Joskus harvoin kun olen ollut isommassa porukassa, niin monesti ihmiset eivät kiinnitä sanomisiini mitään huomiota. Viihdyn paremmin pienessä porukassa, mutta jos ihmisiä on enemmän, niin yritän tuoda itseäni aina välillä esille edes hieman, etten olisi aivan tuppisuu. Kuitenkin todella usein sanomiseni menevät kuin kuuroille korville ja minä jään ulkopuoliseksi. Aluksi minuun voidaan kiinnittää hieman huomiota, mutta lopulta tilanne on aina sama - istun keskellä ihmisiä ja tunnen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Muutenkin minusta on käsittämätöntä, että ihmiset eivät reagoi toisen puheisiin millään tavalla. Itse jo kohteliaisuussyistä sanon aina jotakin, jos joku esim. kysyy jotakin.
En ole ruma, tyhmä tai edes tylsä, osaan myös käytöstavat. Pärjään keskusteluissakin hyvin, kunhan keskustelussa on jotain järkeä. Ongelma isommassa porukassa on myös että harvoin syntyy mitään järkevää keskustelua, vaan kaikki mölisevät yhteen ääneen jotain suhteellisen turhaa. Kaverit (luultavasti kohta entiset) sitten ihmettelevät miksi en ikinä lähde mihinkään. Lähtisivätkö he itse, jos tietäisivät, että jäisivät aina ulkopuoliseksi eikä kukaan kiinnittäisi mitään huomiota? Minusta on jopa hieman nöyryyttävää olla sivustaseuraaja, joka yrittää osallistua keskusteluun, mutta saa palkinnoksi vain välinpitämätöntä kohtelua.
En ole ruma, tyhmä tai edes tylsä, osaan myös käytöstavat. Pärjään keskusteluissakin hyvin, kunhan keskustelussa on jotain järkeä. Ongelma isommassa porukassa on myös että harvoin syntyy mitään järkevää keskustelua, vaan kaikki mölisevät yhteen ääneen jotain suhteellisen turhaa. Kaverit (luultavasti kohta entiset) sitten ihmettelevät miksi en ikinä lähde mihinkään. Lähtisivätkö he itse, jos tietäisivät, että jäisivät aina ulkopuoliseksi eikä kukaan kiinnittäisi mitään huomiota? Minusta on jopa hieman nöyryyttävää olla sivustaseuraaja, joka yrittää osallistua keskusteluun, mutta saa palkinnoksi vain välinpitämätöntä kohtelua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ymmärrän sinua tässä! tuo on ärsyttävää itsestänikin :c