Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta. Hän on ihana ja kaipaan häntä välillä kun olemme erossa. En tiedä kuitenkaan rakastanko häntä. Mistä tietää rakastaako?
Mistä tietää, että rakastaa?
nainen..
121233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedät sen siitä, kun sinun ei sitä tarvitse kysyä.
Kyllä siitä pitää olla varma.
Mikäli hänen käytöstavat, kuten röyhtäily, piereskely, nälviminen, ruokailutavat, kävelytyyli, sukkien ja kalsareiden jättäminen joka paikkaan jne. ärsyttää sinua, mutta et niistäkään huolimatta hänestä halua luopua, olet rakastunut. Näin minä sen olen kokenut :)
Ihmiset usein sekottaa keskenään rakastumisen ja rakastamisen. Ei kukaan voi jatkuvasti pitkässä suhteessa olla rakastumisen tilassa, mutta silloin sitoutuminen, yhteisyys, kiintyminen ym. astuvat kuvaan. Jotkut ihmiset hakevat ihmissuhteissa sitä jatkuvaa huumaa ja helposti ihastuvat taas uusiin ja uusiin. Ihan ok miettiä tunteitaan ja pohtia rakastaako vai ei, varmaan jokainen niin joskus tekee, eikä se sitä tarkoita ettei rakastaisi. Ehkä se rakastumisen huuma vain on hetkeksi laantunut, mutta voi roihahtaa uudelleen sen omankin kumppanin kanssa, kun jaksaa vain ylläpitää sitä yhteistä hyvää tunnetta ja välittämistä niinäkin hetkinä. Sitoutuminen suhteeseen on pitkälti tahtotila eikä sellainen koskaan oikeaa parisuhdetta tule löytämään, joka juoksee vain hetkellisen hurmion ja milloin minkäkin ärsykkeen perässä.
Aina ei omaa kumppania ole rakastanut edes yhteen mentäessä. toki läheisyyttä ja lähimmäisenrakkautta voi tuntea siinä tapauksessa mutta rakkaus ei roihahda myöhemmin jos se ei ole roihunnut alun alkaenkaan. Sellaisista suhteista tulee usein tylsiä ja kaverillisia. Jos voimakasta rakkautta on ollut heti alussa, se saattaa välillä laimeta ja syttyä uudestaan voimakkaana. Se on oikeaa rakkautta.
Aito rakkaus ei kysele, rakastanko!
Ei solvaa toista. Ei näe toisessa epäkohtia.
Minä en usko siihen, että aidossa rakkaudessa tulee matalapainetta, että en minä nyt tuota enää rakastakkaan, tai että voi v... että on ärsyttävä.
tollasta suhdetta sä tiedät, missä koskaan ei toinen ärsyttäisi, ei näkisi toisessa mitään epäkohtia jne.? Mä en tiedä yhtään. Ja silti tiedän paljon suhteita, joissa suhde perustuu aidolle rakkaudelle ja on kokonaisuudessaan toimiva jne. Ei kukaan ihminen ole täydellinen ja niin myös yksinään suhde ei ole täydellinen, mutta tylsäähän sellanen täydellisyys olisikin. Niinhän papin edessäkin kysytään että "tahdotko rakastaa". Rakkaudessa on paljon kysymys juuri tahdosta, joka auttaa suhdetta ja rakkautta selviämään vaikeuksienkin yli, joita kaikissa suhteissa ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan. Jos ei sitä yhteistä tahtoa ole, niin silloin ei suhteellakaan ole mitään tulevaisuuden näkymiä. Sellaiset suhteet päättyvät omaan mahdottomuuteensa kun taas aidolle rakkaudelle ja yhteiselle tahdolle perustuvat jatkuvat ja kestävät vaikeuksienkin yli.
Jos rakastaa jotakuta sitä tunnetta ei voi tahdonvoimalla lopettaa. Samoin ei voi rakastaa toista vaikka kuinka tahtoisi jos sitä tunnetta ei ole. Rakkaus ei ole tahdon asia.
Ymmärsit väärin kirjoitukseni, jos minulle tuon suuntasit. Tottakai suhteen täytyy perustua aidolle rakkaudelle, mutta se ei tarkoita, etteikö suhteeseen voisi tulla vaikeuksia, joista sitten sillä aidolla rakkaudella ja yhteisellä tahdolla selvitään.
meneko naimisiin sun kaa?
Onpa täällä taas yleistetty.
Samaa mieltä siitä, että jos on rakastunut, ei tarvitse kysellä netissä. Sen tietää, se on niin kokonaisvaltainen tunne.
Mutta tuo, että jos "rakkaus ei roihahda myöhemmin jos se ei ole roihunnut alun alkaenkaan". Tosi eri mieltä. Kerran olin tuntenut ihmisen yli kymmenen vuotta ennen kuin rakastuimme. Sitten kävi ilmi, että pitkästä tuntemisesta huolimatta en ollut oikeasti tuntenut häntä ollenkaan, ja pissipääksi paljastui. Mutta silti: ei kannata yleistää. Mitä vain voi tapahtua.
Eikö pitäisi ensin olla varma siitä, että rakastaa, ja aloittaa seurustelu vasta sitten?