Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua".
Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.
Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti.
Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet-niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra.
Kuulkoot tai olkoot kuulematta-sillä uppiniskainen suku he ovat-he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.
Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.
Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.
Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan."
Hes 2
Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.
Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti.
Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet-niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra.
Kuulkoot tai olkoot kuulematta-sillä uppiniskainen suku he ovat-he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.
Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.
Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.
Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan."
Hes 2
Vastaukset 4
Vanhimmat
Stig Kankkonen on tuolta pohjalta kirjoittanut kivan blogikirjoituksen seurakuntalaiseen: http://www.seurakuntalainen.fi/kolumnit/3406/kuulkoot_tai_olkoot_kuulematta
Siinä ajateltavaa itse kullekin.
Pieni lainaus Kankkoselta:
"Kun herkällä korvalla ja mielellä rehellisesti yrittää kuunnella, mitä Herra haluaa sanoa, ei tarvitse uhrata aikaa sen asian pohtimiselle, miten se vaikuttaa ja mitä me saamme aikaiseksi.
Tulos on kirjaimellisesti Herran kädessä. Meidän tehtävämme on puhua ja julistaa "kuulkoot tai olkoot kuulematta".
Mielestäni tämä on vapauttavaa. Saa rukoilla Herralta sanomaa ja viisautta viedä se eteenpäin. Saa jättää Hänen huoleksi sen, miten sanoma otetaan vastaan tai ei oteta vastaa, mitä siitä siitä seuraa tai ei seuraa. Kaikki ne asiat on Hänen kädessään."
Eikä tarvitse ruveta inttämään tai riitelemään. Sana vaikuttaa tai ei vaikuta. Joku kuulee, joku ei...
Aivan, juuri noin se menee. En linkkiä lukenut, mutta tämä kirjoitus oli hyvä.
Vanhan testamentin profeetat julistivat Jumalan antaman sanoman kansalle. Se oli heidän tehtävänsä, Jumala hoiti loput.
Myöskin evankelistan virassa olevilla on sama asema, he julistavat sanoman Jeesuksesta ja jatkavat eteenpäin.
Se on kylväjän työtä.
Mutta sitten löytyy erilaisia muita tehtäviä, jossa sama systeemi ei toimi, vaan on uskollisesti opetettava samaa asiaa uudelleen ja uudelleen, kärsivällisesti ja rukoillen.
Siinäkin tulos, kuten kaikessa hengellisessä työssä on aina Jumalan työ. Jos ei ole kuulevia korvia annettu, niin sanoma menee ohi, tai se käsitetään väärin.
Evankelistan tehtävä on kaikkein helpoin työkenttä näin ajattelen.
Paimenen ja opettajan virka (varoitus väärinymmärryksestä!) on raskas ja vaativa, josta tekis mieli sanoa, evankelista ei tiedä mitään.
Ainakaan ei juuri koskaan törmää evankelistaan joka tajuisi edes mikä on paimenen näky ja päämäärä kulloisenkin lauman kohdalla.
Paimenen ja opettajan omilla näyillä ja päämäärillä ei ole Jumalan työssä paljoakaan merkitystä. Kankkonen tuosta toteaakin niin osuvasti:
"Vaikka tiedämme, että näin on, haluaa kyllä vanha Aatami saada puumerkkinsä myös näihin asioihin. Emme läheskään aina usko, että Jumala ilman meidän neuvojamme ja suunnitelmiamme tietää mitä tekee. Emme läheskään aina uskalla tehdä parhaamme ja jättää asiat sen jälkeen Hänen käsiinsä."
Evankelistan ja opettajan asenteen ei tuossa suhteessa pitäisi poiketa toisistaan millään tavalla. Vaan moni kuvittelee opettaja olevansa, eikä anna vastuuta ja kunniaa sinne, minne se kuuluu, vaan omin voimin pakertaa ja silloin kovin helposti vanha aatu saa vallan.