Oletteko narsistin kanssa suhteessa olleet kokeneet vastaavaa rakkautta, intohimoa, henkistä yhteyttä muihin ja ns. normaalissa suhteessa?
Tämä on ainoa mitä enää mietin. Tuntuu edelleen että narsisti oli ainoa jota rakastan. Sellaista yhteyttä, intohimoa ym. ei enää löydy. Korjatkaa pliis tämä ajatus!:(
Tämä on ainoa mitä enää mietin. Tuntuu edelleen että narsisti oli ainoa jota rakastan. Sellaista yhteyttä, intohimoa ym. ei enää löydy. Korjatkaa pliis tämä ajatus!:(
Vastaukset 151
Vanhimmat
" Korjatkaa pliis tämä ajatus!:( "
: )` , Ystävä hyvä. Kaikella lempeydellä sinua kohtaan. Ompa vetoava pyyntö, herkistää minutkin.
Olen kokenut tuota samanlaista ajatusta. Nyt suhteemme on vakiintunut tasolle, että näemme niin harvoin/usein, että hänen häiriönsä ei häiritse. Rajat on laitettu ja niissä eletään.
Tuskin olisin enää hänen kanssaan, jos en jotenkin ihan erikoisesti pitäisi juuri hänestä. Hän on ollut häiriöstään huolimatta ilmeisen rakastettu ja siksi osaa sitä itsekin olla.Silloin, kun suhteemme alkoi, ei mikään olisi voinut minua estää häneen rakastumasta. Eikä koko suhteemme aikana siihen ole voinut kukaan ulkopuolinen vaikuttaa, eikä voi vieläkään.
Tätä on aikuisuus, en anna toisten sanella yksityisasioitani, vähäisempiäkään, miksi antaisin.
Rakkaus on niin vahva tunne ja niin hyvä tunne, että siihen ei voi muut vaikuttaa.
Mieleeni tulee yksi seikka, mikä ilmeisen usein auttaa narsistien uhreja narsisteista eroon. Nimittäin: jospa et rakasta häntä oikeasti? Jos olet vain kuvitellut koko ihmisen. Jos hän ei ole sellainen, jollaiseksi häntä kuvittelit. Jos ymmärrät, ettet itsekään ole se, joksi hän sinua luulee. Jos kasvat siitä mitä olit ennen. Ymmärrät, että hän ei ole arvoisesi.
Itse olen luultavasti muutamassa vuodessa päässyt lähelle sitä rajaa, missä olen valmis luopumaan hänestä, jos kohdalleni sattuisi mielenkiintoisempi mies... Tai oikeammin sanottuna, pystyisin pitämään jotakuta muuta mielenkiintoisempana.
Nimittäin: "Jos olet vain kuvitellut koko ihmisen. Jos hän ei ole sellainen, jollaiseksi häntä kuvittelit. Jos ymmärrät, ettet itsekään ole se, joksi hän sinua luulee."
Noista sinun voin allekirjoittaa omalle kohdalleni nuo lainaamat kohdat...
Mitä tuohon loppuusi tulee... "Jos kasvat siitä mitä olit ennen. Ymmärrät, että hän ei ole arvoisesi."
Voisin omalla kohdallani ajatella tuon tähän tapaan..., että ymmärsin ettei sellainen elämä, jota hän "edusti " ole minua varten
Narsistista on todella vaikea päästä eroon, sillä kyse ei ole rakkaudesta vaan riippuvuudesta. Itse ymmärsin tuon vasta terapiassa.
Syy siihen, että olemme "rakastuneet" tuohon ihmiseen, joka oli liian hyvää ollakseen totta ja antaneet hänen käyttää meitä hyväkseen vuodesta toiseen on lapsuudenkokemuksemme ja tarve saada tuttu rooli. Yleensä narsistin uhri on ihminen, jolla on tarve kokea huonommuutta, marttyyriutta... tasapainoinen ihminenhän ei edes päätyisi suhteeseen narsistin kanssa.
Tuo tarve sitoo meidät narsistiin... Suhde narsistin kanssa ei ole käytännössä koskaan parisuhde vaan hän on meille se (uusi) vanhempi, joka kaltoinkohteli meitä lapsina... ja nyt me yritämme järjestää asiat kuntoon repimällä sen selkänahastamme.
Eli et ole jätttämässä puolisoa vaan äidin tai isän...
" vaan hän on meille se (uusi) vanhempi" : D)
:)))), No, sinulle ehkä, ja ehkä monillekin muille.
Siis, yksi ryhmä ilmeisesti on tuollaisia..., vähän vain hilpeyttä herättää, en voi kun hymyillä. Narsisti uusi vanhempi...
Jos "sulhaseni" ei olisi käytökseltään niin nolo, että häntä joutuu häpeämään, eikä minulla olisi häneen suhdetta, voisin kuvitella, että olen hänen isoäitinsä äidin sisko..:) Olemme biologisesti suurinpiirtein samanikäisiä.
Jos ihan tosissasi tuota kirjoitit, että superlapsellisen narsistin voisi kuvitella vanhemmakseen, niin luultavasti se on sinun totuutesi, mutta sinun ja minun väliin mahtuu uhreja, -tosi paljon, ja se tosi on iso. Vai oletko oikeasti paljon häntä nuorempi?
Eli narsistin uhri voi olla kuka vain.
"Oletteko narsistin kanssa suhteessa olleet kokeneet vastaavaa rakkautta, intohimoa, henkistä yhteyttä muihin ja ns. normaalissa suhteessa?"
Toihan on mielestäni absurdi väite.
Kun tarkemmin ajattelen, niin en OIKEASTI kokenut mitään noista narskun kanssa. Alkuun hän oli oikeen unelma, mutta aika nopeasti alkoi ne kulissit kaatumaan. En todellakaan kokenut eläväni narskun kanssa vuorovaikutteisessa suhteessa, jonka koen perustaksi rakkaudelle.
Itse koen rakkauden nykyisen puolison kanssa, eikä se narskun kanssa oikeastaan mitään rakkautta edes ollut. Narsku ymmärtää rakkauden ottamisen ilona, ei antamisen.
"eikä se narskun kanssa oikeastaan mitään rakkautta edes ollut. "
Mut, jos itse rakastat, eikä toinen rakasta, ei se tarkoita, ettetkö itse rakasta...
Mikä on vuorovaikutteinen suhde? Vaikutetaan vuorotellen... - Siinähän on joutokäyntiaikaa paljon enemmän, kuin silloin, kun pitää itse vaikuttaa kokoajan täysillä. Kiihdeämpää ja intensiivisempää on siis tunne narsistia kohtaan.... Väitän ma.
"... Väitän ma. "
Jatkan vielä, kun koin ajatuksen itselleni merkitykselliseksi. Siis mitenkään automaattisesti siitä, että kumppani ei rakasta minua, ei seuraa, etten minä rakastaisi häntä. Ja toisinpäin.
Miten sen on joskus ottanutkin niin tosissaan, kun on jostain lukenut, että rakkaus ei tosiasiallisesti voi olla yksipuolista. Että rakkauteen aina sisältyy vähintään oletus, että se toinenkin ainakin rakastaisi, jos jokin asia olisi toisin...
Tuollaista missään todistettu... Vai?
Ajatus on varmaan tuntunut armolliselta, kun mieleen on noussut minimissään vähintään yksi tapaus, :), teinivuosilta, jolloin ainakin näytti siltä, että yksi nuorimies ei ollut minusta yhtä kiinnostunut kuin minä hänestä. Että sitten on voinut itsensä pelastaa siltä häpeältä, että olisi ollut yksipuolisesti rakastunut.
Yhtäkaikki, uskon olleeni nuorena tyttönä yksipuolisesti rakastunut ja uskon lisäksi, että olen omaksunut tuon opin yksipuolisen rakkauden mahdottomuudesta vain näennäisesti. Sydämmessäni olen kantanut ensirakkauteni kuvaa, ja tuo tarujen ritaria muistuttava kuva sydämmessäni on pelastanut minut maailman pahalta lukemattomia kertoja.
Ehkä juuri hänen muistonsa rinnassa olen sysännyt narsistinkin itsestäni kauemmas. Vaikka naristini on komea ja hyvännäköinen, ei hän yllä samalle tasolle kuin ensirakkauteni...:).
Voin verrata heitä hyvinkin, koska olen tutustunut kumpaankin suurinpiirtein samanikäisenä, narsistiin vähän myöhemmin.
Suhde narsistiin loppui ja tavallaan olen siihen tyytyväinen.
Mutta silti, en ole ikinä tuntenut mitään sellaista kehenkään muuhun kun mitä häntä kohtaan tunnen, ja olen seurustellut hänen kanssaan kaksi kertaa. Ja siinä välissä oli vuosia.
En unohtanut.
Se tunne ei voi mitään muuta olla kun rakkautta, kun kaksi ihmistä ei pysty olemaan toisiinsa koskematta jatkuvasti ja silmiin katsominen tuntuu siltä kun se tuntuu.
En voi uskoa että siinä olisi ollut kyse VAIN riippuvuudesta, vaikka siksi sen toki olen järkeillyt.
Mietin vain onko muillakin näin? Onko tuntunut että narsistin kanssa tunne olisi ollut jollain aivan muulla tasolla, kun muiden kanssa.
Sitten voin tämän kaiken hyväksyä.
-> ja tämän kirjoitti siis alkuperäinen aloittaja.
" tunne olisi ollut jollain aivan muulla tasolla, kun muiden kanssa."
On tuntunut. Tuntuipa hyvinkin. Ja muistan sen vieläkin, ja tulen aina muistamaan. Ei tuollaista unohda. Ei se ole vain riippuvuutta, sen ei tarvitse olla riippuvuutta sen enempää kuin muidenkaan suhteiden, toisten ihmisten avioliittojen vaikka.
Narsisti on vain jotenkin niin estoton. En tiedä miksi tämä minunkin n. antaa itsensä suhteisiinsa niin täysin. Hän antautuu ihan täysin ja estoitta ja hallitsee koko repertuaarin ja on enemmän kuin täydellinen rakastaja. Hän lahjoittaa koko elämänsä ja kaikki tunteensa itsensä minulle ikiajoiksi, katsoo todellakin silmiin eikä ole toista hänen kaltaistaan.
Hän on ollut minun elämäni monista suhteista ylivoimaisesti hurmaavin. Kukaan muu ei ole ollut hänen kaltaisensa. Ei oikeastaan lähimainkaan.
Tapahtui myöhemmin: Onneksi olen palautunut muutaman vuoden sekoilustani ja ihmeen selväjärkisenäkin selviydyin. Koskaan en kokemustani unohda, mutta kipu jonka sain on myös parantanut minut. Koska kipu johtui asian ymmärtämisestä.
Silti, vieläkin tapaamme, mutta enää hän ole samanlainen kuin silloin, koska hän petti minut. Sen jälkeen rakkaudesta ei enää tullut täydellistä. Ainakaan minulle.
Ja, erilaisia lisäsyitä rakkauden lisäksi voi olla vaikka mitä. Rahapula, kunnioitus, isänä pitäminen, huom! lapsena pitäminen, lapsenlapsena pitäminen, makeana karkkina pitäminen, ajopelinä pitämien, kaikenlainen lisäapu ja turva... elokuvasankarina pitäminen, lännensankarina pitäminen, sotasankarina pitäminen...
"Silti, vieläkin tapaamme, mutta enää hän ole samanlainen kuin silloin, koska hän petti minut. Sen jälkeen rakkaudesta ei enää tullut täydellistä. Ainakaan minulle."
Kyllä. Hänkin ilmeisesti petti minua.
Ja se loukkasi todella paljon! Luottamus meni.
Pyynnöstäni tapasimme vielä ja tarkoituksenani oli nähdä hänet uudella tavalla, ei niiden ruusunpunaiseten lasien läpi. Ja mielestäni siinä onnistuinkin. Ei tehnyt mieli koskea, enkä olisi pystynyt suhdetta jatkamaan. Rakkaus oli rikki.
Siltikin minulla on taas yhtäkkiä ikävä.
Miten turhauttavaa!
Mutta huojentavaa, että heissä on usein jokin sellainen ominaisuus mikä saa tuollaisen tunteen aikaan. Aitoa rakkautta? Ei voi olla!
" Aitoa rakkautta? Ei voi olla! "
Olen ajatellut myös, että on tärkeää tajuta sen "jonkun ominaisuuden" olemassaolo, vaikka sitä ei kai saa koskaan tietää, mikä se on. Ja on huojentavaa, että muutkin ovat kokeneet sitä. Minustakin.
Minulla oli aluksi suunnattoman ikävä häntä välillä, se tuli valtavana tunteenakin, joka otti koko minut haltuunsa. Tunteella oli tapana piinata niinkauan, että hän soitti minulle, tai minä hänelle.
Onko sinusta kuukuukuu 1, tuntunut, että teidän välillänne olisi ollut jotain maagista yhteyttä?
"Onko sinusta kuukuukuu 1, tuntunut, että teidän välillänne olisi ollut jotain maagista yhteyttä? "
Kyllä tuntui juuri siltä! Se oli juuri se mikä silmiin katsoessakin välittyi. Vaikka väiteltiinkin (narsistille ei juuri mitään saanut perille, varsinkaan sitä että parisuhteessa on aina KAksi!) silti väittelyssäkin tuntui että olimme jotenkin samalla aaltopituudella. Ihmeellistä! Huojentavia todella vastaavat kokemukset.
10v ns.normaalissa suhteessa ja samalta ei tuntunut:/
"10v ns.normaalissa suhteessa ja samalta ei tuntunut:/ "
Minulla myös pitkiä suhteita takana, ei ole tuntuneet samalta. Muuta hyvää ja ehkä rauhallista aitoa luotettavuutta, mitä taas n:n kanssa ei ole ilmennyt.
Minun ja n:n välinen maaginen suhde ilmeni/ilmenee hämmentävällä tavalla. Ihan kuin meillä olisi paranormaali yhteys, vaikka olemme toisistamme kymmenten kilometrien päässä. Ilmenee siten, että kun kaipaan häntä, hän ottaa yhteyttä. Vuosien varrella on tullut niin paljon tilanteita, että sitä ei voi selittää muuten.
Suhtaudun asiaan kuitenkin rauhallisesti, enkä ole tehnyt siitä sensaatiota, koska olen tyytyväinen siitäkin. Luulen, että se toimii molempiin suuntiin, vaikutamme toisiimme niin. Olen varma, että kaikki mitä on, ei ole tässä mitä näemme ja tiedämme, vaan on paljon muuta. Eli se toimii.
Olen ajatellut, että jos joskus jätän hänet, niin se ilmiö katoaa...
Pidän asiaa kuitenkin senverran erikoisena saavutuksena, että pidän tätä aidoimpana mahdollisena rakkautena, mitä voin miestä kohtaan tuntea. Kaikessa karuudessaan se on varmaan voimakasta, vertasi sitä mihin tahansa.
"Minun ja n:n välinen maaginen suhde ilmeni/ilmenee hämmentävällä tavalla"
Niin narsistiin liittyen puhutaan juurkin tuosta maagisesta ajattelutavasta...jota täälläkin on joskus pohdittu, mitä se sitten on...mihin se perustuu...ja yhden tiedon mukaan se on tämänkaltaista...
"Maaginen ajattelu perustuu ajatukseen ”sympatiasta”: samanlainen tuottaa samanlaista"
Samankaltaisuusmagiassa on kyse symbolisesta yhteydestä, kosketusmagiassa ajallis-tilallisesta jatkuvuudesta.
Maagisen tartunnan lain mukaan jokin ominaisuus tai olemus siirtyy kosketuksissa olleiden esineiden välillä. Samankaltaisuuden lain mukaan joltain osin samanlaiset asiat ovat perustavanlaatuisesti yhteydessä toisiinsa"
Että tuon mukaan voisi ajatella, että se on se jokin samankaltaisuus joka yhdistää... mutta...
Maagisen ajattelun ongelma on se, etteivät jäsennykset pidä paikkaansa, ne ovat kuviteltuja.
Toisin sanoen asioiden välillä, joilla pinnallisesti katsoen uskoisi olevan yhteyksiä, ei niitä ole.....
Yhteys saattaa kyllä kuulostaa uskottavalta, mutta kaikki mikä kuulostaa uskottavalta tai loogiselta, ei ole totta"
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/maaginen_ajattelu.html
Että käsittääkseni maagisessa ajattelutavassa on kyse kuvitelmasta...johon uskotaan...
Noh rakastamiseen ja positiivisiin liittyen...se tuskin vahingoittaa ketään...varsinkin jos se maagisuus toimii molempiin suuntiin...että kumpikin kokee suhteen/toisen aidoimpana mahdollisena rakkautena jota voi tuntea...ja ovat siltä osin tyytyväisiä niin suhteeseen kuin toisiinsakin...
Ihme tai vahvasti paranormaali ilmiö: se on ilmiö, joka on paranormaali, mutta joka ei ole periaatteessakaan selitettävissä.
Näin kuvaisin omaa kokemustani suhteessani n:n kanssa. Tunnen siis kehossani, koska hän ottaa yhteyttä minuun. Se tunne tulee korkeintaan vuorokautta ennen, kuin hän soittaa. Joskus se tulee muutamaa minuuttia ennen.
Jossain vaiheessa hän soitti, kun olin erityisen epätoivoinen, ja se tapahtui lopulta aina.
Nykyään, kun tunteeni häntä kohtaan ovat laantuneet, tunnen sen erityisen selvästi. Se on kehollinen tunne, joka herättää ja yllättää minut kesken arkipuuhien, ja silloin vain aavistan, että pian hän ottaa yhteyttä, ja sitten niin tapahtuu.
En ole tätä ilmiötä toivonut, joten olen sen saanut ihan lahjaksi. Joskus se tuntuu vähän hassulta. :)
Eli onko vielä näin, että minun ja minun n:ni suhde ja meidän tuntemamme yhteys on poikkeuksellisen voimakas. Mitään oikeutusta tai hymistystä tämä ei mihinkään tuo, eikä n:lle lisäoikeuksia, mutta olen vain todennut, että näin on.
Olisin luultavasti voinutkin jatkaa suhdetta narsistiin, mutta se että hän oli niin kova naistenmies, huomionhakuinen ja petti, en kestänyt. Enkä pystyisi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa.
Kaiken muun ehkä olisin sietänyt.
Eikö ketään joka olisi rakastunut normaaliin ihmiseen ja se olisi tuntunut samalla tavalla mielettömältä! kun tunne narsistin kanssa?
Ajatus siitä miltä rakkaus tuntuu romuttui minulla, ja eläminen tuntuu hieman merkityksettömältä jos en voi vastaavaa enää tuntea JA saada sitä kaikkea muuta myös mukana - luottamusta ja arvostusta ym.
"Eikö ketään joka olisi rakastunut normaaliin ihmiseen ja se olisi tuntunut samalla tavalla mielettömältä! kun tunne narsistin kanssa?"
Niin...uskoisin että suurin osa ihmisistä on jossain elämänsä vaiheessa rakastunut...ns. normaaliin ihmiseen...käsittääkseni sinäkin...hän vain ei ollut sitä mitä luulit hänen olevan...
rakastuminen on eri asia kuin rakastaa...rakastuminen on pelkkää tunnetta/hullaantumista...
http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/miksi-rakastumme-tassa-tieteellinen-selitys/2012/02/1494648
kun taas se että rakastaa jotakuta on tahdon asia...rakastat toista hänen epätäydellisyydestään huolimatta...sellaisena kuin hän on...
"Sillä onkin syvempi, pysyvämpi rakastamisen merkitys kuin ”vain” ihastuminen, hullaantuminen tai rakastuminen.
Rakkaus toteutuu todellisessa läsnäolossa, jossa aidosti kuunnellaan ja ilmaistaan syvemmällä olevia tärkeitä perustunteita; esimerkiksi toisesta välittämistä, loukkaantumista ja surua. Aidossa kohtaamisessa opitaan todella tuntemaan toinen. Olemalla läsnä jaetaan molempien ”sisäistä maailmaa”; ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä"
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kehra/rakkaus/
Että mietis kumpaako sinun tunteesi on/oli...kumpaako kaipaat...
rakastumisen tunnetta...vaiko rakkautta...
En ole hyvä tunteiden kanssa:/
En osaa nyt erottaa rakastumisen/hullaantumisen tunnetta ja rakkautta.
Ja sama se nyt onkin kumpaa se oli.
Ainoa yksinkertainen asia mistä en pääse yli, on juuri se että siltäkö se tuntuu narsistien kanssa? Erikoisen ihanalta ja erilaiselta??
Olen ollut suhteissa, ihastunut, kiinnostunut toisesta paljon, ollut vuosia ja vuosia parisuhteessa. Mutta ennen tätä suhdetta/suhteita narsistin kanssa en tiennyt miltä rakastuminen voisi tuntua:(
Surullista.
- Eli siis olenko ollut vain väärien ihmisten kanssa?
- Siltäkö se vain tuntuu narsistien kanssa?
- Vai oliko tässä ehkä aitoa rakkautta - vaikkakin varmaan yksipuolista, siitäkin huolimatta että hän oli narsisti?
"siltäkö se tuntuu narsistien kanssa? Erikoisen ihanalta ja erilaiselta??"
Niin..sinusta on tuntunut siltä....duran duran biisin sanoja lainatakseni...sinusta tuntui että löysit oikean...koit ensimmäisen kerran olevasi elossa...
Voisit miettiä asia siltä pohjalta mikä hänessä/suhteessa tuntui nimenomaan erikoisen ihanalta/erityiseltä...mikä sai hänet tuntumaan oikealta...Mitkä ovat ne ominaisuudet hänessä joihin rakastuit...
Kummanko menettämistä sinä suret...pelkästään sen tunteenko vaiko nimenomaan sen ihmisen...rakastuitko siihen ihmiseen...vaiko omiin tunteisiisi...
kummanko haluaisit takaisin...sen tunteen vaiko sen ihmisen...
"- Vai oliko tässä ehkä aitoa rakkautta - vaikkakin varmaan yksipuolista, siitäkin huolimatta että hän oli narsisti? "
Niin voisit pohtia tuota oliko se aitoa rakkautta tuolta pohjalta..
"Kaiken ytimenä on rakkaus, johon tarvitaan suhteeseen sitoutumista, luottamusta, tahtoa, uskoa ja toivoa. Sillä onkin syvempi, pysyvämpi rakastamisen merkitys kuin ”vain” ihastuminen, hullaantuminen tai rakastuminen. Rakkaus toteutuu todellisessa läsnäolossa, jossa aidosti kuunnellaan ja ilmaistaan syvemmällä olevia tärkeitä perustunteita; esimerkiksi toisesta välittämistä, loukkaantumista ja surua. Aidossa kohtaamisessa opitaan todella tuntemaan toinen. Olemalla läsnä jaetaan molempien ”sisäistä maailmaa”; ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä."
Vai oliko se rakkautta...kuvitteelliseen ihmiseen...
Jos ajattelet aidosti rakastavasi...
niin rakastat silloin sitä ihmistä sellaisenaan ...
joka hän t o d el l l i s u u d e s s a on....vikoineen päivineen...rakastat narsistia sellaisena kuin hän on...
Käsittääkseni jotain tuonkaltaista on aito rakkaus...ihan en osaa ajatella, että aito rakkaus on sellaista, että aidosti rakastaa toista ikäänkuin toivoen että hän olisi toisenlainen...
käsittääkseni silloin rakastaa enemmänkin ihmistä jota ei ole oikeasti todellisuudessa olemassakaan...
"voisit pohtia tuota oliko se aitoa "
" tarvitaan suhteeseen sitoutumista, "
"rakkautta tuolta pohjalta.."
"rakastamisen merkitys kuin ”vain”"
" todellisessa läsnäolossa, jossa aidosti "
" tärkeitä perustunteita; esimerkiksi toisesta välittämistä"
"Olemalla läsnä jaetaan"
" ja mielipiteitä."
...Jonka jälkeen otetaan kakun pohja uunista, jäähdytetään se ja laitetaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä se kuorrutetaan ja koristellaan. Jos sinulle tätä valmistaessasi tulee hiki ja väsymys ja odottaessasi kyllästyt, voit kipaista suihkussa ja soittaa... Tiedät kyllä kenelle...
Rakastuin/ihastuin häneen vikoineen päivineen, kunnes hän petti minua ja luottamukseni. Se on jotain mitä en voi hyväksyä.
Turha analysoida tunnetta likaa, aivan ihana tunne se oli jokatapauksessa.
En osaa sanoa mikä hänessä oli, se oli ensihetkestä lähtien. Kun silmiin katsoi, tuntui että upposi johonkin. Yhteinen sarkastinen huumori..
Nyt kun en enää häneen voi luottaa, suren enemmän sen tunteen menetystä ja pelkään etten vastaavaa enää tunne.
Siksi kysymykset!
"Nyt kun en enää häneen voi luottaa, suren enemmän sen tunteen menetystä ja pelkään etten vastaavaa enää tunne."
Niin ettäkö hän muuten oli aivan ihana ns.normaali ihminen...
kunnes hän petti sinua...pettämisellä oletan sinun tarkoittavan uskottomuutta...
Pelkästään tuon uskottomuuden perusteellako luokittelet kumppanisi narsistiksi...
En tiedä...Mutta uskoisin että jos ja kun rakkkautta on...niin uskottomuudestakin voi selvitä...
Ihan en pääse käsitykseen...oletteko te eronneet...vaiko edelleen yhdessä...
Mutta jos tilanteesi on tuo jälkimmäinen...voisit enemmänkin keskittyä aiheeseen uskottomuus...kuin narsismi ja sitä kautta yrittää pelastaa parisuhteesi...
Tässä ny pari linkkiä ja aiheesta on varmaan paljon tietoa muuallakin...omien pohdintojen tueksi...ja parisuhdeterapia on yksi vaihtoehto...
jos toinen ei suostu...voit käsitellä asiaa omalta kannaltasi...että voisitko antaa anteeksi/toipua puolisosi uskottomuudesta jos hän muuten on kaikin puolin kelpo kumppani...
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/puoliso_uskoton/
rakastuminen omaan puolisoonkin yhä uudelleen ja uudellen on mahdollista, se kai lieneekin pitkien onnellisten parisuhteiden salaisuus...
Ei emme ole enää yhdessä, enkä ala asioita tässä enempää analysoimaan.
Ei hän ollut muutenkaan ns. normaali ihana ihminen. Mutta mahdollisesti olisin sen kestänyt. Pettämistä ja sitä moraalia en, siihen se loppui.
Millään näillä ei ole enää väliä, ihan turha analysoida. Kaiken pointtina on se tunne.
Siihen sain kovin vähän vastauksia, mutta ehkä se on vastaus itsessään.
Noh...laitan ny vielä pari linkkiä ...ala otsikkoineen...joista voit lueskella...josko löytäisit vastauksen sieltä...
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Relationship.html
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/rakkaus
Oliko suhteesi aitoa rakkautta vaiko ns. romanttista rakkautta...suuria tunteita vailla todellisuuspohjaa...
Lähinnä halusin vertailla muiden, narsistien kanssa suhteissa olleiden kanssa. Että tuntuiko heistä siltä että se tunne oli jotain vertaansa vailla.
Ei nyt kovin yleiseltä näytä.
"Lähinnä halusin vertailla muiden, narsistien kanssa suhteissa olleiden kanssa. Että tuntuiko heistä siltä että se tunne oli jotain vertaansa vailla"
Noh...onhan tuossa ny ainakin tuo yksi kirjoittaja...johon voinet samaistua...
Mutta voisin ajatella, että vaikka suhteesi on päättynyt...
niin voisit joiltain osin kuitenkin olla kiitollinen, että sait kokea sen vertaansa vailla olevan ainutlaatuisen ja huumaavan rakkauden tunteen edes kerran elämässäsi...
Itseeni ja menneeseen Ännä suhteeseeni liittyen...
tiedostan kyllä omalta osaltani, että se huumava tunne...
liittyi enemmänkin itseeni kuin kumppaniin...millaiseksi hän sai minut tuntemaan itseni...kuvittelin olevani niin iihhana nainen...että hän minun vuokseni vaaransa jopa silloisen seurustelusuhteensa...
Noh...nykyään tiedän todellisuuden...että kaikki se kehuminen/yhteydenpito/yhdessäolo yms. oli pelkkää teeskentelyä jonka motiivina oli saada minulta seksiä...
Että niin vain se huuma haihtui...enkä enää edes kaipaa sitä...olen palannut jälleen omaksi itsekseni...ihan tavalliseksi naiseksi...joka on tälllä hetkellä enimmäkseen tyytyväinen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa...rakkauttakin elämässäni on...ja se ilmenee ehkä juurkin tällä tavalla...
"Vaikka kysymys on pohjimmiltaan suurista tunteista, rakkaudella voi olla aivan tavallinen ulkokuori. Rakkaus on sitä, että kuuntelee toista ja vaalii onnellisuutta. Yhdessä. "
http://www.youtube.com/watch?v=Ai_bSCnPVtM
Yksi kokemus joo, eli voisi ehkä ajatella että suhteet ja tunteet narsisteihin ovat kuten suhteet keneen tahansa. Joissain suhteissa on enemmän ja toisissa vähemmän.
En todella tiedä minkä tasoinen narsisti hän on, mutta siitä kaikesta pahasta päätellen hänellä ei aitoja tunteita ole. Todella taitavasti kyllä esitti rakastunutta, se katse, läheisyys, himo ja kaikki!
Ainoa mitä voin, on ylpeästi ajatella, että minusta sai niin paljon irti että hänkin tunsi olonsa aivan ihanaksi.
Ja lisäksi tämä hieman lohduttava seikka: "niin voisit joiltain osin kuitenkin olla kiitollinen, että sait kokea sen vertaansa vailla olevan ainutlaatuisen ja huumaavan rakkauden tunteen edes kerran elämässäsi..."
Sääli häntä kun ei sellaista voi tuntea.
" ylpeästi ajatella, että minusta sai niin paljon irti että hänkin tunsi olonsa aivan ihanaksi."
Minä olen päässyt tuon vaiheen yli jo. Tuo ajatus kulki minunkin mukanani aikansa. Nykyään ajattelen olevani tavallinen nainen, olen siis laskeutunut jalustalta, johon narsisti uhrinsa nostaa. Minut saa nykyään tuntemaan itseni hyväksi vain todelliset asiat, muut kuin seksi.
Ajattelen, että kumppani ei tee narsistista onnellista, vaan narsisti tekee sen itse. Hän "harjoittaa" kumppaniaan niinkauan, että saa tästä irti sen "kaiken", minkä hän tarvitsee voidakseen kokea itsensä voittajaksi.
Narsisti on tuossa lajissa oman onnensa seppä. Hän valitsee kumppaninsa hyötymisperiaatteella, ja tekee ja muovaa kumppanin sellaiseksi, että voi luottaa tämän lojaalisuuteen tilanteessa kuin tilanteessa, ja niitähän narsistien kanssa riittää.
Oletko kuukuukuu 1 ajatellut, että mitä ovat ne hyödyt (jos suljet pois seksin), mitä hän on kauttasi tavoitellut? Esim. kunnia ammatistasi, rahoistasi? Vai asutko sellaisessa paikassa, että hän on voinut hyötyä sinusta? Oletko tehnyt jotain hänen eteensä? Unohda tässä pohdinnassa hetkeksi koko seksuaalisuus, niin voit päästä vielä eteenpäin...
Todella taitavasti kyllä esitti rakastunutta, se katse, läheisyys, himo ja kaikki!"
niin jatko kysymyksenä voisi ajatella...
mitä se "kaikki" oli johon tuossa viittaat...jos jätetään seksualisuus pois...
Täältä sivusta kun lukee...niin tässä ketjussa teitä on kaksi...jotka ovat kokeneet suuria tunteita narsistin kanssa...ja kummankin kirjoituksissa tulee erityisesti esille tuo suhteen seksualisuus...
Käsittääkseni monille miehille seksi on vaan seksiä...me naiset hyvin helposti taas luulemme sitä rakkaudeksi...
Niin...vielä kun mietin...
niin toki minun Ännäni juurkin kehuskeli miten ainulaatuista seksi oli kanssani...että kaiketi sitten itsekin jo uskoin tuohon...
kertoipa vielä minulle lähettämässään spostissa suhteen päättymisen jälkeenkin kertoneensa uudelle kumppanilleenkin...kokeneensa ainulaatuista seksiä kanssani...toki kuulemma nimeäni mainitsematta...
Että tiedä sitten...oliko tuolla seksin ainulaatuisuudella kehumisella tarkoitus sitten ikäänkuin saada uusikin kumppani panostamaan erityisesti seksiin...
mutta joo...tiedä sitten kummanko seksi loppujen olikaan hänen mielestään ainulaatuista...hänen vaiko minun...
kun hän vielä suhteen päättymisen jälkeenkin ikäänkuin ehdotteli minulle seksiä suurin piirtein kerran kuussa...ja aprikoi, että voisin olla jopa sen tyyppinen nainen...joka olisi valmis maksamaan seksistä hänen kanssaan...
että joo...yhtäkisti vaikea uskoa, mutta tuolla spostissani lukee kyllä niinkin...että pakkohan tuokin on uskoa...
Vaikea usko että olisi tavoitellut minusta seksiä - minä olin siitä alunperinkin kiinnostuneempi.
Niin naistenmies kun hän oli olevinaan, hän ei edes ollut siinä kovin hyvä. Perusnarsisti, itsekäs, otti, ei antanut mitään.
Ehkä hänellä oli sitten koko ajan muitakin joilta sitä sai, mutta ei tosiaan ollut niiin kiinnostunut. Ei edes erikoisemmista paikoista joita yritin ehdottaa. Perfektionismia?
Seksi ei ole mielestäni rakkautta, ei ollut tässäkään suhteessa. Ainoastaan osa sitä.
Olin luultavasti hänelle asia jota esitellä, jolla statusta ja ihan hyvä työpaikka. Joku joka tarjoaa hänelle, jos hänellä ei ollut rahaa. Näin.
Läheisyys ja joku yhteys oli meillä SE juttu. Olisin voinut opota hänen silmiinsä. (imelää) Yhteiset kiinnostuksen kohteet toki myös.
Viimeaikoina - myös nyt kun seksi tuli puheeksi, olen alkanut miettiä miten paljon itsessäni on narsistia:(
..Tunsin pitkään oloni niin huonoksi ja lytätyksi, että pakko ajatella että minussa oli jotain erityistä kun hän jaksoi ja ripustautui. Ajatella että hän sai minusta paljon irti, enkä ollut ihan helppo ja kertakäyttöinen.
Vaikka heittäydyin jo suht aikaisin hankalaksi ja kyseenalaistin asioita.
En ole niin heikko kuin miltä vaikutan.
"Olisin voinut opota hänen silmiinsä. (imelää)"
Noh...tuohon silmiin katsomisesta minulla on omakin kokemus...mutta se ei liity Ännäksi kutsumaani henkilöön ...vaan poikaan johon 15 vuotiaana rakastuin ja josta tuli aikoinaan aviopuolisoni...
Muistan kyllä vieläkin...miltä se tuntui...kun katsoin hänen huikasevan sinisiin silmiinsä...ikäänkuin kouraisi vatsanpohjasta...toisaalta siihen liittyi jotain kaunista mutta samalla ikäänkuin aavistus kipua/menettämisen pelkoa...
että jospa sinäkin sitten rakastuit...ensimmäistä kertaa elämässäsi...
"Läheisyys ja joku yhteys oli meillä SE juttu"
Niin käsittääkseni narsisti inhoaa läheisyyttä...joksi itse käsitän hellyyden/koskettelun/lähellä olemisen ilman tavoitetta seksiin...
Että jos suhteessanne oli paljon muutakin läheisyyttä...ja joku yhteys...jota aloituksessasi nimitit henkiseksi yhteydeksi...olitte ikäänkuin samalla aaltopiitudella henkisesti...että kumppanisi tyydytti myös läheisyyden ja henkiset tarpeesi...
Niin mietin edelleen...että oletko ihan varma että hän oli/on nimenomaan narsisti...
"Vaikea usko että olisi tavoitellut minusta seksiä - minä olin siitä alunperinkin kiinnostuneempi.
Niin naistenmies kun hän oli olevinaan, hän ei edes ollut siinä kovin hyvä"
niin kerroit kuitenkin aloituksessasi että olet kokenut intohimoa liittyen tuohon kumppaniisi...jollaista et ole muita kumppaneitasi kohtaan tuntenut...ettävoisko olla sitten niin, että tavallaan suhteenne intohimo laantui...alunperin ehkei kumppanillasi sitä ollutkaan vaan olit itse se aktiivisempi osapuoli...
Pähkäilet niin noita tunteidesi syvyyttä, ja sitä että oliko se aitoa rakkautta...mutta oliko tuo kumppanisi oikeasti sitä mitä halusit...tunteesi kohdistuivat nimenomaan häneen ihmisenä...sellaisena kuin hän oli...oliko se rakkautta vaiko vain pelkkää huumaa..intohimoa...
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/ihmissuhteet/intohimo-parisuhteessa.php
"Pelkästään intohimoon perustuvassa suhteessa vetovoima säilyy siten, että intohimon kohde pysyy etäällä. Se on halua ja valloittamista. Kun halut on tyydytetty ja valloitus saavutettu, vetovoima hiipuu. Sitten tarvitaan taas etäisyyttä, että valloitus voidaan tehdä uudelleen ja kiertokulku jatkuu. Sen vuoksi pelkästään intohimoon perustuva suhde voi olla tuhoisaa ja repivää."
voisin kyllä ajatella, että juurkin narsistin suhteet ovat tuollaisia intohimo suhteita ilman rakkautta... ja sitten kun valloitus on saavutettu...lähteen vetovoima hiipuu...
"Olin luultavasti hänelle asia jota esitellä, jolla statusta ja ihan hyvä työpaikka. Joku joka tarjoaa hänelle, jos hänellä ei ollut rahaa. Näin."
Yes! Tuolla selittyy. Tunteeton narsisti ei piittaa rakkaudesta, hän ainoastaan hyötyy. Uskon, että se, mikä narsistin kanssa tuntuu läheisyydeltä (omani haki sitä tosi tiiviisti, nukkui käpertyneenä minuun kiinni joka yö), on sitä, että narsisti lämmittelee hytisevää oloaan lämpimässä kamiinassa kiinni. Kuten myös on lähellä, koska ei tunnista eikä tunnusta rajoja, vaan on pitkälle samaa kuin uhrinsa.
Ihmiset ovat narsistille käyttöesineitä.
Omassa narsistissani kuitenkin on ollut hurja intohimo ja seksuaalisuus kanssani. Vaikka toimivaa arkirakkautta ja kunnioitusta ei ollut sitä määrää, kuin minä edellytän, hän kyllä oli hormonihumalassa.
"Ajatella että hän sai minusta paljon irti,"
niin vähemmän kerrot kuitenkaan mitään positiivista kumppanistasi...kuin sitäkään...mitä sinä häneltä/suhteesta sait...
Kaipaat omia ainulaatuisia tunteisia...rakkautta, henkistä yhteyttä ja intohimoa...mutta mikä osuus hänellä oli noiden tunteiden syntymiseen sinussa...
mistä nuo tunteet syntyivät...mikä ne herätti jos hänen ei ollut toivomasi kaltainen..
Ei ei, älkää nyt sanoko ettei hän ollutkaan narsisti:( En ole ihan varma oliko hän narsisti, mutta kuka on varma?
Alkuun se todella oli sitä, että pidimme kädestä kiinni, katsoimme silmiin ja pussailimme. Paljon.
Intohimoa todella oli!, myös hänen puoleltaan. Mutta minä olin se joka usemmin halusi:D Hän nukkui myös kiinni minussa.
Oli todella yhteys, mutta sitten kun hänen olisi jotenkin pitänyt enemmän avautua, ei se onnistunutkaan. Suhde ei mennyt mihinkään.
Ja sitten tuli mukaan henkinen lyttäys, fyysinen "väkivalta", arvostelu, etäisyys, arvaamattomuus, epäluotettavuus, toisille flirttaus silmieni edessä.
Selvät merkit että muitakin oli. Ikinä ei mitään myöntänyt, vaan syytti minua sairaaksi.
Ei osannut sanoa sanaa kiitos tai anteeksi. Rahan pummiminen. Suhde ei ollutkaan julkinen. Ei aidosti tuntunut ymmärtävän mikä loukaa muita. ym ym.
Aika selvä juttu minusta. Mutta ehkä itse sitten ehdin aidosti rakastua:/
Siltä se tuntuikin.
"mistä nuo tunteet syntyivät...mikä ne herätti jos hänen ei ollut toivomasi kaltainen.. "
Sorry, en voi olla vinkkaamatta, vaikka et minulta kysynytkään.
V: Elämän halu, elämän voima, mikä on kaikessa luonnossa näkyvissä, niin myös ihmisessä. Koko luomakuntaa ei olisi ilman rakkauden nostattavaa ja elähdyttävää voimaa.
Kuka nyt voisi tähän oikean vastauksen laittaa. Mikä uskonto on oikea? Kuka tai mikä on luonut maailman? Mikä on elämän ensimmäinen alku ja lähde? Kertokaa se meille. :)
Huh-huh.
Hän ne silti herätti. Pitkään kaikki se hyvä oli paljon suurempaa kuin ne huonot puolet. Kukaan ei ole täydellinen.
Pitääkö sitä pystyä voida selittää? Hän aiheutti ja aiheuttaa edelleen muljahduksen vatsassa ja käsien tärinän.
Se että luottamukseni rikottiin niin törkeällä tavalla. Valehdeltiin päin naamaa - pikkujuttuja tuli ilmi. Ties mikä kaikki oli valhetta.
Ne olivat se viimeinen pisara.
"Aika selvä juttu minusta"
Olen kanssasi samaa mieltä. Tunnistin kirjoituksistasi heti sinut narsistin kokeneeksi ihmiseksi.
Nimimerkki YLT on kirjoitellut täällä tosi pitkään, ja hän puntaroi narsisti asiaa monenlaisin ottein. Eli jos hän jotain miettii, ei se suinkaan tarkoita, ettetkö sinä olisi oikeassa omasta suhteestasi. Tuo johtopäätelmä, että rakkauden kohde on narsisti, on niin epämiellyttävä, että en usko kenenkään ajattelevan ihmisen sellaista huvin vuoksi tekevän. Uskon, että kumppanisi on pesunkestävä narsisti.
Kaikki mitä kirjoitat, puhuu sen puolesta. Olen myös tuntenut henkistä syvällistä yhteyttä narsistikumppaniini, vaikka olimme ihan erilaiset. Se on temppu, jonka hyväksikäyttävä narsisti tekee aluksi, koska tietää, että sillä saa ja pääsee.
Onko sinun tuttu n:si ehkä vanhempi kuin sinä? Paljon kokeneempiahan ne ovat aina.
Hyvähän se on puntaroida monelta näkökannalta.
Hieman vanhempi on.
Ilmeisesti yleensä hänen kohteensa ovat n. 10v nuorempia.
Aika törkeää! Nuoremmat ovat usein naiiveja, ja varmasti helpommin vietävissä.
Kiitos. Kyllä niin kaikki vaan täsmää häneen. Valitettavasti. Niin toivoisin että asia olisi toisin!
Mutta en toki itsekään ehjä ihminen ole, tai ollut. Nyt vielä vähemmän. Hänen/tapahtuneen takia syön lääkkeitä nyt jonkin aikaa..
"Nyt vielä vähemmän. "
Olen ja joutunut lisäämään unilääkkeiden määrää, nelisen vuotta mennyt näin. Koko ajan on helpompaan päin kuitenkin mennyt. Tunteet eivät kuitenkaan katoa (mikä on varmaan kiva tieto), vaan järjestyvät uudelleen. Minulla on uusia harrastuksia, kuten myös olen palannut niihin, mitä oli ennen häntä.
Annoin hänelle kaikkeni, kaiken mielenkiinnon ja rakkauden, mitä tunsin myös harrastuksiani kohtaan. Niin, kaiken heitin pois ja käännyin hänen puoleensa...
Oli iso jysäys, kun tajusin, että hän oli pelkkää ilmaa, pelkkä naamio, jonka takana oli ihan tyhjää... Tuo ajatus auttoi kuitenkin eteenpäin. Käsitykseni ihmisistä on syventynyt, kuinka väärä ihmiskäsitykseni on ollutkaan ennen tapahtunutta. Tiesin toki, että toiset ovat "kovia", toiset heikkoja ja jotkut molempia, mutta miten vääjäämättömällä tavalla heidät on tuomittu tuulen vietäviksi, ilman omaa sisintä.
"Nimimerkki YLT on kirjoitellut täällä tosi pitkään,"
hih...kappas, musta on tainnu tulla jollekkin oikein merkkihenkilö kun aina pitää erikseen mainita...
joo olen täällä kirjoitellut vajaat pari vuotta, mutta sinä varmaan huomattavasti kauemmin...kun jokaisen narsistin oitis tunnistat...ettei vaan olis sama heppu ku sen Angelankin...kun diagnoosikin on sama pesunkestävä narsisti...
Mutta joo...huvittavaakin näitä on lukea...alkoikin jo tympäisemään ne iänikuiset nasset on tyhmiä ja lapsellisia ...ei ne osaa edes tiskata, eikä perunoita keittää jutut...että kehittyy ne näköjään ne narsistitkin...
Ny ne on hurmaavia, älykkäitä ja niiden kanssa on syvällinen henkinen yhteyskin saatu ja koetaan maagisesti sen narsistin kanssa samankaltaisuutta...jopa kehossa tuntuu sen kosketus vaikka se narsisti oliskin koskettelemassa toista naista..tai muuten vaan kourimassa jokaisen vastaantulijan haaroja...kun se on niin mahtava rakastaja...oikea sänkypeto...
Mutta sitten kun se narsisti tulee, koetaan läheisyyttä, suuria tunteita, rakastetaan aidosti ja narsisti pyörii hormoonihyrränä niin ettei meinaa housuissaan pysyä...antaen kaikki tunteensa ja koko elämänsä sille huumantuneelle intohimon sokaisemalle "uhrilleen"...
että mikäs sen mukavampaa varsinkin kun kesäkin on tulossa...että hormoonit hyrrää entistä enemmän kun vaatteitakin vähemmän...että rakkautta ja intohimoa on yllin kyllin... ja kesä täynnä tapahtumia, saa nauttia ja iloita niin hyvästä seurasta kuin elämästä yleensä...
noh jos ny jotain täällä olen oppinut niin juurkin tuon...
että on se varmaan jännää ja mielenkiintoista se narsistin elämä...kun silmänräpäyksessä se voi muuttua miksikä vain...
ei sitä tämmönen tavallinen ihminen voi millään käsittää...että joutuu joskus vaan hihittelemään...ja kuvittelemaan...miten se hormoonihyrrä pyörii pesukoneen rummussa ja sitten siitä tuleekin puhdas aito pesunkestävä narsisti...johon kaikki naiset hullaantuu...
että joo...netissä on kaikki mahdollista...
Miten voi ihminen olla näin sekaisin:(
On taas niin paha olo, ikävä, että välillä tuntuu ettei vaan jaksa ja kestä olla täällä.
Miten voin olla varma oliko tuo oikeaa Rakkautta vai oliko hän narsisti. Mieleen kun on jäänyt kummittelemaan että aito rakkaus voi saada narsistisia muotoja..en tiedä mitä tarkoittaa.
Mutta itsessänikin oli vikaa, jospa olin muuten vaan ylitakertuva, hylkäsin omat juttuni ja sain hänen sekä oman oloni huonoksi. Hänet ottamaan etäisyyttä ja itseni takertumaan vielä enemmän??
Ei kai se silti voi selittää hänen ikävää käytöstä, ei kai kukaan joka toista aidosti rakastaa, arvostele? Pettämistä ei myöntänyt, voi olla mahdollista, että menettämisen pelko sai minut mustasukkaiseksi.
Hän kuitenkin lopulta jätti minut. Tekisikö narsisti niin?
En enää tiedä mistään mitään. Sydän on särkynyt
"Miten voi ihminen olla näin sekaisin:"
Noh, ilmeisen sekavan tuntuinen on kyllä tuo tarinasikin...
aloitit sillä että haluat keskustella nimenomaan suurista tunteistasi...siitä aidosta rakkaudesta, henkisestä yhteydestä ja intohimosta jollaista et ollut koskaan tuntenut ja jonka sai aikaan nimenomaan tuo kyseinen narsisti...käsitin, että nimenomaan nuo tunteet olivat sinun...
Tässä taas ikäänkuin pohdit asiaa, ettet tiedä oliko se oikeaa rakkautta, jos ja kun mies olikin narsisti...
"Miten voin olla varma oliko tuo oikeaa Rakkautta vai oliko hän narsisti."
Ikäänkuin tuntemasi tunteet rakkaus, henkinen yhteys ja intohimo olisikin kiinni siitä mikä mies on/oli...
että jos hän onkin narsisti...niin sitten tunteesi ei ollutkaan oikeaa...ikäänkuin annat ymmärtää että tunteittesi aitous olisi riippuvainen niiden kohteesta...
Toki tuosta sinun voi päätellä niinkin, että olet luullut noita mainitsemiasi tunteita nimenomaan hänen tunteikseen sinua kohtaan...
ja pohdit oliko se oikeaa rakkautta hänen puoleltaan sinua kohtaan...vai oliko kumppanisi narsisti...joka "tietämisen" mukaan ei kykene rakastamaan...josta voi päätellä kyllä ettei narsistin tunteet ole aitoja...
Annoit myös ymmärtää, että kaiken muun hänessä olisit hyväksynyt muttet tuota pettämistä...että se oli viimeinen pisara...josta päättelin että päätit itse suhteen...
ja tuota kaikkea muuta mitä hän oli kuvasit tähän tapaan...
"Ja sitten tuli mukaan henkinen lyttäys, fyysinen "väkivalta", arvostelu, etäisyys, arvaamattomuus, epäluotettavuus, toisille flirttaus silmieni edessä.
Selvät merkit että muitakin oli. Ikinä ei mitään myöntänyt, vaan syytti minua sairaaksi.Ei osannut sanoa sanaa kiitos tai anteeksi. Rahan pummiminen. Suhde ei ollutkaan julkinen. Ei aidosti tuntunut ymmärtävän mikä loukaa muita. ym ym."
Tässä kuitenkin kerrot, että hän päätti suhteen, jätti sinut ja siitä syystä sydämesi on särkynyt...ja ikävöit häntä...
Edelleen mietin...mitä sinä sitten ikävöit...kumppaniasiko sellaisena ihmisenä kuten häntä yllä kuvasit...vaiko vain niitä suuria tunteitasi...
että ilmeisesti olisit hyväksynyt pettämisenkin, kunhan vaan olisit saanut pitää hänet...mutta kumppanisi teki valinnan ja päätti suhteen...
Tässäkään tarinassa oman itsesi kannalta tärkein henkilö ei ole kumppanisi/narsisti vaan sinä itse...
Tiedän että kuulostaa sekavalta. Vain koska en viitsi mennä ihan yksityiskohtiin. Enkä varmasti täältä saa vastauksia. Aika kertoo.
Mutta niin luulen että minun tunteeni olivat aitoja ja kuvittelin että hänenkin. Mutta jos/kun hän oli narsisti, niin sehän tavallaan romuttaa kaiken, ei hän mitään tuntenut. Ja minutkin mahdollisesti manipuloitiin tuntemaan.
Niin hän lopulta jätti minut, mutta siksi koska itse en pystynyt itseäni muuten repäisemään irti, kun aiheuttamalla jotain hänelle, että asioista tuli julkisia. Jos hän olisi oikeasti rakastanut ja puhunut totta, LUUltavasti olisimme vielä yhdessä.
Silti nyt shokin jälkeen olen herännyt miettimään mikä oli asioiden todellinen laita. Sitä tuskin koskaan tiedän, siksikin on niin vaikea päästä yli. Sattuu ja kukaan muu mies ei tunnu miltään.
Itsestäni toki pitää unohtamisen lähteä ja todella paljon olen asioita käsitellytkin, silti tämä yksi kysymys tasaisesti palaa mieleeni.
Siksi kyselin miten muut ovat kokeneet rakkauden/"rakkauden" narsistiin.
"Mutta niin luulen että minun tunteeni olivat aitoja ja kuvittelin että hänenkin. Mutta jos/kun hän oli narsisti, niin sehän tavallaan romuttaa kaiken, ei hän mitään tuntenut. Ja minutkin mahdollisesti manipuloitiin tuntemaan"
Niin tunteesi olivat aitoja ja sinun tunteitasi...riippumatta siitä mikä kumppanisi oli...on ihan hölynpölyä ajatella, että joku muu panisi toisen päähän tunteita...sen paremmin kuin kuvitella "tietävänsä" toisen tunteita...jos hän ei niitä itse ilmaise...esim. rakkautta sanoin ja nimenomaan teoin ilmaise...
"Itsestäni toki pitää unohtamisen lähteä ja todella paljon olen asioita käsitellytkin, silti tämä yksi kysymys tasaisesti palaa mieleeni."
Noh...ihan tuota unohtamista pelkästään en tarkoittanut vaan...lueppas tuo Lynetten motto...otsikon alta itsetutkiskeluun...
Mitä taas tulee noihin tunteisiisi joista haluat keskustella...niin voisin ajatella että sinun olisi ehkä nyt kun suhde on päättynyt...
tärkeämpää kuitenkin käsitellä enemmänkin noita nykyisiä tunteitasi...pettymystä siitä, ettei kumppanisi rakastanutkaan sinua, surua siitä että tulit jätetyksi...jos tuntuu vaikealta niin vahvistamon sivuilta löytyy "työkaluja" noidenkin tunteiden käsittelyyn...ja niistä selviämiseen...
Voisin jopa ajatella niinkin , että jos ja kun haluat vain keskittyä noihin suuren rakkauden ja intohimosi tunteisiin...
et elä nykyhetkessä...et hyväksy todellisuutta, et hyväksy negatiivisia tunteitasi... vaan haluat paeta niitä...yritättämälllä edelleen kuvitelmissasi pitää yllä/tunteen tasolla tuota ainulaatuista vuosisadan rakkaustarinaa...
ja kohta alat uskomaan...ettei mitään ihmeellistä kuin ko. naristi enää voi maan päälllä ollakkaan...ja narsistit muuttuvat ajatuksissasi joksikin tarun hohtoisiksi, ylivertaisiksi aidon rakkauden sytyttäjiksi...eikä tavallisia kuolevaisia enää voi rakastaa...
Mitä taas tuohon tulee...
"Sattuu ja kukaan muu mies ei tunnu miltään"
Niin käsittääkseni olet ollut aiemminkin suhteissa...jopa vuosia ja vuosia...mutta kertomasi mukaan et ole koskaan rakastanut...
Ettei tuo narsisti ny ihan kaikkeen ole syyllinen...
Mutta nyt sitten...kun mies ilmeisesti ei rakastanut eikä himoinnut sinua...
niin rakastit ja himoitsit hänenkin edestä...
Tulee mieleen sellainenkin ajatus...että joo ehkä joskus voi olla helpomaa rakastaa ns. saavuttamatonta/ sitä unelmien prinssiä...kuin sitä todellista läsnä olevaa henkilöä...joka loppuviimeksi on kuitenkin vaan tavallinen ihminen...vikoineen päivineen...eikä hänessä ole mitään maagista...
Kun siinä läsnä olevassa suhteessa todellisen ihmisen kanssa...joutuu kumpikin laittamaan itsensä ns. likoon...
Noh...tämä ny vaan tätä mun pohdintaa...
uskon kyllä siihen että kukin ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija...mutta pohdintaani/tarinaasi liittyen laitan linkin...jossa aiheena on saavutamattomista ihmisistä irtipäästäminen...
kuin myös käsitellään tuota henkistä yhteyttä josta mainitset, että koit sellaista, vaikka kumppanisi ei kertomasi mukaan mitenkään syvällisemmin sinulle avautunutkaan...
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/letting_go.html
Melkein jo tiesinkin olevani läheisriippuvainen. Kuten sanoin. En ole ehjä ihminen. Mutta muuttaako se kaiken? Ei ole yksiköistä asioita. Kiitos kun jaksat kirjoitella. Ja ihan ajatuksella! Kuten joku sanoi, oli iso sysäys että välittämäsi ihminen onkin tyhjä sisältä. Mutta vielä isompi että itsestäkin tuntuu ihan tyhjältä! Mitäkö hänestä ja suhteesta sain? Kuvittelen usein ajattelevani sydämellä ja saan uusistakin ihmisistä heti jonkinlaisen kuvan. Hänestä se vain oli, että tässä se on. Kuvittelin näkeväni pintaa syvemmälle.
"joo olen täällä kirjoitellut vajaat pari vuotta, mutta sinä varmaan huomattavasti kauemmin...kun jokaisen narsistin oitis tunnistat...ettei vaan olis sama heppu ku sen Angelankin..."
Mitä väliä? Tänne saa kirjoittaa käsittääkseni pitkäänkin :0.
"..tai muuten vaan kourimassa jokaisen vastaantulijan haaroja.."
Ompa marmatusta, puurokauha heiluu ja leuka tutisee...
"että mikäs sen mukavampaa varsinkin kun kesäkin on tulossa..."
Etkö ollut seurusteleva ihminen? Pitääkö ilkänä kadehtia muita?
"että joutuu joskus vaan hihittelemään...ja kuvittelemaan..."
Niimpä.
"että joo...netissä on kaikki mahdollista... "
Ajattele vain noin, niin mielesi pysyy hyvänä.
Ylt, sinusta saa sen käsityksen, että et hyväksy kirjoittajilta (en tarkoita nyt yksin kuukuukuuta, vaan yleensä muita kirjoittajia) sitä, että hoitavat suhteensa narsistiin jotenkin muuten, kuin sinä NEUVOT. Olet täynnä neuvoja, joiden tarkoituksesta minulle ei ole tullut selvyyttä.
Kovin ystävälliseltä et vaikuta. Et ainakaan silloin, jos toinen ei jaa sinun kanssasi näkemyksiä, tai päästä sinua määräilemään elämästään. Mieti nyt vähän.
Kirjoitat pilkallisesti minunkin kokemuksistani, joita nyt avauduin HUOM! Nimenomaan kuukuukuu:lle kertomaan. On täällä aika vaikea kirjoittaa, kuten muutama muukin on täällä todennut. Et hyväksy ihmistä, joka ei noudata sinun neuvoasi! Tiedän, tiedän, että täällä voi kirjoittaa ja vastata kuka vaan, mutta...
Tiedän, että vastaat tähän niin, että sinä voitat... :)
"Noh, ilmeisen sekavan tuntuinen on kyllä tuo tarinasikin..."
"että ilmeisesti olisit hyväksynyt pettämisenkin, kunhan vaan olisit saanut pitää hänet...mutta kumppanisi teki valinnan ja päätti suhteen..."
Sinä sensijaan. Sinun tarinasi? Missä se on? Olet kertonut sen kertomuksena, mutta tunteistasi et ole puhunut. Ja nyt et antaisi toistenkaan kirjoittaa tuntemuksiaan, vaan vastustat kiivaasti. On vain yksi ainoa lopputulos, ja se on sinun määräämäsi.
Välit poikki ja heti! Siinä resepti. Selvä, tehdään niin. Sinun mieliksesi. Onko nyt hyvä, saatko rauhan sielullesi?
"Tiedän että kuulostaa sekavalta. Vain koska en viitsi mennä ihan yksityiskohtiin. Enkä varmasti täältä saa vastauksia. Aika kertoo."
Suhtaudut pohjimmiltasi rauhallisesti, kuten minäkin. Minun mielestäni et kuulosta ollenkaan sekavalta, vaan ymmärrän tunteesi, olen tuntenut ihan samoin, ja käynyt läpi nuo samat vaiheet.
"Sattuu ja kukaan muu mies ei tunnu miltään."
Tuon olen käynyt läpi. Tuossa kohtaa olen toiminut niin, että en ole kenenkään muun kanssa ollutkaan. Tekisin väärin sekä itseäni että sitä toista kohtaan, jos lähtisin suhteeseen edes hetkeksi, kun en olisi itse mukana aidosti ja tietäisin, että en ole selvillä vesillä vielä.
"todella paljon olen asioita käsitellytkin, silti tämä yksi kysymys tasaisesti palaa mieleeni."
Tuota samaa kysymystä pohdiskelisin mielelläni samankaltaista kokeneen / kokeneiden kanssa.
Eräässä elokuvassa, "Sininen juna" muistaakseni, Hercule Poirot sanoi eräästä miehestä, että hän on naisten mielestä vastustamaton... jotakin.., mutta en nyt muista mitä. Minulla on elokuva tallennoksessa, otan selvää mitä hän sanoi, koska se oli niin osuvaa. Juuri sellainen on naisten mielestä vastustamatonta, varsinkin jos on vapaa ja voi lähteä mielellään suhteeseen.
Meissä naisissa on mielestäni sellainen vika suurimmalla osalla, että emme osaa nähdä itseämme ainakaan enää vanhempana riittävästi omina persoonallisuuksinamme, vaan haemme itsestämme jotain yleistä ja yleispätevää. Rakkaus on mitä suurimmassa määrin yksilökohtaista. Tärkeää on mielestäni rakastumisen hetki. Milloin ja missä se tapahtuu ja minkälaisten olosuhteiden vallitessa. Mitä juuri silloin haluamme ja olemmeko valmiita rakastumaan.
Minä olen lukenut omia päiväkirjojanin rakastumista edeltäneeltä ajalta, ja en todellakaan ihmettele, että aikapommi räjähti...
Minäkään en ole halunnut mennä yksityiskohtiin omassa kertomuksessani, enkä tule menemään, jos joku ei ymmärrä tapahtumia ilman rautalankamallia, hän tuskin ymmärtää niiden kanssakaan. Mahtaakohan joku hakea täältä eväitä romaaniin, kun niin pitäisi proosaa kirjoittaa.
" Hänestä se vain oli, että tässä se on. Kuvittelin näkeväni pintaa syvemmälle. "
Myös minulle tuli hänestä sellainen olo, että tässä se on. N sanoi myös minulle vastaavaa, että voi jopa kuolla nyt, kun on vihdoin saanut minut. Ja se ääni, millä hän kysyi, olenko hänen. Ei siitä sävystä kuullut muuta kuin sen, että niin hän tahtoi.
Ei siitä äänensävystä voinut lukea, että hän olisi tarkoittanut, että olenko hänen muutaman kuukauden, sen jälkeen voimme taas mennä, mutta niin hän toimii. Yritän parhaillaan miettiä, miten hän sen ajatteli ja ajattelee, että puolen vuoden tai vuoden pää on niin kaukana, että siihen voi suhtautua tuolla hartaudella.
Eli ajattelen, narsisti jotenkin elävät ja ajattelevat niin, että kun muut menisivät vastaavassa tilanteessa ikuiseen suhteeseen, hän elää täysillä muutaman kuukauden, ja siinä se sitten oli. Ja eikun seuraavaa putkeen. Samalla tyylillä.
Ilmeisesti lähestyvät kaikkia siten, että "tässä minä nyt olen, minua olet odottanut koko ikäsi ja nyt minä sitten tulin, ja vakuuttava päänasento vielä vakuudeksi."
Harjaantunut valehtelija. Se hän on. Minun n:lleni on pahinta haukkumista mitä hän ikinä tietää, jos häntä sanoo valehtelijaksi. Se varmaan osuu kaikkein kipeimmin.
"Hän kuitenkin lopulta jätti minut. Tekisikö narsisti niin?"
Kyllä, nimenomaan narsisti hylkää kylmästi ja eittämättä. Lähtö on tyly. Toinen läheinen häiriö on erilainen. Narsisti leikkaa suhteen kuin veitsi tai terävä kirves. Selityksille ja kysymyksille ei jää sijaa. Jälkeenpäin ehkä, kun hän kokee päässeensä turvaan. Kun hänellä on joku muu, jonka kanssa makaa, sitten uskaltaa hipsua takaisin. Mutta toinen on saatava ja äkkiä.
Näin ainakin meillä.
"Melkein jo tiesinkin olevani läheisriippuvainen. Kuten sanoin. En ole ehjä ihminen. Mutta muuttaako se kaiken?"
Ei se muuta mennyttä elämääsi mitenkään...mutta saattaa muuttaa tulevaisuutesi...jos ja kun alat tutustustumaan ja panostaman itseesi...mutta valinta on vain ja ainoastaan sinun...
Usko tai älä, kaikesta paasaamisestani huolimatta olen sinun puolellasi...
"Kuten joku sanoi, oli iso sysäys että välittämäsi ihminen onkin tyhjä sisältä. Mutta vielä isompi että itsestäkin tuntuu ihan tyhjältä!"
Niin...tuosta tyhjyyden tunteesta tule mieleen tämä muinoin lukemani terveyskirjaston sivu...jossa mielestäni asia/tyhjyyden tunne ja siihen johtaneet syyt tulevat järkeen käyvästi esille...
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00004
Joo. Pahinta oli kun sanoin häntä valehtelijaksi, narsistiksi ja ei usko itsekään omia juttujaan. Suuttui.
3 kuukautta se jonkinlainen hyvä jakso kesti, sen jälkeen alkoi selvästi hakea muita.
Toiset 3 kuukautta päälle ja olen loppuunkulutettu, rikki, hajalla. Vuosikymmenenkään suhteesta en ollut tässä kunnossa.
Minulla oli oma persoonallisuus, voin pitkästä aikaa hyvin! Kunnes sitten kohtasin tämän narsistin. Se oli menoa.
Pahinta on että näin heti hänen lävitseen, en vain kuunnellut itseäni.
"Suhtaudut phjimmilt": Mikä kysymys? tämä rakkauden kokeminen? Ilmeisesti näin se vaan menee, he osaavat manipuloida muut tuntemaan rakkautta. Yritän ja pystyn taas voivani ajatella että se ei ole tai ollut aitoa.
Mutta todellakin ihan kiva tietää miltä sellainen voi tuntua. En yhtään ihmettele rakkauden voimaa, olisin tehnyt mitä tahansa.
"Et ainakaan silloin, jos toinen ei jaa sinun kanssasi näkemyksiä, tai päästä sinua määräilemään elämästään. Mieti nyt vähän."
Joo tiedän miettimättäkin, ettei minulla oikeasti ole minkään valtakunnan määräysvaltaa kehenkään aikuiseen täysjärkiseen ihmiseen...ei reality elämässä ja vielä vähemmän täälllä...
Ukokaa ny vaan siihen, että kukin ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija ja valitsee ja tekee niin itsensä kuin oman elämänsä suhteen niinkuin itse parhaimmaksi näkee ja haluaa......
vaikka minä...veemäinen Ylt ny vaikka mitä kirjoittaaa...
Mitä taas tuohon tulee...
"Tiedän, että vastaat tähän niin, että sinä voitat... :)"
Niin en koe että tämä on mitään kilpailua...sen kummemmin kuin elämäkään on...täälllä on lupa olla ja elää sellaisena kuin on...
ei elämässä ole voittajia ja häviäjiä...on vaan selviytyjiä...
Olen jo valinnut että panostan nyt itseeni, enkä ole missään vaiheessa ymmärtänyt kirjoituksiasi negatiivisina:)
Epävakaa persoonallisuushäiriö on toinen mistä olen lueakellut. On tuntunut että tunnen asiat todella voimakkaina.
Ja se että rakastin toissijainen tunne: pelko että sattuu, sai varmasti käyttäytymään todella oudosti.
Jos ihmettelen hänen käytöstä, niin ihmettelen kyllä myös omaani.
"Välit poikki ja heti! Siinä resepti. Selvä, tehdään niin. Sinun mieliksesi. Onko nyt hyvä, saatko rauhan sielullesi?"
Kuule kun sinun ei tarvitse tehdä mitään mielikseni...vaan tee kaikki pelkästään omaksi parhaaksesi...ihan niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu...
turhaan ny yrität vierittää vastuuta omista valinnoistasi jopa tuntemattoman nettikirjoittajan hartioille...ikäänkuin minä määräisin sinun elämästäni...
Mietis ny vähän...miten naurettavalta tuo ajatus kuullostaakin...ja en ole milloinkaan kieltänyt ketään kirjoittamasta...saati elämästä ...ihan niinkuin hän itse haluaa...
"Pahinta on että näin heti hänen lävitseen, en vain kuunnellut itseäni."
Samoin näin hänen lävitseen. Osittain. Välähdyksittäin hän paljasti heikkouksiaan. Ja kun hän kertoili juttuja menneisyydestään, joka ulottui tietysti nykypäiväänkin lonkeroineen, en hetkeäkään epäillyt, etteikö hän jättäisi kaikkea tuota minut saatuaan.
Eli minulla itselläni ajatus, että hän oli odottanut vain minua ja minä olin ratkaisun avain. Hänen ongelmansa ja kaikki mennyt kaaos olisi mennyttä, kun minä astuin hänen elämäänsä. :) Niin, noin minä luulin. Olin pelastava enkeli, ja vahva sellainen.
Mutta jos nyt oikein tahdon ajatella, saattoi hänen elämänsä lopulta kohentuakin hiukan. Tiedä tuota. Ainakin minua käy tapaamassa selvänä ja siistinä, käy työssä ja varmaan tapailee myös muita. Eli uskon, että hänellä on siistimpää seuraa kuin ennen.
Edelleen olen ajatellut samoin rakkauden voimasta. Oli ikäänkuin näytepala, mitä voi saada aikaan. Minäkin olisin voinut tehdä -melkein- mitä tahansa. Jälkeenpäin kun kaipasin häntä, ajattelin, että hyvä ettei hän tiennyt, mitä tunsin. Hän olisi hyvinkin voinut käyttää sitä jotenkin hyväkseen. Minä en ole koskaan antanut hänelle rahaa enkä maksellut mitään. Toisaalta hän otti minut sillätavoin kokonaan perheensä jäseneksi, että olisi saanut minun mukanani koko omaisuutenikin tietysti. Mutta koskaan en olisi hänen nimiinsä mitään laittanut. Hän kosi minua kyllä, mutta huomasi sitten tietysti, että minä ajattelin asiota ja olin niin asiallinen, että ei olisi saanut haltuunsa mitään, joten pikkuhiljaa hän alkoi kuukausien mittaan käynnistämään lähtöoperaatiota. Näin sen on täytynyt mennä. Siksi erikoinen tapaus.
"Jos ihmettelen hänen käytöstä, niin ihmettelen kyllä myös omaani."
Niin kiinnitin huomiota tuohon sinun...
Kerroit rakkauden vuoksi olisit ollut valmis mihin tahansa /tekemään mitä tahansa...siihenkin, että sinua kohdellaan huonosti...uhraamaan itsesi ja oman elämäsi...
Mutta joo...ny työt kutsuu...tsemppiä sinulle...
"joo olen täällä kirjoitellut vajaat pari vuotta, mutta sinä varmaan huomattavasti kauemmin...kun jokaisen narsistin oitis tunnistat..."
Olen vain nopeaälyinen.
Kuukuukuu. Ihan vastaava kokemus minullakin. Pohjimmiltaan ihana ihminen - ei varmasti teeskennellyt; halusi itsekin onnistua suhteessa ja oli rakastunut - sen aikaa kuin pystyi. Kamppaili psyykkisten mörköjensä kanssa, meni jopa terapiaan. Diagnoosinkin sai.
Maksimiseurusteluajat (hullaantumiset, peilaamiset) 4 kk. Minun kanssani enkka: 6 kk, joskin vaikeuksia näkyi jo 4 kk:n kohdalla ekan kerran. Ja 2kk aivan kummallista menoa. Ja melkein alusta saakka hiukan tihenevästi käsittämättömiä raivareita pienistä asioista, joilla ei mitään merkitystä. Minä laitoin rajat itseni suhteen tiukasti, erään hänen uskomattoman tyhjästä raivoamisen jälkeen ja siihen se loppui melkein kuin kirveellä leikaten. Hän alkoi pelkäämään minua, kun minulla oli rajat, enkä ollut osa häntä.
En ole läheisriippuvainen, mutta olen vaaravyöhykettä; toisia ehkä liiankin ptikälle ymmärtävä ja kuunteleva. Lisäksi olen äärimmäisen herkkä tunnistamaan toisten ihmisten tunteita ja tarpeita. Eli: täydellinen narsistin kohde. Sain sen loppumaan. Mutta itkin sen rakkauden perään. Se tuntui niin hyvältä. Ja olen kamalan surullinen hänenkin puolestaan. Hirvittävän vaikea elämä. - Vaikka niin on mullakin ollut.
" ettei minulla oikeasti ole minkään valtakunnan määräysvaltaa kehenkään aikuiseen täysjärkiseen ihmiseen..."
Onko pointti siinä, että joitakin pidät täysijärkisenä ja joitakin et? Onko sinulla määräysvaltaa ei täysijärkiseen ihmiseen, joka on aikuinen?
"...vaan tee kaikki pelkästään omaksi parhaaksesi.."
Käskystä! Mutta sinä tiedät, mikä meille on parhaaksi.
"Käskystä! Mutta sinä tiedät, mikä meille on parhaaksi."
Noh, sille en voi mitään jos itse ajattelet noin...että joku tuntematon nettikirjoittaja tietää mikä sinulle on parhaaksi...
Minä kun vaan otan kantaa ja esitän mielipiteitäni siltä pohjalta mitä itse ajattelen toisten tarinoista...
Mutta uskon kylllä edelleen että jokainen ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...
Että ihan voi mielipiteeni sivuuttaa itselleen hyödyttöminä/vääränlaisina jos siltä tuntuu, että ajatusmaailmani poikkeaa kovin siitä mitä lukija/ihminen itse itsestään ja elämästään ajattelee...
Tämä on vain keskustelupalsta...oikea elämä eletään toisaalla...Ihan on jokaisella lupa elää vapaasti sitä/sellaista elämää jonka on itse valinnut...
On olemassa sellainenkin motto...
"elämämme on suurimmaksi osaksi sitä mitä me itse siitä omilla valinnoillamme teemme..."
"Onko sinulla määräysvaltaa ei täysijärkiseen ihmiseen, joka on aikuinen?"
Noh voisin ajatella, että jonkin verran reality elämässä on...jos katson että hän vaarantaa joko omansa tai toisten turvallisuuden...
Mutta täälllä...minulla ei ole minkäänlaista määräysvaltaa kehenkään ihmiseen...eihän keskustelupalstalla voi sellaista olla...eikä voi tietokoneen välityksellä edes tietää kuka on täysjärkinen kuka ei...
Tämä tääälllä...ovat vain kirjoitettuja/luettuja sanoja...tietokoneen ruudulta, eivät ne ketään määrää/pakota mihinkään...
Etten ny ymmärrä pointtiasi...
"Noh voisin ajatella, että jonkin verran reality elämässä on...jos katson että hän vaarantaa joko omansa tai toisten turvallisuuden..."
Mielestäni vastauksistasi kuultaa läpi ammattisi...?
"...eikä voi tietokoneen välityksellä edes tietää kuka on täysjärkinen kuka ei..."
Tuosta lauseestasi käy ilmi, että pystyisit tietämään paremmin, jos näkisi livenä, onko ihminen täysjärkinen vai ei. Palaan tähän.
"että pystyisit tietämään paremmin, jos näkisi livenä, onko ihminen täysjärkinen vai ei"
Noh, en ole mielenterveysalan ammattilainen...ja ehkä sana täysjärkinen on väärä valinta... parempi valinta voisi olla täydessä ruumiin ja sielun voinnissa...
mutta onhan tuo ylläoleva ny kuitenkin realistisempi ajatus että kykenee muodostamaan käsityksen ihmisen tilasta paremmin livenä...kun tuntee hänet ja tietää jotain konkreettista hänen elämästään...
kuin että uskoo kykenevänsä tekemään arvion/diagnoosin itselleen täysin tuntemattoman henkilön henkisestä ja fyysisestä tilasta pelkästään tietokoneen välityksellä...
Että aiheeseen liittyen...on ihan luvallista rakastaa narstiakin jos kokee, että hän on sillä saralla/rakkaudessa/ihmisenä parasta mitä on elämä tarjoaa ja muunlaiset ihmiset ei tunnu miltään...
Kuhan ny tässä kyseenalaistan asiaa syystä, että tuntuu että ihmiset ovat kovin onnettomia tuossa rakkaudessaan...eikä minusta rakastaminen tarkoita sitä että on huono olo...
Mutta varsinainen pointtini ny tähän kohtaan kuitenkin on...
ettei kenestäkään pitäisi tuntua siltä, että joku tuntematon keskustelupalstalla tietää paremmin hänen elämänsä saati että kokisi jonkun käskevän/määräävän häntä...tai kokisi tarvetta miellyttää itselleen täysin tuntematonta henkilöä...
"Sinä sensijaan. Sinun tarinasi? Missä se on? Olet kertonut sen kertomuksena, mutta tunteistasi et ole puhunut. Ja nyt et antaisi toistenkaan kirjoittaa tuntemuksiaan, vaan vastustat kiivaasti. On vain yksi ainoa lopputulos, ja se on sinun määräämäsi"
Niin...ilmeisesti et ole lukenut kovin tarkasti tarinaani...kyllä sieltä löytyy tunteita...varsinkin niitä kipeimpiä...pettymystä itseen, syyllisyyttä ja häpeää...
ne ovat niitä tunteita...joita minulle jäi jäljelle...siitä suhteesta...
toisille sitten kaiketi jää ne ne rakkauden tunteet...he kokevat rakastavansa narsistiksi kutsumaansa henkilöä suhteen päättymisen jälkeenkin...
Että toisille tämä on kipuilua/surua siitä että suhde on päättynyt/rakkauden kohde on menetetty...
toisille taas kipuilua siitä, että mitkä tekijät nimenomaan itsessä saivat ryhtymään suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa...
Että tavallaan suhteen päättyessä toiset surevat rakkauden kohteen/narsistin menetystä...kun taas toiset pohtivat miksi ylipäätään valitsivat sellaisen ihmisen/suhteen...
Toisille suhde narsistiin on ollut suuri rakkaustarina...toisille taas kipeä muistutus siitä, että edelleen antoi kohdella itseään huonosti...
Että suhteet/siihen liittyvät tunteet ja niiden käsittelytapa on henkilökohtaista...syystä että suhteetkin eroavat jo lähtökohtaisesti toisistaan...
"Niin...ilmeisesti et ole lukenut kovin tarkasti tarinaani...kyllä sieltä löytyy tunteita...varsinkin niitä kipeimpiä...pettymystä itseen, syyllisyyttä ja häpeää..."
Kyllä, olen huomannut nuo kirjoituksistasi. Oikeastaan en ole niitä ymmärtänyt tunteina, vaan tilana, johon olet joutunut jälkikäteen puituasi suhdetta ja itseäsi järjen avulla. Eräänlainen putoaminen tilaan, jolla ei ole mitään muuta tekemistä suhteen kanssa, kuin että se päättyi niinkuin päättyi.
Et ole kertonut siitä, miksi aloit olemaan nimenomaan hänen kanssaan. Mitä tunsit häntä kohtaan? En usko, että olit hänen kanssaan pelkän seksin takia, koska siihen kävisi kuka tahansa, sopivan ikäinen mies tietysti. Millä hän sai sinut suhteeseen?
"Oikeastaan en ole niitä ymmärtänyt tunteina"...
On netkin tunteita...voit tarkistaa vaikkapa tästä...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/tunneluettelo
Et ole kertonut siitä, miksi aloit olemaan nimenomaan hänen kanssaan."
Noh, tuonkin asian ole kyllä käynyt läpi...että tässä ny tyydyn vaan toteamaan...että imarteluhan se oli joka minuun puri...hän sai minut luulemaan, että olen mukamas joku helvatan iihhana nainen...
Että joo...kehen sitte mahdoin loppupeleissä ihastua...kaiketi siihen kuvajaiseen itsestäni jota hän minulle näytti...se oli jotain ennenkokematonta ja tottakai sitä halusi lisää...
Ja suhteen alkuaikojen tunteet...iloa, jännitystä, jonkinlaista huumaa, pidin häntä ns. jonkin sortin ystävänä/kaverina/mukavana herrasmiehenä......olihan meillä mukavaakin, minun näkökulmastani katsoen...luulin silloin hänenkin pitävän minusta...kunnen tiennyt...
Noh, loppupeleissä ny paljastui, ettei hän oikeasti edes pitänyt minusta, eikä ihmisenä minulla ollu mitään merkitystä..., ulkonäkönikään ei miellyttänyt...kuhan ny olin olemassa vaan siihen tarpeeseen...kaikki muu oli teeskentelyä...jonka tarkoitus oli vaan saada seksiä...
Hän itse teki kyllä asian kyllä hyvin selväksi minulle...
"Noh, loppupeleissä ny paljastui, ettei hän oikeasti edes pitänyt minusta, eikä ihmisenä minulla ollu mitään merkitystä..., "
Niin, ovat ne tunteita, mutta minun mielestäni liittyvät omaan jälkireagointiisi, eivät itse suhteeseenne.
" imarteluhan se oli joka minuun puri"
"mukamas joku helvatan iihhana "
"kehen sitte mahdoin loppupeleissä ihastua"
" pidin häntä ns. jonkin sortin ystävänä/kaverina/mukavana herrasmiehenä"
Sinun kertomuksesi on täynnä todistelua siitä, että olet tajunnut täysin, mitä olet kohdannut. Pyrin kysymään, voisitko kuvailla suhteenne syntyä ja alkuaikoja ilman tuota todistelua? Miten sitten kokisit sen? Pystytkö hyväksymään, että niin tapahtui? Pystytkö hyväksymään itsesi naisena, joka kohtasi tuon?
"Niin, ovat ne tunteita, mutta minun mielestäni liittyvät omaan jälkireagointiisi, eivät itse suhteeseenne."
niin en ole ollut täällä suhteen aikana, että ihan kirjoittelen täällä ns. uhrina suhteen päättymisen jälkeen ja tunteeni ovat sen mukaiset...
"Pyrin kysymään, voisitko kuvailla suhteenne syntyä ja alkuaikoja ilman tuota todistelua? Miten sitten kokisit sen?"
käsittääkseni jo vastasinkin, miten sen koin...
silloin kun en vielä tiennyt...tähän tapaan...
"Ja suhteen alkuaikojen tunteet...iloa, jännitystä, jonkinlaista huumaa, pidin häntä ns. jonkin sortin ystävänä/kaverina/mukavana herrasmiehenä......olihan meillä mukavaakin, minun näkökulmastani katsoen.."
mutta ...Se suhde ny tavallaan ei ollut ns. rakkaussuhde, koska mies tahollaan seurusteli...että koin sen ns. kahden aikuisen voisko sanoa sopimuksena...sekin oli sovittu että suhteen voi päättää niin halutessaan...ilman sen kummempia kommervenkkeja...
että ihan oman vastuuni kannan siitä, että olin ns. toinen nainen jos sitä haet...kuin myös siitäkin, että suhde oli sen laadusta huolimatta ns. oma valintani...
että ihan pystyn hyväksymään että niin tapahtui..."pakkohan" minun on se hyväksyä tapahtuneeksi asiaksi...ja sekin on pakko hyväksyä osaksi elettyä elämää, että naisena kohtasin tuollaista esineelistämistä/mitätöimistä pelkäksi sukupuolielimeksi...
Tässä samalla kun kirjoitan noita sanoja, tiedän ettei kasvot enää väänny sillä tavalla inhoon, että asiaan liittyvät tunteetkin alkavat laimeta...ja voin enneminkin pelkästään todeta, että niin kävi minulle...minun ihmisyyteni/naiseuteni yritettiin mitätöidä...minulle yritettiin syöttää ajatusta että olisin olemassa ihmisenä/naisena vain "sitä" varten...
Mutta niin ny ei kuitenkaan käynyt, koska vihdoin ja viimein tajusin asian itsekin...kuten sanoin kokemus tuonkaltaisesta ihmisestä oli ensimmäiseni...
vaikka elämässäni on aiemminkin ollut ns.kaltoinkohtelevia ihmisiä, niin he kuitenkin olivat rehellisesti sitä mitä olivat...ilman että olisivat kokeneet tarvetta ihmisyyttäni mitätöidä...
Näin jälkikikäteen jos asiaa ajattelen...niin luulen että Ännä tiesi itsekin olevansa sitä mitä oli...tosi paljon tuli suhteen aikana siihen liittyvää vihjailua...esim. sanoi ettei ole koskaan rakastanut ketään...
ihan suhteen alussakin hän jo sanoi pelkäävänsä, että menisin rikki tässä leikissä...mutta minä vaan en ymmärtänyt...eikä tuo hänen alun "pelkonsa" ainakaan estänyt häntä jatkamasta...
Että näin jälkikäteen toki tunnen surua kaikkien niiden naisten puolesta...jotka kohtaavat tuollaista ihmisyytensä ja naiseutensa mitätöimistä...vaikka siihenkin on selityksensä jos Vakninia on uskominen, että narsisti vihaa naisia katkerasti ja kiihkeästi...
että tavallaan ymmärrän mutta ihan täysin voin tuskin koskaan ymmärtää...mutta tuskin se on tarpeellistakaan...minulle riittää kun olen itseni ja oman elämäni kanssa sinut...
Voi että kun oli tutun kuuloista! Kaikki. Minäkin olin ns. toinen nainen. Ja nuo sinun miehesi sanat pelosta että satuttaa sinua ym., Ihan kaikki. Tosin tämä sanoi että ovat eronneet..
Hassua:D
"Voi että kun oli tutun kuuloista! Kaikki."
niin me ihmiset usein pidämme omaa kokemustamme ainutlaatuisena ja sitä se toki itsellemme onkin...
mutta yhden nuorisotyön puitteissa tapaamani ihmisen, nykyään papin puheita lainatakseni..."kaikki paha on jo ollut meitäkin...että elämässä enää harvemmin tulee enää vastaan sellaista, mitä ei olisi joku jo tehnyt/kokenut "...
ja voisin olettaa että narsistien toimintavat ovat hyvin samankaltaisia...omaani epäilen, että etsi juurikin ns. menneisyydessä kaltoinkohdeltuja naisia...päätellen siitä, että kertoi itse että monilla hänen naisillaan oli ollut joko narsisti tai muuten kaltoinkohteleva puoliso...Kuulemma hänen uudellaankin on ollut narsisti puoliso...jostain syystä halusi senkin minulle kertoa...
"mutta ...Se suhde ny tavallaan ei ollut ns. rakkaussuhde, koska mies tahollaan seurusteli..."
Ok! Tuo selittää. Eräänlaisen pidättyvyyden, mikä kijoituksistasi mielestäni huokuu. Minun kokemukseni on ollut ihan oleellisesti toisenlainen. Vaikka mies on voinut samankaltainen monessa ollakin.
Menin omaan suhteeseeni aivan täysillä, vailla minkäänlaisia pidäkkeitä, kuten myös n. kumppani oli täysin vapaa. Olimme yhdessä monta kuukautta vuorokaudet ympäri. Kummankin elämäntilanne sattui olemaan sellainen, että se sopi. Tosin hän vähän jatkoi lomaansa.
Olin suunnattoman rakastunut häneen. Tunsin hänet ihollani vielä pitkään, vaikka hän oli jo poissa. Minä aloitin työni ennenkuin hän, ja hän valitti myös, että hän ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin minua, eli oli hänelle ongelma.
Aikatavalla erilainen tarina kuin sinun, vaikka miehissä yhteistä onkin, ilmeisesti.
"Aikatavalla erilainen tarina kuin sinun,"
niin kunkin tarina on omanlaisensa...koska ollaan eri ihmisiä...
sinun tarinasi narsistiin liittyen kuullostaa kauniilta siinä kuin minun oli ruma...
minun Ännäni kertoi seurustelevansa , ettei ollut vapaa...kuten sinun n oli...sekin selittää eron...
"sinun tarinasi narsistiin liittyen kuullostaa kauniilta siinä kuin minun oli ruma..."
Ehkei kuitenkaan noin mustavalkoista. Mutta hyvin erilaista. Meidän monikuukautisessa ympärivuorokautissuhteessamme tuli voimakkaana juuri toisen tunteminen, kuin myös se, että kun olimme kokoajan yhdessä, elämässä ei ollut enää muuta. Ja se ei ollut ollenkaan huono juttu.
Minä, joka olen ollut jonkinlainen kultturelli harrastelija ja matkaaja, en yhtäkkiä tarvinnut elämääni muuta kuin hänet. Ja olisin ollut valmis uhraamaan melkein mitä vain, jos se olisi voinut jatkua.
"Ja olisin ollut valmis uhraamaan melkein mitä vain, jos se olisi voinut jatkua."
Niin ilmeisesti hän sitten jätti sinut toisen naisen vuoksi jos oikein olen ymmärtänyt...ja Ännäni sanoja lainatakseni...täytyyhän eksänkin seksielämästäkin huolehtia ettei se jää ilman munaa...
Tuo ny ei ollu tarkoitettu loukkaukseksi, kuvaa vain minun Ännäni ajatusmailmaa...tuollaisessa tilanteessa...
Mutta joo...jäimpä vielä miettimään Ännäni seurustelukuvioitakin...hän tosiaan kertoi olevansa ns. vähän varattu...josain kohtaa antoi ymmärtää että meidän suhteemme pitää lopettaa kun nainen muuttaa hänen luokseen...No niin ei käynytkään...johon Ännä totesi että asiat vain muuttuvat...kun utelin syytä...
jo seurusteluaikananaan hän yritti houkutella minua muuttamaan lähemmäs häntä, että olisi sitten vaikka iltakävelylllä mahdollisuus pistäytyä...kuin myös kertoi pohtineensa meidän yhdessäasumista ja päätyneensä ratkaisuun ettei siittä tulisi mitään...syyksi hän mainitsi itsensä...
Noh, noita edellisiä en ottanut vakavasti kunhan kummastelin, miksi edes seurusteleva mies pohtii moisia...
No sitten hän kertoi seurustelunsa päättyneen...ja kuvioihin astui uusi nainen...joka oli kuulemma hänen nuoruuden ihastuksensa...alussa kertoi naisen olevan naimisissa, sitten olikin eronnut ja palavasti rakastunut häneen...vaikka kuulemma tiesikin Ännäni seurustelevan kuin tiesi kuulemma minusta...ja muistakin naisista...
Että ilmeiesesti Ännäni sitten tapaili säännöllisesti kolmea naista...silloista nyksäänsä joka muuttui eksäksi, minua ja uutta naistaan...ja kuten alussa mainitsin, eksänkin seksielämästä piti huolehtia...ja kaiketi hän sitten ajatteli samoin minusta...samalla kun pohti kummanko kaa seurustelisi nyksäeksän vaiko uuden naisen...
No uusi nainenkin kuulemma halusi muuttaa hänen luokseen...mutta niin ei ainakaan suhteemme aikana käynyt, sitä en tiedä onko nyttemmin muuttanut...samoin on kertonut jostain vanhemmasta suhteestaan, naimisissa olevaan naiseen...että sekin on ilmoittanut eroavansa ja haluavansa muuttaa hänen luokseen...
Että joo...kyllähän naiset rakastuvat narsisteihin...jos Ännäni juttuja on uskominen....että on narsisteilla tunkua naisten suhteen...
Minulle ny ei vaan niin käynyt...vaikka suhteen huuma alussa melkoista olikin...syystä että järki kyllä piti mielessä koko ajan ne muutkin naiset...että hän oli tuollainen tapapettäjä...että tavallaan tiesin ettei hän rakasta ketään meistä naisistaan...ja loppupeleissä hän kaiketi halusi päästä minusta eroon...ilmeisesti ei kuitenkaan kokonaan...kun tarjoili suhdetta jossa voitais tavata ehkä kerran kuussa...
Mutta joo...noissa naiskuvioissaan olen vain hänen puheittensa varassa...totuutta en tiedä niistäkään...
Minun nykyistä seurusteluani hän on kommentoinut tyyliin ettei se ole oikeaa rakkautta kun emme ole menneet naimisiin...
"Mutta joo...noissa naiskuvioissaan olen vain hänen puheittensa varassa...totuutta en tiedä niistäkään.."
Edellisen jatkoksi...kuten huomaat samankaltaisuudet miehen suhteen jatkuvat...Ännällänikin on nainen...joka on kuulemma hänen nuoruuden ihastuksensa...joka hänen kertomansa mukaan myös palavasti rakastui Ännääni...
"Edellisen jatkoksi...kuten huomaat samankaltaisuudet miehen suhteen jatkuvat"
Sekin on samanlaista liittyen Ännäni puheisiin naisistaan...
että tuo nuoruuden ihastus oli kuulemma jo eka kerralla...ollut kovin otettu hänen seksitaidoistaan...ei ollut kuulemma koskaan ennen kokenut moista...
?? Ilmeisen samanlainen kuvio! Paitsi että minä olin tuo nuoruudenihastus. Sitten oli tämä eksänsä josta sanoi eronneensa. Mutta sitten tuli vahva epäilys kaikesta, että oli vielä joku kolmas. Josta ei mitään myöntänyt.
Sanoi olevansa ehdottoman tosissaan kanssani. Koko ajan.
Mutta se ei oikein välittynyt.
Mistäs päin tämä Ännä on?
"?? Ilmeisen samanlainen kuvio! "
No samanankaltaisuus liityy tarinaan...että voisin hyvinkin "kuulla" Ännäni puhuvan sinun suullasi...
Mutta tuskin sinun tarvitsee epäillä että minun Ännäni on sinun n...meidän suhteemme on päättynyt jo syksyllä 2011, ja olen ymmärtänyt että sinun suhteesi on voimassa oleva/tätä päivää...
Ännäni nyk. suhteista minulla ei ole tietoa...jossain kohtaa kyllä spostissa mainitsi että uusi nainen oli kaikkea mitä mies saattoi toivoa...mutta ei voi mitään kunnei sitä tunnetta ole ja kertoi olevansa sinkku...ja haku päälllä...
Mutta joo...en ny oikeesti usko enää mitään hänen juttujaan...että todellisuudessa en tiedä...en niistä entisistä kuin nykyisistäkään...
minulle on todellista vain tuo mennyt oma suhteeni ko. henkilöön...ja siihen liittyvät asiat, omat kokemukseni ja tunteeni...
Muutenkin jos oikein olen ymmärtänyt sinun n. on kauhean komea/erittäin hyvännäköinen mies...siinä kun minun oli tuiki tavallisen näköinen, mieheksi suht lyhyt ja jonkin verran ylipainoinen/vatsakas mies...ettei mitenkään erottunut muista samanikäisistä miehistä...
"tuli voimakkaana juuri toisen tunteminen,"
niin palaan vielä tuohon kohtaan...olet varmaan lukenut paljon narsisteista...ja jäin miettimään, että voiko suhteen alussa oikeasti tuntea sitä ihmistä, jota myöhemmin sitte nimittää narsistiksi...
mietis siltä pohjalta...että kehen sinä rakastuit...kuvajaiseenko jota hän esitti...vaiko ihan todelliseen henkilöön...joka oli aidosti sitä mitä oli...
Vaiko onko käynyt niin, että mies muuttui narsistiksi vasta pettäessään sinua...kun olen ymmärtänyt että hän muuten on kohdellut sinua hyvin... ja yhdessäolemisenne on ollut ihanaa...
Tuotakin jäin miettimään...
"että kun olimme kokoajan yhdessä, elämässä ei ollut enää muuta. Ja se ei ollut ollenkaan huono juttu.."
Tuokin kuullostaa minusta kummalliselta jos toivoit suhteenne jatkuvan tuonkaltaisena...
Itse envoisi kuvitellla itselleni tuonkaltaista suhdetta...ajattelisin ettei minulle millään riittäisi pelkästään yksi ihminen...ja yhdessäolo pelkästään yhden ja saman ihmisen kanssa 24/7 voisi sekin tuntua puuduttavalta...pitkään jatkuessa...
Tätä nykyistäkin kumppaniakin olen kannustanut pitämään harrastuksensa,ja muut ihmissuhteensa, sanonut jo suhteen alussa että "poikien" peli/saunaillat yms. ovat ihan jees...ja tosiaan itsekin toisinaan käyn "tyttöjen" illoissa...ja yhdessäolessammekin saatamme olla välillä erillään...vaikkapa toinen lähtee lenkille ja toista ei huvita...eikä se aiheuta mitään tunteiden vähenemistä...
Että ollaan me ihmiset hyvin erilaisia...mutta kukin tyylillään sen mukaan miten itsestä parhaimmalta tuntuu...
minä taidan olla vähän tylsä ihminen...kunnen ikinä ole uskonut ihan tuollaiseen suhteeseen...kaikennielevään symbioottiseen rakkauteen...jossa yksi ihminen ikäänkuin korvaa kaiken...
"kunnen ikinä ole uskonut ihan tuollaiseen suhteeseen...kaikennielevään symbioottiseen rakkauteen...jossa yksi ihminen ikäänkuin korvaa kaiken..."
Vaikka noh...saattaa se olla tätä minun vikaanikin, etten kykene sellaiseen...syystä etten ole koskaan sellaista kokenut...
Jos ajattelen lapsuuttani, minulta puuttui huolehtiva vanhempi...paljolta olin jo lapsena joko omassa varassani...tai joudun tukeutumaan muihin/useisiin ihmisiin.,ystävieni vanhempiin, sossutäteihin yms.... kuin myös aviolitossani kannoin paljon vastuuta yksin puolisoni alkoholismin vuoksi...
Ännänkin mielestä olin liian itsenäinen...
Noh tuon vikani ja vammani olen tiedostanut, tälle nykyisellekin olen kertonut, että minun saattaa olla vaikea antatua ikäänkuin "hoidettavaksi/autettavaksi", että olen tyyppiä "ei tartte auttaa", että kärhämää saattaa sen puitteissa tulla...
mutta noh huumorilla on ainakin tähän asti selvitty ja olen yrittänyt opetella myös toisenlaista suhtautumistapaa...suostua "hoivattavaksi"...ottamaan vastaan kaikki se hyvä mitä tuo suhde on elämääni tuonut...ilman että kokisin olevani velkaa, että minun pitäisi se hyvä korvata miellyttämällä toista...
Noh, nää on taas näitä mun juttuja, pikkusen ohi aiheenkin...kuhan ny...sitä itsetutkistelua taas innostuin harrastamaan...ajatellessani sitä miksi minä vierastan tuollaista...kaiken nielevää rakkautta...
Vastaan tuonne ihan loppuun, kun tämä teksti käy kapeaksi.
"Että tiedä sitten...oliko tuolla seksin ainulaatuisuudella kehumisella tarkoitus sitten ikäänkuin saada uusikin kumppani panostamaan erityisesti seksiin..."
Ehee-hee :))) Aivan varmasti, voi olla varma, että kumppani kuluttaa kaiken mahdollisen joutavan energiansa asian hoitamiseen omaksi edukseen. Toivottavasti ei ota virkavapaata tai jätä peräti kokonaan työtään...
"aprikoi, että voisin olla jopa sen tyyppinen nainen...joka olisi valmis maksamaan seksistä hänen kanssaan..."
Minun n sanoi tässä kerran, että tällaiset vähän vanhemmat naiset käyvät etelässä ja maksavat seksistä... samalla hän riisui itseään omahyväisen oloisena. Ha-ha-ha, ei tässä voi muuta kuin nauraa.mutta joo...
"tiedä sitten kummanko seksi loppujen olikaan hänen mielestään ainulaatuista...hänen vaiko minun..."
Hu-hu-huu! :)))) No se on vissi! Itsejään ihailevat, ovat oikein tehosekoittimia siinä asiassa. Eiköhän siinä puheen alla ole noissa kaikissa tapauksissa ollut maestro itse.
"Hu-hu-huu! :)))) No se on vissi! Itsejään ihailevat, ovat oikein tehosekoittimia siinä asiassa. Eiköhän siinä puheen alla ole noissa kaikissa tapauksissa ollut maestro itse"
niimpä niin...noh, ilmeisesti narsistin seksuaalisuutta täytyy kehua jos muuta kehumista ei ole...ja kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse...
Mutta tosiaan tuon seksuaalisen ainutlaatuisuutenikin suhteen olen itse ännä suhteeni päättymisen jälkeen palannut ns. tavallisten kuolevaisten joukkoon...
Koska en ollut seksuaalisuudeltani niin ainutlaatuinen, että sitä olisi pitänyt erikseen mainostaa...ennen häntä...
enkä ole hänen jälkeensäkään...
kukaan muu mies jonka kanssa on ollut seksiä...
ei ole erityisesti kehuskellut/mainostanut sen kummemmin itseään kuin minuakaan tuon asian suhteen...
että pelkkää imartelua tuokin asia...
ja tosiaan näin jälkiviisaana tiedostan, että silläkin imartelulla oli tarkoituksensa....ikäänkuin saada minut itsenikin uskomaan, että olen "sellainen" nainen...
ja joiltain osin rajan ylityksiä tapahtuikin...sitä en voi kiistää...
" imartelulla oli tarkoituksensa....ikäänkuin saada minut itsenikin uskomaan, että olen "sellainen" nainen..."
Olen ajatellut myös, että tuollaista narsisti saattaa yrittää. Ikäänkuin hänellä olisi naisrinki hallussa, ja sitten voisi tarvittaessa jakaa pussistaan muille halukkaille miehille. Näin saa valtaa ja sijaa miesporukoissa. Ihan narsistimaista. Olen jossain vaiheessa monisyistä suhdettamme ajatellut tuota.
Minä suutuin tuosta hengestä suunnattomasti, kun haistin vähän käryä jossain vaiheessa... Siinä yksi asia, minkä olen tässä vuosien mittaan tehnyt hänelle selväksi, että minun ei missään vaiheessa voi ajatella käyttäytyvän noin. Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta. Sen hän on saanut luvan käsittää, vaikka vaikeasti mitään sellaista tajuaakaan.
Mitään törkeämpää minun mielestäni mies ei voisi minulle osoittaa. Siinä tuli sellainen olo, että tuollaista ei edes vihjata minulle "ilmaiseksi". No on saanut tietää totuuden minusta sen jälkeen. Olen ehdoton tuossa.
pelkkää huijausta. Rakastuit haavekuvaan, jota ei oikeasti ole olemassa.
Mielestäni kun rakastuu narsistiin niin rakastuu omaan haavekuvaan, narsisti pyrkii ottamaan selvää sinulta millainen se sinun haavekuva hyvästä kumpanista on, tämän jälkeen "näytelee" tätä haavekuvaa niin kauvan kun saa sinut sidotua itseensä. Tämän jälkeen alkaakin sitten se itsetunnon syöminen vähitellen. vähitelen sinut etäänytetään lähimäisistäsi ,harastuksistasi ym. niin että sinulla ei ole elämässä enää mitään ilon aiheita.
Mutta tuosta seurustelusta, itse olen ajatellut niin että pyrin eheytämään itseni niin että pystyn rakastamaan uutta kumpania niin että en haikaile mitään entisestä elämästä.
"Mutta tuosta seurustelusta, itse olen ajatellut niin että pyrin eheytämään itseni niin että pystyn rakastamaan uutta kumpania niin että en haikaile mitään entisestä elämästä. "
Noh, minulla ny ei ole entiseen elämään liittyen mitään haikailemista...lapsetkin jo aikuisia, että elävät omaa elämäänsä ja aina välillä toki tavataan ja sukupolvien ketjustakin saan nauttia kahden lapsenlapsen muodossa...
Mitä taas tulee tähän ns. kypsän iän seurusteluuni...joka on vasta ensimmäinen avioeroni jälkeen...Ännä suhde ei ollut seurustelusuhde ja sellaisiiksi en laske muutamaa hyvin lyhyttä(joitain viikkoja) suhdettani...
niin onhan se erilaista...jotenkin olen oppinut tässä suhteen myötä, että helkkari tuo mies rakastaa ja hyväksyy minut sellaisenaan...niin hyvine kuin huonoine puolinenikin...ilman että minun pitäisi yrittää olla parempi, kiltimpi tai erityisesti yrittää miellyttää häntä...
Malli joka on lapsuudessani opittu toiminta/selviämismalli, jonka vein sellaisenaan avioliittonikin...ja vaikutti se jonkin verran Ännä suhteessanikin...että niitä omia rajoja tuli rikottua, periaatteella että kai nykyään sitten on tämmöstä, mitä toinen edusti/halusi...ja markkinoi asiaansa tietämisellään, että kaikki tekee niin...että vissiin täytyy kun kerran suhteessa olen...
Että joo...kokemuksesta oppii ja kokemus on nimi jonka ihmiset antavat erehdyksilleen...
Mutta joo...mitätöinnin lisääntyessä /vaatimuksien koventuessa onneksi tuli raja kuitenkin vastaan...tajusin että ny on jokin pielessä...niin hänen kuin itseni suhteen...
"Niin ilmeisesti hän sitten jätti sinut toisen naisen vuoksi jos oikein olen ymmärtänyt..."
No, tuo ei mene ihan noin. Tuota en hyväksy kenenkään muun toteamana, kuin itseni, tiettyyn sävyyn ja juuri siinä paikassa, kun itse niin sanon.
Narsisti on narsisti, ja sitten se vielä on narsisti. Ja siihen liittyy ne asiat, jotka eivät ole läheskään samoin, kuin muilla ihmisillä. Esim. aikakäsitys on heillä erilainen. Samoin se oleminen siinä narsistipersoonassa, se tekee tiukkaa niillä itsellään. Ei voi, jos ihan tarkkoja ollaan, puhua edes seurustelusta, siinä mielessä kun yleensä puhutaan, eikä paljoa muustakaan.
Pidätän oikeuden tapahtumien tulkintoihin vain ja ainoastaan itselläni : ).
"Tuo ny ei ollu tarkoitettu loukkaukseksi, kuvaa vain minun Ännäni ajatusmailmaa...tuollaisessa tilanteessa..."
Niin, en pidä tuosta m...-sanasta... hyh! Minun miesystäväni eivät kukaan ole käyttäneet tuota, ja jos joku n. on yrittänyt, olen sen kieltänyt. Luultavasti n. käyttää jättelemisiä keinona saada uutta pyydykseen. Että jos on jättänyt minunlaiseni naisen, niin joku voi ajatella, että sen täytyy olla mahtava mies. Tuo on ikävintä siinä. Siksi en hyväksy ajatusta siitä, että hän olisi jotenkin "jättänyt" minut.
Narsistin suhteesta lähteminen, ainakin tässä tapauksessa, on samaa luokkaa, kuin suhteeseen tuleminen ja siinä oleminen. Se ei ihan oikeasti ole sellainen kuin muut. Se ei elä yhtä todellista elämää kuin muut. Kaikkea, mikä häntä koskee, leimaa tietynlainen valheellinen epätodellisuus. Niitä parhaita asioitakin. Monikaan juttu hänen elämässään ei kestä lähempää tarkastelua.
" voiko suhteen alussa oikeasti tuntea sitä ihmistä, jota myöhemmin sitte nimittää narsistiksi..."
Kaiken mitä sanon tai kirjoitan hänestä tai häneen liittyen, voi suhteuttaa siihen, että hän on narsisti. Mutta se, että tässä olen kertonut hänen olevan narsisti, mielestäni riittää, että en siksi toista sitä usein, saatika, että kirjoittaisin todistellen että olen ymmärtänyt asian.
Minulla on oma kirjoitustyylini, eli tiedän, että hän on narsisti, vaikka en sitä joka kirjoituksessa toista. Välillä kerron ihan menneestä, niinkuin sen silloin koin. Mitä seurusteluumme alussa tuli, on se käytännössä jälkikäteen ajatellen tietenkin ollut osa tätä kokonaisuutta, johon olemme tulleet.
Siinä poikkesi kaikista sen jälkeisistä suhteista, että hän oli uskollinen hänen mittapuunsa mukaan pitkään, koko lähiseurustelumme ajan. Älkää vain kysykö, mistä tiedän. Tiedän sen siksi, kun tunsin hänet silloin niin läheisesti.
En halua useinkaan muistella, mitä sitten tapahtui, koska se oli niin sekavaa, monin tavoin, enkä tarvitse sellaista tietoa mihinkään, on pääasia, että tiedän hänen olevan narsisti.
"Vaiko onko käynyt niin, että mies muuttui narsistiksi vasta pettäessään sinua..."
Vakiväittämä täällä. En jaksa sinun kanssasi kinata tuosta, enkä ymmärrä, miksi edes pitäisi. On tarpeeksi raskasta asiaa takana ja edessä muutenkin. Ja olen myös työssä. En erityisemmin pidä kinaamisesta. Omissa miesasioissa en ollenkaan siedä mestaroijia.
"ettei minulle millään riittäisi pelkästään yksi ihminen...ja yhdessäolo pelkästään yhden ja saman ihmisen kanssa 24/7"
Minulle sattui tuohon kohtaan elämääni sopimaan. Tapahtui ihmeellisiä, ja sitten myöhemmein kummallisia asioita muutenkin. Elämä on. En kaipaa tulkintoja enkä epäilyjä. Kirjoitatko romaania, vai suunnitteletko väitöskirjaa aiheesta?
Sinusta ja rakkaudesta: rakkaus tulee kun se on tullakseen. Minäkin vierastin ennen kaikennielevää rakkautta, koska se ei sopinut kuvioihini. Sitten se vain tuli, ja olin valmis siihen, vai olisiko ollut toisin päin. Jotenkin vain ajattelen, että elän täällä kerran, ja halusin kokea sen. Siksi en muistele pahalla. Kuten ei n:aan, vaan tapaamme edelleen. : ).
"En kaipaa tulkintoja enkä epäilyjä."
Niin, kuitenkin kirjoitat keskustelupalstalla...jossa kuka tahansa voi tehdä tulkintoja tarinastasi ja epäillä miten asiat mahtaa todellisuudessa ollakkaan...ja esittää niistä mielipiteensä...
Mutta oli ny kuinka oli...kaikesta päätellen olet tyytyväinen niin itseesi, kuin miesystävääsi kuin elämääsikin...
pikkusen vain joskus ihmetyttää kun sinulla vilahtaa välillä jotain sellaista, että sitten kun löydän paremman...kun kaikesta päätellen olet kumppanin suhteen parhaimpasi jo löytänyt...
Olet rakastunut/rakastat = olet onnellinen että sinulla on hänet...eikö silloin ole löytänyt sen "oikean"...mitä muuta voi ihmissuhteelta enää toivoa...
"mietis siltä pohjalta...että kehen sinä rakastuit...kuvajaiseenko jota hän esitti...vaiko ihan todelliseen henkilöön...joka oli aidosti sitä mitä oli..."
Tuo on nimenomaan kysymys, minkä MINÄ olen kysynyt. Mutta voinhan vastata siihen itse. Minä nimenomaan viittaan kysymyksellä erityiseen ajattelutapaan... jota itse harrastan, kun kaikkia ihmisiä muissakaan tilanteissa ei voi ottaa ihan täydestä. Ennakkoajatukset toisista ihmisistä ovat välttämättömiä monissa tilanteissa, esim. liikenteessä. Narsisti ei noudata elämän liikennesääntöjä, vaan kiilaa ja ohittaa käyttäen ylinopeutta.
Jos rakastun johonkuhun niinkin syvästi, kuin häntä kohtaan tunsin, voin katsoa rakastuneeni henkilöön, joka hän aidosti oli. Toki hän käytti kuvajaisia hyväkseen. Toisaalta aika alussa jo tunnistin ainakin yhden hänen peilikuvistaan. Se hiukan huvitti minua. Mutta luultavasti noita peilikuvia on tosi paljon. Mahdollisesti myös joku vakavamielinen kunnollinen ja luotettava mies, jota en tunne...
Enhän toki arvannut, että sisimmiltään on niin pikkupoika kuin sitten tajusin. Mutta pitkään hyväksyin senkin. Nyt olen jo niin järkevöitynyt, että en osaa sanoa mitään erityistä tunteistani häntä kohtaan. Aitoja kuitenkin ovat. En edes tiedä, mitä on epäaito rakkaus.
"jossa kuka tahansa voi tehdä tulkintoja tarinastasi ja epäillä miten asiat mahtaa todellisuudessa ollakkaan...ja esittää niistä mielipiteensä..."
Kuten myös sinä. Ja kun kirjoitan, etten pidä epäilyistä ja tulkinnoista, ainakaan silloin, kun niiden esittäjällä ei ole minkäänlaista ajatusta itsellä, että mitä noista PITÄISI ajatella, eikä kokemustakaan vastaavanlaisesta suhteesta, eikä ilmeisesti tunteistakaan, joita minä olen tuntenut / tunnen.
Käsitän vain, että sinä tunnet sitä häpeää... ja mitä muuta negatiivista, inhottavaa, masentavaa ja voimia syvää se taas olikaan? Ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, sinun kaltaisesi ihminen tuskin voi hyväksyä, että muut voivat paremmin. Ja siksi yrität saada muutkin häpeämään ja tuntemaan muuta skeidaa.
"Mutta oli ny kuinka oli..."
Vaikka tuota lausetta ennen olisit kirjoittanut mitä, tuo lyhyt lause kuittaa aiemmat.
"pikkusen vain joskus ihmetyttää".
Kukaan ei voi tietää, mikä on sinun "pikkuisesi". Tuota sanottiin ennen pottuiluksi. Ihan reilusti.
"Olet rakastunut/rakastat = olet onnellinen että sinulla on hänet...eikö silloin ole löytänyt sen "oikean"...mitä muuta voi ihmissuhteelta enää toivoa... "
On ihan kokonaan minun asiani, mitä toivon tai jätän toivomatta. Tavallaan, olen täällä kirjoittanutkin, en rakkaudessa uskokaan enää korkeampaan tasoon. Nimenomaan, jos mittaa rakkauden korkeutta. Mutta muihin suuntiin on tilaa.
Tiedätkö, jos ihminen aloittaa valittamisen, hän voi sitä periaattessa jatkaa loputtomiin, kunnes hän kroonisesti masentuu. Mielestänin sinä olet vähän masentunut, ja olisiko juuri sinun konstisi saada itsellesi iloa, esim. juurin nyt minun pilkkaamiseni.
Ohhoh! Onneksi melkein kaikki asiani tällä kertaa ovat hyvin. Työhaastattelu on edessä, tai ehkä muutamakin, joten en anna sinun pilata hyvää tuultani. Siksi tärkeitä asioita on työasiat, ainakin minulle.
Sinun kirjoittamisessasi ei ole järkeä, yhdessä lauseessa sanot jotain, toisessa kuittaat sanomisesi ulos. jne.
Yksi masentunut ystävätterin ei päässyt masennuksestaan, eikä sen oireista, eikä ihmissuhdevaikeuksistaan, vaikka löysi kiihkeän rakkaussuhteen ja mies on kunnon mies. Onni on kait ihmisen sisäinen tunne, ja se kirpoaa ihmisestä itsestään, sitä ei voi varmaan antaa eikä ottaa.
Tovottavasti löydät sisältäsi onnen, niin, että otollisissa olosuhteissa se on todellakin elämässäsi tärkeintä. Minkälaisia ihmissuhteesi ovat muuten?
"että sisimmiltään on niin pikkupoika kuin sitten tajusin. Mutta pitkään hyväksyin senkin"
Niin..olet kertonut että teillä pelaa nimenomaan myös tuo henkinen yhteys...joka kaiketi tarkoittaa, että olette henkisesti samalla aaltopituudella...ajattelette asioista hyvin samalla lailla...käyttetty syvällisiä keskusteluja jne...tunnette yhteyttä erossa ollessannekin... (kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu)...että voisko sanoa että pikkutytöt pitää pikkupojista, vakka kantensa valinnut...
Että jos ajatellaan että kumppanisi on narsisti niin kriteereissä mainitaan juurikin ...liittyen tähän aiheeseen...
"Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo"
tuolta tuo sinun tarinasi kuullostaa ja kuten aiemmin jo todettiin, hyvin tuon tyylisesti Ännänikin puhui nuoruudenrakkaudestaan, naisesta joka oli palavasti rakastunut häneen...
Että ohan näitä tarinoita monenlaisia narsisteihin liittyen...toisten on suuria rakkaustarinoita toiset taas kokevat tulleensa huijatuiksi...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Linkki josta lainaukset on peräisin...jos sattuu jotakuta asia/kriteerit kiinnostaa...
"Onni on kait ihmisen sisäinen tunne, ja se kirpoaa ihmisestä itsestään, sitä ei voi varmaan antaa eikä ottaa."
Noh...tuo nyt on ainut lause tuossa johon voin kanssasi yhtyä...ja mitä masennukseen tulee...myös Ännäni poti sitä kertomansa mukaan aina silloin tällöin...
Mitä taas tuohon tulee...
"Yksi masentunut ystävätterin ei päässyt masennuksestaan, eikä sen oireista, eikä ihmissuhdevaikeuksistaan, vaikka löysi kiihkeän rakkaussuhteen ja mies on kunnon mies"
hauskaa miten löysitkin esimerkin...joka ikäänkuin kuvaa minun elämäntilannettani...paitsi ettei minulla ole ny juuri akuutisti ihmissuhdevaikeuksia...ja mene ja tiedä tuosta masiksestakaan...
minä ny vaan joskus juutun näihin keskusteluihin liiaksi...riippuvaisuuteen taipuvainen kun olen...
nuo muut kommenttisi kirjoitusteni laadusta yms.jätän ny omaan arvoonsa, kun olet esittänyt ne aiemminkin monesti ja olen niihin varmaan kantaa ottanutkin...
Mitä taas tuohon tulee...
"Minkälaisia ihmissuhteesi ovat muuten?"
mieluusti ny jätän kertomatta erityisempää muista ihmisissuhteistani/muusta elämästäni syystä että ne eivät liity aiheeseen mitenkään...
Että pääsääntöisesti yritän pysyä keskusteluissa täällä aiheessa...joka tarkoittaa kirjoittamista itsestäni ja suhteesta Ännäksi kutsumaani henkilöön...ja kiinnostun yleensä jostain joka vaikuttaa tutulta...
Ännällänikin oli muuten tapana käyttää tuota ystävätär sanaa...puhuessaan seurustelukumppaninsa naispuolisista ystävistä...joka minun korviini kuullostaa hivenen vanhahtavalta...ja siinä kohtaa hivenen vähättelevältäkin...
Että paljon on samankaltaisuutta sinun tarinassasi/miehiin liittyen, kuten jo aiemmin itsekin totesit...
."..joka minun korviini kuullostaa hivenen vanhahtavalta...ja siinä kohtaa hivenen vähättelevältäkin..."
On vanha termi. Mutta niin käyttökelpoinen, pidän antiikista. 1900-luvun alku on mieleen. Jugend ja ArtDeco, ah. Ja siihen sekaan muutava silmiinpistävä mutta hieno vanhahtava sana...
Minulla on todellakin muutama läheinen ystävätär, jotka ovat tietysti ystäviä, mutta en halua aina kun puhun heistä, liittää mukaan selitystä ja selityksen kopiota, en puheessa enkä kirjoituksissa.
Sinä vähättelet minun kokemaani ja ilmeisesti järkeänikin, joten... Siinä samassa menee sitten paljon muutakin, jotka ja mitkä uskovat ja luottavat minuun. Vai mitä ajattelet, voiko minulla olla täysijärkisiä ystäviäkään?
"Että paljon on samankaltaisuutta sinun tarinassasi/miehiin liittyen, kuten jo aiemmin itsekin totesit... "
Hmm. Tuolla välissä kirjoitteli tuo toinenkin nimimerkki, niitä kirjaimia... Minulla ja sinun ännälläsi ei ole mitään yhteistä. Tuo sana on ihan yleisessä käytössä.
"Vai mitä ajattelet, voiko minulla olla täysijärkisiä ystäviäkään?"
Noh, tässä kohtaa kyllä epäilen järkeäsi jos esitit tuon kysymyksen tosissasi...
Siis pitäisikö minulla sinun mielestäsi olla jotain ajatuksia ystävistäsi...miksi minun pitäisi heitä/itselleni tuntemattomia ihmisiä ajatella...
Mutta joo...jugendiin liittyen, sinulla on huvittava tapa "pudotella jotain" omasta mielestäsi hienoa...itseesi liittyen...ikäänkuin ohi aiheen...kuten tässäkin ketjussa, mm.kultturelli, matkailu työhaastattelu ja nyt tämä antiikki...
Miksi koet tuollaista tarvetta...antaa itsestäsi ikäänkuin tietynlaista kuvaa...tuntemattomille ihmisille netissä...kun noilla asioilla aiheeseen liittyen ny kuitenkaan ei ole mitään merkitystä...joku uskoo ja joku ei...
"Hmm. Tuolla välissä kirjoitteli tuo toinenkin nimimerkki, niitä kirjaimia.."
Niin niin...että toinenkin nuoruudenrakkaus linjoilla...mielenkiintoista...alkaa tuntua Ännäni meiningiltä kun naisia tuppaa ovista ja ikkunoista...
Oikeesti jo vähän naurattaakin...miten tutun kuuloista tämä meno täällä narsismi palstalla on...
että saatan olla hyvinkin oikeassa nimittäessäni häntä Ännäksi...
kun hänelläkin niitä naisia oli ja ei ollut...kun saattoi kyllä mitätöidä aiemmin kertomansa tyyliin..."sinäkin uskot minun mielikuvituskavereihini..."
että päättäkää/sopikaa ny ihan keskenänne...kumpiko teistä on oikea nuoruuden ihastus...
"Noh, tässä kohtaa kyllä epäilen järkeäsi jos esitit tuon kysymyksen tosissasi..."
Niin, sinä suuri ja etuoikeutettu täysjärkisyydenarvioija...
Esitin sen tosissani, kun kirjoituksistasi paistaa iva ja epäusko, vaikka minä kirjoitan ihan tosissani ja sydämestäni niinkuin tunnen ja ajattelen. Olet katsonut tehtäväksesi väheksyä ja halveksia minua. Kuten myös epäilet, puhunko totta...
Johtopäätös: olen sinun mielestäsi epäluotettava ja epärehellinen kirjoittaja...
Toinen johtopäätös: Kuitenkin minun tuttuni ja läheiseni luottavat minuun ja kunnioittavatkin. Heillä siis täytyy olla järjessä ja arviointikyvyssään rutkasti vikaa.
Tämä siis ainoastaan, mikäli sinä olet oikeassa minun suhteeni.
"sinulla on huvittava tapa "pudotella jotain" omasta mielestäsi hienoa...itseesi liittyen...ikäänkuin ohi aiheen..."
Voit olla varma, että itse "pudottelet" jotain ohi aiheen tuon tuosta. Mieltymyksensä kullakin. Mutta sinullahan ei olekaan tarkoitus kaivaa totuutta esiin minusta, vaan väellä ja voimalla hukuttaa tämä kirjoittaja, joka minä olen, ehkä muiden kirjoittajien mielestä narsistien joukkoon.
Mutta voin sanoa, että olen huomannut, että sinun tyylisi on todettu.
Mutta mikä on motiivisi. Ainakin noita linkkejä laitat kovasti, että mikäli on totta, että olet hoitoalalla työssä, jatkat ammattiasi vapaa-ajallakin... Tuntemani hoitoalan ihmiset eivät suin surminkaan tee noin. Poikkeat kuvasta. Oletko turhautunut ammattiisi. Haluaisit vaihtaa ehkä mielenterveyspuolelle tai jotain.
Oletko ajatellut, että voisit jatkaa opiskelua, ikä ei ole este nykyään, ja jos kerran olet jo alalla, niin sinullahan on pelkkiä mahdollisuuksia... Että siitä vain eteenpäin. Oppia ikä kaikki.
Minä en kuitenkaan potilaaksesi ala, enkä täällä netissä ainakaan. Ja varjelkoon Luoja muutenkin minua sinulta, kun olet noin epäluuloinen. Tuo luonteenpiirre ei kyllä varmaan ole mikään suositus alalle. : ).
"
"Noh, tässä kohtaa kyllä epäilen järkeäsi jos esitit tuon kysymyksen tosissasi..."
niin en ymmärrä miksi minun pitäisi olla ystävistäsi jotain mieltä kunnen heitä tunnekkaan...ei voi mitään mieltä itselleen täysin tuntemattomista ihmisistä...joiden kanssa ei ole edes sanaakaan vaihtanut...
Mitä ammattiini/työhöni tulee...niin sillä ei ole mitään tekemistä tämän narsismi aiheen kanssa...täällä olen vain ihminen/nainen...jolla on ollut suhde mieheen...jota hän nimittää Ännäksi...
Että jätäs ny työni ja ammattini ihan huomiotta...ihan en usko, että olet oikea henkilö arvioimaan minua työtekijänä..vaikka onhan minusta täällä taannoin yritetty leipoa jopa työpaikkakiusaajakin...ja Ännäni yritti aikoinaan leipoa minusta veljensä suulla potilaan kiusaajaakin...
Että lisää löytyy samankaltaisuutta ..Ännäni ja tämän palstailun suhteen...
Mutta täälllä olen ihan maallikkona, ns. narsistin uhrina...että jos keskusteluissa pitäydytään vaan siinä roolissa...suotta yrität ny taas mitätöidä minua työntekijänäkin...
Mitä taas tuohon tulee...
"vaan väellä ja voimalla hukuttaa tämä kirjoittaja, joka minä olen, ehkä muiden kirjoittajien mielestä narsistien joukkoon."
Mitä tulee muihin kirjoittajiin ja heidän mielipiteisiinsä sinusta tulee...niin älä suotta mitätöi heitä...etteivät he osaa itse ajatella vaan mukamas minun mielipiteeni mukaan "juoksisivat"...
Olet varmaan huomannut, etten ole täällä mitenkään suosittu...kuten itsekin totesit..."että olen huomannut, että sinun tyylisi on todettu."
etten ny ymmärrä miksi edes huolestuit siitä että joku mukamas minun puheideni perusteella leimaisi sinut narsistiksi...
"...niin älä suotta mitätöi heitä...etteivät he osaa itse ajatella vaan mukamas "
Jha, no niin. En olekaan mitätöinyt, vaan ihmettelen sinun motiiviasi.
En ole arvoinut sinua työntekijänä... hoh! Miten voisin? Vaan olen huomannut, että hallitset erilaiset aiheeseen liittyvät linkit hyvin, ja ajattelin sen liittyvän työhösikin. Ja sitten ihmettelin jaksamistasi, kun käyt hoitoalalla työssä, ja täällä luet vähän "sillä silmällä".
No noita Vaknin-linkkejä varmaan lukee kaikki kun tähän on kompastuneet. Enkä muuten tainnut sanoa mitenkään, että on huono, että laitat linkkejä... Hyvä varmaan ihan joillekin, kun eivät ehkä osaa ajatella, mistä löytyisi tietoa.
Minä kirjoittelen täällä ihan sydämeni kyllyydestä, ja jos jotakin haluan sanoa, niin kyllähän se voi vähän välillä korveta, kun sitten tulee siihen oman avautumiseni ja ajatteluni, johon olen muuten ja vaivaa nähnyt ja elämää kokeneena kirjoittelen, että "joo joo, niinpä kai, uskokoon ken tahtoo".
Usko tai älä, minulla on ammatti ja, ja opintoja takana, parhaillaan ja edessäkin luultavasti, mutta täällä tahdon unohtaa suurimmat ammattihuolet, ja ainakin parhaan kyvyn mukaan yritän kirjoittaa vapaasti mitä ajattelen.
Ja ettei sinun tarvitsisi vaivautua, voin laittaa tähän itse: Joo joo, niin kai, ha-ha, näkis vaan, mut kun ei näy, narsisti oon varmaan. ; ).
"Ja ettei sinun tarvitsisi vaivautua, voin laittaa tähän itse: Joo joo, niin kai, ha-ha, näkis vaan, mut kun ei näy, narsisti oon varmaan. ; )"
Öh joo...tuo joku uskoo ja joku ei...
ny liittyi noihin mainitsemiini "pudotteluihin"...eikä mitenkään sinuun ihmisenä...
kysyinkin jopa miksi koet tarvetta tuollaisiin pudotteluihin...ikäänkuin irti asia yhteydestä...mutta jätit vastaamatta...
Mitä taas tuohon tulee...
"Usko tai älä, minulla on ammatti ja, ja opintoja takana, parhaillaan ja edessäkin luultavasti"
niin lähtöoletukseni on että kaikilla aikuisilla ihmisillä on ammatti ja työ...jos henkilö itse ei muuta asiasta kerro...esim. olen työtön, pitkällä sairaslomalla, ei jaksa mennä töihin jne...
Etten ny ymmärrä tuotakaan tarvetta todistella normaalia aikuisen elämään kuuluvaa asiaa...
Mitä taas loppuusi tulee...se kuullostaa tosi lapselliselta...ihan ei kuulu minun tyyliini tuollainen...edes ajatuksen tasollakaan...
kyseenalaista toki joitain asioita...mutta teen sen sillä tavoin näkyvästi että kukin kirjoittaja varmaan huomaa...mitä asiaa/kohtaa kirjoituksessa kysenalaistan/haluan tarkennusta...miksi joku tekee/ajattelee niin/on sitä mieltä......
mutta noh...usein se sitten menee tähän...varsinainen asia jää sivuseikaksi ja siirrytään henkilökohtaisuuksiin...
mutta joo...nyt kun teitä on kolme ns. nuoruuden ihastusta samassa ketjussa ...jotka olette kokeneet narsistin kanssa aidon rakkauden...niin miksette jatka aiheesta/jaa kokemuksianne...
Kun ny tuntuu että ainakin te kaksi keskitytte vaan minuun...
"niin lähtöoletukseni on että kaikilla aikuisilla ihmisillä on ammatti ja työ...jos henkilö itse ei muuta asiasta kerro...esim. olen työtön, pitkällä sairaslomalla, ei jaksa mennä töihin jne...
Etten ny ymmärrä tuotakaan tarvetta todistella normaalia aikuisen elämään kuuluvaa asiaa..."
Ompa ylimielistä. Missäpäin Suomea asut, kun et työttömistä ole kuullutkaan? Vai tynnyrissäkö oleilet?
"voisko sanoa että pikkutytöt pitää pikkupojista, vakka kantensa valinnut..."
Kyllä, juuri noin voisi sanoa. Olen ehdottomasti moneen naiseen verrattuna monenmonissa asioissa pikkutyttö. En ole läheskään kaikista myllyistä läpimennyt. Olen ehdottomasti oma persoonani.
" teillä pelaa nimenomaan myös tuo henkinen yhteys...joka kaiketi tarkoittaa, että olette henkisesti samalla aaltopituudella...ajattelette asioista hyvin samalla lailla...käyttetty syvällisiä keskusteluja jne...tunnette yhteyttä erossa ollessannekin..."
Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa tuollaisena. Yhteys on tietynlaisina hetkinä, tietyissä tilanteissa. Olemme hyvin erilaiset ihmiset. Vain jotain rajoitettua kuuluu siihen yhteyteen.
"ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo"
Kyllä, minun narsistini on ihan täysnarsisti, kaikki täsmää häneen. Mutta tuo edellämainittu seikka sopii hyvin minulle. Joten siinä mennään. Hän on elämäni ilo : ).
Täällä menee nyt nimimerkit sekaisin:D
Minä en en ole kumpikaan teistä väittelijöistä, joita en edes erota mitenkään..
Mutta heitin väliin että minullakin oli vastaava tilanne, että mies, narsisti oli alkuun varattu, sitten kuulema eronnut.
Olin ns. toinen nainen ja nuoruuden ihastus.
Olen koko ajan kirjoittanut samalla nimimerkillä, kirjaimilla.
Alkuperäinenkin näyttää koko ajan käyttäneen samaa nikkiä, kuukuu
"Mutta heitin väliin että minullakin oli vastaava tilanne, että mies, narsisti oli alkuun varattu, sitten kuulema eronnut.
Olin ns. toinen nainen ja nuoruuden ihastus."
niin kuten jo totesinkin tuli lisää nuoruuden ihastuksia...
Voihan teitä olla vaikka kuinka monta, sillä ei ole väliä...olen vain kiinnostunut tarinoiden samankaltaisuudesta liittyen Ännäksi kutsumaani henkilöön...
"olen vain kiinnostunut tarinoiden samankaltaisuudesta liittyen Ännäksi kutsumaani henkilöön... "
Miksi? Miksi vain samankaltaisuudesta? Haluat tunnistaa narsistin piirteistään, kun kohtaat heitä?
Minusta osa ihmisistä käyttäytyy niin narsistisesti, että suhtaudun heihin kuin narsistiin. Toisaalta, ventovieraisiin narsisteihin voi suhtautua likipitäen kuin normaaleihin, koska eivät ne heti kuitenkaan kaikkia karvojaan näytä, kohteli niitä miten tahansa...
Minä taas kirjoitan sydämen kyllyydestä.
Olen rakastavasta ja huolehtivasta kodista, rakastava ja tunteva ihminen.
"Miksi? Miksi vain samankaltaisuudesta? "
Noh...meillä on itse kullakin tarve yrittää ymmärtää edes ajatuksen tasolla...ainakin sitä tuntemaamme narsistia ja kaikkea siihen/narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvää...
ja samalla voimme yrittää ymmärtää myös itseämme...kuten sanoin itsekin olen itseni löytänyt aiheen piiristä...
kirjoita sinä vain, ikävältä tuntuvat komennttini ja mielipiteeni voi myös sivuuttaa/jättää huomiotta...en minä yleensä kovin kauaa jaksa kirjoitella jos ei joku vastaa...
"ja samalla voimme yrittää ymmärtää myös itseämme...kuten sanoin itsekin olen itseni löytänyt aiheen piiristä..."
Tunnen monen monta aivat selvästi läheisriippuvaa, osa on tietoinen asiasta itse, ja oikeastaan minäkin pidän heitä läheisriippuvina vain, jos itse sanovat.
Tahtoisin kirjoittaa toisinaan siten, että joku, joka tuntee ja kokee samoin, voisi osallistua. On kuitenkin luotaantyöntävää, jos välissä on naljailua, joka tulee kirjoittajalta, joka selvästi kuuluu kalustoon ja kirjoittaa aika vuolaasti kuitenkin. Et mitenkään heitä mitään pientä harmitonta tsoukkia väliin, jotka voisi ohittaa ja hauskoinakin pitää, ja voisi vastata huumorilla...
Tiedän, että läheisriippuvuus ei ole missään yhteydessä heikkoon ymmärrykseen. Yleensä tuo vaiva liikuttaa ihmistä hyvinkin etsimässä elämän saloja.
Jos pyydän yhtä ainutta asiaa, eli esitän vaatmattoman toiveen. Äläkä vain käsitä, etten halua sinun kirjoittavan. On hienoa, että tänne kirjoitetaan, ja voit olla ihan arvokas jollekin, joka kaipaa lisää faktaa.
Voit mielestäni kertoa rauhassa Ännästäsi, sinulla on siihen ihan samat oikeudet kuin minulla tai kenellä tahansa muualla. Ja tarinasti Ännästäsi on antanut minullekin näkökulmaa... Lisä ei tee pahaa.
Voit myös verrata minua ja ännääsi, mutta sitä toivon, että et kuvittelisi minun olevan narsisti kuitenkaan. Olet myös väärillä jäljillä siinä kohtaa. Oikaisen sinua siinä, että nuo pinnalliset jutut, jotka ovat aika yleisiä, eivät todellakaan ole sen kummempia, kuin että joku söisi vaikka saman valmistajan mehua tai näkkileipää. Ne eivät tee kestään narsistia.
Ne seikat, jotka kumppanistasi tekevät narsistin, ovat hänen rajattomuutensa ja röyhkeytensä, ei suinkaan puheessa käytettävät termit tms.
Mitä tulee minun käyttämiini ilmauksiin, mitä esim. harrastan tai mistä pidän. En ymmärrä mitä niissä on väärää, jos jugend/ArtDeco viehättää. Olen koko elämäni ollut taideharrastaja, ja se on minulle tärkeää. Ei kai sinulle tarvitse kertoa, että taide- eikä taidehistoria harrastus tee kenestäkään narsistia?
Minä olen viimeinen ihminen, joka haluaa rajoittaa kenenkään milipiteitä, täälläkään. Mutta jos ottaa elämäntehtäväkseen kaiken epäilyn, ja sen epäilyn pidäkkeettömän sutsuttamisen ilmoille, -se on epäilyttävän röyhkeää.
Mukavia kirjoitushetkiä ja iloa toivottaen: nainen rakastavasta ja huolehtivasta kodista oman elämänsä taipaleelle lähtenyt.
"On kuitenkin luotaantyöntävää, jos välissä on naljailua..Et mitenkään heitä mitään pientä harmitonta tsoukkia väliin, jotka voisi ohittaa ja hauskoinakin pitää, ja voisi vastata huumorilla..,"
Niin toki myönnän että joskus ihan tarkoituksellisesti naljailenkin...mutta suurimmaksi osaksi tyydyn vain kyseenalaistamaan joitain asioita...
On sitten lukijan asia miten hän itse niihin reagoi...ja joskus tuntuu että koetaan naljailuksi sekin joka ei ole siksi tarkoitettu...ja siirrytään henk. kohtaisuuksiin...ja sen oman asian/näkökannan/mielipiteen puolustaminen/perustelu unohtuu täysin...
Että mietis miksi itse reagoit niinkuin reagoit...mikä kirjoituksissani ärsyttää sinua...miksi ne vaikuttavat sinuun...
"Voit myös verrata minua ja ännääsi, mutta sitä toivon, että et kuvittelisi minun olevan narsisti kuitenkaan"
Niin kuten jo kerroin... kyse on tarinoiden/asioiden samankaltaisuudesta...Ännäänikin liittyy samanlainen tarina nuoruuden rakkkaudesta joka oli/on palavasti rakastunut häneen...
Ja tuohon toivomukseesi liittyen...miksi toivot etten kuvittelisi sinun olevan narsisti...
onko sinulle jotenkin erityisen tärkeää se mitä joku itsellesi täysin tuntematon nettikirjoittaja sinusta kuvittelee...
onko sillä jotain merkitystä todelliseen minääsi/elämääsi liittyen....kun kuvitelmat ja todellisuus ovat kuitenkin aina kaksi eri asiaa...
"Mitä tulee minun käyttämiini ilmauksiin, mitä esim. harrastan tai mistä pidän. En ymmärrä mitä niissä on väärää,"
Ei niissä mitään väärää olekkaan...
kuhan ihmettelen miksi koet tuollaista tarvetta "pudotella" niitä...ikäänkuin yrittäisit antaa itsestäsi ihmisenä tietynlaisen vaikutelman...
miksi on tärkeää, että täällä "tiedettäisiin", että harrastat antiikkia, olet kultturelli, matkailet, sinulla on kallis sormus, laskettelukypärä, uusi läppäri, osaat englantia jne...
Kuin myös korostat tätä asiaa...että olet...
"Olen rakastavasta ja huolehtivasta kodista, rakastava ja tunteva ihminen....nainen rakastavasta ja huolehtivasta kodista oman elämänsä taipaleelle lähtenyt."
Ajatteletko, että pelästään tuo hyväksi kokemasi lapsuus määrittää sinut ihmisenä...entä ajatteletko sitten niin että ns. huono lapsuus määrittää minut/tai jonkun muun ihmisenä..
"kuhan ihmettelen miksi koet tuollaista tarvetta "pudotella" niitä...ikäänkuin yrittäisit antaa itsestäsi ihmisenä täälllä tietynlaisen vaikutelman..."
Niin lisään vielä selitykseksi...miksi kysyn tuota...että tuokin liittyy jonkinlaisen samankaltaisuuden kokemukseen...
Ännällänikin oli tuollainen tarve, ikäänkuin "pudotella" jotain hyvin epäoleellista, joka ei liittynyt mitenkään asiaan...että sitä jäi ikäänkuin miettimään mikä tarkoitus tuolla ny oli...
Siksi tuo asia/tapa ja siihen liittyvä tarkoitus/motiivi kiinnostaa minua...
"Täällä menee nyt nimimerkit sekaisin:D
Minä en en ole kumpikaan teistä väittelijöistä,"
(adsafdsfsdffd)
Niin, lue tuo. Tämä vain todistaa, että sinäkin olet samanlainen vajavainen kuin me muutkin, (ja syntinen) : D.
"Tämä vain todistaa, että sinäkin olet samanlainen vajavainen kuin me muutkin, (ja syntinen) : D"
en tiedä ketä sinää tuossa ny tarkoitat...
mutta omasta puolestani vastaan, että joo... vajavainen ja syntinen ihminen olen...olen tiennyt sen jo ennen tänne tulemistanikin...varmaan jo silloin kun olen oppinut noita asioita ajattelemaan...tiedän että kaikki ihmiset ovat...vajavaisia ja syntisiä...
ettei tämä, mitä sitten tarkoitatkin tuolla tämällä... todista yhtään mitään liittyen olemassa olevaan tosiaan minusta ihmisenä...
"Olin ns. toinen nainen ja nuoruuden ihastus."
Minä taas en ollut enkä ole "toinen nainen", mutta lisäksi olen ollut myös nuoruudessa ja aika-ajoin väliajallakin hänen kuviossaan.
"Ännällänikin oli tuollainen tarve, ikäänkuin "pudotella" jotain hyvin epäoleellista, joka ei liittynyt mitenkään asiaan...että sitä jäi ikäänkuin miettimään mikä tarkoitus tuolla ny oli..."
Onko se sinun mielestäsi vika? Minun mielestäni ei. Oikeastaan on ihan hyvä tutustumisvaiheessa kertoa itsestään vähän laajemmin. En ymmärrä, miksi varsinkaan ex-kumppanisi ei olisi saanut esitellä itseään sinulle seurustelun alussa. Onko niin, että se olitkin sinä, joka halusit vain seksiä, kun ännäsi olisi halunnut keskustella muusta?
Minä kysyin myös, minkälaisia ihmissuhteesi muuten ovat. Et halunnut vastata. Kysyin, koska mielestäni sinä haet jotenkin vääriä asioita, aika kiivaasti vielä. Samankaltaisuuksien haku voi mennä överiksikin, jos alkaa miettimään kaikkea mahdollista. Esim. minkä merkkinen kello hänellä on, tai minkälaiset sukat yms. ja kenellä muulla on samanlaisia.
"Niin toki myönnän että joskus ihan tarkoituksellisesti naljailenkin...mutta suurimmaksi osaksi tyydyn vain kyseenalaistamaan joitain asioita..."
Se tuntuu inhottavalta. En ymmärrä syytä. Enkö saisi kirjoittaa täällä? Miksi naljailet ja kyseenalaistelet?
"onko sinulle jotenkin erityisen tärkeää se mitä joku itsellesi täysin tuntematon nettikirjoittaja sinusta kuvittelee..."
Entä sinusta? Onko sinusta jotenkin tärkeää, mitä joku itsellesi täysin tuntematon nettikirjoittaja sinusta kuvittelee? Miksi yleensä kirjoittelet tänne, jos sinusta on ihan sama, mitä kirjoittelet?
Ennenkuin vaadit muilta, että heitä ei saa kiinnostaa, mitä muut kirjoittajat ajattelevat, sinua itseäsikään ei saa kiinnostaa. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku vandalisoisi sinun kirjoituksiasi, vääntelisi, kääntelisi ja väittäisi sinua epärehelliseksi kijoittajaksi, jonka kirjoituksiin ei voi uskoa.
Tiedätkö, mitä on hyvä käytös?
"Ajatteletko, että pelästään tuo hyväksi kokemasi lapsuus määrittää sinut ihmisenä...entä ajatteletko sitten niin että ns. huono lapsuus määrittää minut/tai jonkun muun ihmisenä.. "
Tuohon voisin vastata megapitkästi. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät välitä lapsistaan tuon taivaallista. Eivät ymmärrä omaa tekemistään. Uskaltaisitko olla julkisesti sitä mieltä, että lapsuuden ja lapsen saaman kodin turva ja sieltä saatu kasvatus ja esimerkki on SIVUSEIKKA.
tsih, vai tämmöstä...
"Se tuntuu inhottavalta. En ymmärrä syytä. Enkö saisi kirjoittaa täällä? Miksi naljailet ja kyseenalaistelet?"
noh, ymmärrän kyllä että naljailuni/kyseenalaistamiseni tuntuu inhottavalta ja miksikö sitä teen liittyen sinun kirjoituksiisi...
Katsos kun minuakin hivenen mietityttää tuo narsistin kehuminen...kun se on niin hyvännäköinen, hurmaava, seksuaalisesti huippu, hurmaava, elämän ilo, sen kanssa kokee henkistä yhteyttä, a i t o a rakkautta, hän lahjoittaa koko elämänsä ja kaikki tunteensa sinulle jne...
Noh, kerroit kirjoittavasi sydämesi kyllyydestä, että sitähän suu puhuu mitä sydän on täynnä...ei siinä mitään pahaa ole...mutta sitä aina välillä tekee mieli kysenalaistaa,...että ihanks totta narsistit on niin hurmaavia...
Kun minun kokemukseni ja lukemani perusteella, narsistit ovat kaikkea muuta kuin hurmaavia...ettei tässä ny ole kyse sen kummemmasta...
Mitä tuohon tulee...
"että se olitkin sinä, joka halusit vain seksiä, kun ännäsi olisi halunnut keskustella muusta?"
Niin Ännääni liittyen, hänet tuntien, hänen kanssaan suhteessa olleena...tuo komenttisi tuntuu lähinnä naurettavalta...
Eikä tuo mainitsemani tietynlaisten asioiden "pudottelu" ei ole sama asia kuin keskustelu...varsinkin kun ne eivät liittyneet aiheeseen mitenkään....
Noh, sinä ny ilmeisesti haluat antaa itsestäsi tietynlaisen vaikutelman noilla valitsemillasi asioilla, en ny vain ymmärrä miksi koet sen tarpeelliseksi...
ja et ollut itsekään valmis siihen vastaamaan...miksi haluat kirjoittajien täällä tietävän sinusta nuo mainitsemasi asiat...
Etten ny hae mitään samankaltaisuuksia...vaatteiden/esineiden välillä...vaan tapojen, käyttäytymisen samankaltaisuuksia...
"Entä sinusta? Onko sinusta jotenkin tärkeää, mitä joku itsellesi täysin tuntematon nettikirjoittaja sinusta kuvittelee? Miksi yleensä kirjoittelet tänne, jos sinusta on ihan sama, mitä kirjoittelet?"
Noh jätit itse vastaamatta tuohon kysymykseen...ja heitit kysymyksen takaisin...johon vastaan ettei minulle ole erityisen tärkeää mitä joku tuntematon nettikirjoittaja minusta kuvittelee...
Painotus nimenomaan sanalla k u v i t t e l e e ...koska kuvitelmat ja todellisuus ovat aina kaksi eri asiaa...ja se mitä kirjoittelen täällä, tähän aiheeseen liittyen, ei mitenkään määritä minua ihmisenä kokonaisuudessaan...
"Miltä sinusta tuntuisi, jos joku vandalisoisi sinun kirjoituksiasi, vääntelisi, kääntelisi ja väittäisi sinua epärehelliseksi kijoittajaksi, jonka kirjoituksiin ei voi uskoa"
Noh...tuotahan tapahtuu/on tapahtunut hyvin paljon...minun kirjoitusteni kohdalla...kirjoituksiani on sanottu ala-arvoisiksi... diagnosoitukin täällä milloin miksikin...väitetty minun elävän mielikuvitusmaailmassa jne...
noh miltäkö se tuntuu...joskus se huvittaa tyyliin se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...toisinaan harmittaa kun keskustelu kääntyy vaan minun mollaamiseeni ja varsinainen aihe unohtuu yms.
Mitä taas tulee tuohon loppuusi...liittyen lapsuuteen...
niin alkuperäinen pointtini oli se ettei hyvä vs. huono lapsuus pelkästään määritä meitä ihmisinä...
hyvä lapsuus ei automaattisesti tarkoita hyvää ihmistä aikuisena kuin ei huono lapsuuskaan tarkoita, että lapsesta kasvaa huono aikuinen...
on asia jota erityisesti olen korostanut omillekkin lapsilleni...ja vähän vieraammillekkin...että aikuisina ihmisenä olemisessa kyse on omista valinnoista...
tämän minulle osoittamasi kysymyksen ny heitän sinulle itsellesikin mietittäväksi...
Tiedätkö, mitä on hyvä käytös?
"Tiedätkö, mitä on hyvä käytös? "
Saat sen ihan omaksi, en tarvitse sitä.
Lapsilla on joskus tapana riidellä tyyliin: "Ite oot, hähhähää". Joten en osallistu tuosta aiheesta keskusteluun enempää.
"hyvä lapsuus ei automaattisesti tarkoita hyvää ihmistä aikuisena kuin ei huono lapsuuskaan tarkoita, että lapsesta kasvaa huono aikuinen..."
Et ymmärrä asiasta mitään. Vastaat tyyliin: "Kaikki jaetaan tasan". Paitsi istellesi pidätät oikeuden röyhkeilevään käytökseen. Olet sitä mieltä, että kun on vähän heikommista lähtökohdista tullut, voi toisia kohdella miten vain. Voi olla miten ilkeä vain jne. Et ole ajatellut jättää niille oikeasti hyvistä ja rakastavista kodeista kotoisin oleville mitään ihmisarvoa.
Olen kanssasi erimieltä. Lisäksi pidätän itselleni todellakin oikeuden omaan elämään. En ole kiinnostunut katselemaan maailmaa sinun näkövinkkelistäsi.
"
"Vastaat tyyliin: "Kaikki jaetaan tasan" Olet sitä mieltä, että kun on vähän heikommista lähtökohdista tullut, voi toisia kohdella miten vain."
Noh...toppuuteles ny vähän kuitenkin...
pidätän ny itse oikeuden itselleni omiin mielipiteisiini ja tuo ylläoleva ny on ihan sinun mielipiteesi ei minun...
tainnu ennenkin sanoa sinulle että älä laita sanoja suuhuni...että sinun mielipiteesi ny eivät vaan ole minun mielipiteitäni...
toki saat olla minusta ihan mitä mieltä tahansa...kuten minäkin sinusta...kunhan ne esittää o m i n a mielipiteiteinään...
"tainnu ennenkin sanoa sinulle että älä laita sanoja suuhuni...että sinun mielipiteesi ny eivät vaan ole minun mielipiteitäni..."
Kyse on enemmänkin SANAVALINNOISTA, mihin itsekin tuolla olet vedonnut.
"toki saat olla minusta ihan mitä mieltä tahansa...kuten minäkin sinusta...kunhan ne esittää o m i" n a mielipiteiteinään..."
Ihan omina mielipiteinäni sinusta nuo kirjoitin. Kenen muun mielipiteitä sinusta ne olisivat?
"Vastaat tyyliin: "Kaikki jaetaan tasan" Olet sitä mieltä, että kun on vähän heikommista lähtökohdista tullut, voi toisia kohdella miten vain."
Niin...ensinnäkään en ole vastannut ...kaikki jaetaan tasan...
Seuraava lause alkaa sanoilla olet sitä mieltä...pitäisi alkaa sanoilla...olen sitä mieltä...jos ilmaiset oman mielipiteesi...
Että ilmaisit ny oman mielipiteesi...ikäänkuin se olisi minun mielipiteeni...ja tiedän kyllä etten ole tuota mieltä...
Ymmärsitkös...rautalankamallista...
"Niin toki myönnän että joskus ihan tarkoituksellisesti naljailenkin...mutta suurimmaksi osaksi tyydyn vain kyseenalaistamaan joitain asioita..."
Ja sittenkö ajattelet, että riittää, kun olet itse arvionut, että voit noin toimia, -olet ikäänkuin itse tehnyt omasta naljailustasi hyväksyttävää.
"tässäkin ketjussa, mm.kultturelli, matkailu työhaastattelu ja nyt tämä antiikki...
Miksi koet tuollaista tarvetta...antaa itsestäsi ikäänkuin tietynlaista kuvaa...tuntemattomille ihmisille netissä...kun noilla asioilla aiheeseen liittyen ny kuitenkaan ei ole mitään merkitystä..."
- Tässä taas TIEDÄT, että m i n ä k o e n t a r v e t t a antää itsestäni kuvaa...
ja sitten TIEDÄT että noilla seikoilla ei aiheeseen liittyen ole m i t ä ä n merkitystä...
TIEDOKSI: sinäkin kirjoittelet sitten monenlaista, millä ei aiheeseen liittyen ole vastaavasti merkitystä, jos käytetään s i n u n tapaasi ajatella.
"ja et ollut itsekään valmis siihen vastaamaan...miksi haluat kirjoittajien täällä tietävän sinusta nuo mainitsemasi asiat..."
- Tuossa taas TIEDÄT, että minä en ollut v a l m i s vastaamaan. Kun tosiasiassa en ehtinyt, kun minun pitää tehdä muutakin välillä...
"onko sinulle jotenkin erityisen tärkeää se mitä joku itsellesi täysin tuntematon nettikirjoittaja sinusta kuvittelee..."
- Niinikään tuossa aiemmin sinun minulle heittämäsi lause. Eli vaadit minulta sellaista, mitä et itsekään täytä.
"Noh, kerroit kirjoittavasi sydämesi kyllyydestä, että sitähän suu puhuu mitä sydän on täynnä...ei siinä mitään pahaa ole...mutta sitä aina välillä tekee mieli kysenalaistaa,...että ihanks totta narsistit on niin hurmaavia..."
< Et tyydy kyseenalaistamaan mitenkään harvoin, että voisit sanoa, -aina välillä
Ja missä xxxxxxxxxxx (anteeksi kirosana) olen kehunut muita kuin YHTÄ ihmistä.
"Noh...tuotahan tapahtuu/on tapahtunut hyvin paljon...minun kirjoitusteni kohdalla...kirjoituksiani on sanottu ala-arvoisiksi... diagnosoitukin täällä milloin miksikin...väitetty minun elävän mielikuvitusmaailmassa jne..."
- Ja sitten ajattelet, että laitat vahingon kiertämään, vai onko se ollutkaan vahinko. En ole vastuussa siitä, mitä sinulle on vastattu ja kirjoitettu, ainoastaan niiltä osin, kun itse olen vastannut. Diagnoosia minulla ei sinulle ole. Eikä minulla ole hajuakaan, elätkö mielikuvitusmaailmassa vai et.
jaa haluat vielä jatkaa...
"Ja sittenkö ajattelet, että riittää, kun olet itse arvionut, että voit noin toimia, -olet ikäänkuin itse tehnyt omasta naljailustasi hyväksyttävää."
Kyllä tavallaan...katsos kun minäkin olen inhimillinen ihminen...en ole mikään pyhimys...joskus tekee mieli naljailla...toki yritän olla menemättä henkilökohtaisuuksiin...ja kannan kyllä vastuun kaikesta täällä kirjoittamastani...
Mutta kuka tahansa voi ja saa hyvin kuvitella, että saatan ajatella paljon muutakin, mutta yritän pitää enemmimmät mölyt mahassani...
"Tässä taas TIEDÄT, että m i n ä k o e n t a r v e t t a antää itsestäni kuvaa...
ja sitten TIEDÄT että noilla seikoilla ei aiheeseen liittyen ole m i t ä ä n merkitystä"
Noh, kyse ny lie sanavalinnoista, ehkä olisi pitänyt sitten kysyä suoraan...miksi kerrot/haluat kertoa täälllä...että harrastat antiikkia, olet kultturelli, matkailet, sinulla on kallis sormus, laskettelukypärä, uusi läppäri, osaat englantia jne...
"olen kehunut muita kuin YHTÄ ihmistä"
Niin...mutta olet nimennyt hänet pesunkestäväksi narsistiksi...ja käsittääkseni sen persuteella mitä narsiteista tiedetään...narsistit eivät ny ole juurikaan kehumisen arvoisia...että siksi kyseenalaistan kehumisesi...tai sen ettei kumppanisi ole narsisti...
"En ole vastuussa siitä, mitä sinulle on vastattu ja kirjoitettu, ainoastaan niiltä osin, kun itse olen vastannut."
Mitä tuohon vastuuseen tulee...on toki hyvä että kannat vastuusi...meidän kaikkien pitää se tehdä...
kun taannoin yhden kirjoittajan kohdalla jo sattui yksi ylilyönti...jonka johdosta otin silloin yhteyttä nettipoliisiin...periaatteella voiko ip osoitteet jäljittää...
kerroin kuka olen ja pintapuolisesti syyn miksi kirjoitan tälllä narsismipalstalla...kuin sen että nimissäni kirjoitettiin törkyä tarkoituksena leimata minut työpaikkakiusaajaksi...ja kerroin myös henkilön nimen periaatteella syytä epäillä... ilmoitukseni on kirjattu ja oli puhe että palaan asiaan jos siltä tuntuu...että tulee tarve selvittää tuo ip osoite...
Mitä tuohon tulee...
"Eli vaadit minulta sellaista, mitä et itsekään täytä. "
Niin en vaadi sinulta yhtikäs mitään...vastaaminen ja keskustelu kanssani on sinulle täysin vapaaehtoista...
"En ole vastuussa siitä, mitä sinulle on vastattu ja kirjoitettu, ainoastaan niiltä osin, kun itse olen vastannut."
Niin palaan vielä tähän vastuu kysymykseen...että itse olen kirjoittamassa omana itsenäni...sellaisena kuin olen...
että tavallaan kaiken mitä olen itsestäni ja Ännästänikin kertonut...pystyisin kertomaan myös julkisesti, kuten myös lähipiirilleni...
nykyinen kumppanikin tietää että keskustelen narsismi aiheesta netin keskustelupalstalla...liittyen menneeseen suhteeseeni...
sitä en tiedä onko käynyt täällä katselemassa, tunnistaako minut...emme ole keskustelleet aiheesta sen jälkeen kun kerroin...
joskus on kysäissyt häiritseekö mies sinua vielä...ja Ännäni veljen "häirintää" on muutamaan otteen läheltä seurannutkin...kuin myös tietää tekstarien lähettelyistä, häiriö soitoista...
ettei minulla ole näiden asioiden tiimoilta mitään salattavaa...
että kannattaa itsekunkin miettiä...sitä vastuuta siltä pohjalta, että jos lähipiiri, tutut, se narsisti josta puhutte tms. saisi jonain päivänä tietää että kirjoittelette täällä...
Kestääkö teidän tarinanne päivänvalon...ja sen mitä teidän kirjoituksenne kertoo myös teistä itsestänne...että on niillä vaikutelmilla väliä mitä itsestään antaa...jos sattuu vaikkapa paljastuisi, kuten Lehtinenkin taannoin heitti, että jos Juhani onkin todellisuudessa tyttö...
Noh, kaiketi täälllä on ihan sallittua esiintyä ihan minkälaisena haluaa...kunhan kantaa siitä itse vastuun...
Mulle jäi kuva aloittajasta että tajusi lopettaneensa hyvän suhteen jollain tekosyyllä ja katuu sitä nytten. Oisko itessä narsistisia piirteitä,mutta kieroutuneella omallatunnolla(eli sitä on) varustettuna...
Ei, suhde ei ollut hyvä. Voin todella huonosti! Voi olla että tunteita oli, mutta se ei tarkoita että siitä olisi mitään tullut. Ihminen oli erittäin epäluotettava, jos ei narsisti, niin muulla tavalla pahasti persoonallisuushäiriöinen.
Sen olen tiennyt koko ajan, enkä kadu. Mielenkiinnosta vaan kyselin muiden tunteista narsistin kanssa.
"että kannattaa itsekunkin miettiä...sitä vastuuta siltä pohjalta, että jos lähipiiri, tutut, se narsisti josta puhutte tms. saisi jonain päivänä tietää että kirjoittelette täällä..."
Mitä ihmettä tarkoitat? Olen kyllä huomannut, että kirjoitusesi ovat jotenkin pidättyviä. Eli kijoitat asioita, joita voisi milteipä perheen kanssa jutustella.
Mutta mitä t o d e l l a tarkoitat tuolla, että kirjoittelet siivosti (itsesi kannalta)? Jotkut kirjoittavat sydämellä ja ahdistuksesta. Sinulla on vastaukset valmiina, joiden suurin sisältö on siinä, että jätä se.
Oletko mielestäsi edelläkävijä?
Yleistät myös narsitit ihmisinä niin, että he ovat ikäänkuin julkista riistaa tavalla, että kun on ollut yhden kanssa, tietää toistenkin narsistien salat. Sinua mm. omien sanojesi mukaan ärsyttää hieman, että minä kehun miestä, jolla on nph.
Pidätän edelleen oikeuden omiin suhteisiini. On erittäin loukkaavaa yleistää. En hyväksy yleistämistä tuossa mielessä. Jokainen ihminen on persoona, eikä kellään ole oikeutta estää aikuisia ihmisisä olemasta yhdessä, jos he haluavat olla. On myös erittäin kaukaa haettua, että joku netissä voisi vaikuttaa m i n u n suhdevalintoihini. Kun niihin ei vaikuta lähemätkään ihmiset.
Mikä sinusta tekee vastuunkantajan täällä nettipalstalla? Imoitat tuolla edellä useaankin otteeseen eri kirjoituksissa, että kannat kyllä vastuun...
"että tavallaan kaiken mitä olen itsestäni ja Ännästänikin kertonut...pystyisin kertomaan myös julkisesti, kuten myös lähipiirilleni..."
Se, että s i n ä pystyisit kertomaan julkisesti, ei tee sinusta minun mielestäni mitenkään erityisen vastuullista kirjoittajaa. On edelleen sinun oma arviosi, mitä voit puhua julkisesti. Vastuun kanssa sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä.
Jonkun kirjoituksista voisikin tunnistaa jonkun, jos todella tuntisi hänet. Olen ihmetellyt avoimuutta, koska tosiasiassa näitä voi lukea vaikka naapuri, kun tietää ammatin, lapset, elämänkaaren muuten, ammatin, elämäntilanteen, tyylin jne. Joten varmaan joku onkin varautunut noin.
Minä taas kirjoitan matalalla profiililla, minua ei voi tunnistaa mistään kirjoituksistani. En paljasta perheyhteyksiä enkä ammattia tms. Joistain sanavalinnoista, jos ahkerasti joku oikein huvä tuttu lukisi, voisi ehkä tunnistaa minut tyylistä, ja jos vielä tietäisi lisäksi, että kirjoittelen täällä.
Tiedän, että kumppani s a a t t a a periaatteessa lukea avoimia kirjoituksia. En kuitenkaan usko, että hän ihan henkilökohtaisesti näistä voisi itseään tunnistaa. Silti en katso, että kirjoittaminen olisi jotenkin vähemmän moraalista tai vähemmän suoraryhtistä kuin avoimempien kirjoittajien kirjoitukset.
Osaan ilmaista itseäni niin, että en suoraan kirjoita, missä käyn ostoksilla tms.
Haluaisiko ehkä joku selvittää profiileja, että keitä näiden takana oikeasti on, ja sitten voisi... Niin, mihin käyttäisi niitä tietoja, jos jollakulla niitä olisi? Kerääkö joku näitä tietoja, yhdistelee niitä ja yrittää selvittää kirjoittajien henkilöllisyyttä?
Käsittääkseni ainakin kiristäminen on edelleen rikos...
Että edelleenkään en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi tietää toisten kirjoittajien oikeaa henkilöllisyyttä. Voin ihan suoraan heittää, että minä en ainakaan haluaisi, oikeastaan tämä kirjoittaminen menettäsi nimenomaan hohtonsa, jos täällä VAIN kirjoitettaisiin oikeilla nimillä.
" Sinua mm. omien sanojesi mukaan ärsyttää hieman, että minä kehun miestä, jolla on nph"
Niin luki josain että mietityttää...ja sen tiimoilta heitänkin kysymyksen...miksi koet tarvtta erityisesti/nimenomaan korostaa/kehuskella n:säsi ulkonäköä ja seksuaalisuutta...
Kysyn ihan syystä, että minun mielestäsi aikuinen nainen (olet ilmoittanut iäksesi 54v) ei korosta/puhu nimenomaan noista asioista...vaan jättää tuonkaltaiset kehut niihin kahdenkeskisiin keskusteluihin jos niihin tarvetta on...
Kehuskelet myös paljon itseäsi, aiemmin jo kysyinkin tarpeesta korostaa tietyntyyppisiä asioita itseesi/elämääsi liittyen...ilmeisesti ne ovat sinulle tärkeitä...Että tulet sillä tavoin kertoneeksi myös paljon itsestäsi/elämän arvoistasi....
Mutta joo...kuten jo toisaalla laitoin...koen sinut niin falskiksi persoonaksi, etten edes usko, että olet todellinen, vaan ennemmin luulen, että taustalla on mies joka haluaa luoda naisesta kyseenalaista kuvaa hivenen samaan tyyliin kuin minun Ännäni aikoinaan....kaikki naiset vaan munaa haluaa...
"etten edes usko, että olet todellinen, vaan ennemmin luulen, että taustalla on mies joka "
Vai olen tuon ikäinen? Olen itse laskenut väärin... : ).
Minä taas luulen, että sinä deletoit mielestäsi palstailijat, joista et pidä, tuolla konstilla, että ne ovat ihan toista sukupuoltakin...
Minä luulen myös, että sinä vain yksinkertasesti et ymmärrä minua... niin niin, älä edes yritä ymmärtää. Olenkin liian vaikea persoona aika monille. Harvemmille aukeankaan, kenellekään en kuin avoin kirja.
Jaksat kirjoitella rivoja yksinkertaisuuksia, ja toistella tuota m-sanaa toistamasta päästyäsi.
Tiedoksi: tämä ei ole pornosivu.
Olet tulkinnut väärin (ei yllätys). Kerron vain jossain kohtaa, mitä ajattelen hänestä, ja miksi olen hänen kanssaan... Toki hänessä on sellaista muutakin mistä pidän, mutta en ala esittelemään häntä täällä, edesvastuutomasti.
Kerron, mitä tunnen häntä kohtaan, eli nuo seikat hänessä eivät ole kaikkein vähäpätöisimmät.
No, joillekin riittää ilmeisesti pelkkä seksuaalisuus...
"Oletteko narsistin kanssa suhteessa olleet kokeneet vastaavaa rakkautta, intohimoa, henkistä yhteyttä muihin ja ns. normaalissa suhteessa?"
Erosin n. 2 vuotta sitten narsistisesta miehestä. Meillä oli 6 vuoden on/off suhde josta ei puuttunut intohimoa, väkivaltaa, seksiä, ylistämistä, alistamista, valehtelua, läheisyyttä jne. Siinä oli kaikkea. Ikävää ja ihanaa. Narsisti päästi lopulta itse irti kun en minäkään enää jaksanut valhetta valheen perään. Hänellä todettiin olevan tunne-elämän epävakaus n. 3 kuukauden mittaisten psykiatrian käyntien osalta jonka jälkeen hän lopetti siellä käymisen. Minusta hän kuitenkin oli selkeä narsisti. Se tietynlainen kylmyys, valehtelu ja paha tunteettomuus tetyissä tilanteissa... sekä selkeät muuttumiset ihmisenä, persoonan puuttuminen. Lisäksi se miten hän vieläkin joskus laittaa minulle viestiä "ajattelen että olet vieläkin kaunein... (muuta kakkaa veistissä)... meillä oli kyllä aivan mahtavaa seksiä." Hänellä oli myös kaikenmaailman addiktioita joista yritti sitten päästä irti. Loulta hän ei enää saanut minusta mitään irti ja irrottautui melko helposti minusta, ja minä annoin sen tapahtua vaikka se sattuikin. Olin jo ehkä jopa tottunut niin moneen eroon tuon 6 vuoden aikana että irrottautuminen oli helpompaa kuin alussa. Ensimmäisillä erokerroilla saatoin istua monta kuukautta vaan kotona ja itkeä ja täristä. Saada kaikenlaisia nykimiskohtauksia ym. En osannut ajatella mitään muuta kuin häntä.
Vuoden eron jälkeen kuitenkin aloin seurustelemaan uudelleen netissä tapaamani miehen kanssa koska arvomaailmamme olivat niin samanlaiset. Luulin etten koskaan löytäisi miestä jota rakastaisin yhtä paljon ja palavasti kuin olin narsistimiestä rakastanut. Nyt olen kuitenkin asunut nykyisen mieheni kanssa puoli vuotta yhdessä ja suhteessa on intohimoa paljonkin. Hän on kyllä muutenkin aivan ihana ja tunteellinen. Hänellä on temperamenttia, mustasukkaisuutta ja omistushalua, mutta niin on minullakin. Hyväksymme nämä piirteet toisiltamme ja pidämme toisiamme tasavertaisina niin ettemme näe pahana toistemme omistushalua. Menneisyytemme on myös samantyyppiset että olemme saaneet kokea paljon valehtelua (luultavasti olemme molemmat jonkin sortin läheisriippuvaisia mutta se ei haittaa meitä). Tykkäämme olla paljon kahdestaan.. melkeinpä koko ajan. Minulla on tunne, että hän on se oikea, joka ei viereltäni lähde missään tilanteessa eikä voisi minua satuttaa haluamalla jotakuta muuta tai lähtemällä pois. Tuntuu ettei hän tympäänny minuun. Huomioimme toisiamme isoilla ja pienillä asioilla. Hän yleensä aina kysyy minulta samalla kun on tekemässä vaikkapa voileipiä "rakas, haluaisitko sinäkin?" Sellaista ihan arjessa huomioimista. Seksi on paljon parempaa ja intohimoisempaa nyt. Se ei ole niin tunteetonta suorittamista mahdollisimman monesta eri asennosta ja aina uuden kokeilua kuin narsistin kanssa oli. Tämä seksi on kiihottavaa myös ajatuksen tasolla :)
Tietenkin tässä on se ongelma että varma ei voi olla että onko hänkin vain vielä taitavampi narsisti josta sitten paljastuu kaikki kunhan olemme kihloissa tai naimisissa. Itse kun olen niin omistautuvainen parisuhteelle, empaattinen, rakastava ja haluan sellaista "ikuista kaiken ylittävää rakkautta" niin varmaan olen hyvä kohde narsisteille. Pieni pelko siis kokoajan siitä että eihän vaan tämäkin ihminen ole täydellisyydessään narsisti. Tuskin kuitenkaan :)
Vastaus kuitenkin kysymykseesi on henkilökohtaisiin kokemuksiini viitaten: KYLLÄ voi rakastaa ja olla intohimoa muissakin suhteissa kuin narsistin kanssa, jopa enemmänkin jos vain oikea ihminen sattuu kohdilleen.
Alkukokemukseni nykyisestä vaimostani oli palava rakkaus. Teimme yhdessä asuntoautomatkoja, vierailimme sukuliasten luona. Vietimme ihani iltahetkiä. Seksi toi erinomaisesti. Olin vihdoinkin löytänyt jotakin. Tätä kesti noin vuoden. Sitten alkoi ilmaantua omituisia "kilahteluja". Jouduin epäloogisiin väittelyihin. Niistä ei päässyt irti muuten kuin, että valitsin pienimmän vaivan tien; annoin hänen olla oikeassa. Muutin pikku hiljaa käyttäytymistäni riitojen välttämiseksi. Riitoja kuitenkin tuli mitä omituisimmista asioista. Ei ollut mitään konkreettista syytä. Tunne vain pisti kumppanini hermostumaan ja huutamaan. Pikku hiljaa perheeseen hiipi pelko, työpaikallani olevat naispuoliset ihmiset joutuivat hirmuiseen piinaan jos kehuin esim. hyvin tehdystä työstä. ääretön mustasukkaisuus ja asioideni kontrollointi vahvistui päivä päivältä. Kännykkäni tekstiviestit luettiin. Jouduin selittelemään ihan omituisia ajatuskäänteitä vaikka minulla ei taatusti ollut salattavaa saati salasuhteita. Tätä kesti 2,5 vuotta. Masennuin ja minulla todettiin uupumus. Sairaana ollessa en voinut levätä: "meillä sairaatkin osallistuu" kommentit veivät kyvyn levätä ja toipua. Hakeuduin psykoterapiaan, olin yhteydessä narsismin uhrien tukipuhelimeen. Sain vertaistukea ja ennen kaikkea tietoa. Narskuni meni aivan tolaltaan kun aloin löytää itsetuntoa ja itsekunnioitustani takaisin. Aina oli riita kun pidin kiinni omasta reviiristäni ja oikeudesta käydä esimerkiksi kuntosalilla. Luin Narsisti kodin valtiaana kirjoituksen. Se on täydellisesti minun elämääni narsistin kanssa. Narsistyini ei kuitenkaan huomaa itsessään mitään vikaa. Aina on syy muissa. Jos vaikka 100 % voi näyttää toteen, että hän on väärässä reaktio on: hän menee omaan maailmaansa ja aloittaa riidan jostain vanhasta asiasta. Narsistini on manipuloinnin ja psykologosen sodan ammattilainen. Mutta kun tiedän tämän, voin vain suojata itseni ja valmistella erilleen pääsemistä. Se on prosesissa. Narsismista ei vo toipua kuin ihmeen kautta. Jos lähelläsi on narsisti haluan tällä kokeumsella sanoa; JUOSKAA KARKUUN JA ÄKKIÄ!
Tähän vastaaminen edellyttää vähintään siis kahta rakkaussuhdetta, joista toinen on narsistiin ja toinen ns. normaaliin. Mikä oikeastaan on normaalia? Se, että on useita parisuhteita elämän aikana vai se, että on vain yksi suhde, joka kestää kaikkine mahdollisine vaikeuksineen elämän loppuun saakka.
Olen kerran rakastunut palavasti ja antanut itseni toiselle siitä lähtökohdasta, että kaikista vaikeuksista selvitään. Ei siinä rakastumisen huikeimmassa hetkessä mieti tulevan elämän kriisejä ja niistä selviytymistä. Toinen voi kokea jotain niin järisyttävää, että jopa käytös ja mielipiteet muuttuu. Sitä voi jonkin kriisin jälkeen pohtia jopa narsismia tai muuta pään vikaa, itsessä tai toisessa. Kuitenkin voi jatkaa yhteistä matkaa ja mitä ihmettä rakastua siihen samaan ihmiseen jopa toisen kerran niin, että sukat pyörii jaloissa.
Huhhuijaa. Olet eksynyt väärälle palstalle. Narsismissa ei ole kyse rakkaudesta. Se on pelkkää harhaa ja kuvitelmaa kirjoittajan omassa päässä.
Voi mooses...tätä taas. Kun tämän koko ketjun on lukenut, niin ei oikein tiedä, että kumman päässä sitä harhaa ja kuvitelmaa enemmän on - narsistin vai sen narsistin uhrin vai jopa narsistin hovin.
Narsistin päässä ei ole harhaa. Ne tietää kristallinkirkkasti mitä hyödykettä kukin henkilö niille voi tarjota ja miten ihmiset saadaan manipuloimalla käyttäytymään halutulla tavalla. Ihmiset on narsistille käyttötavaraa, esineitä. Uhrit ja hovi elävät harhoissa, niissä harhoissa mitä narsisti heille syöttää.
MInunkin mielestä ne on ne "lentävät apinat" jotka pääasialisesti elää kuvitelmissa joita ei ole olemassa. Psykopaatit nimenomaisesti ei ole harhoille alttiita. Uhrit on siinä gaslightingille alttiita pahasti, jolloin uhri voi vaikuttaa höpsähtäneelle.
Mitä hyödykettä narsistille voi tarjota?
- p---ua, ehkä yleisin kakkosten kohdalla
- rahaa/mammonaa, haluaa päästä osille
- valtaa, haluaa päästä vallan makuun
jne.
Tuotako tarkoititte?
Enkä jäi epäselväksi. Ei ole muita suhteita ollutkaan koskaan ennen puolisoani (eikä tule olemaankaan) ja sitten ilmeisen kostonhimoinen toinen nainen alkaa opastamaan, kuinka mieheni on narsisti, niin mitä ihmettä. Mistä silloin voi saada tietoa, että onko narsisti vai kuvitelma toisen päässä vai totta/leikkiä. Tämä oli suuressa viisaudessaan päättänyt, että minua olisi autettava, jota pääsen vapauteen narsistin kynsistä ja tietämättä totuutta parisuhteestamme, koska valitettavasti hänelle oli valehdeltu yhtä ja toista, olivat hänen opastuksensa liian vajavaiset. Niin hän kuin puolisoni olivat kuvitelleet minut liian tyhmäksi, että silloin kun tämä toinen nainen vielä liihotteli unelmissaan ja hihitteli someen vahingoniloisena kaikenlaista, valitettavasti olin enemmän jyvällä kuin he koskaan. Kerrassaan kieroa, mutta jaksoin odottaa, että edes toinen heistä tulisi järkiinsä ja sen ihmeen olen nähnyt. Pitäkää ulkopuoliset neuvonantajat loitolla, koska koskaan he eivät tiedä koko totuutta ja kuunnelkaa sydämenne ääntä, niin se johdattaa teidät oikealle polulle.