Mikä siinä on kun ei näytä kellekään riittävän normaali perhe-elämä? Lukuisia tarinoita joissa nainen päätynyt eroon kun "suhteesta puuttui se jokin", "mies kyllä hoitaa lapset tekee kotityöt ja siihen päälle vielä omat työnsä, on raitis, ei petä mutta kun puuttuu se räiskyvä romanttisuus ja elokuvamainen rakkauden hohto". Ja näiden syiden takia rikotaan pikkulasten perheitä. Jos mies ei osoita minkäänlaisia hellyydenosoituksia niin vois kyllä katsoa peiliinkin, että teenkö itse kaiken oikein. Ja eikö se jo jotain kerro ihmisen perusluonteesta jos huolehtii perheestään ja on uskollinen ja auttaa kotona, vaikka nyt ei joka käänteessä ylistelisikään rakkauttaan. Jos muuten kaikki on kunnossa, mies kunnollinen ja vastuuntuntoinen perheenisä, joka elättää perheensä. Olkaa kiitollisia siitä mitä teillä on älkääkä vaatiko jotain yliampuvaa rakkaushömppää! Te olette niitä joiden kuuluisi joka
päivä muistuttaa miestänne rakkaudesta ja arvostuksesta sitä kohtaan että on vastuullinen perheen pää ! Olisin ikikiitollinen jos oma puoliso olisi edes jollain osa-alueella kunnollinen, tätänykyä kun saan osakseni vain valehtelivan, päihderiippuvaisen, väkivaltaisen kolmikymppisen kakaran joka huitelee ties missä ja jättää raha-asiat hoitamatta ja loukkaa joka helvetin päivä mutta silti väkisin yrittää pitää liittoa kasassa ! Ja kehtaa sanoa vielä miten loukkaa kun näkee mut kotona ilosena siistissä kodissa, raskauskiloni karistaneena leikkimässä lapsen kanssa sillä välin kun hän "riutuu" ulkona kavereiden kanssa sen jälkeen kun on itse laukkunsa pakannut ja lähtenyt kun ei ollutkaan ok että lasten edessä ollaan jurvelossa
päivä muistuttaa miestänne rakkaudesta ja arvostuksesta sitä kohtaan että on vastuullinen perheen pää ! Olisin ikikiitollinen jos oma puoliso olisi edes jollain osa-alueella kunnollinen, tätänykyä kun saan osakseni vain valehtelivan, päihderiippuvaisen, väkivaltaisen kolmikymppisen kakaran joka huitelee ties missä ja jättää raha-asiat hoitamatta ja loukkaa joka helvetin päivä mutta silti väkisin yrittää pitää liittoa kasassa ! Ja kehtaa sanoa vielä miten loukkaa kun näkee mut kotona ilosena siistissä kodissa, raskauskiloni karistaneena leikkimässä lapsen kanssa sillä välin kun hän "riutuu" ulkona kavereiden kanssa sen jälkeen kun on itse laukkunsa pakannut ja lähtenyt kun ei ollutkaan ok että lasten edessä ollaan jurvelossa
Vastaukset 14
Vanhimmat
Harva suomalainen nainen vaatii yliampuvaa rakkaushömppää. Riittää kun mies sanoisi edes JOSKUS rakastavansa.
Itse ainakin mielummin haluan miehen joka käytöksellään osoittaa rakkautensa. Sanat on yhtä tyhjän kanssa. Tuntisin itseni rakastetuksi jos oikeasti näkisin että mies haluaa elättää minut ja lapseni, että mies haluaa auttaa kotitöissä, ja että hän on uskollinen eikä juo kotona tai ravaa baareissa, viettää yöt vierelläni. Kyllähän tämä mun mies on pirun hyvä suustaan ja puhuu kauniita ja vannoo rakkauttaan, mutta mitä kertoo käytös? Kaukana rakkaudesta.. Kun ihminen huomaa ettei kykene teoillaan osoittamaan rakkautta niin sitä pitää alkaa suullisesti vakuuttelemaan että voi sitten jotenkin hyvällä omatunnolla jatkaa paskalinjaa kun "mä sentään sanon että rakastan". Jos taas mies on kunnollinen, tekee mitä aviomiehen ja perheenisän kuuluukin, niin eikös sen hitto soikoon jo pitäs jotain kertoa siitä että mies rakastaa.
Toki käytöksellään voi ja pitääkin osoittaa rakastavansa, mutta harva nainen kain tyytyy vain siihen. Itse en kaipaa tuon rakastavan käytöksen lisäksi kuin JOSKUS kuulla myös nuo maagiset sanat: "minä rakastan sinua".
Sillä jaksaa taas arjessa pakertaa yhteisen hyvän vuoksi. EIhän noiden kolmen sanan lausuminen PITÄISI olla kenellekään mahdotonta?
Myös lapsille tekisi hyvää kuulla, että isä sanoisi rakastavansa heitä, vaikka toki hekin ajan myötä oppivat, että mies ei sano niin, mies vain näyttää teoillaan, että rakastaa ja sukupolvien ketju jatkuu...
sanatkaan ihan yhtä tyhjän kanssa ole. Ei ainakaan minun mielestäni.
Meillä onneksi sanotaan puolin ja toisin päivittäin, että rakastamme toisiamme. Eikä se sulje mitenkään pois sitä, etteikö sitä myös teoin näytettäisi.
Etkö sitten itse koskaan sano noita maagisia sanoja miehellesi? Jos sanot niin kai hän niihin vastaa? Ehkä miehesi odottaa sinulta samanlaista. Rakkaudenosotusten tulee olla molemmin puolisia. Ja oletko miestäsi pyytänyt sanomaan rakkauttaan jos se niin tärkeää on? Ja onko se sitten lapsille oikein, että muuten toimiva perhe rikotaan koska äiti ei kuullut tarpeeksi maagisia sanoja. Parisuhteessa tuon ymmärrän, mutta perheessä on muutakin pelissä kuin äidin ja isän tunteet. Minä sanon lapsilleni joka päivä kuinka heitä rakastan, ja se saa heidät tyytyväisiksi. Mutta se, kun lapset kuulevat holttiomieheni lepertelevän minulle kamapäissään ja todistelevan rakkauttaan, antaa lapsille vaan kieron kuvan että tuollaistako sen avioliiton täytyy olla, tuotako se rakkaus on, loukataan vaimoa ja painetaan kaikki villasella ja hylätään velvollisuudet, kunhan vain muistaa lausua "minä rakastan sinua".
Lakkasin sanomasta, koska hän ei sanoihini vastannut. :(
joo mä olisin kans kiitollinen jos mies tois rahaa kotiin ja maksais lähes tulkoon kaiken ja ois vielä kaupan päälle uskollinen ja auttas kotihommissa. Mä en odota mitään "rakastan sinua" lauseita, koska se kuulostaa niin hassulta.
Ennemmin teoilla osottas.
mutta kyllä mun miehellä sanpja riittää, tekoja ei juurikaan.
Ootte te kyltymättömiä ja ryöhkeitä naisia, joile mikään ei riitä eikä kelpaa.
Paljon parempi on miehen lähteä paariin huurteiselle, kuin jäädä katselemaan teidän nyrpeitä naamojanne ja kuuntelemaan ilkeitä sanojanne, joilla manipuloitte lapsetkin isää vastaan.
Niin sanottu romantiikka taitaa hävitä lähes jokaisesta avioliitosta jossain vaiheessa. Aina näyttää löytyvän syy eroon. Tapaat sitten tämän miehen tai naisen jossakin räkälässä tai hienossa ravintolassa. Teillä tuntuu synkkaavan hyvin ja menette sänkyyn. Kylle se seksikin tuntuu tosi kiihottavalta. Muutaman kuukauden kuluttua otat eron puolisostasi ja muutat yhteen "rakastettusi" kanssa. Jälleen toinen kaipaa vaihtelua ja sama kierros jatkuu. Ajattelet entistä puolisoasi ikävällä, sillä hän oli sittenkin parempi. Et voi enään palata hänen luokseen koska hänelläkin on toinen. Lapsia on loukattu ja aiheutettu heille syvät sielun vammat. Äitipuolet ja isäpuolet ja yhteiset lapset. On vain yritettävä tarpoa eteenpäin kurassa. Kuolemakin jo lähestyy, mitä sitten seuraa?
Kirjoituksesi on melko tuomitsevainen ja syyllistävä. Ensimmäinen ongelma on kun väität, että kenelleekkän ei tunnu riittävän normaali-elämä. Mistä olet tehnyt tämän johtopäätösksen? Useinhan eron taustalla on pidempään jatkuneita ongelmia. Pelkästään se arjen suorittaminen ei tee siitä ns. normaalia elämää. Jonkun pitäisi ensin määrittää se, mikä on normaalia elämää. Sen määrittäminen tyssäähtää alkuunsa kun tajuaa, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, joten elämäkin muodostuu sen mukaan millaiset ihmiset ja persoonat ovat yhdessä. Veikkaisin, että naiset kaipaavat suurimmaksi osaksi mieheltä arvostusta, mutta kuinka moni oikeasti saa sitä? Se kotona oleva ns. kiltti normimies ei välttämättä arvosta yhtään sen enempää kuin se juoppo hulttiokaan.
Missä ne hyvät kunnolliset normaalit isät on? Eiköhän aika monessa kodissa ole kolmekymppisiä lapsia joiden pitää lastenkin edessä juoda? Itsekin sellaisen jätin.
No toki niitä kunnollisiakin on, mutta ei ole omalle kohdalle tai kavereille sattunut sellaista miestä.
Itse myönnän olevani juuri tuollainen kuvailemasi prinsessaäiti ja prinsessa ennen lapsen saamista;)
Minusta on tärkeää että mies huomio ja tekee vähän "ylimääräistä" suhteen eteen että pysyy kipinä yllä.
Mitä pahaa siinä on jos ei halua tyytyä tavalliseen arkeen vaan haluaa välillä vähän muutakin??
Onneksi oma mieheni jaksaa kohdella minua aina välillä kuin "prinsessaa" kun huomaa miten paljon paremmalla tuulella olen sitten.
Minusta on tärkeää että joka pv sanotaan toiselle niitä kivoja asioita mistä tulee hyvä mieli ja annetaan läheisyyttä haleja jne.
En voisi kuvitellakaan sellaista arkea ettei mies pahemmin huomioisi minua tai minä häntä, mikä parisuhde se sitten muka olisi??tietysti välillä huonoja päiviä mutta yleensä näin
Jatkakaa vaan naiset tuota röyhkeetä oman edun tavottelua, niin huomaatte äkkiä olevanne siinä ihailemassanne yksinhuoltajien feministijengissä.
Sitähän te tilaatte ja sen tulette saamaan.
Vaatikaa ja haukkukaa ja manipuloikaa myös lapsenne halveksimaan isäänsä, niin kyllä yksinhuoltaja perinne jatkuu.
Ympärillä asuu yksinhuoltajia jo neljännessä polvessa. Kiitos naiset!
No kerroppas minulle, että miksi sitten täysi uhrautuminen ja miehen palvontakaan ei tuota hyvää tulosta? Nykymies yhtään se vaatimattomampi kuin nainenkaan. Sitä samaa täydellisyyttä odotetaan naisiltakin.