Laitan tänne nyt kaikenlaisia kasvavaan mahaan liittyviä asioita, joista mielellään haluaisin kommentteja ja kokemuksia (kaikenlaisia, mutta asiallisia). Tiedän, että jotkut mietteistäni voivat aiheuttaa pahaa mieltä, mutta olisin halukas kuulemaan myös kipeitä kokemuksia ja "selviämiskertomuksia" Laitan noita asioita eri kappaleisiin, niin voipi sitten kommentoida vaikka vain jotakin niistä.
Meillä on nyt itsellämme sellainen tilanne, että meillä on pieni tyttö ja ultran mukaan poika tulossa vko23.
Oletteko huomanneet tyttö ja poikaraskaudessa eroja (kesto, yliaikaisuus jne.) (oireet ja sivuvaikutukset jne) tms.? Saa kirjoitella myös hömppäkokemuksia, kuten erilaiset testit (esim. sormuksella) ja tällaisia klassisia kuten mahan muoto jne. Itse en usko noihin sormusjuttuihin (koska eivät ainakaan meillä pitäneet paikkaansa), samoin mahan muoto riippunee enemmänkin istukan sijainnista ja sikiön asennosta, mutta toisaalta esim. isotädilläni (1.tyttö, 2.poika) oli ihan samoja oireita kuin itselläni elikkäs tytöstä karseat pahoinvoinnit ja pojasta enemmän närästystä, väsymystä ja kipeytynyt selkä. Vai voikos tuohonkin vaikuttaa esim. toisaalta esikoisuus-pikkukakkonen asiat enemmän.
Voiko nainen jotenkin tiedostamattaan aavistaa sukupuolen? MInä ainakin itse veikkasin sukupuolet oikein jo ennen ultraa. Tietysti eihän ne ultratkaan aina erehtymättömiä ole.
Sitten vähän pelottavampi asia. Itse koin ekassa raskaudessa tosi vaikeaa pahoinvointia, joka johti sitten myös nesteytykseen ja masennukseen. Mutta kun tyttö oli ulkona, ei onneksi tullut enää mitään Baby bluesia tai synnnytyksenjälkeistä. Nyt pelkään, että kun on ollut tietyllä tavalla helpompi raskaus, niin sitten tulee jotain synnytyksen jälkeen.
Ja nyt tämä varsinkin saattaa suututtaa joitakin lukijoita, mutta jotenkin tuntuu, että osa raskauden/synnytyksen ja vauva-vaiheen haaveilusta menee pilalle, kun jollakin tavalla tietää ja uskoo, että tämä vauva saattaa jäädä myös viimeiseksi. Ja toisaalta vauvan oletettu sukupuolikin herättää hämmennystä.
Nimittäin, minulla ei ole mitään poikia vastaan, mutta minulla ei ole kauheasti kokemusta pojista. Minulla on kaksi siskoa ja miehellä myös yksi sisko. Ja näillä kaikilla siskoilla on 2 tyttöä (ei enempää kuulemma suunnitteilla), eli tästä pojasta nyt tulisi sitten serkussarjan ainoa, ja toisaalta kun on näitä iso ja pikkusisko asetelmia, niin medän tyttö jää tavallaan "ilman paria". Lisäksi en halua olla mitenkään huomion keskipisteenä, mutta äitini ja anoppini tuntien varmaan joudun nyt jotenkin tiettyyn rooliin (tai ainakin poikamme saa varmaan kruunun perillisen arvon vähintään!) Miten poikia kasvatetaan??? Joskus tuntuu, että pojille ei ole läheskään niin kivoja vaatteita myynnissä edes vauva-aikana kuin tytöille. Se pelottaa myös, että jos en jotenkin osaa olla hänen kanssaan vaikka haluaisin. Että välittäisin jotenkin vähemmän, vaikka itsehän me olemme hänet aikaiseksi saaneet. Niin ja tosiaan, myös tuttavapiirimme (suvun ulkopuolelta) kuuluu aika paljon tyttölapsellisia pareja. Tai yksillä nyt on tyttö,poika,tyttö, mutta poika on kohta jo kuusivuotias.
Toisaalta surettaa, että ei saa nyt kaikista serkkutytöistä sitten esimerkiksi hassuja (suku)kuvia, kun ei tullut sitä kahdeksatta, mutta olisin kyllä jotenkin jäänyt sitä poikaakin kaipaamaan, jos olisikin selvinnyt että tuleva vauva on tyttö.
Harmi kun ei voi saada molempia kerralla (tai tietysti joskus voi, mutta harvemmin). Että tämmöisiä mietintöjä...
Meillä on nyt itsellämme sellainen tilanne, että meillä on pieni tyttö ja ultran mukaan poika tulossa vko23.
Oletteko huomanneet tyttö ja poikaraskaudessa eroja (kesto, yliaikaisuus jne.) (oireet ja sivuvaikutukset jne) tms.? Saa kirjoitella myös hömppäkokemuksia, kuten erilaiset testit (esim. sormuksella) ja tällaisia klassisia kuten mahan muoto jne. Itse en usko noihin sormusjuttuihin (koska eivät ainakaan meillä pitäneet paikkaansa), samoin mahan muoto riippunee enemmänkin istukan sijainnista ja sikiön asennosta, mutta toisaalta esim. isotädilläni (1.tyttö, 2.poika) oli ihan samoja oireita kuin itselläni elikkäs tytöstä karseat pahoinvoinnit ja pojasta enemmän närästystä, väsymystä ja kipeytynyt selkä. Vai voikos tuohonkin vaikuttaa esim. toisaalta esikoisuus-pikkukakkonen asiat enemmän.
Voiko nainen jotenkin tiedostamattaan aavistaa sukupuolen? MInä ainakin itse veikkasin sukupuolet oikein jo ennen ultraa. Tietysti eihän ne ultratkaan aina erehtymättömiä ole.
Sitten vähän pelottavampi asia. Itse koin ekassa raskaudessa tosi vaikeaa pahoinvointia, joka johti sitten myös nesteytykseen ja masennukseen. Mutta kun tyttö oli ulkona, ei onneksi tullut enää mitään Baby bluesia tai synnnytyksenjälkeistä. Nyt pelkään, että kun on ollut tietyllä tavalla helpompi raskaus, niin sitten tulee jotain synnytyksen jälkeen.
Ja nyt tämä varsinkin saattaa suututtaa joitakin lukijoita, mutta jotenkin tuntuu, että osa raskauden/synnytyksen ja vauva-vaiheen haaveilusta menee pilalle, kun jollakin tavalla tietää ja uskoo, että tämä vauva saattaa jäädä myös viimeiseksi. Ja toisaalta vauvan oletettu sukupuolikin herättää hämmennystä.
Nimittäin, minulla ei ole mitään poikia vastaan, mutta minulla ei ole kauheasti kokemusta pojista. Minulla on kaksi siskoa ja miehellä myös yksi sisko. Ja näillä kaikilla siskoilla on 2 tyttöä (ei enempää kuulemma suunnitteilla), eli tästä pojasta nyt tulisi sitten serkussarjan ainoa, ja toisaalta kun on näitä iso ja pikkusisko asetelmia, niin medän tyttö jää tavallaan "ilman paria". Lisäksi en halua olla mitenkään huomion keskipisteenä, mutta äitini ja anoppini tuntien varmaan joudun nyt jotenkin tiettyyn rooliin (tai ainakin poikamme saa varmaan kruunun perillisen arvon vähintään!) Miten poikia kasvatetaan??? Joskus tuntuu, että pojille ei ole läheskään niin kivoja vaatteita myynnissä edes vauva-aikana kuin tytöille. Se pelottaa myös, että jos en jotenkin osaa olla hänen kanssaan vaikka haluaisin. Että välittäisin jotenkin vähemmän, vaikka itsehän me olemme hänet aikaiseksi saaneet. Niin ja tosiaan, myös tuttavapiirimme (suvun ulkopuolelta) kuuluu aika paljon tyttölapsellisia pareja. Tai yksillä nyt on tyttö,poika,tyttö, mutta poika on kohta jo kuusivuotias.
Toisaalta surettaa, että ei saa nyt kaikista serkkutytöistä sitten esimerkiksi hassuja (suku)kuvia, kun ei tullut sitä kahdeksatta, mutta olisin kyllä jotenkin jäänyt sitä poikaakin kaipaamaan, jos olisikin selvinnyt että tuleva vauva on tyttö.
Harmi kun ei voi saada molempia kerralla (tai tietysti joskus voi, mutta harvemmin). Että tämmöisiä mietintöjä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaanpa sulle omasta kokemuksesta.
Oletteko huomanneet tyttö ja poikaraskaudessa eroja
- meillä on kolme poikaa joiden raskausajat olivat hyvin samanlaisia, helppoja. Nyt meille tulee neljäs (rv37 menossa) ja ultrissa on luvattu tyttöä, ja raskaus on ollut toisenlainen, vaikeampi. Olen saanut laukata ultrissa millon minkäkin asian vuoksi. Pahoinvointi oli alussa vaikeampaa. Väsymys tosin samanlaista kuin pojilta. Masun muoto on erilainen, siis se klassinen juttu; pojista oli eteenpäin suuntautuva masu, nyt leviää sivuille. Sormustestiäkin olen kokeillut, ja tyttöä pyörii, myös kun on sormuksella kyselty olevia ja tulevia lapsia, niin on ensin luvannut kolme poikaa, sitten kaksi tyttöä, että hömppä ainakin on pitänyt paikkaansa lol. Paitsi kyllä ajateltiin että tämä on viimeinen meille, joten toista tytärtä ei tule, jos ei sattuma kohtaa.
Voiko nainen jotenkin tiedostamattaan aavistaa sukupuolen?
- Minä olen aavistanut kaikki kolme poikaa, tästäkin on ollut vahva poikaolo, mutta ultra kertoo toista. Paitsi ultratkaan ei ole aina 100% varmoja, mutta olettaisin että rv 35 tehty ultra jo paljastaa aika varmasti tuonkin seikan ;).
Sitten siihen sun pohdiskeluun että masentuisit/ sairastuisit baby bluesiin, on mahdollista toki, mutta ei välttämätöntä, eli etukäteen ei kannata tuota murehtia, vaan vasta sitten jos näin kohdallesi käy. Toki on hyvä että tiedostat mahdollisuuden jo nyt, joten voit jo etukäteenkin tutustua asiaan ja sen hoitokeinoihin.
Entäs sitten se, että koet että tyttösi jää tavallaan ilman paria, minun sisaruksilla ei ole tyttäriä, eli vanhemmillani ei ole tyttöä lapsenlapsena, mutta miehen puolelta toki tyttöjäkin löytyy, he vaan asuvat kauempana. Mutta kokemukseni on että vaikka lähisuvussa ei olisi samaa sukupuolta edustavia lapsia, niin kaverit löytyy sitten toisaalta. Ja kun olin itse pieni, niin leikin usein poikapuolisen serkkuni kanssa. Ja ihan tavallinen nainen minusta on kasvanut ;) ja serkustani ihan tavallinen mies.
Ymmärrän kyllä pohdiskelusi, mutta lopulta aika vasta näyttää mitä tuleman pitää, ja ehkäpä tuleva poikasi saa tyttöserkuistaan parhaat ystävät ;) ja mikä sen parempaa
ok. Monille tosiaan on kova paikka, jos yleensä ottaa esiin toiveita/odotuksia/ajatuksia sukupuolesta. Uskon, että kunhan vauveli tosiaan syntyy, eletään sitten päivä kerrallaan ja opetellaan pojan kanssa oloa. Eihän se varmaan aluksi ainakaan kamalasti eroa tyttövauvan hoitamisesta. Kaikkeen tottuu. Kyllä varmaan hoitopaikasta tai koulusta viimeistään saa kavereita. Itse voin tytön äitinä taas sanoa sulle, että meillä ainakin tämä tyttö on kyllä välillä riehumiskategoriassa aivan samaa luokkaa kuin pojat! Ehkäpä tuo poika onkin sitten rauhallisempi! Meillä siis ulrattu viikolla 24 (kaksi eri kätilöä veikkasi pojaksi). Tosin kaveri liikkui niin paljon, ettei siitä ihan varmaksi voinut sanoa, mutta epäili yhtä uloketta kivespussiksi. (siksi oli rakenneultrassa myös kaksi kätilöä/hoitajaa, kun ei yksi saanut heilumisen takia selvää muistakaan rakenteista.) Olen kuitenkin kuullut, että poikaveikkaukset menisi vielä enemmän oikein kuin tyttöjen, jos siellä jalkojen välissä nyt jotain uloketta kerran näkyy... :)
Minä itse asiassa luulen, että sinä vain takerrut liikaa tuohon sukupuoleen. :) Lapset ovat kuitenkin niin yksilöllisiä, ihan niin kuin itsekin arvelet että poika saattaa olla jopa tyttöä rauhallisempi. Ja miksei poika voisi olla tyttöjen kanssa kaveri? Itselläni paras kaveri oli poika varhaislapsuudesta ala-asteen viimeisille luokille asti.
Voin silti kertoa, että itse toivoin tyttöä ensimmäisestä lapsesta ja piti rakenneultran jälkeen todella vähän mietiskellä, kun ilmeni että poikahan sieltä tulee. Mutta nyt kun poika on yksivuotias, niin en tiedä mitään suloisempaa kuin pienet pojat! Pienet poikavauvat ovat aivan ihania ja tuollaiset yksivuotiaat tomeria touhottajia. Ja tämä samahan pätee tyttövauvoihin. :) Eli ei sillä sukupuolella niin väliä, olet ehkä itse tehnyt siitä paljon suuremman kysymyksen kuin se onkaan!
Niin, saattaa olla. Uskon kyllä, että nk. "maailman söpöin vauveli" sieltä sitten taas tulee kun sen saa syliin.
Niin ja sitten tuli vielä mieleen tuosta sukupuolen ennalta aavistamisesta, että perustuukohan se aavistuskin tieteellisesti ottaen enemmän todennäköisyyteen tai toiveeseen jommasta kummasta, esim. ajatellaan, että esim. " minulla on jo poika, seuraavaksi tulee tyttö" tai sitten tavallaan negatiivisesti odottaa, jos on vaikka monta poikaa, että se on taaskin poika.