Tiedoksi vaan kaikille, että hirvikärpänen jatkaa vääjäämätöntä leviämistään pohjoiseen. Poimin yhden sellaisen niskastani elokuun alussa Vaskojoella Lemmenjoen kansallispuistossa, mutta pääsi pirulainen karkuun etusormi-peukalo puristusotteestani. Epäilin tuolloin vielä koko havaintoani, mutta äsken sain tiedon "paikallisilta" kullankaivajilta, että yksi sellainen on kiinni otettu ja tapettu.
Ruskaretkille yksi jännityskohde lisää!
Ruskaretkille yksi jännityskohde lisää!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lähtikö se karkulainen siivilleen?
Juuri luin, että vielä pohjois-Lappi olisi hirvikärpäsvapaata aluetta. Vaan eipä sitten olekaan :o/.
Tänään irrottelin hiuksistani kymmenisen hirvikärpästä täällä Pirkanmaalla. Yksi meni minun korvaan sisälle ja meinasin saada maailman kamalimman hysteerisen itku-kiukku-kammotus-kohtauksen. Onneksi se sitten tuli sieltä myös pois. Korvaa kuumottaa ja kutittaa nyt. Varmaankin, kun sitä vielä pitelin ja ronkin. :o(
hirvikärpäsille riittääkin ruokamaata lappalaisten ylisuurten porokarjojen karvoissa.
Voi vaan kuvitella Lapin ruskaa tulevaisuudessa! Etelässä hirvieläimiä on kuitenkin harvassa Lapin poroihin verrattuna. Tais jäädä ruskareissut tulevaisuudessa!
Onko kellään tietoa pystyykö se hirvitäikärpänen lisääntymään poron verellä? Lapissa on myös hirviä.
Ei se hirvieläimen, hirvi, peura tai poro, veri maistu sen kummemmalle kuin esim koiran.
Oman karvaturrini korvanjuuresta löytyi aikoinaan helmikuussa lihava ja hyvinsyönyt hirvikärpänen, joka oli pitänyt kortteeria koiran turkissa edellisestä syksystä (~elo-syyskuu)lähtien. Se oli jossain nahanpoimussa kyennyt piilottelemaan kaikki ne turkinharjaukset ja -pesut, mitä tällä välin oli tehty.
Oliskohan nuo satuja, molemmat
Tarkoittaako tuo nyt sitä että hirvellä ja koiralla on samat taudit ja loiset. En vaan ole osunut näkemääm oikein kapista hirveä. :-)
Perskärkäpänen on pahempi kuin hirvikärpänen. Istuin Naamkompololla riu-ulla ripulipaskalla. Hyttyset ja mäkäräiset sekä polttiaiset iskivät kivespusseihini. Pari perskärkästä kiskaisi palan kankustani. Suihkun jälkeen irroitin reisistäni kolme suolinkaista. Siinä sivussa olin saanut pahan kihomadon. Kolme puutiaista oli iskenyt kainalokarvoihin.
näiväreetkin ehti laskea muniaan riitävän monta niin, että aivoissasi käy tätänykyä kova kuhina.
Ja itseasiassa tuo "perskärpänen" eli hevosen täikärpänen on kuollut Suomesta sukupuuttoon. Lienet sen ainoa suomalainen isäntäeläin nykyisin. :P
Toivon itsekin, että se ei olisi ollut hirvikärpänen. Harmi, että pääsi pakoon. Luulen kuitenkin tunnistavani kyseisen eläimen viiden viime vuoden sieniretkien perusteella täällä Keski-Suomessa. Noita täikärpäsiä en tunne, ovatko samanlaisia sitkeitä olioita?
Toisaalta, kyseessähän oli vain yksi elukka viiden päivän vaelluksella, joten kyllä niiden kanssa vielä ruskaa uskaltaa katsomaan!
Lintukärpänen on aivan samannäköinen ja kokoinen, litteä ja sitkeähenkinen hirvitys kuin hirvikärpänen. Siivet ehkä vähän pidemmät kuin hirvikärpäsellä ja se ei tiputa niitä kuten tekee hirvikärpänen tukkaan päästyään.
Itse mökkeilen eteläisessä Lapissa ja vaeltelen pohjoisempana nimenomaan syksyisin, mutta en ole vielä lapissa hirvikärpäseen törmännyt. Kuusamossa niitä kuulemma jo on, joten lienee vain ajan kysymys, kun ne valtaavat Lapinkin.
Ei ne vättämättä porokarjassa elä ja lisäänny, vaikka mistäpä tuon tietää. Loiset kun usein spesialisoituneet juuri tiettyyn isäntäeläimeen.
Kokeiles hakua, voi myös löytyä nimellä lintutäi niin voit todeta näiden otustenyhdennäköisyyden.
PS. Itse maistun ilmeisesti niin pahalle, että hirvikärpäsen ei tee mieli edes maistaa, ikinä en ole saanut yhtään puraisua. Tänäänkin sienireissun päälle ravistelin niitä ainakin pari tusinaa paidan alta ja housun lahkeista. Eipä musta tykkää edes hyttyset. Mäkäräiset vaan silloin tällöin kelpuuttavat eineekseen ;D