Kaunis kesämökki luonnon ja veden äärellä. Hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Lähimmät, rakkaimmat ihmiset. Juteltaisiin, muisteltaisiin mukavia, haukuttaisiin nykyinen yhteiskunta. Syönnin jälkeen iltapäivän raukeassa paisteessa menisimme puun alle istumaan ja nukahtaisimme, ikuiseen uneen. Heräisimme paratiisissa.
Unelmakuolema olisi tämä
näinolisi
9152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No se kuolema kyllä ajallansa meille jokaiselle tulee.
Ja siellä paratiisissa tietenkin kaikki maanpäälliset haaveet ja unelmat kävis toteen. Sanon näin vaikka en ole uskovainen.
Miten kuolema voi olla unelma? Se on loppu se, ei mitään muuta.
Voi se olla unelma, jos kärsii esim. kroonistuneesta hermosärystä, johon ei lääkkeet auta. Tai on niin yksinäinen ja maassa, ettei kelpaa kenellekään ystäväksi.
Yksinäisyys ja kipu tuhoavat hoitamattomina monta elämää tässäkin maassa.
Maalla, omallla tilalla..vaikkapa saunassa kuukahtaa. Mieluiten syksyllä. Se on tunnelmallista aikaa. Talven alkua kesän loppua. Kuvastaisi hyvin.
SInähän olet tuossa kuvauksessasi (oikeasti varmaakin toiveessasi) juuri elänyt paratiisissa. Miksi pitäisi kuolla "paratiisiin" päästäkseen?
Kaipaat kivaa oloa ja yhteyttä muihin ihmisiin. Kuolemako sen sinulle antaa? Luulisin, että kuolema antaa sinulle hautajaiset. Siellä joko on tai ei ole läheisiä suremassa. Se ei ole sinun ongelmasi -ei enää silloin.
Monien lähin omainen on viranomainen. Onko sinulla sukulaisia, joihin et ole aikoihin pitänyt yhteyttä? Tiedän, se voi olla vastenmielistä, mutta fakta on, että useimmilla ihmisillä on oma elämänpiiri lapsineen, heidän puolisoineen ja lapsineen, koko tämä touhu. On turhaa langeta epätoivoon, jos on "pudonnut" ulkopuolelle. Se on fakta, eikä se ole mikään kommentti sinua kohtaan eikä sinua ole suljettu ulkopuolelle. Näin vain tapahtuu! Meitä on moneksi.
Mukavaa kesää!
Toivoisin pysyväni viimeiseen saakka liikuntakykyisenä, voisin vaikka
sitten saaha sen laakin sinne hiihtoladulle tai johonkin, jonne jaksaisin
raahautua säännöllisesti loppuun saakka.
Saappaat jalassa lähtö, se olis minun mieleen.
Joskus laitan silmät umpeen saunan lauteilla ja kuvittelen, että on jo heinäkuun loppu ja saan olla yksin jossain kesämökillä. Ilta on pimentynyt ja seison mökin rapuilla katsellen järven ulapalle ja näen rantakallioiden, veneen ja kivien mustat silhuetit vasten pimeää taivasta. Laineet lyövät laituriin ja vielä lämmin loppukesän tuuli lehyttää kasvojani. Tunnen sieraimissani luonnon tuoksut ja koet luonnon rauhan.
Aikani katsottua menen sisälle ja istahdan päydän viereen. Takassa rapsahtelee vielä viimeiset kekäleet: tuijotan hiipuvaa hiillosta. Nousen, otan pyyhkeen ja astelen saunan puolelle ja pian kiuas sihisee ja autuaalisen rentouttava löyly hyväilee jäseniäni. Kylven kauan - välillä olen alhaalla ja kuistilla ja jälleen nousen lauteille ja heitän löylyä.
Siinä loikoillessa tuuli ulkona yltyy ja kuulen huminan jo sisälle asti. Ilta hiipuu yöksi ja saunahetkin on tällä kertaa ohi. Hiljalleen nukkumatti saattelee minut höyhensaarille.
Tällainen sattaa joskus olla minun saunauni.
Toivoisin että kun kuolen niin se tapathuisi ihan yhtäkkisesti kotona seisovilta jalloilta ja minuuteisssa. En ehtisi tuntea mitään kipuja sen lyhen kuolemisen ajan.