Voiko se olla niin, että uskossa oleva murhaaja, raiskaaja, kiduttaja pääsee taivaaseen, mutta itsemurhan tekevä ei pääse?
Onko itsemurha synti?
väsynyt0mies
35366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Jokainen joka pääsee Taivaaseen, pääseee sinne yksin armosta, Jeesuksen ristintyön tähden.
Me emme voi sanoa, että kuka pääsee ja kuka ei, koska Jumala yksin näkee ihmisen sydämen.
Ei kuitenkaan olw Jumalan tahto, että ihminen tappaa itsensä. Mene johonkin hengelliseen kokoukseen ja pyydä rukousapua itsellesi.
Hän on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli.
Mitä enemmän uskoo,sitä enemmän saat tehdä pahaa,näinhän se on. Tekopyhää hurskastelua ja vastuu jollaki puusepän pojalla,joka oletettavasti oli ja eli joskus 2000 vuotta sitten. Kuka voi vielä olla niin idiootti,että jaksaa siteerata satukirjaa ja kuvittelee siitä ammentavansa voimaa muille? Uskossansa hihhuloiville on oma palstansa.
Taivas (siis tämä mistä raamattu puhuu paljon) on ihmisen keksimä juttu, yhtähyvin sitä voisi päästä Korvatunturille joulupukin apulaiseksi kuoltuaan.
No jos leikitään näitä kuoleman jälkeis elämä juttuja, jos tälläkin
palstalla kirjoittelevat ikiyksinäiset miehet saisivat valita, lähdetkö
kuoleman jälkeen Korvatunturille joulupukin apulaiseksi vai
Reeperbahnille aikuisviihdekeskuksen talonmieheksi, mitäs luulet,
kumman valitsisivat?
Korvatunturille!!
Itsemurha ei ole synti. Itsemurha on ihmisoikeus.
Ei ole tai sitten mä teen syntiä ensi lauantaina
Ei kannata, kesä tulee ja linnut laulaa :)
Kesä ja linnut ym ei ole millään tavalla syy jäädä tänne...
Joskus minäkin olen epätoivoinen. On tuntunut että kukaan ei voi auttaa, ja jos joku vaikka voisikin, niin ei auta. En tiedä mistä, mutta jostain juuri sellaisina hetkinä, kun olen kaikkein väsynein, on tullut vastaus rukouksiini. En ole mikään superuskova, mutta raskas mieli laittaa josku rukoilemaan.
Olen alkanut ajattelemaan, että on jotakin, jota emme tässä nyt näe ja kuule, mutta se vastaa, kun oikeen pyydän. Vaikeimmat vastoinkäymiset ovat luultavasti tie jonnekin. Sen kuitenkin uskon, että Jumala yksin päättää päiviemme määrän. Se kärsimys, joka minulle on annettu, sen tulen kärsimään. Uskon ja tiedän, että ilon päiviä tulee myös. Milloin ja mistä, sitä en tiedä, mutta niitä tulee. Yksikin ilon päivä on liian arvokas haaskattavaksi.
Ilon päivä? Sanoiko joku ilon päivä?
http://www.youtube.com/watch?v=hVOzHAxutYs
Rumaa. Laulajan ääni repeää. Ei mitään kuunneltavaa. Ihan kipeää.
No, jollekin murkulle ehkä, jos on tuon mielinen, mutta silti, lääkäriin. Tuollaista voi vastata, ja tuollaista voi keksiä. Vaikka kuinka paljon.
"Roskaa on kuin paskaa, ja paska ei lopu koskaan."
Huoh. Masennat minua.
http://www.youtube.com/watch?v=CeWv95Swqlc
Ha-ha. Vai vielä minä masennan sinua? Se ei olisi enää mahdollista. Jos tuollaisista pitää, täytyy olla jo valmiiksi aika kypsä.
Pidän kyllä jyrinästä ja matalista äänistä, mutta ne ei saa tulla ihmisen suusta, eikä pari soitinta tee mitään vaikutusta. Mutta moottoripyörä esim. saa ihmeitä aikaan. Ja myös tietynlaiset autot...
Olet siis sellainen lippatukka tuunaaja-amis? Kuuntelet varmaan dubsteppiä?
http://www.youtube.com/watch?v=1eJlHhR7YQA
Loppu lähenee
Olen huomannut kirjoituksesi. Minkä ikäinen olet? Mihin olet väsynyt kaikkein eniten?
Yleensä itsemurhan tekijä on erittäin sairas ja jo sinällään holhouksen alainen ja vaatii edunvalvojaa.
Sitten on surullista jos nuori yleensä huumeiden/lääkkeiden yliannostuksen johdosta päätyy samaan, mutta silloinkinhan hän on ollut suljetun hoidon tarpeessa.
Ei tämä valitettavasti ole tämän vaikeampaa mutta surullista tässä on se että ihmiset kuolevat !!
Ikävöin Sinua Rakas!
Tarkoitat varmaan itsemurhaa harkitseva. Itsemurhan tehnyt ei vaadi kuin haudankaivajan tai uunin lämmittäjän.
Leikki leikkinä :)
Miten sinä jäit yksin?
Sairas on ihminen, joka nauttii tällaisessa paikassa olemisesta. Jos ihminen on terve, hän alkaa kyseenalaistamaan tällaista järjetöntä haahuilua ja sen lieveilmiöitä, eikä terve mieli voi hyväksyä sitä, mitä elämä edustaa. Vain päästään pipit, taikka tyhjäpäät voivat olla, kuin eivät olisi moksiskaan. Ne, joilla on tunteita ja ymmärrystä alkavat voida pahoin tajuttuaan, mikä on homman nimi, ja yksin maailmaa vastaan taisteleminen on melko kuluttavaa puuhaa, eikä se tule ikinä edes onnistumaan. Terve ihminen ei edes harkitse muuttuvan osaksi sitä, mitä ei voi hyväksyä, ja edustamansa tiimin pelipaidan pois heittäminen ja siten lähtö joukkueesta on vain merkki ihmisestä, jolla on arvoja ja terveempi moraalikäsitys.
"Yleensä itsemurhan tekijä on erittäin sairas ja jo sinällään holhouksen alainen ja vaatii edunvalvojaa."
Hyppään vähän sivuraiteelle tästä keskustelusta. Mutta koen, että jo kauan sitten, kun olin vasta n. 40v, työnantajat näkivät minut potentiaalisena poistettavana. Se on järkyttänyt psyykettäni. Samoin kuin kerran sairaanhoitaja, joka kysyi, olenko ajatellut itsemurhaa. Sen jälkeen olen suhtautunut hoitohenkilöihin varautuneesti. Näkevät sellaista, mitä ei ole, ei lähimainkaan. Se oli valtava loukkaus. Toisaalta, ehkä auttoi minua tajuamaan, että jotkut ihmiset saattavat ajatella niin.
Niin, ne työnantajat, tai erityisesti yksi niistä, en tiedä miksi katsoi minua jotenkin kummasti. Olin hyvin onneton sen jälkeen. Itkin lohduttomasti, ja ilm. vähän narsistinen miesystäväni lisäksi syytti minua, että olen taas tehnyt jotakin huonoa siellä työpaikalla, ja kyseli mitä se oli mitä olin tehnyt...??? Hän aikoi lähteä pois luotani, ehkä hylätä minut siksi, että olin taas menettänyt työpaikkani, aika monennen kerran.
Minut, jota vanhempani olivat rakastaneet, jolla oli ennen paljon ystäviä, ja joka olin haluttua seuraa, jota miehet olivat himoinneet, niin, minut laitettiin kiertämään anellen halpoja työpaikkoja. Käymään toisen asteen koulutuksia ja olemaan kaikin tavoin vapaasti loukattavissa.
Alistunut en koskaan. Pakon edessä vain olen itkenyt ja hakannut päätäni seinään. Olen huutanut apua seinille. Nämä temput ovat rumia, joiden kohteena olen ollut. Nyt olen halvin kaikista, minun päälleni voi sylkeä. Olen määräaikainen työntekijä aina silloin, kun olen työssä.
Olen ollut lahjakas, ja uskon, että olen jotenkin edelleen. Käytän lahjojani niissä asioissa joissa voin, mutta työtä minulle ei anneta. Syytä en tiedä. Samanikäisiä kuin minä ja vanhempiakin on vakinaistettu. Jotain minulle on sanottu, kun olen kysynyt, mutta en löydä niistä riittävästi vastauksia. Ne ovat epämääräisiä viittauksia seikkoihin, jotka ovat selitettävissä. En usko, että ne ovat todellinen syy irtisanomiseeni.
Minun elämässäni on vikaa, mutta tiedän, että monen muun elämässä on vikaa vielä enemmän. Monella minun ohitseni palkatulla on ollut myös sairauksia, minä taas olen terve. Joskus olen epäillyt, että minua kadehditaan, koska olen terveempi kuin moni ikätoverini, myös työnantaja...
"Minut, jota vanhempani olivat rakastaneet, jolla oli ennen paljon ystäviä, ja joka olin haluttua seuraa, jota miehet olivat himoinneet, niin, minut laitettiin kiertämään anellen halpoja työpaikkoja."
Eli ilmeisesti olet keskimääräistä kauniimpi nainen ja se on syynä kateuteen, siihen että sinua ei vakinaisteta ja että sinua kohdellaan huonosti.
Esimiehesi ei varmaankaan katsonut sinua kummasti, vaan himoiten. Suu auki sillä ilmeellä, että "miten voi olla noin kaunis nainen?!"
Ja semmoiset tossumiehet vielä pelkäävät kauniita naisia, eivätkä ikinä voi palkata heitä, koska pelkäävät sinua ja haluavat säilyttää mielenrauhansa.
En ole teologi, muta eikö raamatun sanasta saa toivoa. Vai onko sinulla esim. kipuja niin paljon?
Rukoilen sinulle voimia ja ja uutta intoa elää. Sinulla on varmaan todella paha olla kun kyselet tuollaisia. Minulla oli noin 20 vuotta sitten erittäin vaikea tilanne elämässä ja en voinut tehdä itsemurhaa kun tiesin, että se ainakaan ole Jumalan tahto. Ja olen nyt kiitollinen että saan olla ja elää täällä.
Kyllä sinullekin voimia annetaan ylhäältä elämäsi loppuun asti.
Sellaista asiaa kuin "synti" ei ole olemassakaan. On vain typeryyttä ja viisautta.
Kyllä itsemurha on synti. Älä tee sitä. Jotkut, jotka ovat harkinneet itsaria, mutteivät olekaan tehneet sitä, ovatkin huomanneet, että esim. puolen vuoden kuluttua on alkanut helpottaa ja asiat alkaneet pikkuhiljaa paranemaan ja lopulta on kaikki ollut taas ihan hyvin.
Eli mieluummin koita jaksaa, asioilla on tapana järjestyä. Moni muukin on mennyt mustien tunneleiden läpi ja huomannut, että niiden päästä löytyi sittenkin valo. Minä muunmuassa ja monta kertaa. :)
Menisin mielummin helvettiin sitten, jos taivas täyttyisi tuollaisilla psykopaateilla.
No ei nyt tässä aleta tosiamme sättimään eikä toivotella ja lähdetä helvettiin. Aloittaja on varmaan tosissaan jahänellä on elässä paha olla. Kannustetaan toisiamme jatkamaan elämää, valetaan toivoa ja rohkaisua tällä maisella tiellä. Ei kannata hikeentyä kannanotoista jotka eivät itseä miellytä.
Yritetään jaksaa tämäkin päivä.
Empä tiedä taivaasta, tai helvetistä, mutta mielestäni ei ole oikein antaa periksi elämässä siten, että suorittaa itsemurhan. Mielestäni luovuttamisessa ei ole mitään hienoa. Jos sitä tässä elämässä on ns. karmaa, niin en kyllä usko, että edes raiskaajat yms pääsevät mihinkään hyvään paikkaan, vaikka olisivat uskossa, muttei myöskään itsarin tekijätkään. Tietenkin toki karman ollessa kyseessä pahoja tekojansa voi yrittää kompensoida hyvillä.
Tämä kaikki on kuitenkin pelkkää spekulaatiota, mutta elän mieluummin "hyvin", kuin "väärin", varmuuden vuoksi, ja muiden hyvinvoinnin vuoksi. Ja pyrin kannustamaan muitakin elämään näin.
Luovuttamisessa? Vaikka vääntäisit otsa hiessä, kuolet kumminkin jonain päivänä. Viisas pääsee vähemmällä.
Täällä on kaikki hyvin, viikonloppuna oli vain vähän heikompi ajanjakso.
Ei täällä enää itsemurhaa haudota, eikä oikeastaan missään vaiheessa muutenkaan haudottu.
Mukavaa kesää kaikille ja kiitos!
Minä uskon niin, ettei itsemurhaan päätynyt ihminen tee syntiä, vaan tyhmyyden. Sillä oman kuoleman jouduttaminen ei ole ratkaisu niihin ongelmiin joihin kuolemalla pyrittiin. Jokainen joutuu asiat kohtaamaan joko nyt tai seuraavassa elämässä. Itsemurhan tehnyt elää välitilassa sinne asti kuin hänen oikea kuolinpäivänsä olisi, voimatta vaikuttaa millään tavoin maanpäälliseen elämään.
Kristittyjen Jumala on epäoikeudenmukaisin olento mitä löytyy sekä taitavin mahdollinen ihmisen harhauttaja.
Mutta itse itsemurhasta olen sitä mieltä, että sen voi luokitella synniksi.
Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa, kuolleelta toivo on jo mennyt.
Mietippä asiaa näin: olet ollut yksinäinen koko elämäsi. Elämä on tarjonnut sinulle pelkkää torjuntaa, väkivaltaa, valheita ja petoksia. Jokainen elämässi ollut ihminen on vain halunnut hyötyä sinusta, ja puukottanut sinua selkään heti mahdollisuuden avautuessa.
Jos Jumala vihaa sinua jo nyt niin paljon, että tuomitsi sinut tämänkaltaiseen elämän irvikuvaan, miten kuvittelet, että sinulle olisi kuoleman jälkeen tarjolla mitään muuta kuin lisää tätä helvettiä, elit sitten elämäsi miten elit? Hmm? Miksi luulet että kidutus lakkaisi hetkeksikään?
Sillä, onko itsemurha synti taikka ei, ei ole siten sinulle minkäänlaista merkitystä. Neuvonkin sinua näin; mene töihin, hanki rahaa, ja käytä tuo raha hankkiaksesi maksullista seuraa. Saat pienen palan taivasta, kun olet löytänyt sopivan "liikekumppanin". Mitä muutakaan tekemistä yksinäisellä miehellä olisi? Siten raha ainakin menee sinun hyödyksesi.