiat valtakunnassa odottavat edelleen ratkaisuaan. Näitä tärkeitä asioita olisivat soteuudistus ja kuntauudistus. Myös talouden toimintakykyyn pitäisi kiinnittää huomiota ja kehittää keinoja, joilla näköjään pystyyn näivettynyt yritysjohto saataisiin innovatiivisemmaksi. Ei talouden kilpailukyky suinkaan sillä kohene, että työttömyyttä lisätään ja palkkoja alennetaan. Strategia, joka näkyy olevan erityisesti EK:n lempilapsi, vaikka lapsi onkin lähinnä lehdossa syntynyt. Siis äpärä. Paremman ratkaisun kehittäminen vaatisi tietysti talenttia, joten valtakunnan koulutusjärjestelmäänkin pitäisi kiinnittää huomio. Jo ennaltaehkäisevässäkin mielessä.
Viimeaikaisessa poliittisessa "keskustelussa" tähän pussihousukategoriaan lukeutuu opposition huuto siitä, ettei Kreikan kanssa tehdyissä tukilainapapereissa mainita vakuussanaa ollenkaan. Kyllä pienempikin ihmettely olisi riittänyt. Tärkeintähän on sopimuksen sisältö eikä se mitä sanoja sopimusta tehtäessä on käytetty. Ilmeisesti suomalainen oikeustieteellinen koulutus kiinnittää huomion vain muotoseikkoihin sisällön kustannuksella. Se selittäisi myöskin sen, miksi oikeusistuin jakaa tuomioita sen perusteella, miltä teko näyttää, eikä sen perusteella, mikä itse teko on ollut. Muinoin kansakoulussa ilmiöstä käytettiin nimitystä ymmärtämättömyys.
Valtiovarainministeri teki aivan oikein, kun hän opettajan ammattitaidolla otti opposition edustajia puhutteluun ja antoi heille tuki- ja lähiopetusta sisällönymmärtämisestä. Keinovalikoimasta jäi tosin nuhtelu puuttumaan, mutta toivotaan, että jatkossa ainakin tahalliseen ymmärtämättömyyteen puututaan myös nuhtelun keinoin. Onhan se käsittämätöntä, että oma ymmärtämättömyys yritetään vierittää toisen ymmärtämättömyydeksi.
Toinen merkillinen episodi tai älämölö syntyi SDP:n ministerikierrätyksen takia. Oppositio arveli miehiä sorretun, kun opetusministerin paikankin sai nainen. Nyt sitten hallitus on nostanut hirvittävän melun siitä, kuinka moinen arvio on sovinistinen ja inhimillistä sivistystä loukkaava, naista alistava ja ties mitä kaikkea.
Oikein pääministerikin on puuttunut asiaan ja pitää moista opposition ulostuloa vanhanaikaisena ja pöyhkeilevänä sikäli mikäli sanomalehtitietoihin on luottaminen. SDP:ssäkin asia näyttää olevan vähintäänkin elämää suurempi kysymys. Ainakin SDP:n moraalinvartijoiden: Backmanin ja Jaakonsaaren mukaan. Leuat ovat lonksuneet siihen malliin niin kuin valtakunnassa olisi tapahtunut vallan majesteettirikos.
Tämä jonninjoutava suunpieksäminen lienee merkki yleisemmästäkin politiikanteon tasosta. Suuret linjat ja tärkeät asiat jäävät sivuun, kun kompetenssi ei riitä. Sen sijaan pitää sitten ryhtyä tonkimaan lillukan varsia ja virittelemään poliittista huutoa täysin merkityksettömistä asioista. Ilmiö, josta käytetään modernia nimitystä profilointi. Se taas merkitsee sitä, että kun toinen haukutaan pystyyn, niin toinen sitten ikään kuin profiloituu, hahmottuu ihmismielessä, hyväksi ihmiseksi tai puolueeksi, ellei peräti pyhimykseksi ja toinen taas leimautuu pyhimyksen vastakohdaksi, sarvipääksi vähintäänkin.
Tärkeät asiat valtakunnassa odottavat edelleen ratkaisuaan. Näitä tärkeitä asioita olisivat soteuudistus ja kuntauudistus. Myös talouden toimintakykyyn pitäisi kiinnittää huomiota ja kehittää keinoja, joilla näköjään pystyyn näivettynyt yritysjohto saataisiin innovatiivisemmaksi. Ei talouden kilpailukyky suinkaan sillä kohene, että työttömyyttä lisätään ja palkkoja alennetaan. Strategia, joka näkyy olevan erityisesti EK:n lempilapsi, vaikka lapsi onkin lähinnä lehdossa syntynyt. Siis äpärä. Paremman ratkaisun kehittäminen vaatisi tietysti talenttia, joten valtakunnan koulutusjärjestelmäänkin pitäisi kiinnittää huomio. Jo ennaltaehkäisevässäkin mielessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Pussihousupolitiikka" on hyvä määrittely, sen ja suunpieksännän avulla on helppo kerätä sulkia omaan hattuun. Tämän henkisen nujerruspolitiikan avulla yritetään vastustajaa halventaa toisten silmissä. Ainakin viimeksi käydyn ministerivaidoksen yhteydessä käyty poliitikkojen oman profiilin korottaminen ei mielestäni onnistunut. Heidän arvovaltansa ei noussut lainkaan, päin vastoin se laski.
Hyvä ja perusteltu kirjoitus Seppo_Ilmariselta. Tuota pussihousuhuutoa taisivat pitää ennen kaikkea persut ja kepulaiset. Persuissa Ruohonen-Lerner ja kepussa Tiilikainen sekä vähän Sipilä.
Kyllä se siitä on sitten paisunut laajemmallekin.
Pitää myös kehua, kun on kehumisen paikka ja aika. Kirjoituksesi on hyvä ja siitä on vaikea olla eri mieltä juuri missään kohdin.
Oppositio on puuttunut lillukan varsiin ja siinä persut ja Kepun Tiilikainen ovat olleet kaikkein hurjimpia (lue:typerimpiä). Sipilä on onneksi pääosin jättänyt tämän sävellajin väliin ja siksikin Kepun kannatus on noussut. Jos Sipilä vielä älyäisi hiljentää Kepun suunpieksijän eli Tiilikaisen turvan, niin kannatus voisi kohtuullisena pysyäkin.
Puutut myös tärkeään asiaan viimeisessä kappaleessa. Taloutemme heikentynyt tila pannaan milloin liian korkean eläkeiän ja milloin liian muutoin liian vähäisen työntarjonnan viaksi, mutta ei puututa tähän peruskymykseen eli niin kuin sanot, talenttiin. Yritysjohdossa ei täysin tajuta, että sen tehtävä on visioida ja vartioida yötä päivää maailman muuttumista. Suomen kiekkojoukkue ei menestynyt, kun se nukahti aina välillä eikä Nokiakaan ole enää menestynyt, kun sille tuli paha uinahdusvaihe. Meiltä puuttuu Suomessa aivoriihitoiminta ja keksiliäisyyden ylistys. Jollan rakentaneet Nokian entiset Meego-suunnittelijat ovat esimerkki porukasta, joka lähti hakemaan ratkaisuja talentista. Samaa ovat tehneet nämä mobiilipelien suunnittelijat. Sipilällä on joitain tämänsuuntaisia visioita, mutta pääosin poliitikot ovat olleet näissä asioissa vikaraiteilla. Tuottavuus eli laihdustuskuuritie on käyty pian loppuun, nyt pitäisi alkaa jo vähitellen keksimään jotain uutta ja myyvää. Kataisen tulevaisuustutkimuksen tilaaminen Himaselta on toimepide tähän suuntaan, mutta pelkäänpä, että sieltä tulee enemmän filosofista hölynpölyä kuin mitään konkreettista ratkaisua mihinkään.
Suomessa pitäisi kartoittaa teollisuuden tila ja visiot vähintään 20 vuodeksi eteenpäin ja päivittää riittävän usein tätä tietoa. Sitten koulutusjärjerstelmä ja infrastruktuuri voidaan rakentaa tätä tavoitetta vasten ja varten. Visiönäärit jotka näissä kysymyksissä osaavat olla vuosia muiden edellä, pitää sitten palkita ruhtinaallisin Himas-palkinnoin.