Lihavuuden syy on yksinkertainen: Syödyn ruuan kokonaisenergiamäärä suhteessa omaan fyysiseen aktiivisuuteen. Lihavia on ollut kautta aikojen, nykyään entistä enemmissä määrin, koska runsasenergistä ravintoa on tarjolla yllinkyllin sekä fyysisen työn osuus on vähentynyt.
Laiskuus -- sinänsä mielenkiintoinen ominaisuus, joka assosioidaan lihvavuuteen. Se on sitä itseään, eli halua laittaa toisia negatiiviseen valoon, jotta itse voisi loistaa omassa tyhjyydessään.
Monessa mielessä lihavuus kyllä ruokkii ns. laiskuutta. Laiskuuden näkisin synonyyminä väsyneisyydelle. Liikkuminen tulee vaikeammaksi isommalla massalla. Lisäksi hormonaalinen toiminta menee siihen suuntaan, ettei vaan jaksa, eli väsyttää. Väsymys kaikkeen myös aiheuttaa lihavuutta, jotein siinä onkin loistava kierre, jota sitten ruokitaan vielä solvaamalla sekä masentamalla. Itse sain tämän kierteen murrettua, mutta kyllä se väsyneisyys edelleenkin kummittelee.
Luja tahto -- no, tämä on kovin suhteellinen käsite. Olen monessa yhteydessä kyllä näyttänyt toteen että tahtoa rittää. Esimerkiksi kilotkin kyllä lähti, kun fokusta asiaan laitoin. Olenkin nykyään normaalipainoinen. Lisäksi edellytettiin viisautta, eli päin honkia olisi mennyt jos olisin lähtenyt pelleilemään sekä rääkäämään itseäni piippuun. Mutta olin kyllä lihava ja hyvällä todennäköisyydellä tulen jossain vaiheessa olemaan lihava jälleen. Omalta osalta tämä riippuu siitä, että mitkä ovat prioriteetit elämässä milloinkin. Nyt olen panostanut fyysiseen puoleen enempi ja näin tullen jatkamaan vielä, ehkä jokusen vuoden.
Ihminen tarvitsee fyysistä aktivisuutta. Sitä kannattaa lihavan hankkia vaikkapa väkisin, pikku uhrauksia tekemällä, sopivasti. Siten että mieli sekä keho voi hyvin. Ei enempää, eikä vähempää.
Itselläni on vähän kaksipiippuinen tilanne -- osa kropastani haluaisi _lepoa_, mutta toisaalta taas draivia on siihen, että pitäisi liikkua. Tasapaino, siinä se varmaan on, missä on hyvä mennä.
Ruokavalinnoilla on paljon tekemistä tämän kanssa. Valitettavan monella on tuo puoli niin pahasti kuralla, että on syötävä yli tarpeiden kalorimäärällisesti, jotta elimistö saisi tarvittavat yksittäiset ravinteet. Ei siis näin, vaan huonoa oloa aiheuttavat roskaruuat vähemmälle ja ateriarytmit kuntoon. Yleinen hyvinvointi paranee näin.
Laiskuus -- sinänsä mielenkiintoinen ominaisuus, joka assosioidaan lihvavuuteen. Se on sitä itseään, eli halua laittaa toisia negatiiviseen valoon, jotta itse voisi loistaa omassa tyhjyydessään.
Monessa mielessä lihavuus kyllä ruokkii ns. laiskuutta. Laiskuuden näkisin synonyyminä väsyneisyydelle. Liikkuminen tulee vaikeammaksi isommalla massalla. Lisäksi hormonaalinen toiminta menee siihen suuntaan, ettei vaan jaksa, eli väsyttää. Väsymys kaikkeen myös aiheuttaa lihavuutta, jotein siinä onkin loistava kierre, jota sitten ruokitaan vielä solvaamalla sekä masentamalla. Itse sain tämän kierteen murrettua, mutta kyllä se väsyneisyys edelleenkin kummittelee.
Luja tahto -- no, tämä on kovin suhteellinen käsite. Olen monessa yhteydessä kyllä näyttänyt toteen että tahtoa rittää. Esimerkiksi kilotkin kyllä lähti, kun fokusta asiaan laitoin. Olenkin nykyään normaalipainoinen. Lisäksi edellytettiin viisautta, eli päin honkia olisi mennyt jos olisin lähtenyt pelleilemään sekä rääkäämään itseäni piippuun. Mutta olin kyllä lihava ja hyvällä todennäköisyydellä tulen jossain vaiheessa olemaan lihava jälleen. Omalta osalta tämä riippuu siitä, että mitkä ovat prioriteetit elämässä milloinkin. Nyt olen panostanut fyysiseen puoleen enempi ja näin tullen jatkamaan vielä, ehkä jokusen vuoden.
Ihminen tarvitsee fyysistä aktivisuutta. Sitä kannattaa lihavan hankkia vaikkapa väkisin, pikku uhrauksia tekemällä, sopivasti. Siten että mieli sekä keho voi hyvin. Ei enempää, eikä vähempää.
Itselläni on vähän kaksipiippuinen tilanne -- osa kropastani haluaisi _lepoa_, mutta toisaalta taas draivia on siihen, että pitäisi liikkua. Tasapaino, siinä se varmaan on, missä on hyvä mennä.
Ruokavalinnoilla on paljon tekemistä tämän kanssa. Valitettavan monella on tuo puoli niin pahasti kuralla, että on syötävä yli tarpeiden kalorimäärällisesti, jotta elimistö saisi tarvittavat yksittäiset ravinteet. Ei siis näin, vaan huonoa oloa aiheuttavat roskaruuat vähemmälle ja ateriarytmit kuntoon. Yleinen hyvinvointi paranee näin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.