Biseksuaaleja ex-lestadiolaisia?

Hei,
olen aikoja sitten lestadiolaisuuden "jättänyt", mutta liike on jättänyt minuun jälkensä, hyvässä ja pahassa. Keskustelisin mielelläni entisten lestadiolaisten kanssa, jotka eivät ole heteroita. Olisi hauskaa tietää miten itsetuntosi ja maailmankuvasi ovat muotoutuneet...

Minua ei kiinnosta ihan pahimmassa kriisivaiheessa olevat ihmiset vaan jollain tavalla jo oman paikkansa löytäneet naiset, miehet ja muut...

Itselleni lestadiolainen tausta on jättänyt joitain pelkoja ja rajoittuneisuutta seksuaalisuuden suhteen, mutta toisaalta jotain arktista aistillisuutta ja rajuutta, jota kumppaneiden on välillä vaikea ymmärtää...

Vaikeudet ja rajoitteet ovat saaneet minut epävarmaksi ja toisaalta kokeilemaan omia rajojani. Tällä hetkellä olen ymmärtänyt, että vaikka en ole perushetero mieltymysteni suhteen, haluaisin kovasti turvallisen yksiavioisen suhteen, muutamia lapsia ja mielessä väikkyy idea turvallisesta elämästä lapsiperheen vanhempana.

Osittain taustastani johtuu, että koen seksuaalisuuteni ja toiveeni tavallisesta perheestä vaikeilta sovittaa yhteen. Mutta oikeasti tiedän, että halussani olla omannäköiseni seksuaalinen olento ja hyvä kumppani ja vanhempi ei ole mitään kummallista.

On kuitenkin paljon opettelemista siinä, että pääsee irti omista sisäistyneistä käsityksistään synnistä ja löytää armon siinä elämässä ja ruumiissa jota elää.

Millaisia kokemuksia teillä on?

Bloody Mary