En tiedä onko oikeassa osiossa. Ajatukset on sekavat, minulla on syömishäiriö taustaa, nälässä pitämistä, äärimmäistä kehon rääkkäystä (liikunnalla) nämä teininä. Vanhempana tolkutonta syömistä, ei mitään ahmimiskohtauksia mutta ihan älyttömiä määriä ja tästä tietty seurauksena järjetön paino. Aneemisesta anorektikosta sairaalloisen lihavaksi ja nyt olen opetellut syömään kuten ihmisen kuuluukin. Painoa on pudotettu aikuisen naisen verran. Kaikki on uusittu, ruokatottumukset, ajattelumallit ja tietty vaatekaappi.
Yksi vain ei muutu ja se on se tärkein eli mieli. Kun olin todella laiha näin peilissä läskin. Kun olin todella lihava (siis TOSI iso)niin näin sen saman läskin peilissä mutta en siis niin isoa kuin oikeasti olin (kuvissa näkyi totuus). Nyt laihduttamisen jälkeen se pirun läski on vieläkin siellä peilissä. Iso vatsa, jättireidet, löllykkäkädet, siis läski. Miksi tämä ei muutu, miksi en pysty nauttimaan tuloksista? Onko jollain täällä samaa? Onko tämä syömishäiriötä vai sekoaako nyt mun pää jo? Toisaalta tiedän että tämä on ihan sairasta mutta silti se läski on siellä peilissä :(
Yksi vain ei muutu ja se on se tärkein eli mieli. Kun olin todella laiha näin peilissä läskin. Kun olin todella lihava (siis TOSI iso)niin näin sen saman läskin peilissä mutta en siis niin isoa kuin oikeasti olin (kuvissa näkyi totuus). Nyt laihduttamisen jälkeen se pirun läski on vieläkin siellä peilissä. Iso vatsa, jättireidet, löllykkäkädet, siis läski. Miksi tämä ei muutu, miksi en pysty nauttimaan tuloksista? Onko jollain täällä samaa? Onko tämä syömishäiriötä vai sekoaako nyt mun pää jo? Toisaalta tiedän että tämä on ihan sairasta mutta silti se läski on siellä peilissä :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
en tiedä lohduttaako vastaukseni juurikaan, mutta ihmisen mielen kestää tottua muutoksiin pidemmän aikaa ja muutosta kannattaa seurata ennemmin tosikuvasta kuin peilistä sillä peilillä on aina tapana vääristää. seuraa omaa kroppasi ja tunnustele miltä tuntuu, lopuksihan tärkeintä on että tuntuu hyvältä fyysisesti. Muutos mielessä tapahtuu niin paljon hitaammin kuin kehossa..ikävä kyllä..
Voimia ja tsemppia, olet arvokas!
täällä on kanssa yksi joka näkee peilistä vain läskiä, ihan totta se ei kuitenkaan taida olla. En millään pysty ymmärtämään miten voin nähdä niin väärin, miten se mikä on mulle täyttä totta (olen läski) voisi olla jotain muuta? En pysty ymmärtämään, miten muut voi nähdä minut niin eritavalla kuin mitä itse näen. Tuntuu, että sekoan, en tosiaankaan tiedä mikä on ihan oikeasti totta ja mikä on totta vain minulle, totta vain minun päässä...
mulla ainakin on vääristynyt kehonkuva .. en oo koskaan ollut tosi ylipainoinen, siinä normipainon/lievän ylipainon rajoilla kuitenkin aina (tai sitten en). Olen kuitenkin joka tapauksessa aina pitänyt itseäni ällönä läskinä, kaveriporukan pullukkana vaikka todellisuus on ollut jotain ihan muuta. Huomasin kun vanhoja kuvia selailin. Tajusin myös hullut ajatukseni kun katsoin Suurin Pudottajaa pari viikkoa sitten ja oikeasti, rehellisesti ajattelin et pitäskö munkin hakea tonne kun oon ite samanlainen kun kisaajat. Ja ei, en ole 120kg keijukainen, vaan 25v 165/69kg.. Onneks vihdoin tajusin tän ongelman niin voin alkaa tätä työstää!
Muistuipa mieleen vielä että joskis teinivuosina käytiin kaverin kanssa shoppailees ja jostain syystä ostettiin samanlaiset byysat.. No se kaveri sovitti ekana vaikka kokoo 25 ja mä siihen automaattisesti otin itelleni koon 29 housut, jotka sitten roikku aika huolella joka paikasta. En vaan tajunnut että voin olla lähes saman kokoinen kun mun kaveri.