Masennus pilaa elämäni mutten lannistu siitä..

Taisi olla lääkärillä jälleen aikapula. Kyllähän se juttelu olisi paras keino alkaa töstämään masennuksensa syitä. Asaintutntijat ovat sitä mieltä että yhdessä hyvän lääkityksen kanssa päästään parhaisiin tuloksiin.
Jos haluaa parantua niin itsellä pitää olla motivaatiota ja sinulla tuntuu olevan. Olen kyllä sitä mieltä, että lievästä masennuksesta voi parantua ihan ilman terapiaakin. Onneksi nykyään on saatavilla pajjon terapeuttien kirjoitttamaa itsehoitokirjallisuutta.
Toivottavasti ei kukaan ala vähättelemään masennuksesi syvyyttä. Jos se elämää vaivaa ja tekee mielen ankeaksi niin sitä on syytä hoitaa. Ei kai se mieheltä ole itku kielletty ja se on hyvä psyyken keino tasapainottaa psyyken kuormitusta. Kyllä sinun kannattaa kirjoitella elämäsi tarinaa ihan niin kaukaa lapsuudesta kuin muistat. Jos et jaksa tai viitsi kirjoittaa kaikkea tänne niin kirjoittele iahan itsellesi. Kirjoituksia on mielenkiintosita lukea sitten jälkeenkin päin. Kun tunteet ja asiat pukee sanoiksi niin ne jäsentyy mielessä ihan eri tavalla ja voihan löytää uusia oivalluksia ja muistoja.
Kun kipeitä juttuja muistelee niin sillä hetkellä voi ahdistaa ja surettaa vielä enemmän mutta pitemmän päälle se helpottaa.
Voimia ja tsemppia kohti eheyttä ja perempaa huomista.

Kiitos kun tulit kirjoittelemaan hienoa tekstiä..

Masennus ei parane lääkkeitä syömällä, koska onhan se todettu jo useaan kertaa, että masennuslääkkeiden vaikutus on plaseboa.

Neuroleptit ne vasta myrkkyä on, niihin jos sortuu voikin heittää hyvästit normaalille elämälle.

Minun psykoottinen masennukseni parani loppupelissä ihan omalla päättäväisyydellä ja asenteella. Kysyin itseltäni haluanko maata loppuikäni vuoteella itsesäälissä pyörien..

Pitkän sairausloman jälkeen lähdin töihin siis ihan tekemään oikeaa työtä asiantuntija tehtävissä, ensimmäiset vkot olivat raskaita, mutta kohta olikin kiinni normaalien ihmisten arjessa ja masennukset jäivät.

Jos vain haluan saan todella nopeasti psyykattua itseni hölmöjen ajatusten pariin, saan psyykattua itseni vuodepotilaaksi..

Masennus on pitkälti asennoitumiskysymys. Jos päivät vain surkuttelee kohtaloaan, huonouttaan, epäonneaan, elämäänsä on varmasti tunteet miinuksella.

Minä en ketään kiellä kierimästä itsesäälissä ja hakemassa apua lääkkeistä, mutta voin sanoa ettei tuolla systeemillä ikinä nousta suosta.

Sääli vain, että psykiatria pitää kiinni milloin mistäkin välittäjäaine teorista ja muusta humpuukiteoriasta. Mitenkän tämän maan masentuneiden määrän kävisi, jos psykiatria myöntäisi ettei masennus ole sairaus, eikä mielensairauksia ole olemassakaan. On vain pieleenmenneitä asioita.

Jos ongelmana on esim järkytys tai pitkään jatkunut stressi niin miten sitä ikinä voi masennuslääkkeillä parantaa? Lääkkeistä parhain on aika

Ei satu olemaan lähistölläsi jotain kokoontuvaa mielenterveysryhmää, jossa käydä?

On mutta niihin on kuulema vuosien jonot... Suomi on paska maa

Suomessa on hyvin paljon ihmsillä masennusta ja pahaa oloa: onhan meidän geeneissä, asenteissa, kasvatuksessa vikaa. Ollaanko me melankolinen suorittajakansa. Aina kuuluu uutisisssa että resurssit eivät riitä.

Hyvä nimimerkkisi osoittaa, että olet todella päättänyt selviytyä! JA selviät! Voisiko paikkakunnallasi päästä puhumaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa mm. Mieenterveystoimistoon? Tai oletko työssä/koulussa jolloin pääsisit sitä kautta selvittämään asiaa. Ja mene uudelleen lääkäriin, toiselle lääkärille kertoen tuo mitä täällä kerroit. Oletko itsariyritysten kautta ollut terveydenhoidon asiakkaana? Jostain löytyy reitti päästä eteenpäin. Olet nuori mies jolla on koko elämä edessä. Sen puolesta kannattaa taistella!

Ihan ensalkuun: Koita ny päättää, oletko 25 v vai 27 v. Sanot aloituksessasi olevan molempia.
Jakomielitauti?

Pääsisit varmaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Lue tästä:
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

Juttelu auttaa, ja terapiassa voit jutella rauhassa ja valita sellaisen terapeutin jonka kanssa synkkaa. Hakemus löytyy Kelan nettisivuilta. Siihen tarvitaan liitteeksi psykiatrinlausunto. Voit kysyä sitä julkiselta psyk.polilta missä olet jo käynytkin, tai helpommin vielä jos hakeudut yksityiselle psykiatrille. Hän tarvitsee pari käyntiaikaa haastatellakseen sinua ja kirjoittaakseen lausunnon. Yksityinen maksaa mutta se olisi nopein tapa ja pääsisit vähemmällä selittelyllä ym.

Terapeuttia voisit alkaa etsiä vaikka heti. Luettelon saa Kelasta ja mm. seuraavista nettisivuista:

https://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/psykoterapeuttiluettelo-2018/

https://www.helsinginpsykoterapiayhdistys.fi/4

Voimia sinulle! Lääkkeitä älä syö, niillä on enemmän haittavaikutuksia kuin hyötyjä pitemmän päälle.

Terapian aikana ei varsinkaan kannata syödä lääkkeitä , koska ne turruttavat tunteet ja juuri niistä on tarkoitus puhua terapiassa.

Valitse terapeutti jonka seurassa sinulla on hyvä ja turvallinen olo ja juttu luistaa.

Huoran perseestä tänne syntynyt vain kärsimään henkisesti olen tullut...

Haluaisin jo kuolla pois täältä, kun olen syntynyt tänne vain kärsimään henkisesti huoran perseestä

Tahtooko tuo kaikki sanoa että tuon niminen on yksinhuoltajaäitisi tms?