En tiedä mitä pitäisi tehdä... Olen ihastunut hyvään ystävääni (minä nainen, hän mies). Tiedän että hänelläkin on tunteita minua kohtaan, olemme keskustelleet asiasta. Hän kuitenkin on yksi parhaista ystävistäni, kuin myös minä hänen. Emme haluaisi pilata ystävyyttämme, joten sovimme että yritämme jatkaa vain ystävinä. En kuitenkaan pysty unohtamaan erästä iltaa jonka vieteimme halien ja suukotellen, ajattelen häntä koko ajan.Päässäni järki ja tunteet taistelevat keskenään....
Voiko suhde toimia ystävysten kesken vai olisiko se kuitenkin aina enemmän kaverillinen? Jos suhde ei toimikaan niin meneekö siinä myös ystävyys? Näitä kysymyksiä pyörittelen päässäni kaiken aikaa...
En tiedä itsekään mitä haluan, toisaalta haluan hänet omakseni, toisaalta haluan pitää hänet luottoystävänäni. Tänään tajusin että hän tietää tällä hetkellä eniten elämästäni, hän on ihminen jolle luotan kaikki iloni ja murheeni, häneltä löytyy aina tarvittaessa olkapää, johon turvautua. Mielellläni myös jaan hänen ilot ja surut, kuuntelen aina mielelläni. Minulla ei todellakaan ole varaa menettää tuollaista ystävää.
Miten saan haudattua tunteeni ja aloitettua puhtaalta pöydältä, jatkaa tätä vuosia kestänyttä ystävyyttä? Miten voin kohdata hänet kaipaamatta niitä ihania suudelmia? Pakko on jostain löytää se oikea suunta johon tästä jatkaa.... Nautin siitä hetkestä jonka vietin hänen luonaan viimeksi, mutta kuitenkin myöhemmin ajateltuna se tuntui väärältä, podin morkkista tuosta hetkestä ja nyt olen täysin suuntaa vailla. Olemme puhuneet tuosta hetkestä ja molempien tunteet tässäkin asiassa oli samat, sillä hetkellä tuntui hyvältä, jälkeen päin väärältä.
Ainoa hyvä asia tässä on että pystymme keskustelemaan keskenämme myös tästä, tunteistamme, mietteistämme, kaikesta. Voimme pohtia yhdessä suuntaa ja puhua avoimesti myös tässä tilanteessa.
Voiko suhde toimia ystävysten kesken vai olisiko se kuitenkin aina enemmän kaverillinen? Jos suhde ei toimikaan niin meneekö siinä myös ystävyys? Näitä kysymyksiä pyörittelen päässäni kaiken aikaa...
En tiedä itsekään mitä haluan, toisaalta haluan hänet omakseni, toisaalta haluan pitää hänet luottoystävänäni. Tänään tajusin että hän tietää tällä hetkellä eniten elämästäni, hän on ihminen jolle luotan kaikki iloni ja murheeni, häneltä löytyy aina tarvittaessa olkapää, johon turvautua. Mielellläni myös jaan hänen ilot ja surut, kuuntelen aina mielelläni. Minulla ei todellakaan ole varaa menettää tuollaista ystävää.
Miten saan haudattua tunteeni ja aloitettua puhtaalta pöydältä, jatkaa tätä vuosia kestänyttä ystävyyttä? Miten voin kohdata hänet kaipaamatta niitä ihania suudelmia? Pakko on jostain löytää se oikea suunta johon tästä jatkaa.... Nautin siitä hetkestä jonka vietin hänen luonaan viimeksi, mutta kuitenkin myöhemmin ajateltuna se tuntui väärältä, podin morkkista tuosta hetkestä ja nyt olen täysin suuntaa vailla. Olemme puhuneet tuosta hetkestä ja molempien tunteet tässäkin asiassa oli samat, sillä hetkellä tuntui hyvältä, jälkeen päin väärältä.
Ainoa hyvä asia tässä on että pystymme keskustelemaan keskenämme myös tästä, tunteistamme, mietteistämme, kaikesta. Voimme pohtia yhdessä suuntaa ja puhua avoimesti myös tässä tilanteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huhhuh taas. Molemmilla tunteita, tiedätte niistä, mutta ette silti uskalla yrittää mitään?! Herätkää nyt, jos teidän ystävyys on todellista niin se kyllä selviää vaikka suhde kariuituisikin. Parhaimmillaan voisitte saavuttaa jotain todella kaunista.
Asian kieltämällä ja itsepetoksessa elämällä ette satuta kuin itseänne ja toisianne. Mietippä vaikka miltä susta tuntuisi, kun se mies joku päivä esittelisikin sulle jonkun toisen naisen? Viimeistään siinä vaiheessa kun toinen teistä löytää jonkun muun ja toinen tajuaa mitä menetti on se ystävyys lopullisesta menetetty.