joka viikko. joka vuosi, tajuan, ettei sillä ole mitään merkitystä eikä meidän välit siitä lähene. Jos sulla olisi oikeesti tunteita mua kohtaan, olisit varmasti jotain konkreettista jo tehnyt. Mutta nämä omat, suuret tunteet saa mut luulemaan, että sulla olis samanlaiset. Pakko myöntää, et sä musta ole kiinnostunut. :(
vaikka kirjoittaisin tänne joka päivä
tuomionpäivä nyt
13241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei ole mitään merkitystä. Ei minustakaan kukaan kiinnostu, koskaan. Samassa kurjuudessa olemme.
Älä ole niin varma. Voi hän ollakin sinusta kiinnostunut, mutta ei jostain syystä sitä kykene näyttämään. Joskus niitä tunteita voi olla niin paljon, että kestää hetken jos toisenkin, että ne tajuaa......ja sitten voi niitä pelästyä, ja sitten tulee häpeä, että on kohdellut toista väärin......mutta kun tästä kaikesta huolimatta uskaltaa tunnustaa tunteensa, huomaa, että ylpeys kannattaa nielaista.....voi saavuttaa jotakin uskomattoman hienoa....mutta se vaatii aikaaa......
...en voi olla varma, että kohdallasi näin on, mutta mahdollista se on.....
kyllä jokainen sisimmässään tietää, onko toisella kiinnostusta vai ei..ellei ole jotenkin hölmö, eikä halua nähdä totuutta.
Tästä olen samaa mieltä.
mutta uskaltaako tehdä asialle mitään, jos on mennyt niin monesti kiville
Kannattaa uskaltaa, muutenkin elämässä on ihan riittävästi kolhuja ja murheita...miksi jättäisi käyttämättä mahdollisuuden saada jotakin mitä oikeasti haluaa....vain rohkea voi saavuttaa jotakin suurta...minä ainakin haluan elämältä muutakin kuin ainaista harmaata yksinäistä ja osin onnetontakin arkea.......haluan olla onnellinen.....ja se on mahdollista vain, jos uskaltaa olla rohkea....
palstalla ovat sokaisseet sinut luulemaan niin. en tiedä ymmärrätköhän sitä, kuinka ihmeissäni itse olen täällä ja siitä, että sinä tosiaan muistat minut, kaiken tämän ajan jälkeen. minä en ikinä unohtanut sinua, vaan aina olit minulle se "saavuttamaton unelma" siellä jossain isommissa kuvioissa... luonnollisesti olen varpaillani, kun en silloin ikimaailmassa olisi osannut odottaa mitään kaltaistasi ja sillä tiellä olen yhäkin.
mistä ihmeestä sä oikein kirjoitat?
mä nyt yritän vain pysyä mukana eh..... ehkä tulkitsen hieman väärin ja liian innokkaasti välillä, mutta tarkoitan kyllä sitä, mitä tunteistani kerron.
otahan välillä breikki.
Tämä ei ällistyttänyt yhtään (ehkä vuodet), vaan tuntui todelta - mitä nyt niin jännittävistä tilanteista voi sanoa. Merkityksellisiä tilanteita en osaa järjellä edes selittää, muistelen vain ihmeissäni. Tämä kirjoitus vahvisti omia tuntemuksiani - luotan aistieni viesteihin.
hyvä aloitus, tuon saisi kernaasti moni täällä höpöttäjä omia.
Neuvoisin kertomaan tunteistaan suoraan sille, jota elämäänsä kaipaa. Turha odottaa, että joku oikeasti tavoittelemisen arvoinen seuraisi palstakirjoittelua. Itse pitäisi ryhtyä konkreetteihin tekoihin, palstakirjoittelu sitä ei ole, koska se ei tavoita kohdetta.
Kirjoittaminen tyydyttää lähinnä itsesäälissä piehtaroinnin tarvetta - mukavaahan se jossakin sopivassa mielentilassa on, ainakin kun haluaa maksimaalisen huomion omalle surkeudelleen.