En vain pysty ymmärtämään monia ihmisiä ja sitä miten he käyttäytyvät sekä elävät. Olen koko ikäni tuntenut ulkopuolisuutta. Viime aikoina se on mennyt entistä pidemmälle, tunnen eläväni täysin sekopäisessä ympäristössä. Ihmiset toimivat käsittämättömästi ja juoksevat milloin minkäkin asian perässä. En ole koskaan täysin ymmärtänyt sitä miksi takertua johonkin materiaan tai toisiin ihmisiin ja elää elämänsä niiden mukaan. Itse elän mielummin elämäni itseni mukaan.
Olisin varmaan täysin onnellinen jos asuisin jossakin mökissä keskellä erämaata. Saisin katsella öisin kirkasta tähtitaivasta, kuutamoa ja nauttia luonnon rauhasta ilman että kukaan tulisi häiriköimään turhuuksineen.
Aina haaveeni yhdessäolosta ja parisuhteestakin katoaa kauemmas. Siitä tulee aina vaan yhdentekevämpi juttu.
Olisin varmaan täysin onnellinen jos asuisin jossakin mökissä keskellä erämaata. Saisin katsella öisin kirkasta tähtitaivasta, kuutamoa ja nauttia luonnon rauhasta ilman että kukaan tulisi häiriköimään turhuuksineen.
Aina haaveeni yhdessäolosta ja parisuhteestakin katoaa kauemmas. Siitä tulee aina vaan yhdentekevämpi juttu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmisen elo on päätöntä ryntäilyä eestaas elämän kriiseissä suurimmalle osalle porukasta. Useimmilta puuttuu kyky irroittautua tunteiden vallasta.
Kadehdin sitä että osaat elää noin.
Jos ei ole löytänyt itseään ja yhteyttä omiin tunteisiiin niin pakee haalimaan omaisuutta, tavoittelemaan valta, takertumaan ihmsiin. Kun on sujut oman minuuden kanssa niin silloin kyllä pystyy ja nauttii myös sosiaalisista kontakteista, mutta elämän onni ei sittenkään ole heistä riippuvainen Onko sinulla tuo erakoituminen sitten joki pako. Kyllähän toinen ihminen on peili. Jos täysin erakoituu niin höperö on ennen pitkää.Omat ajatukset kiertävät päässä samaa rataa ja minuus väärsityy.
Kuitenkin ihmisiä on erilaisia: toiset viihtyvät hyvin yksin.