Salakavala keuhkoveritulppa - kuolema on armoton.

>Missä nuo tukookset ovat piileskelleet? Mikä ne on "saostanut"? <

Mitä maallikkona ymmärrän, niin verihyytymät muodostuvat alarajoissa kohdassa, jossa verenkierto on heikentynyt ja tästä tulevat verihyytymät takertuvat alaraajojen laskimopintoihin ja mahdollistuvat muodostamaan tukoksen jo alaraajaan. Mutta,- aina tukosta ei tule edes alaraajaan, vaan laskimoiden pinnalle kertyvät hyytymät lähtevät liikkeelle ja sydämenkautta menevät keuhkoihin.

Itse sairastuin laaja-alaiseen keuhkoemboliaan vuodenvaihteessa ja käsitykseni mukaan koskaan minulla ei ole ollut veritulppaa alaraajoissa. Taas pohkeiden herkästi kipeytymistä sitä useammin. Ongelma tässä on se kun runsas liikkuminen, joka ei ole säännöllistä, niin ei ennalta ehkäise keuhokoemboliaa. Itse esim. olin liikkuvainen ja rakentelen mutta viimesyksyllä oli jopa viikoja, etten liikkunut juuri lainkaan ja istuskelin sohvalla, jopa 5h yhtäjaksoisesti eli vastannee lentomatkustamista. Tuo pitkä, tuntien kestävä liikkumattomuus , jolloin verenkierto alaraajoissa heikentyy, niin altistaa keuhkoembolian syntymistä. Siis liikkuminen tulisi olla säännöllistä ja vältettävä tuntikausien paikallaan oloa.

>Ainoa mahdollinen ennakkotapaus jota mieleeni tulee on viikon takainen taphtuma jossa vaimoni sanoi että onpa pulssi koholla. Asiaan ei reagoitu kun mitään muuta oirehdintaa ei ollut ja kun pulssikin rauhoittui hetken päästä. Olikohan tuo ennakko-oire?<

Tuo pulssin kohoaminen liittyy alkaneeseen keuhkoemboliaan, mutta samoin on jo tuntemus rasituksessa ahdistumisesta. Mutta, tuohon ahdistumisen/hapenpuutteeseen voi tottua kuten itselleni kävi ja vasta voimakas,lievässäkin rasituksessa tuleva hapen puute aktivoi sairauden mahdollisuuden.
Verihyytymäthän voi muodostua keuhkoihin pikkuhiljaa tai nopeasti.

Minä sairastuin maaliskkuussa massiiviseen keuhkoveritulpaan, jossa oli useita tulppia. Ensimmäinen oire oli juuri pulssin selvä kohoaminen ja tunne, että keuhkot menivät ikäänkuin "tukkoon". Oli vaikea kiivetä portaita jne. Olen kirjoittanut oireista enemmän tuonne Massiivinen keuhkoembolia -ketjuun.

Suraavalla viikolla tuppia tuli lisää ja silloin oireetkin pahenivat nopeasti ja hakeuduin läääkriin. Lääkärit alkoivat sitten hoitaa keuhkoveritulppaani keuhkokuumeena, ja tätä jatkui kaksi viikkoa :( On siis lääkäreille hyvin vaikea tehdä diagnoosi, eivät osaa oireita. Pääsin vihdoin ja viimein lääkärisukulaisen hankkiman keuhkolääkärin avulla Meilahteen päivystykseen, jossa keuhkoveritulppa todettiin.

Minulla oli jokin aikaa aiemmin ollut tunne, että jalat puutuvat tietokoneella istuessani. Mitään kipuja ei jaloissa ollut, vain puutumisen tunnetta, minkä johdosta en osannut reagoida jalkoihin. Vaikea sairaus. Otan osaa suruusi.











Minu

En vain millään jaksa käsittää kuinka moinen voi tapahtua niin salakavalasti.
Ei mitään varoitusta.
En käsitä.
Tuntuu niin väärältä.

Keuhkoveritulppa on niin salakavala. Minäkään en ensin, silloin kun oli vain kohonnut pulssi ja jotenkin "tukkoinen" olo, osannut epäillä mitään vakavampaa. Sitten seuraavalla viikolla, kun tulppia ilmeisesti tuli lisää (niitä oli kuvassa paljon), hakeuduin lääkäriin (ja sittenkin vielä kaksi viikkoa hoidettiin väärin keuhkokuumeena). Kun oikea diagnoosi päivystyksessä tuli, olin aivan typertynyt. En ollut voinut kuvitellakaan keuhkoveritulppaa.

Lohduttava asia on, että puolisosi oli rauhallisen näköinen. Kuolema on ilmeisesti tullut nopeasti. Puolison poismeno on raskas asia, ja puolisosi oli vielä suhteellisen nuorikin. Koskaan ei tiedä milloin meidät tempaistaan pois täältä. Voimia jaksamiseen!

Kiitos kaikille kirjoittaneille.

Kohtasin tänään kauppareissullani sattumalta erään hyvin pätevänä pitämäni lääkärin.

Hän kertoi nähneensä veritulppakohtauksia, rajujakin.

Kuultuaan puolisostani / tapahtuneesta totesi että kenties kuului kohtausryhmään jotka tajuttomia/kuolleita seitsemässä sekunnissa.

Tiesi myös kertoa keuhkoveritulppakohtauspotilaiden kuoleissuuden liikkuvan jopa 40 %:ssa.
Melkoisen raju "sairaus". Rajumpi kuin sydänkohtaus.
Mutta kenties juuri siksi eräs parhaista tavoista poistua keskuudestamme.

Te joilla diagnosoitu olkaa hyvillänne että löytyi ajoissa ja pääsitte nykylääketieteen hoidettaviksi.
Kaikkea hyvää ja paljon elinvoimaisia päiviä teille kaikille.

Vastaan edelliselle. Ei ollut mitään sairauksia. Täysin terve. Ei lääkityksiä.. ei mitään. Normaali vuositarkistuskin tehy vastikään.

Minulla ei ollut kipua alaraajoissa ennen keuhkoemboliaa. Kylläkin puutuneisuuden tunnetta, mutta en ajatellut sitä sen enempää, ei siis mitään kovin huomioitavaa. Silti oli monta tulppaa joka puolella keuhkoja. On joskus todella salakavala tauti :(

Keuhkoveritulppa on siitä salakavala tauti, että siihen sairastuminen on melko kivutonta. Parhaiten sen huomaa kun melko pienessäkin rasituksessa, esim kerrostalon yhden kerrosvälin kävely portaissa, hengästyy todella rankasti. Toisaalta siitä parantuminen eli tulpan liukeneminen lääkkeillä on erittäin kivuliasta. Itsellä oli alkuvuodesta massiivinen molemminpuoleinen keuhkoveritulppa ja ihan portilla käytiin ennen kuin paraneminen alkoi. Nyt pystyy jo kävelemään pari kolme kilometriä yhtä mittaa, tosin hiestä läpimärkänä ekan kilometrin jälkeen.

Luin juuri vanhan koulukaverini 20-vuotiaan veljen kuolleen keuhkoveritulppaan äkillisesti. Mitään sairauksia ei aikaisemmin ollut, urheilullinen... Nopeasti vietiin.

Apua, olen 32-vuotias nainen ja aloin 2 kuukautta sitten saada outoja oireita. Jouduin päivystykseen takykardian vuoksi, joka oli aivan uusi asia minulle. Parisen viikkoa keuhkoissa tuntui "painetta", vasemmalla rinnan kohdalla pistoa. Mietin että samankaltaisia tuntemuksia kuin keuhkoputkentulehduksessa. Kuivaa yskää koko ajan.

Kävin jättämässä verinäytteitä, kardiologi katsoi sydäntä ja totesi terveeksi. Ajattelin sitten että no, otan beetasalpaajaa jos tykytys vaivaa ja alan urheilemaan enemmän. Tykyttelyt ovat hiljalleen helpottaneet, mutta saattaa yllättäen palata.

Olen alkanut hölkkäämään, ja alussa tuntui ettei happi kulje rasituksessa. Ajattelin että se on vaan tottumattomuutta, kun ollut 3 kk:n tauko urheilussa opintojen vuoksi. Ylämäessä todella hengästyttää ja joutuu haukkomaan, mutta olen ajatellut että lisä liikunta saisi keuhkot avautumaan enemmän.

Tällä hetkellä tunnen koko ajan "painetta" keuhkossa, saan happea pyöräillessä mutta jotain tuntuisi olevan. Luettuani tämän ketjun olen hyvin huolestunut. Pitäisikö keuhkoveritulppa näkyä verikokeissa tms.? Entä kun kardiologi katsoo ultralla sydäntä, näkyisikö tulppaa jos se on sydämen lähettyvillä?

Nuori nainen, vaadi itsellesi keuhkojen CT kuvaus tai magneettikuvaus. Oireesi ovat jatkuneet liian pitkään samanlaisina, jotakin vikaa siellä keuhkoissa voi olla. Verikokeet ja sydämen ultra eivät näytä totuutta, ainoastaan nuo yllä mainitsemani kuvaukset näyttävät, onko keuhkoveritulppa.

Otan osaa puolisosi menetyksen johdosta. Koska elämä olisi reilu ?

Mieheni Kalervo jäi yksin kotiin, kun minä lähdin tehtaalle siivoamaan. Palasin työstä klo 17 jälkeen ja mitä kummaa. Kalervo makasi lattialla ja sätki ja rohisi kuin autoalle jäänyt naapurin kolli. Soitin heti 112 ja kerroin tilanteen. Hätäkeskus totesi, että lähettävät ambulanssin kiireellisenä. Kalervo vietiin sairaalaan jossa hän menehtyi samana iltana. Nyt on tehty avaus ja tuloksena oli keuhkoembolia, joka lähtenyt kulma vasemmasta pohkeesta. Nyt opettelen elämään yksin tietoisena siitä, että lähtö voi tulla milloin hyvänsä.

Olen 42 v nainen. 2 kk sitten vasenta pohjettani alkoi kolottaa hieman. Sen verran, että ajattelin kolauttaneeni jalan johonkin. Seuraavana yönä pohje kipeytyi niin, ettäsöin paljon särkykääkkeitä ja itkeskelin. Aamulla soitin suutarilan terveysasemalle, jonne kerroin epäileväni veritulppaa. Kello oli silloin 8.15. Sain ajan lääkärille klo 10.30. Lähdin viemään koiria ulos 8.30 ja 20m käveltyäni en saanut enää happea. Tulppa lähti liikkeelle ja oli massiivinen. Olin hyvin lähellä kuolemaa. Ota tästä opiksi. Kova alaraajakipu, jonka syytä et ymmärrä. - Soita ambulanssi, älä arvauskeskukseen. Minä olisin kuollut, jos olisin jäänyt odottamaan arvauskeskukseen annettua aikaa.

Tosta sun jutusta saa sellaisen käsityksen, että arvauskeskuksen olisi pitänyt pystyä antamaan oikea diagnoosi puhelimessa? taitaa olla aika mahdoton yhtälö.

Lääkäreille ihmiset sysäävät liian suuren vastuun ja sairauksista tietämyksen. Jos ihminen potee vakavaa sairauskohtausta, niin luonnollisin toimenpide on soittaa ambulanssi. Puhelimen välityksellä tapahtuva sairauden määritys ei koskaan onnistu, koska oireiden määrittäjä tulisi olla se lääkäri.

Taas, jos lääkäri vähättelee ja kieltäytyy sairauskohtauksessa olevan ihmisen tutkimisesta ja lisäkokeiden ottamisesta, niin vasta silloin lääkäri on ammattitaidoton. Mutta, ei kai kukaan lääkäri kieltäytyne lisätutkimuksista, jos on akuutti tilanne.

On se kivaa olla ''äärimmäisen harvinainen'' tapaus. Olen 15. Sain pillereistä keuhkoembolian, olisin kuollut ilman urheiluharrastusta.

Hei, ja terveiset täältä Jorvin sairaalasta. Halusin täällä kertoa oman tarinani - nyt kun se vielä kovin tuoreena mielessä muistuttelee. Olen käynyt lääkärissä pitkin syksyä milloin minkä asian/oireen tiimoilta. Muistan että aloin jo miettiä olenko tulossa hulluksi, kun tavallaan tiesin että jokin on, mutta lääkärit nauroivat vaan kun kuuntelivat oireistoani. Olen 29-vuotias ja terveysjärjestössä töissä, joten en missään vaihessa kuitenkaan luovuttanut. Tilanteeni "loppuvaiheessa" kävin yhteensä 4 eri lääkärillä. Tämä johtui siitä että tulppa alkoi antaa kroppaani selkeitä oireita, joita lääkäritkään eivät voineet enää vähätellä, yrittivät tosin vieläkin. Minulle tuli sääreen valtava mustelma, hetkessä. Pääsin lääkäriin seuraavana aamuna ja sain kaikki testit (myös dimeerit-arvon, joka olikin koholla). Seuraavaksi ultrattiin jalka, jossa ei näkynyt mitään. Seuraava lääkäri jota tätä minulle kertoi, NAUROI peloilleni tulevasta lentomatkasta ja sanoi että minussa ei ole mitään vikana. Dimeerit-arvo oli tuolloin 1,2 (norm:0,5). No, niinpä sitä tämä tyttö lähti tulpan kanssa jenkkeihin kahdeksi viikoksi ja vielä lentomatkojen kera, että laskekaa siitä riskit. Matka meni kuitenkin yllättävän hyvin eikä mitään "oireita" (muita kun hengenahdistusta) ollut. Kun tulin Suomeen, tulin suoraa flunssaisenksi, ja henki alkoi ahdistaa ihan kunnolla. Ja tälläkertaa toiseen jalkaan tuli valtava mustelma, samalle kohtaa kuin aiemmin toisessa oli tapahtunut. Matka jatkui taas lääkäriin. Työtreveyslääkäri hymyili jälleen peloilleni: tuskin sinua mikään vaivaa. Tajusi sentään katsoa tuon dimeerit-arvon uusiksi. Ja koholla se oli, jälleen.
Kun sain tietää omamehiläisestä arvon kohoamisesta jälleen, marssin suoraa lauantaina uudestaan lekuriin. Vaadin että minua hoidetaan, kaikki ei nyt ole ok. Onneksi mieslääkäri oli ystävällinen, tosin sanoi kuitenkin että a) mene kotiin ja tule ma uudelleen tai b) laitetaan sinut Jorviin. Täällä otettiin tt-kuvat (vihdoin, ennen niihin pääsyä sain taas kuulla lukematonta vähättelyä, suorastaan vittuilua lääkäriltä.

Lopputulos: veritulppa vasemmassa keuhkossa, lääkitys puoli vuotta. Että tällainen. Ja diagnoosin saamisen takana puoli vuotta lääkärikäyntejä, erilaisia oireita ja tuskaa epämiellyttävistä lääkäreiden asenteista itseäni kohtaan. Itseäni alkaa itkettää kun tajuan kuinka tietämätön lomamatkallani olinkaan. Ja kuinka lääkärit todella päästivät mut lentämään tällaisessa tilanteessa. Välinpitämättömyyttä, totaalista sellaista. Vaatikaa ihmiset kokeita ja hoitoa.

Marri, hyvä että nyt vihdoin jaksoit taistella itsellesi diagnoosin. Minua hoidettiin väärin kaksi viikkoa vaikka yskin verta koko ajan. Sitten sain sukulaislääkärin kautta itselleni keuhkolääkärin, joka lähetti heti päivystykseen. Massiivinen keuhkoveritulppa ja kaksi keuhkoinfarktia.

Olisin luultavasti kuollut ilman sukulaislääkärin apua. Saan korvauksia hoitovirheestä. Sinun kannattaa myös hakea korvauksia. Jostakin syystä lääkärit eivät osaa tätä akuutisti hengenvaarallista sairautta. Lääkäreiden asenne sitten kruunaa tietämättömyyden.

Vaadi itsellesi Trombot verikoe, siitä näkyy, onko sinulla geeneissä tai muuten taipumus tulppiin. Minulta löytyi taipumus. Tämä koe täytyy ottaa ennen kuin Marevan loppuu. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet heti uuden tulpan kun Marevan on lopetettu. Sairaala yrittää joko olla ottamatta koetta ylipäänsä tai ottaa sen Marevanin lopetuksen jälkeen. Älä suostu siihen, vaan vaadi koe ennen Marevanin lopetusta.

Tsemppiä! Alkuaika on raskasta, mutta onneksi nyt on diagnoosi ja lääkitys.

täältä keskisuomesta hankasalmelta kekkosen jorma koki saman kohtalon elokuun viides päivä vaimo kuoli täysin seisovilta jaloilta eilen poliisi soitti kuolinsyy keuhkoveritulppa 20 kymmenes päivä viime sunnuntaina riitta laskettiin omaan puutarhaan tuhkaus oli ainoa vaihtoehto jonka olimme sopineet jo monta vuotta sitten olen onnellinen saatuani rakkaani omaan pihaan lepää rauhassa vaan kyllä sinua muistetaan ei jäljet nuo askelten katoa pois on hiljainen pihamaa se odottaa kulkijaa vain hiljainen tuuli muistoa kuljettaa jorma 0408464621

Otan osaa. Olin itse juuri täyttänyt 18 vuotta. Kilpanyrkkeilin ja treenasin aika paljon ja elämän tavat ovat terveellisiä. Huomasin pikkuhiljaa että en enään jaksakkaan ja väsyn jopa kävelystä. Kaiken ihmeellisin oli että olen aneemikko. Veriarvot aina matalat. Hengenahdistus astui peliin ja menin terkalle ja siitä venäläiselle lääkärille. Pari kysymystä kysyi ja ohjasi minut keskussairaalaan. Keuhkokuva kunnossa veriarvot kunnossa ja kaikki oli normaalisti. Viimeinen varmistus oli trombi arvo se oli kohonnut ja siitä pääsin suoraan laitteeseen ja myrkkyä koko kehon suonion. Keuhkoissa oli valtava tukos. Jouduin kaksi viikkoa sairaalaan. Piikkejä meni pari kertaa päivässä ja kuulauden ajan. Selvittiin siitä. Todettiin että kannan geenimutaatiota joka aiheuttaa tulppia. Elikkä ikä eikä terveydentila määritä tulppaa.

Älä tee tuota mokaa, siinä menee henki:
http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/1-uusinmaaliskuu-2017-ala-tee-tata-mokaa-minka-mina-menin-tekemaan-siina-menee-helposti-henki/

Kohtalokavereita, sillä puolisomme menehtyivät keuhkoveritulppaan. Mieheni kovassa hengenahdistuksessa, runsaassa nestelastissa ja natriumin puutteessa (natriumia ei tiputettu osastolla lääkärin ohjeen mukaan)viime vuonna. Nestettä vatsaontelosta ei voitu punktioida pois pyynnöstäni huolimatta. Nyt näin taas painajaisunta asiasta ja aloin googlettamaan . Löysin tämän kirjeketjun. Olisi hyvä jos hoitoalan työntekijät ymmärtäisivät riskit. Moni keuhkoembolia jäis tulematta. Nyt häntä ei saa takaisin. Ikävä on mahdoton.