Takana useita vuosia yksinäisyyttä. Sairastuminen masennukseen, paniikkihäiriöön. Nykyisin elämä pelkkää suorittamista pätkätöissä töihin, kotiin ja nukkumaan tyyliin. Töissä väsyy, stressaantuu ettei jaksa harrastaa sen jälkeen mitään.
Töihin, kotiin,
nukkumaan...
3124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttua, jo lukemattomia vuosia...
Sitten kun "vakituinen" työ meni alta, niin olipahan järkytys tajuta ettei ole yhtään mitään. Olin varmaan unelmatyöntekijä, kun olin mieluummin töissä kuin kotona, aina tavoitettavissa ja valmis ylitöihin ilman varoitusaikaa, varsinkin juhlapäivinä...
Onneksi pääsin koulutukseen, oli lähellä edessä alamäki. Lopullista mallia ja syöksylasku jyrkkyydellä.
Luultavasti edessä on ennen varsinaista eläkeikää eläkkeelle ajautuminen. Kun jo näin nuorenaaivokemiat pahasti sekaisin ja masennusta. Normaalin esittäminen on vaan niin rankkaa varsinkin tuolla työelämässä. Jossa vallitsee kilpailun ja kateuden ilmapiiri.
Sama vika. Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka johti masennukseen ja epäluuloon ihmisiä kohtaan. Sain psykoosilääkityksen, jota käytin vuosia, mutta lopetin ne koska niistä alkoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Nykyään selviydyn ilman lääkkeitä mutta siitäkin päivän kerrallaan. Työ on melko sosiaalista ja välillä uuvuttavaa. Vedän töissä roolia, että kaikki on ok, mikä on välillä aika raskasta. Pelkään että muut tajuavat, ettei mulla ole melkein yhtään elämää työn ulkopuolella. Huoh. Olen vasta 25v mies ja tunnen itseni ikälopuksi. Masennus ja ystävien puute varmaan. Minkäs teet kun ei jaksa yrittää mitään huonon itsetunnon takia.
Miten vanha itse olet?