Itselläni:
1. Milloin menette naimisiin? (Ei meillä ole avioliittoaikeita.)
2. Miten jaksat niitä yläasteelaisia (Opetan yhtenäisessä peruskoulussa 6.9-luokkalaisia. Yläaste-käsite jäi Suomessa historiaan vuonna 1999. Opettamani oppilaat ovat yleisesti ottaen yhteistyöhaluisia, vaikka joukkoon monenlaista millaista kulkijaa.)
3. Olisiko kotipaikkakunnallasi sinulle töitä? (Käyn töissä naapurikunnalla. En halua hylätä toimivaa työyhteisöä ja ihania työkavereitani. Lisäksi, vaikka oppilaat ovatkin yleensä kivoja, en tahdo vapaa-ajalla törmäilllä heihin ja heidän vanhempiinsa.)
Yllä mainittujen uteluiden esittäjät eivät kai halua ärsyttää, mutta sopisi miettiä, kun uuden tuttavuuden tapaa, voisiko esittää hänelle jotain persoonalisimpia kysymyksiä.
1. Milloin menette naimisiin? (Ei meillä ole avioliittoaikeita.)
2. Miten jaksat niitä yläasteelaisia (Opetan yhtenäisessä peruskoulussa 6.9-luokkalaisia. Yläaste-käsite jäi Suomessa historiaan vuonna 1999. Opettamani oppilaat ovat yleisesti ottaen yhteistyöhaluisia, vaikka joukkoon monenlaista millaista kulkijaa.)
3. Olisiko kotipaikkakunnallasi sinulle töitä? (Käyn töissä naapurikunnalla. En halua hylätä toimivaa työyhteisöä ja ihania työkavereitani. Lisäksi, vaikka oppilaat ovatkin yleensä kivoja, en tahdo vapaa-ajalla törmäilllä heihin ja heidän vanhempiinsa.)
Yllä mainittujen uteluiden esittäjät eivät kai halua ärsyttää, mutta sopisi miettiä, kun uuden tuttavuuden tapaa, voisiko esittää hänelle jotain persoonalisimpia kysymyksiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
1. Millois menet kouluun? (olen 22-vuotias kotiäiti, yksi 2-vuotias lapsi ja toinen tulossa syksyllä. Eikö ole ilmiselvää, etten ole ihan heti menossa kouluun? Plus tuo kysymys loukkaa siinä mielessä, jos kysyjä tarkoittaa vihjailla, että minun valintani tehdä lapset ensin olisi huono valinta. Se on minun valinta- minun ja mieheni. Ei muilla ole siihen mitään sanomista. Piste.)
2. Osaako lapsesi jo...? ("osaako lapsesi jo puhua, ai ei osaa, meidän kyllä osaa" tyyppiset kysymykset ovat hanurista. En ymmärrä, miksi lapsia pitäisi vertailla. Eri asia jos kysyy ihan muuten vain, ilman moista vertailu taka-ajatusta.)
3. Eikö sinua harmita kun et voi vain mennä niinkuin ikäisesi kaverit?
(no öööö tosi paljon, vahingossa näitä lapsia siis pukkaa tulemaan. Not. Ei tietenkään harmita, en kai muuten olisi halunnut lapsia? Huoh.)
1. Joko sä kohta valmistut? Olen 30v yliopisto-opiskelija, mutta jokunen vuosi meni lasten kanssa kotona...
2. Miten sä voit jaksaa yksin lasten kanssa? Olen siis yh, ja sukulaisetkin asuu kaukana. En tiedä mitä kysymykseen pitäisi vastata??? Tietenkin jaksan! Syömällä, nukkumalla ja liikkumalla, heh... Eipä ole vaihtoehtoa, ja lapset ovat olleet kovasti toivottuna. Vaikka nyt näin onkin käynyt.
Ennen: milloin valmistut, oletko saanut töitä, milloin menette naimisiin, milloin saatte lapsia/lapsen ja erityisesti milloin menet töihin kun olin kotiäitinä. Nyt olen kahden pienen lapsen naimisissa oleva äiti ja olen palannut töihin ja ilmeisesti olen jo "tuottelias" kansalainen, kun kysymykset ovat vähentyneet :-). Tosin sukulaiset kysyvät vähän väliä "eikös teidän kannattaisi ostaa jo isompi talo, milloin ostatte isomman jne.", ihan niin kuin kaikki haluaisivat helvetin ison asuntolainan, vaikka siihen olisi varaakin! Itse asiassa aion järkyttää lähipiiriä siirtyväni pian osa-aikaiseksi työntekijäksi ja siitäkös riittää kysyttävää varmasti ;-)
Sukunimeni on sama, kuin erään suomalaisen näyttelijän ja aina saa kuulla sen "oo...oletko sinä sukua sille..." Ensimmäisen kymmenen vuotta se oli ihan hauskaa, nykyään jo turhauttavaa.