masennus ja parisuhde

Masennus ja psykoterapiassa käyminen muutti puolison suhtautumista ja meille tuli ero.

Samoin minulla, masennus johti eroon, mies löysi uuden 14 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Itse olen muutaman kuukauden seurustellut ilm. masennusta sairastavan kanssa. Nyt on jo toista viikkoa pitänyt täydellistä radiohiljaisuutta; kännykkä kiinni ja ovikelloon ei reagoi. Saman tekee muillekin kavereilleen. Alkaa olemaan mitta täynnä eli eiköhän se ollut tässä :((

Ootko varma ettei ole tehnyt itsemurhaa?

Olen sairastanut pidempään masennusta, kuin olen seurustellut nykyiseni kanssa (seurusteltu 3,5v). Se on vaikuttanut suhteeseemme alusta asti, mutta nykyään mieheni on välillä sanonut, että välillä miettii miten tässä meidän käy. Hän inhoaa mielialanvaihtelujani ja sitä kun olen usein sulkeutunut, surullinen ja äreä. Riidelty aiheesta paljon, tuntuu että hän ei ymmärrä ja vähättelee, sanoo että yrittää tukea sillä. Ei vähättely toimi. Nyt musta tuntuu, että ollaan menossa suhteen loppua kohti...

Varmasti vaikeaa suhteen kummallekkin osapuolelle jos toinen on aina masentunut ja ahdistunut. Minulla ei edes ole kokemusta seurustelusta mutta voin kuvitella että aika nopeasti siinä ero tulee. Se onkin sitten todella raskas paikka varsinkin ahdistuneelle ja masentuneelle ihmiselle.

Mulla oli keskivaikea masennus ja parisuhde kesti sen. Helppoa se ei ole. Tärkeintä on saada kumppani ymmärtämään, että sairaus muuttaa käytöstä, mielialoja, jaksamisen rajoja ja monenlaiset pelot mitä tulee. Puhu kumppanillesi, näytä tietoa sairauteen liittyen lehden, kirjan tai Netin kautta että hän ymmärtää paremmin ettei muutokset johdu hänestä vaan sairaudesta!

Hyvin usein varmaan se terve osapuoli alkaa ajatella että vika on hänessä ja se johtaa helposti riitoihin. Tuntuu että vielä nykyaikanakaan monet ihmiset ei ymmärrä mielensairauksia. Eihän masentuneilta tai muista mielenterveysongelmista kärsiviltä voi odottaa samaa kuin psyykkisesti terveiltä ihmisiltä. Toisaalta ymmärrän kyllä senkin että on se varmasti erittäin raskasta elää sellaisen ihmisen kanssa joka on aina masentunut eikä piristy mistään.

Itselläni on reaktiivinen masennus johtuen mieheni uskottomuudesta. Puoliso kestää, sillä hänen tekemistensä kautta minun elämästäni meni pohja...Hän on ollut myös väkivaltainen, mutta tämä loppui fyysiseen sairastumiseeni. Tuo uskottomuus tuli tietooni loppuvuodesta ja pikkuhiljaa tuli tämä masis.
Käyn psykiatrilla säännöllisesti.