Pappien pohdiskeluja

Rauhan Tervehdyksen tekstin voit lukea kokonaisuudessaan tämän linkin kautta.

http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010767

Rauhaa sisar rakas! Ai, en ole kuullut siitä paavin parantamis touhuista. Mutta joo, ihmeet ja merkit on luvattu väärälle profeetalle ja antikristukselle. Lopunajan näytös on todellakin alkanut. Samanaikaisesti puhataa Jumalan tuulet ja ihmisiä tulee koko ajan uskoon. Sanomia kuulee kaikilta suunnilta.

saara-.- kirjoitti:

Rauhaa sisar rakas! Ai, en ole kuullut siitä paavin parantamis touhuista. Mutta joo, ihmeet ja merkit on luvattu väärälle profeetalle ja antikristukselle. Lopunajan näytös on todellakin alkanut. Samanaikaisesti puhataa Jumalan tuulet ja ihmisiä tulee koko ajan uskoon. Sanomia kuulee kaikilta suunnilta.

Lue lisää

Shalom...

Kyllä on ollut suuri tapahtuma, jossa kansa on hurrannut paaville..massoittain..
Paavi on megafonien kautta ilmoittanut kansalle, että hurratkaa Kristukselle...
Näin pedataan valheen hengen voimalla tuloa antikristukselle ja valheen hengellä parannetaan sairaita jne...

Totisen Rakkaan Herramme Jeesuksen Kristuksen tulo seurakuntaa noutamaan on oven takana..

Ylistys Hänelle, Ainoalle Kuninkaalle...

Jäädään rukoilemaan Herran tahdon tapahtumista....

"Israelin tilanne kertoo myös...Kuinka lähellä Herramme tulo on!"

herroja tulee ja herroja menee, helevetissä on tilaa eikä se israelin tilanne tänään tai eilen muuttunut... ei edes "toissa päivänä"...!

Katkeruutesi on aiheellinen, mutta kohdista se oikein! Luterilaisen kirkon luopumustila syvenee kaiken aikaa. Julkijumalattomat toimivat viroissa pappeina. Näidenkö alaisuuteen pitäisi essujen jäädä?

Aika tulee näyttämään, ettei sinne ketään uudestisyntynyttä tule jäämään, sillä porttokirkkojen ekumenia on sanassa niin selkeästi kerrottuna. Nyt se vain avautuu kaikessa karmeudessaan silmiemme eteen, kun papit saavat puhua rehellisesti mitä ajattelevat uskosta, eikä tarvitse pelätä potkuja.

Tässä vaiheessa rukous kuuluu: Johdata Herra omasi ulos porttolaitoksista. Näemme selkeästi kirkon linjan, kun ylin johto on mätä on koko laitos mädäntynyt sen mukana. Palkkalistoille eivät enää edes pääse ne papit, jotka pitävät kiinni raamatullisesta tunnustuksesta. Kirkko on suuntansa valinnut, kaikki tapahtuu raamatun profetioiden mukaan, eikä ne siis tule muuttumaan vaikka kuinka rukoilisimme.

Sen sijaan, Herra on luvannut kutsua omansa ulos porton alaisuudesta. Niin on tapahtunutkin. Suuret määrät aitoja kristittyjä on eronnut kirkosta. Eivät ne eronneet massat suinkaan kaikki ole mitään Jumalan kieltäjiä. On hyvä tuntea raamatun ennustukset ja tajuta mikä on Jumalan tahto tänä aikana. Siellä missä kritiikittä sallitaan Jumalan kieltäminen pappienkin suusta, ei ole kuin luopumusta ja kapinaa Jumalaa kohtaan.

Jumala antaa kirkkojen mennä yhä syvemmälle julkeudessaan. Omia lapsiaan Jumala kyllä johdattaa edelleenkin, se on varmaa. Nyt on vain aika kaiken tulla paljastetuksi. Ja hyvä niin! Emme me kirkkoihin turvaa, vaan yksin elävään Jumalaan!

Saara, kirjoitti:

Tässä vaiheessa rukous kuuluu: Johdata Herra omasi ulos porttolaitoksista. Näemme selkeästi kirkon linjan, kun ylin johto on mätä on koko laitos mädäntynyt sen mukana. Palkkalistoille eivät enää edes pääse ne papit, jotka pitävät kiinni raamatullisesta tunnustuksesta. Kirkko on suuntansa valinnut, kaikki tapahtuu raamatun profetioiden mukaan, eikä ne siis tule muuttumaan vaikka kuinka rukoilisimme.

Sen sijaan, Herra on luvannut kutsua omansa ulos porton alaisuudesta. Niin on tapahtunutkin. Suuret määrät aitoja kristittyjä on eronnut kirkosta. Eivät ne eronneet massat suinkaan kaikki ole mitään Jumalan kieltäjiä. On hyvä tuntea raamatun ennustukset ja tajuta mikä on Jumalan tahto tänä aikana. Siellä missä kritiikittä sallitaan Jumalan kieltäminen pappienkin suusta, ei ole kuin luopumusta ja kapinaa Jumalaa kohtaan.

Jumala antaa kirkkojen mennä yhä syvemmälle julkeudessaan. Omia lapsiaan Jumala kyllä johdattaa edelleenkin, se on varmaa. Nyt on vain aika kaiken tulla paljastetuksi. Ja hyvä niin! Emme me kirkkoihin turvaa, vaan yksin elävään Jumalaan!

Lue lisää

Mistä olet saanut tämän tehtävän? Kuinka voit kirjoitella tuommoisia tekstejä?

En tunnusta kuuluvani mihinkään "porttokirkkoon". Kirkko on sellainen kuin sen yksittäiset jäsenet ovat.

Ovatko ne jäsenet jossakin joukossa sitten jotain muuta? Miksi et voisi ajatella, että vaikuttaisit kirkon sisällä ja tekisit työtä sen puolesta etkä taistelisi sitä vastaan? Miksi olet hajoittamassa, repimässä, rikkomassa...?

Mikä on se seurakunta, minne sinä haluat essutkin ohjata? Missä se on? Miten se toimii?

Oletko sinä nyt se ihminen, joka menee kitkemään rikkaviljaa ihan itse - eikös rikkaviljan pitänyt olla siellä pellossa, kunnes tapahtuu oikea sadonkorjuu ja oikea tuomari korjaa sadon?

Jos sinulla ei ole tarjota mitään tilalle, miksi olet valmis riistämään toisilta sen, mitä heillä on? Ymmärrätkö, mitä olet tekemässä? Jos olet itse löytänyt jotain, et voi pakottaa toisia samaan - kukaties he eivät löydäkään mitään. Et voi tietää ihmisten sielujen tilaa etkä sitä, missä kehityksen vaiheessa heidän uskonsa on.

Luuletko, että essutkin ovat sitten virheettömiä ihmisiä, jos jättävät kirkon - jos he ovat se ainoa oikea seurakunta, jossa ei sitten suvaita mitään poikkeamia? Olet itse saanut hyvän käsityksen lestadiolaisista. Et ole tullut torjutuksi ja ulos heitetyksi - et arvostelluksi tai mitätöidyksi uskoinesi - vielä.

Minusta sinä rakennat ihmisten varaan kaiken. Kirkoissa elävät kristityt ovat myös Jumalan ohjauksessa - et voi väittää vastaan. Heillä on Jeesus Kristus turvanaan. Kaikilla Häntä ei ole eivätkä kaikki halua Hänestä mitään tietääkään ovatpa jonkun kirkon jäseniä tai eivät. Mutta et voi sanoa, että "täällä Hän on!". Hän elää omiensa sydämissä missä ikänä he ovatkin!

10+13 kirjoitti:

Mistä olet saanut tämän tehtävän? Kuinka voit kirjoitella tuommoisia tekstejä?

En tunnusta kuuluvani mihinkään "porttokirkkoon". Kirkko on sellainen kuin sen yksittäiset jäsenet ovat.

Ovatko ne jäsenet jossakin joukossa sitten jotain muuta? Miksi et voisi ajatella, että vaikuttaisit kirkon sisällä ja tekisit työtä sen puolesta etkä taistelisi sitä vastaan? Miksi olet hajoittamassa, repimässä, rikkomassa...?

Mikä on se seurakunta, minne sinä haluat essutkin ohjata? Missä se on? Miten se toimii?

Oletko sinä nyt se ihminen, joka menee kitkemään rikkaviljaa ihan itse - eikös rikkaviljan pitänyt olla siellä pellossa, kunnes tapahtuu oikea sadonkorjuu ja oikea tuomari korjaa sadon?

Jos sinulla ei ole tarjota mitään tilalle, miksi olet valmis riistämään toisilta sen, mitä heillä on? Ymmärrätkö, mitä olet tekemässä? Jos olet itse löytänyt jotain, et voi pakottaa toisia samaan - kukaties he eivät löydäkään mitään. Et voi tietää ihmisten sielujen tilaa etkä sitä, missä kehityksen vaiheessa heidän uskonsa on.

Luuletko, että essutkin ovat sitten virheettömiä ihmisiä, jos jättävät kirkon - jos he ovat se ainoa oikea seurakunta, jossa ei sitten suvaita mitään poikkeamia? Olet itse saanut hyvän käsityksen lestadiolaisista. Et ole tullut torjutuksi ja ulos heitetyksi - et arvostelluksi tai mitätöidyksi uskoinesi - vielä.

Minusta sinä rakennat ihmisten varaan kaiken. Kirkoissa elävät kristityt ovat myös Jumalan ohjauksessa - et voi väittää vastaan. Heillä on Jeesus Kristus turvanaan. Kaikilla Häntä ei ole eivätkä kaikki halua Hänestä mitään tietääkään ovatpa jonkun kirkon jäseniä tai eivät. Mutta et voi sanoa, että "täällä Hän on!". Hän elää omiensa sydämissä missä ikänä he ovatkin!

Lue lisää

Sanot oikein, että Jeesus elää omiensa sydämissä, siellä missä ovatkin. Raamattu ilmoittaa kirkon kehityksen ja sen lopun. Jokainen, jolla on hengelliset silmät auki näkee kirkon kehityksen, ekumenian, katolisiin tapoihin palaamisen, uskontojen yhdistymisen ja lopulta antikristuksen esiintulon sekä vallan haltuunoton.

Emme voi taistella raamatun ilmoittamaa totuutta vastaan! Voimme turvallisina luottaa ettei Jeesus meitä jätä, vaikka kirkot menevätkin väärää tietä. Ei alkuseurakunnallakaan ollut isoja kirkkoja, saati maan alle paennelleilla vainotuilla seurakunnilla tänäkään päivänä. Meidän tukemme ei ole kirkko, vaan itse Jeesus. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä, maailman loppuun asti. -Eikö se riitä?

Lue "katsaus kirkkohistoriaan ja kirkkoisiin" niin saat laajemman näkökulman asioihin.

su, olet saanut hiukan väärän kuvan raamatullisesta uskosta. Ainakaan en itseäni tunnista kirjoituksestasi. Minä aidosti rakastan tutkia raamattua. Kaikkeen muuhun voin kyllästyä, mutta Jumalan sanaan en. Se on niin huikaisevan ihanaa ja ihmeellistä, kuinka kaikki raamatun ennustukset ovat toteutuneet ja loputkin tulevat toteutumaan.

Jumala on selkeästi ilmoittanut sanassaan mitä on ollut, mitä on nyt ja mitä on tulossa. Sen perusteella olemme loppusuoralla. Siinä ei ole minulla mitään pelättävää, sillä odotan innolla rakkaan Jeesukseni näkemistä kasvoista kasvoihin. Meidän varsinainen elämämme on vasta tämän maailman aikakauden jälkeen. Siksi en koe mitään menettäväni, vaikka vietänkin niin paljon aikaa kirjoituksia tutkien.

Se on totta, että se vaatii asioihin paneutumista, että kokonaisuus hahmottuu ja selkeytyy. Se ei ole ihan muutaman viikon juttu. Parhaimmillaankin se vie vuosia ja jatkuu loppuun asti. Mutta selkeän rungon olen hahmottanut ja joka päivä opin lisää hienosäätöä.

Ei tätä kukaan jaksaisi pakotettuna tehdä, tähän täytyy olla sisäinen palo. Vois sanoo vaan, et tää on NIIN mun juttu! :)))

Jumala on Rakkaus eikä rakkaudessa ole mitään pelättävää. Meidän syntimme on sovitettu ristillä ja siihen luottaen saamme iloisina elää elämäämme ja nauttia Jumalan lahjoista, kuten nyt niin ihanasta kesästä. "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin". -Ja kuitenkin olemme saaneet paljon enemmän.

Oikein ihanaa ja rauhallista kesän aikaa savon papalle!

Ai että äänestämällä se Jumalan työ etenee, niinkö ?

EIkö voitaisi samantien äänestää vaan kaikki taivaaseen niin asia olisi oo ja koo !

Etkö ymmäörrä sen vertaa Raamatun opista, että seurakunnan muodostavat uudestisyntyneet eikä siihen muita kuulu !

Kerro siis mihin sitä äänestämistä tarvitaan !!

Herralla on oma sanansa sanottavana porttokirkoille ja se kuuluu näin:

3 Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään." [Ilm. 14:8, Ilm. 17:2]
4 Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. [1. Moos. 19:12,15; Jer. 51:6]

15 "Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat:
16 -- Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet,
17 mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut. "Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla,
18 ja kun he näkivät savun nousevan hänen roviostaan, he huusivat: 'Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?'
19 He ripottivat hiekkaa hiuksiinsa ja huusivat itkien ja valittaen: -- Voi suurta kaupunkia, jonka vauraudesta rikastuivat kaikki merenkulkijat! Se on hetkessä tuhoutunut. [Matt. 11:21 ]
20 "Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät."
21 Muuan mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven kokoisen, heitti sen mereen ja sanoi: -- Näin paiskataan pois Babylon, tuo suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää. [Jer. 51:63,64]
22 Enää ei kuulla kaduillasi harpunsoittoa, ei laulua, ei huilun eikä torven ääntä. Enää ei ole minkään ammatin taitajaa, ei kuulla jauhinkiven jyrinää. [Jer. 25:10]
23 Enää ei nähdä lampun valoa, ei kuulla sulhasen, ei morsiamen iloista ääntä. Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, sinä lumosit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan.
24 Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri. [Matt. 23:35,36; Ilm. 17:6 ]

Portto tuomitaan, mutta Jumalan lapsille kuuluu nyt huuto:

"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään."

Saara, kirjoitti:

Herralla on oma sanansa sanottavana porttokirkoille ja se kuuluu näin:

3 Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään." [Ilm. 14:8, Ilm. 17:2]
4 Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: "Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään. [1. Moos. 19:12,15; Jer. 51:6]

15 "Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat:
16 -- Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet,
17 mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut. "Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla,
18 ja kun he näkivät savun nousevan hänen roviostaan, he huusivat: 'Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?'
19 He ripottivat hiekkaa hiuksiinsa ja huusivat itkien ja valittaen: -- Voi suurta kaupunkia, jonka vauraudesta rikastuivat kaikki merenkulkijat! Se on hetkessä tuhoutunut. [Matt. 11:21 ]
20 "Iloitse sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät."
21 Muuan mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven kokoisen, heitti sen mereen ja sanoi: -- Näin paiskataan pois Babylon, tuo suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää. [Jer. 51:63,64]
22 Enää ei kuulla kaduillasi harpunsoittoa, ei laulua, ei huilun eikä torven ääntä. Enää ei ole minkään ammatin taitajaa, ei kuulla jauhinkiven jyrinää. [Jer. 25:10]
23 Enää ei nähdä lampun valoa, ei kuulla sulhasen, ei morsiamen iloista ääntä. Sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, sinä lumosit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan.
24 Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri. [Matt. 23:35,36; Ilm. 17:6 ]

Portto tuomitaan, mutta Jumalan lapsille kuuluu nyt huuto:

"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään."

Lue lisää

2 Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa. Hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maailman iljetyksillään, hän on kostanut portolle palvelijoidensa veren.

3 Taas kuului ääni: -- Halleluja! Porton roviosta nousee savu aina ja ikuisesti.

Kirkko on historiansa aikana vuodattanut valtavat määrät Jumalan palvelijoiden verta. Tätä ei Jumala ole unohtanut, vaan tuomio tulee äkisti!

ENTISEN UUDESTIKASTAJAN, NYK. LUTERILAISEN TODISTUSTA!!


Raamatun mukaan kukaan ei pelastu ilman uskoa.

Paavalin olisi ollut turha edes mainita Aadamin lankeemuksen koko ihmiskunnalle

tuottamaa kadotustuomiota, jos se olisi vain jokin teoreettinen lähtökohta, jonka Kristuksen kuolema on muka automaattisesti, ilman armonvälineitä ja ilman

uskon vastaanottovälinettä, ottanut pois, niin ettei siitä olisi mitään käytännön vaikutusta kenellekään.

Tosiasia kuitenkin on, että missä Kristuksen koko maailmaa koskeva työ jää soveltamatta yksilöihmisten kohdalle armonvälineiden ja henkilökohtaisen uskon kautta, siellä se on myös turha. Tästä totuudesta saa myös voimansa Paavalin maininta Aadamin lankeemuksesta. Siksi siitä puhuminen ei ole turhaa. Aadamin kadottava lankeemus on reaalista todellisuutta niin kauan kuin ihmiseen ei ole henkilökohtaisen uskon kautta sovellettu yleistä sovitusta.

Helluntaiopin mukaan Kristuksen kuolema pelastaa sellaisenkin ihmisen (lue: lapsen), joka ei usko Kristukseen henkilökohtaisesti! Tämä johtuu siitä, että jo heidän lähtöoletuksensa sanoo, että lapsi ei kykene uskomaan, eikä voi uudestisyntyä – eikä hänen siis tarvitsekaan. Niinpä tarvitaan sellainen pelastustie, jossa lapsen usko ei ole tarpeellinen (koska se on muka mahdoton) – ja juuri sellaisen pelastustien helluntaioppi keksii ja tarjoaa eteemme.

Raamattu sen sijaan opettaa, että usko on välttämätön “pelastusehto” kenelle tahansa ihmiselle, olipa hän sitten vauva tai vaari. “Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hepr. 11:6). Eikä tässä puhuta nyt mistään lainomaisesta uskonratkaisun tekemisen välttämättömyydestä, vaan uskosta, joka on yksin sanan meissä aikaansaamaa luottamusta Kristukseen, ilman omaa myötävaikutustamme. Pienen lapsenkin on mahdotonta olla otollinen Jumalalle ilman tätä uskoa.

Mikä antaa helluntailaisille oikeuden tehdä poikkeuksen pienten lasten kohdalla?

Poikkeusluvan antaa heille se heidän keksimänsä oppi, jonka mukaan usko määritellään ihmisen tietoisena kokemuksena ja uudestisyntymättömän “vapaan” tahdon aikaansaamana ratkaisuna. Tämän jo alun alkaenkin väärän ’uskon’ määritelmän pohjalta he sitten vain toteavat, että pieni lapsi ei voi uskoa Kristukseen. Onhan näet aivan selvää, että jos pelastava usko määritellään tällä tavoin, psykologisen tietoisuuden ja tahdonratkaisun kautta, niin lapset ovat auttamattomasti suljetut uskomisen ulkopuolelle. Eihän lapsen psyyke ole tarpeeksi kehittynyt tällä tavalla määriteltyyn “uskomiseen”! Itse

määritelmässä täytyy olla jotakin pahasti vialla.

Luterilainen tunnustus ei määrittele uskoa psykologisesti, vaan teologisesti, pyhän Raamatun pohjalta. Me emme kysy: “Kykeneekö lapsi uskomaan?”, vaan: “Kykeneekö Jumala vaikuttamaan uskon?” Uskoa ei tule koskaan määritellä ihmisen omien luonnollisten kykyjen, mahdollisuuksien tai tietoisuuden kautta – ei aikuisilla eikä pienillä lapsilla. Helluntailainen pelastusoppi menee metsään jo siinä, että se alkaa tivata ihmisen omia luonnollisia kykyjä ja voimia saada aikaan usko, sen sijaan että se kysyisi sitä, kykeneekö Jumala vaikuttamaan uskon. Heidän oppinsa, jonka mukaan lapset pelastuvat ilman uskoa, johtuu siitä, että heillä on jo entuudestaan väärä oppi aikuisten ihmisten kyvyistä tehdä “uskonratkaisu” ja vaikuttaa positiivisesti omaan uskomiseensa ja pelastukseensa. Näin hankitaan ihmiselle ansioita Jumalan edessä, vaikka se ei olisikaan vilpittömänä tarkoituksena.

tässäpä teille kirjoitti:

ENTISEN UUDESTIKASTAJAN, NYK. LUTERILAISEN TODISTUSTA!!


Raamatun mukaan kukaan ei pelastu ilman uskoa.

Paavalin olisi ollut turha edes mainita Aadamin lankeemuksen koko ihmiskunnalle

tuottamaa kadotustuomiota, jos se olisi vain jokin teoreettinen lähtökohta, jonka Kristuksen kuolema on muka automaattisesti, ilman armonvälineitä ja ilman

uskon vastaanottovälinettä, ottanut pois, niin ettei siitä olisi mitään käytännön vaikutusta kenellekään.

Tosiasia kuitenkin on, että missä Kristuksen koko maailmaa koskeva työ jää soveltamatta yksilöihmisten kohdalle armonvälineiden ja henkilökohtaisen uskon kautta, siellä se on myös turha. Tästä totuudesta saa myös voimansa Paavalin maininta Aadamin lankeemuksesta. Siksi siitä puhuminen ei ole turhaa. Aadamin kadottava lankeemus on reaalista todellisuutta niin kauan kuin ihmiseen ei ole henkilökohtaisen uskon kautta sovellettu yleistä sovitusta.

Helluntaiopin mukaan Kristuksen kuolema pelastaa sellaisenkin ihmisen (lue: lapsen), joka ei usko Kristukseen henkilökohtaisesti! Tämä johtuu siitä, että jo heidän lähtöoletuksensa sanoo, että lapsi ei kykene uskomaan, eikä voi uudestisyntyä – eikä hänen siis tarvitsekaan. Niinpä tarvitaan sellainen pelastustie, jossa lapsen usko ei ole tarpeellinen (koska se on muka mahdoton) – ja juuri sellaisen pelastustien helluntaioppi keksii ja tarjoaa eteemme.

Raamattu sen sijaan opettaa, että usko on välttämätön “pelastusehto” kenelle tahansa ihmiselle, olipa hän sitten vauva tai vaari. “Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hepr. 11:6). Eikä tässä puhuta nyt mistään lainomaisesta uskonratkaisun tekemisen välttämättömyydestä, vaan uskosta, joka on yksin sanan meissä aikaansaamaa luottamusta Kristukseen, ilman omaa myötävaikutustamme. Pienen lapsenkin on mahdotonta olla otollinen Jumalalle ilman tätä uskoa.

Mikä antaa helluntailaisille oikeuden tehdä poikkeuksen pienten lasten kohdalla?

Poikkeusluvan antaa heille se heidän keksimänsä oppi, jonka mukaan usko määritellään ihmisen tietoisena kokemuksena ja uudestisyntymättömän “vapaan” tahdon aikaansaamana ratkaisuna. Tämän jo alun alkaenkin väärän ’uskon’ määritelmän pohjalta he sitten vain toteavat, että pieni lapsi ei voi uskoa Kristukseen. Onhan näet aivan selvää, että jos pelastava usko määritellään tällä tavoin, psykologisen tietoisuuden ja tahdonratkaisun kautta, niin lapset ovat auttamattomasti suljetut uskomisen ulkopuolelle. Eihän lapsen psyyke ole tarpeeksi kehittynyt tällä tavalla määriteltyyn “uskomiseen”! Itse

määritelmässä täytyy olla jotakin pahasti vialla.

Luterilainen tunnustus ei määrittele uskoa psykologisesti, vaan teologisesti, pyhän Raamatun pohjalta. Me emme kysy: “Kykeneekö lapsi uskomaan?”, vaan: “Kykeneekö Jumala vaikuttamaan uskon?” Uskoa ei tule koskaan määritellä ihmisen omien luonnollisten kykyjen, mahdollisuuksien tai tietoisuuden kautta – ei aikuisilla eikä pienillä lapsilla. Helluntailainen pelastusoppi menee metsään jo siinä, että se alkaa tivata ihmisen omia luonnollisia kykyjä ja voimia saada aikaan usko, sen sijaan että se kysyisi sitä, kykeneekö Jumala vaikuttamaan uskon. Heidän oppinsa, jonka mukaan lapset pelastuvat ilman uskoa, johtuu siitä, että heillä on jo entuudestaan väärä oppi aikuisten ihmisten kyvyistä tehdä “uskonratkaisu” ja vaikuttaa positiivisesti omaan uskomiseensa ja pelastukseensa. Näin hankitaan ihmiselle ansioita Jumalan edessä, vaikka se ei olisikaan vilpittömänä tarkoituksena.

Lue lisää

ENT UUDESTIKASTAJA JATKAA:


Kristus puhuu itse “näistä pienistä, jotka uskovat minuun” (Matt. 18:6). Jos lapsi ei pysty vastaanottamaan henkilökohtaisesti Jumalan valtakuntaa, kuten helluntailaiset väittävät, niin kuinka ihmeessä Vapahtaja sitten sanoo: “Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle?” (Mark.10:15). Kenestä meidän aikuisten sitten tulee ottaa esimerkkiä ja mallia, jos lapset eivät voikaan ottaa vastaan Jumalan valtakuntaa?! Ei näin. Vapahtaja asettaa lapsen tavan vastaanottaa Valtakunta esikuvaksi jopa meille aikuisillekin, eikä päinvastoin, kuten helluntaiopin mukaan saattaisi aavistella ja odottaa!

Lapsi pystyy vastaanottamaan hengellistä siunausta siinä kuin aikuinenkin. Lasten evankeliumin mukaan lapset ’tulivat Jeesuksen tykö’, kun vanhemmat toivat heitä (Mark. 10:13-15). Nytpä Raamattu opettaa, että Jeesuksen ’tykö tuleminen’ on täsmälleen samaa kuin häneen uskominen (esim. Joh. 6:35: verbi ’tulla tykö’, jossa paralleeli sivulause selittää ’tykö tulemisen’ ’uskomiseksi’ Jeesukseen). Tällaista kieltä Raamattu suorastaan vilisee!

Missä siis sanotaan, että pieni lapsi ei voi saada Pyhää Henkeä, uudestisyntyä ja uskoa? Ei ainakaan pyhässä Raamatussa! Niin sanoo vain ihmisen oma langennut järki, ja jo ennalta lukkoon lyöty väärä psykologisoitu määritelmä sanasta ’usko’.

Raamatun mukaan kukaan ihminen ei pelastu ilman uutta syntymää. “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:3,5).

Pieni lapsikaan ei pelastu ilman uudestisyntymistä. Pienokaisenkin pitää uudestisyntyä “vedestä ja Hengestä”, jotta hän näkisi Jumalan valtakunnan ja pääsisi sinne sisälle. Tämä Jeesuksen sana ei tee poikkeusta kenenkään kohdalla.

Raamattu ei opeta missään, että ihminen voisi olla yleisestä sovitustyöstä millään muulla tavalla osallinen kuin armonvälineiden synnyttämän uskon kautta. Kukaan ei voi pelastua ilman uskoa.

Mikä antaa helluntailaisille oikeuden sulkea pienet lapset pois tästä uudestisyntymisen välttämättömyyttä koskevasta sanasta – varsinkin, jos he myöntävät vielä senkin, ettei lapsi ole synnitön ja alkuvanhurskauden tilassa, kuten Kuosmanen tekee?

Raamattu todistaa, että jokaisella pelastetulla on Jumalan Pyhä Henki, ja jolla Häntä ei ole, se ei ole Jumalan lapsi: “Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room. 8:9). Jos pienellä lapsella ei ole Pyhää Henkeä, niin hänkään ei ole Kristuksen oma.

Kysyn jälleen kerran: mikä antaa helluntailaisille oikeuden jättää lapset tämän sanan ulkopuolelle? Johannes Kastajahan sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa (Luuk. 1:15), mikä osoittaa sen, että lapsi voi hyvin pienenäkin saada Hengen. Uuden liiton seurakunnassa lapsi saa Pyhän Hengen pyhässä kasteessa, joka on “uudestisyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus” (Tiit. 3:5).

Jotta helluntailaiset eivät sekoittaessaan yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen toisiinsa luisuisi universalistiseen pelastusoppiin, jonka mukaan kaikki ihmiset loppujen lopuksi pelastuvat, niin he joutuvat tekemään oppiinsa sen lisäyksen, että “tietoiseen ikään asti” lapsi on pelastettu ja autuas, kunnes hän tekee tietoista syntiä, tai kunnes hän tekee tietoisen uskonratkaisun. Psykologisointi jatkuu aina vaan. Tämä keksitty oppi on

välttämätön sen tähden, etteivät helluntailaiset joutuisi allekirjoittamaan erään kuuluisan ja viime aikoina paljonpuhutun kirjan nimeä, joka kuuluu: Kaikki pääsevät taivaaseen.

Tähänhän yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen sekoittuminen juuri johtaa. Koska Kuosmanen joutuu selvän raamatullisen todistusaineiston puuttuessa vetoamaan sellaisiin raamatunkohtiin, jotka puhuvat koko maailman yleisestä sovituksesta, kun hän koettaa perustella ihmisen henkilökohtaista pelastumista muka ilman uskoa, uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeäkin, niin hän joutuu sitten toisaalla panemaan “aikarajan” noille yleisestä sovituksesta kertoville kohdille, jonka jälkeen ne eivät enää ole voimassa – ettei hän vain lipsuisi universalismiin. Tämän aikarajan hän tekee sen keksityn opin turvin, jonka mukaan yleisestä sovituksesta kertovat kohdat eivät sovellu enää lapsiin silloin, kun lapsi tekee joko tietoisesti syntiä tai tietoisen uskonratkaisun.

Missä ovat tällaisen opin raamattuperusteet?!

tässäpä teille kirjoitti:

ENT UUDESTIKASTAJA JATKAA:


Kristus puhuu itse “näistä pienistä, jotka uskovat minuun” (Matt. 18:6). Jos lapsi ei pysty vastaanottamaan henkilökohtaisesti Jumalan valtakuntaa, kuten helluntailaiset väittävät, niin kuinka ihmeessä Vapahtaja sitten sanoo: “Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle?” (Mark.10:15). Kenestä meidän aikuisten sitten tulee ottaa esimerkkiä ja mallia, jos lapset eivät voikaan ottaa vastaan Jumalan valtakuntaa?! Ei näin. Vapahtaja asettaa lapsen tavan vastaanottaa Valtakunta esikuvaksi jopa meille aikuisillekin, eikä päinvastoin, kuten helluntaiopin mukaan saattaisi aavistella ja odottaa!

Lapsi pystyy vastaanottamaan hengellistä siunausta siinä kuin aikuinenkin. Lasten evankeliumin mukaan lapset ’tulivat Jeesuksen tykö’, kun vanhemmat toivat heitä (Mark. 10:13-15). Nytpä Raamattu opettaa, että Jeesuksen ’tykö tuleminen’ on täsmälleen samaa kuin häneen uskominen (esim. Joh. 6:35: verbi ’tulla tykö’, jossa paralleeli sivulause selittää ’tykö tulemisen’ ’uskomiseksi’ Jeesukseen). Tällaista kieltä Raamattu suorastaan vilisee!

Missä siis sanotaan, että pieni lapsi ei voi saada Pyhää Henkeä, uudestisyntyä ja uskoa? Ei ainakaan pyhässä Raamatussa! Niin sanoo vain ihmisen oma langennut järki, ja jo ennalta lukkoon lyöty väärä psykologisoitu määritelmä sanasta ’usko’.

Raamatun mukaan kukaan ihminen ei pelastu ilman uutta syntymää. “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:3,5).

Pieni lapsikaan ei pelastu ilman uudestisyntymistä. Pienokaisenkin pitää uudestisyntyä “vedestä ja Hengestä”, jotta hän näkisi Jumalan valtakunnan ja pääsisi sinne sisälle. Tämä Jeesuksen sana ei tee poikkeusta kenenkään kohdalla.

Raamattu ei opeta missään, että ihminen voisi olla yleisestä sovitustyöstä millään muulla tavalla osallinen kuin armonvälineiden synnyttämän uskon kautta. Kukaan ei voi pelastua ilman uskoa.

Mikä antaa helluntailaisille oikeuden sulkea pienet lapset pois tästä uudestisyntymisen välttämättömyyttä koskevasta sanasta – varsinkin, jos he myöntävät vielä senkin, ettei lapsi ole synnitön ja alkuvanhurskauden tilassa, kuten Kuosmanen tekee?

Raamattu todistaa, että jokaisella pelastetulla on Jumalan Pyhä Henki, ja jolla Häntä ei ole, se ei ole Jumalan lapsi: “Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room. 8:9). Jos pienellä lapsella ei ole Pyhää Henkeä, niin hänkään ei ole Kristuksen oma.

Kysyn jälleen kerran: mikä antaa helluntailaisille oikeuden jättää lapset tämän sanan ulkopuolelle? Johannes Kastajahan sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa (Luuk. 1:15), mikä osoittaa sen, että lapsi voi hyvin pienenäkin saada Hengen. Uuden liiton seurakunnassa lapsi saa Pyhän Hengen pyhässä kasteessa, joka on “uudestisyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus” (Tiit. 3:5).

Jotta helluntailaiset eivät sekoittaessaan yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen toisiinsa luisuisi universalistiseen pelastusoppiin, jonka mukaan kaikki ihmiset loppujen lopuksi pelastuvat, niin he joutuvat tekemään oppiinsa sen lisäyksen, että “tietoiseen ikään asti” lapsi on pelastettu ja autuas, kunnes hän tekee tietoista syntiä, tai kunnes hän tekee tietoisen uskonratkaisun. Psykologisointi jatkuu aina vaan. Tämä keksitty oppi on

välttämätön sen tähden, etteivät helluntailaiset joutuisi allekirjoittamaan erään kuuluisan ja viime aikoina paljonpuhutun kirjan nimeä, joka kuuluu: Kaikki pääsevät taivaaseen.

Tähänhän yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen sekoittuminen juuri johtaa. Koska Kuosmanen joutuu selvän raamatullisen todistusaineiston puuttuessa vetoamaan sellaisiin raamatunkohtiin, jotka puhuvat koko maailman yleisestä sovituksesta, kun hän koettaa perustella ihmisen henkilökohtaista pelastumista muka ilman uskoa, uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeäkin, niin hän joutuu sitten toisaalla panemaan “aikarajan” noille yleisestä sovituksesta kertoville kohdille, jonka jälkeen ne eivät enää ole voimassa – ettei hän vain lipsuisi universalismiin. Tämän aikarajan hän tekee sen keksityn opin turvin, jonka mukaan yleisestä sovituksesta kertovat kohdat eivät sovellu enää lapsiin silloin, kun lapsi tekee joko tietoisesti syntiä tai tietoisen uskonratkaisun.

Missä ovat tällaisen opin raamattuperusteet?!

Lue lisää

Edellinen oli lainausta Olli-Pekka Ylisuutarin tekstistä, joka löytyy täältä:
http://www.concordia.fi/vanhat/lehti/2000/22000/6.htm

Kannattaa lukea myös toisen ex-hellarin ja nykyisen luterilaisen Aki Finnilän kirjoitus:
http://www.concordia.fi/lehti/2000/12000/4.htm

tässäpä teille kirjoitti:

ENT UUDESTIKASTAJA JATKAA:


Kristus puhuu itse “näistä pienistä, jotka uskovat minuun” (Matt. 18:6). Jos lapsi ei pysty vastaanottamaan henkilökohtaisesti Jumalan valtakuntaa, kuten helluntailaiset väittävät, niin kuinka ihmeessä Vapahtaja sitten sanoo: “Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle?” (Mark.10:15). Kenestä meidän aikuisten sitten tulee ottaa esimerkkiä ja mallia, jos lapset eivät voikaan ottaa vastaan Jumalan valtakuntaa?! Ei näin. Vapahtaja asettaa lapsen tavan vastaanottaa Valtakunta esikuvaksi jopa meille aikuisillekin, eikä päinvastoin, kuten helluntaiopin mukaan saattaisi aavistella ja odottaa!

Lapsi pystyy vastaanottamaan hengellistä siunausta siinä kuin aikuinenkin. Lasten evankeliumin mukaan lapset ’tulivat Jeesuksen tykö’, kun vanhemmat toivat heitä (Mark. 10:13-15). Nytpä Raamattu opettaa, että Jeesuksen ’tykö tuleminen’ on täsmälleen samaa kuin häneen uskominen (esim. Joh. 6:35: verbi ’tulla tykö’, jossa paralleeli sivulause selittää ’tykö tulemisen’ ’uskomiseksi’ Jeesukseen). Tällaista kieltä Raamattu suorastaan vilisee!

Missä siis sanotaan, että pieni lapsi ei voi saada Pyhää Henkeä, uudestisyntyä ja uskoa? Ei ainakaan pyhässä Raamatussa! Niin sanoo vain ihmisen oma langennut järki, ja jo ennalta lukkoon lyöty väärä psykologisoitu määritelmä sanasta ’usko’.

Raamatun mukaan kukaan ihminen ei pelastu ilman uutta syntymää. “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh. 3:3,5).

Pieni lapsikaan ei pelastu ilman uudestisyntymistä. Pienokaisenkin pitää uudestisyntyä “vedestä ja Hengestä”, jotta hän näkisi Jumalan valtakunnan ja pääsisi sinne sisälle. Tämä Jeesuksen sana ei tee poikkeusta kenenkään kohdalla.

Raamattu ei opeta missään, että ihminen voisi olla yleisestä sovitustyöstä millään muulla tavalla osallinen kuin armonvälineiden synnyttämän uskon kautta. Kukaan ei voi pelastua ilman uskoa.

Mikä antaa helluntailaisille oikeuden sulkea pienet lapset pois tästä uudestisyntymisen välttämättömyyttä koskevasta sanasta – varsinkin, jos he myöntävät vielä senkin, ettei lapsi ole synnitön ja alkuvanhurskauden tilassa, kuten Kuosmanen tekee?

Raamattu todistaa, että jokaisella pelastetulla on Jumalan Pyhä Henki, ja jolla Häntä ei ole, se ei ole Jumalan lapsi: “Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa” (Room. 8:9). Jos pienellä lapsella ei ole Pyhää Henkeä, niin hänkään ei ole Kristuksen oma.

Kysyn jälleen kerran: mikä antaa helluntailaisille oikeuden jättää lapset tämän sanan ulkopuolelle? Johannes Kastajahan sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa (Luuk. 1:15), mikä osoittaa sen, että lapsi voi hyvin pienenäkin saada Hengen. Uuden liiton seurakunnassa lapsi saa Pyhän Hengen pyhässä kasteessa, joka on “uudestisyntymisen peso ja Pyhän Hengen uudistus” (Tiit. 3:5).

Jotta helluntailaiset eivät sekoittaessaan yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen toisiinsa luisuisi universalistiseen pelastusoppiin, jonka mukaan kaikki ihmiset loppujen lopuksi pelastuvat, niin he joutuvat tekemään oppiinsa sen lisäyksen, että “tietoiseen ikään asti” lapsi on pelastettu ja autuas, kunnes hän tekee tietoista syntiä, tai kunnes hän tekee tietoisen uskonratkaisun. Psykologisointi jatkuu aina vaan. Tämä keksitty oppi on

välttämätön sen tähden, etteivät helluntailaiset joutuisi allekirjoittamaan erään kuuluisan ja viime aikoina paljonpuhutun kirjan nimeä, joka kuuluu: Kaikki pääsevät taivaaseen.

Tähänhän yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen sekoittuminen juuri johtaa. Koska Kuosmanen joutuu selvän raamatullisen todistusaineiston puuttuessa vetoamaan sellaisiin raamatunkohtiin, jotka puhuvat koko maailman yleisestä sovituksesta, kun hän koettaa perustella ihmisen henkilökohtaista pelastumista muka ilman uskoa, uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeäkin, niin hän joutuu sitten toisaalla panemaan “aikarajan” noille yleisestä sovituksesta kertoville kohdille, jonka jälkeen ne eivät enää ole voimassa – ettei hän vain lipsuisi universalismiin. Tämän aikarajan hän tekee sen keksityn opin turvin, jonka mukaan yleisestä sovituksesta kertovat kohdat eivät sovellu enää lapsiin silloin, kun lapsi tekee joko tietoisesti syntiä tai tietoisen uskonratkaisun.

Missä ovat tällaisen opin raamattuperusteet?!

Lue lisää

Millä tavalla sitten hoidettiin se toinen kaste virattomaksi?

vihne kirjoitti:

Millä tavalla sitten hoidettiin se toinen kaste virattomaksi?

Uudestikaste tunnustettiin tietenkin synniksi ja kaduttiin sitä ja sanouduttiin siitä irti.