Eilen se sitten iski. Todellisuus vasten kasvoja. Ensimmäiset kyyneleet, tukahdutin ne nopeasti. Ei, ei saa! Miksi kaipaisin jotain jota ei muille koskaan ollut, jota ei meille koskaan enää tule. Harhaa, unta. Mitä lie. Sitkeästi mielessä kuva hänestä. Suihkun raikkaana, pelkkä pyyhe lanteilla. Luonnottoman luontevaa, vaikeaahan sen pitäisi olla! Tunne; tässä se on, näin sen pitää mennä. Ja silti kaikki hyvä loppuu aikanaan?! Vai kuljemmeko jälleen kohti uutta kevättä? Ikuista vuoristorataa. Minä kuljen kohti silmiäsi, kohti katsettasi. Rinnallasi, liian kaukana. Peläten päivää jolloin sattuu kaikista eniten. Vierelläsi, sydän palasina. Mihin sinä menet, missä me olemme?
Oma päätös
Oma ikävä
0167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.