Kertokaahan palstalaiset noviisille, millaiset roolit purjeveneen miehistöllä tulisi olla, jotta homma toimisi. Veneeni on pieni, 21 jalkainen ja purjehdin kahden tai kolmen hengen miehistöllä. Nyt purjehdus menee helposti sähläämiseksi, koska en osaa delegoida tehtäviä.
Roolit purjeveneessä?
Sulo Wilen
253752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sanoisin että aika ja sitä myötä syntynyt kokemus parantaa tuon ongelman. Rooleja on tasan kaksi. Aluksen päällikkö jolla on jakamaton vastuu aluksen turvallisesta kulusta ja sen miehistöstä/matkustajista ja sitten on ryhmä muut eli loput miehistön jäsenet jotka noudavat ja tottelevat kapteenin annettuja ohjeita.
Miten tehtävät sitten tarkalleen ottaen jaetaan niin täysin kykyjen mukaan. Aloittelijoiden seurassa kapteeni saa toimia enemmän yksinpurjehtijana ja parempi kun muut eivät tee mitään kuin että tekevät vahinkoa.
Tuo kuvaamasi tilanne aloittelijoiden seurasta on juuri se, josta haluaisin eroon. Nyt purjehdus lähentelee yksinpurjehdusta maihintulomanöövereitä lukuunottamatta. Kyllä noita tehtäviä pitäisi kyetä jakamaan kokemattomillekin. Eihän se kokemus muuten koskaan kartu. Toivoisinkin kommentteja siitä, miten esim. kilpailuissa jaatte tehtävät kahden ja kolmen hengen miehistölle.
Luoviessa toinen gasti hoitaa toisen puolen ja toinen toisen puolen etupurjeen vinssejä. Kippari ohjaa ja jalustaa isonpurjeen. Muilla tuulilla riittää yksi gasti etupurjeelle ja kippari pinnalle ja isonpurjeen skuutille. Navigoida saa se, kuka jaksaa, mutta tietysti pinnamies kantaa päävastuun.
Veneen ohjaaminen kevyillä tuulilla on helpoimpia hommia. Kannattaa siis delegoida ohjaamista jotta voi olla paremmin opastamassa tai itse virittämässä purjeita tai navigoida. Lapsetkin osaavat ohjata, varsinkin pinnapilotista (ota yksi vihreä... ota viisi punaista.. tyylisesti olen neuvonut). Jos on vähänkään jollakokemusta, menee pinnallakin ohjaus mukavasti keneltä vain (Aja tuota punaista mökkiä kohti). Mutta sähläys jää jo sillä minimiin että kokenein hoitaa purjeita ja kokemattomampi ohjaa - tietysti vain silloin kun turvallisuutta ei vaaranneta.
Jos luovit itseskuuttaavalla etkä käytä aktiivisesti levankia, ei muita hommia jääkään kuin pinnan kääntely, kun purjeet ovat ylhäällä :-)
Spinnun tai muiden purjenostojen/laskujen kanssa olen itse yleensä kannella ja pyydän sitloodan väeltä oikeanlaista veneenohjausta ja tarvittaessa köysien vapauttamista.
Tuo jako-ohje pätee joissain veneissä ja epäilemättä aloittajan tapauksessa, koska vene on noin pieni ja varmasti pinnaohjattu. Joissain toisissa taas juuri päinvastoin eli kippari hoitaa toista keulapurjevinsseistä (koska ruorin takaa yltää niihin helpommin).
Aloittajalle: päätä etukäteen, mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Sitten selität jokaiselle gastille, mitä hänen tehtäväänsä kuuluu. Oma kokemukseni on, että hyvin nopeasti ja helposti saa homman toimimaan niin, ettei minun tarvitse muuta kuin sanoa "käännytään" ja gasti tai gastit hoitaa osuutensa näppärästi ruorin lähtiessä kääntymään.
Se ken osaa navigoida parhaiten navigoi, tod näk aloittaja itse. Toiseksi tärkein on veneen ohjaus, se on helppoa ja siihen hlö joka siitä pitää. Kansityöt kolmanneksi tärkein ja niiden homma, ketkä eivät ohjaa.
Eli mietit manööverit ja jaat tehtävät yo peruslinajuksen mukaan.
Kaksin on helppoa, toinen ohjaa ja toinen navigointitaitoinen hoitaa kaiken muun. Kolmannelle pyörälle pitää siis siirtää tehtäviä tai antaa olla hänen passiivinen matkustaja.
Voi johtua moottorivenetaustastani tai sitten vain siitä, että seilaan aika paljon yksinkin, mutta en ole koskaan tajunnut ajatusta, että joku muu kuin ruorimies hoitaisi navigoinnin veneessä. Paitsi tietysti siinä tilanteessa, että ruorissa (tai pinnassa) oleva on niin noviisi, ettei osaa navigoida.
Ainakin yöpurjehduksessa navigointi kartalla pitää jättää gastille, koska ruorimiehen täytyy seurata koko ajan linjatauluvaloja. Tarkoitan siis navigointia paperikartalla ilman plotteria.
"mutta en ole koskaan tajunnut ajatusta, että joku muu kuin ruorimies hoitaisi navigoinnin veneessä."
Todella vaikeaa onkin ymmärtää, että veneen ohjaus on helpompaa kuin navigointi ja siten navigoija on usein joku muu kuin veneen ohjaaja. Esim jos pieni lapsi ohjaa venettä.
Pienen lapsen vastuulle ei jätetä veneen ohjaamista. Vaikka hänen kätensä ruorissa tai pinnassa olisivatkin, niin vieressä PITÄÄ istua aikuisen, joka on valmis tarttumaan asioihin heti eikä jostain kabiinin perältä kutsuttuna. Ja todellisuudessa se henkilö onkin siis veneen ohjaaja, vaikkei hänen kätensä ohjauslaitteessa kiinni olisikaan.
Että jättäisitte kymmenien tuhansien eurojen arvoisen veneen ja kaikkien mukanaolijoiden hengein jonkun alle 10-vuotiaan käsiin? Voi dziidus!
Entä mikö olisi hyvä työjärjestys tultaessa kahdestaan kylkikiinnitykseen? Varsinkin silloin kun tuuli painaa poispäin laiturista tai vaikkapa perän suunnasta on joskus ollut haasteita. Meidänkin vene on vain 27 jalkainen 'suomalainen klassikko', eli ei painavimmasta päästä.
Jos toinen astuu keulasta laituriin niin perä karkaa. Jos taas laiturille astutaan sivusta, niin välillä on ollut vaikeuksia pitää venettä paikoillaan. Tietysti rouva voisi välillä ajaa, ja minä voisin roikkua kiinnitysköysissä, mutta vielä siihen ei ole ollut intoa.
Ehdottaisin tällaista: keula laituriin ja gasti astuu laiturille ja pistää keulaköyden kiinni. Siis nimenomaan kiinni, ei vain kädellä pitele. Sitten kippari kääntää ruoria/pinnaa niin, että keula kääntyisi laiturista pois ja vähän kaasua eteenpäin => periaatteessa perä kääntyy laituriin, kun kerran keula ei pääse karkuun. Pitää tietysti valita se keulan kiinnityspiste sopivasti.
Sanooko springi mitään?
Kyllä se perä kääntyy myös käytännössä, ei vain periaatteessa. Se keulagasti vain varaa köyden lisäksi fendarin tai pari ja vaikka käsin pitää sitä laidan ja laiturin välissä. Vedon voi jättää siksi aikaa päällekin, että saa perästä köyden kiinni.
Toinen vaihtoehto lähestymiseen, jota voi käyttää keveissä oloissa, on ajaa suoraan kylki laituriin. Lähestyminen suoraan päin laituria ja pinna poikittain, kun keulakide näyttää olevan laiturin päällä. Vene kääntyy kölinsä ympäri ja massa vie sen hitaasti kyljittäin laituriin. Gastin paikka on silloin veneen leveimmällä kohdalla, josta astutaan rauhassa laiturille. Äkkikäännös myös jarruttaa veneen vauhdin tehokkaasti. Oman veneen kääntymistä pitää tietysti joku kerta kokeilla, jotta tietää, miten lähelle laituria ajaa. Yllättävän lähellä se piste kuitenkin on.
Yksinpurjehtijana olen tottunut kylkikiinnitykseen, jonka teen aina keskiveneen köydellä (springillä). Kun keskiveneen köysi on kiinni laiturin pollarissa, jätän vaihteen eteen. Vene puskee itsensä laiturin suuntaiseksi fendareita vasten, vaikka tuuli painaisi sitä ulospäin. Sitten vain perä- ja keulaköydet kiinni, lopuksi toinen springi keskiveneestä ja moottorin pysäytys.
Jos mukana on gasti, homma tietysti helpottuu - mutta työjärjestys on sama. Gasti ottaa keskiveneen köyden laituriin ensin. Jos veneestä puuttuu keskiveneen knaapi, kannattaa harkita sellaisen asentamista. Tietysti keulaköydellä ja peräsimelläkin pärjää, mutta ei yhtä helposti.
Löysin youtubesta pari hyvää esitystä samasta tekniikasta, jota käytän. Ehkä kannattaa katsoa nämä molemmat:
http://www.youtube.com/watch?v=6riNBPkIsck
lyhyt video näyttää kylkikiinnityksen
http://www.youtube.com/watch?v=PoGMAEjiHmU
tässä yksityiskohtainen luento
Sitten on vielä yksi helppo konsti, johon ei edes tarvita gastia. Peruutat laituriin, ja voit vaikka itse viedä toisen peräköysistä laituriin. Sitten takaisin veneeseen, ja vaihde eteenpäin. Vene on kiinni takanurkastaan ja ajaa sen puoleisen kyljen kiinni laituriin.
17 10 ohje on hyvä sivutuulella. Keskiveneeseen kiinnitysköydet ja molemmat rantaan yhtä aikaa jos gasteja riittää. Lähestyminen normaalia reippaammalla vauhdilla ja jarrutuksessa hyödynnetään "prop walk". Eli pitää muistaa kumpaan suuntaan perä vaeltaa jarruttaessa. Keula ensin kiinni ja ajetaan omaa kiinnitysköyttä vasten suurimman fendarin suojatessa kylkeä.
Sivutuulen painaessa laituria kohden voi poistuessa potkurivirralla myös saada perän irti ajamalla keulaköyttä vasten.
Ensin hieman yleisiä ajatuksia. Meillä tavoitteena on että kaikilla on mukavaa ja jokainen tuntee olonsa a) turvalliseksi ja myös b) tarpeelliseksi.
Kipparin tehtävä on huolehtia veneen, mukanaolijoiden ja muiden vesilläliikkujien turvallisuudesta joko valvomalla ja opastamalla muita tai sitten omilla toimillaan. Tässä on tärkeää että tunnistaa gastien kyvyt ja halut ottaa omaa vastuuta. Toiset kokeilevat mielellään uusia asioita eivätkä pahastu siitä jos kippari joutuu välillä hieman puuttumaan heidän tekemisiin. Toiset taas selvästi arastelevat joutumista tilanteeseen, jossa saattaa tehdä virheen ja joutua syyteryöpyn kohteeksi. Tällaiset asiat on hyvä ottaa huomioon roolijaossa, jotta reissusta tulee sekä turvallinen että mukava.
Omassa veneessä tämä johtaa usein sellaiseen roolijakoon että kippari tekee henkilökohtaisesti ne asiat, joissa virheen seuraamukset ovat suurimmat (ajatellaanpa vaikka yhteentörmäys tai karilleajo). Muut hommat sitten delegoidaan. Konkreettisemmin ilmaistuna itse kipparina laitan etusijalle a) muun liikenteen seuraamisen ja väistämispäätökset, b) navigoinnin eli ollaan kartalla ja tiedetään minne seuraavaksi mennään, c) tuulen ja erityisesti puuskien seuraaminen ja purjeiden säätö siten että vene ei pääse yllättäen kallistumaan liikaa ja purjeet pysyvät hyvässä vedossa. Tämä tarkoittaa käytännössä että olen mielelläni itse ruorissa kun on muita veneitä lähellä, kovalla puuskaisella tuulella, sekä rantautuessa. Muutoin on hyvä antaa muiden ohjata ja saada nauttia siitä.
Purjeiden osalta tärkeimmät roolit ovat isopurjeen skuuttaajalla (puuskissa, jos vene on eloisampaa mallia, kevyellä tuulella tämä ei ole tärkeä paikka) sekä keulagastilla, joka valmistelee keulapurjeiden, spinaakkerin ja spinnupuomin nostot ja laskut. Myös näitä tehtäviä on paras delegoida gastille, jos hän vain ymmärtää tehtävänsä. Ellei, nämäkin hommat on sitten kipparin hoidettava itse.
Kipparina joutuu usein myös hoitamaan navigoinnin. Kaksin purjehtiessa meillä käykin usein luoviosuuksilla niin että kokemattomampi gasti ohjaa ja kippari hoitaa keulapurjeen skuuttauksen sekä vendojen välissä lukee karttaa, suunnittelee seuraavat käännökset ja tarkkailee ympäristön liikenteen.
Kilpailussa tilanne on roolijaon kannalta melko erilainen kuin matkapurjehduksessa. Miehistöä on yleensä enemmän, jolloin tehtäviä voi jakaa tarkemmin. Purjeiden säätö, tarkka ohjaaminen, muiden veneiden tarkkailu ja reitinvalinnat korostuvat, kun taas mukavuuden merkitys on likimain nolla ja varsinaista navigointia tarvitaan harvemmin, kun yleensä rata-alue ja sen karikot ovat ennestään tuttuja – riittää kunhan löytää radan kääntömerkit.
Kilpaillessa on myös oleellista että jokaisella on vakioitu päätehtävä, jossa hän voi itse koko ajan kehittää ja parantaa suoritustaan siten että miehistö tiiminä toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Huvipurjehduksessa mielestäni tällainen urheilusuorituksen huippuunsa virittäminen ei ole niinkään pääasia, vaan on myös tärkeää että jokainen viihtyy. Pienemmän miehistön johdosta huvipurjehduksilla on myös tärkeämpää että tehtäviä voi kierrättää mukana olevien kesken.
Suurin piirtein olen samaa mieltä, mutta matkapurjehtijana vähän närästi tuo "Huvipurjehduksessa mielestäni tällainen urheilusuorituksen huippuunsa virittäminen ei ole niinkään pääasia, vaan on myös tärkeää että jokainen viihtyy." Närästi lähinnä siksi, että minusta se jokaisen mukanaolijan viihtyminen ei ole "myös tärkeää" vaan nimenomaan pääasia. Ainoa tarkoitus ja tärkeä asia.
Matkapurjehduksessa ei myöskään useinkaan ole lainkaan keulagastin "toimenkuvaa", koska useimmiten veneissä on rullapurje keulalla. Tosin aloittajan tapauksessa ei veneen koon perusteella näin liene. Keulalla on tekemistä vain, jos veneessä käytetään joskus spinnua.
"koska useimmiten veneissä on rullapurje keulalla"
Ikävä kyllä ja sitten ajetaan reippaaseen vastatuuleen koneella tai luovitaan surkeasti.
"Matkapurjehduksessa ei myöskään useinkaan ole lainkaan keulagastin "toimenkuvaa", koska useimmiten veneissä on rullapurje keulalla."
Irtopurjeita ei usein tarvitse purjehdupäivän aikana vaihtaa, joten ei mitään järkeä yo lauseessa.
Rullapurjeen valitsee alle 50 jalkaiseen miehistöllä purjehdittavaan veneeseen typerys, jolle purjeiden pakkaaminen ja säilytys on iso ongelma ja siirtää ongelman reippaan tuulen luoviin, jossa meno ei olekaan mukavaa saati tehokasta.
Laske aluksi vaikka teidän laiturista alle 50 jalkaset veneet joissa on rullalaite. Katso nyt montako typerystä löytyy esim 34 jalkaisista veneistä. Laske nyt sitten ne 50 jalkaset veneet siinä samalla.. Käy sitten näille typeryksille kertomassa miksi sua vituttaa ne kaikki yli 17 jalkaiset veneet, mihin massi ei riitä!
No joo. Joku joka purkaa harmejaan typerys-repliikeillään, ei varmastikaan ole mukava gasti veneessä eikä varmasti kipparinakaan.
Kyllä keulakannella riittää pikkuhommia, vaikka ei spinnua käyttäisi ja veneessä on rullapurje. Myötiksillä laitellaan spiirapuomi ja saaristoväylillä voi jippiejä tarvita tiheästikin. Ankkuroidessakn tarvitaan keulagastia...
Nuoren perheen purjehduksilla roolijako on yleensä aika selkeä: mies hoitaa purjehdusjutut, vaimo ruokkii vauvat. Kun lapset varttuu, heille annetaan tehtävät. Sovitaan kuka laittaa fendarit jne. Lasten pitää antaa osallistua. Se innostaa. Kiellot ja komentelu ei innosta ketään.
Joo, se joku on vain se vakiräkätin jodlari. Onneksi niitä on vain yksi. Ja minä olen itse sentään niitä harvoja, joilla ei rullalaitetta ole.
Kun lapset sitten vähän varttuu, voi tehtävät kääntää toisin päin. Tekee itse mitä lapset kehottaa ja vähän muuten avustelee.
Vähän jo menee asian viereen, mutta sanotaan: matkaveneilyssä eli huvipurjehduksessa ihanteellinen miehistön koko olisi kokemukseni mukaan kolme. Yksi ohjaa ja navigoi, kaksi hoitelee purjeita sekä satamassa perä- ja keulaköydet. Neljännelle ei enää oikein riitä hommia eikä välttämättä oikein mukavasti istumapaikkaakaan avotilassa.
Mutta kun kyse on aikuisista seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevista ihmisistä, niin tuo kolme on vähän hankala järjestää ainakaan viikonloppureissua pidemmille keikoille. Jos ei nyt satu niin joviaaleja naisia löytämään, että kimppakiva käy :) Eli käytännön sanelema kompromissi on seilaus kaksin.