Olen 26-vuotias nainen, hoitotyössä. Ja masentunut.
Masennuksen kausi alkoi eka kerran 13 vuotta sitten, kun koulukiusattiin. Ja joskus mietin, miksi olen hengissä, kun olisin voinut 13 vuotta sitten tappaa itseni ja lopettaa tämän kaiken kärsimyksen. Mutta olin pelkuri ja nyt saan kärsiä siitä.
Lähihoitaja koulussa, ei mennyt paremmin. Luokkakaverit alkoivat puukottamaan selkääni myöhemmin, mutta ei sekään vielä. Minua myös vihattiin selvästi työharjoittelupaikoissa, missä minun... Minun työnohjaajani ei tukenut minua. Ja en saanut kiitosta paljoa mistään. Varsinkaan 15 viikon päiväkotiharjoittelusta, jossa en saanut yhtään positiivista palautetta 15 viikkoon, opettajaan en voinut olenkaan turvautua, koska opettaja vihasi minua.
Työelämässä, minulla ei ole oikein ollut onnea myöskään.
Muutin etelä-suomeen siskoni kaveriksi asumaan ja sain ensimäisen vakituisen työpaikan kotihoidosta, missä loppujenlopuksi pomo ja sairaanhoitaja työkaveri vittuilivat minulle kirjaimellisesti. Ja lopetin myös työni käden takia, koska siihen tuli tulehdus, joka ei selvinnyt heti, mikä. Asiakkaat kyllä tykkäsivät minusta. Mutta en voinut työskennellä siinä ilmapiirissä, missä oli selvästi vihaa minua kohtaan.
Aloitin keikkailun, ja niissä... Ei ole onnea myöskään. Viime kesänä olisin tehnyt erään vanhustenpalvelutaloon kesätöitä, mutta jouduin erimiellisyyksiin muslimi hoitajan kanssa, joka loppupeleissä oli ei valmistunut lähihoitaja ja leikki paikan pomoa... Ja paikan pomo oli kääntynyt muslimiksi, ei letkauttanut korvaansa, vaan suojeli tätä ja minä sain sitten haukkumis ryöpyn tältä muslimi työntekijältä, joten lähdin.
Olin aika pitkään keikkalaisena HUSilla ja nyt sain eilen sitten valitusta siitä, kun valitan, ettei ole tekemistä. Anteeksi vain, jos en kuluta 30minuuttia kirjaamiseen ja tarjoan apua. Mutta myös ihmisen äänestä, joka kertoi minulle tämän, ei selvästi pidä minusta ja eivät halua minua sinne enää. Oli selvä viesti: et ole tervetullut.
Eli ei paljoa onnea keikkalaisenakaan. En enää tiedä mihin menisin. Olen jo aika pahasti väsynyt tähän kaikkeen. Haluaisin lopettaa ammatin kokonaan, mutta en pysty helsingissä, kun kaikki on niin kallista ja maksaa. Ja loppupeleissä, minulla ei ole vaan älykkyysosa määrä tarpeeksi korkea, että pystyisin parempaan ammattiin. Olen kyllästynyt naisten kanssa työskentelyyn, tulen vain miesten kanssa paremmin toimeen.
Ja ystävät ja kaverit, eivät tunnu auttavan. Kyselin eräältä tutultani keikka paikkaa, missä hän on vakkarina, hän totesi vain, hae seurelta, ettei hän halunnut auttaa. Ja toinen ystävä, hän vain totesi: Lopeta sitten, minä teen töitä. Eli ihmisiin oleva luottamus katoaa taas.
En uskalla puhua asiasta kenellekkään enää. Koska vastaus olisi varmana sama.
Haluaisin olla kirjailija, mutta minulla on lukihäiriö, mikä on aika ikävä. Ja se tuntuu vaikuttavan vähän liikaakin elämääni. Varsinkin kun ihmiset nykyään ovat kauheita kielioppi ihmisiä ja se haave on murskattu jo monia kertoja.
Nyt... en tiedä mitä muuta tekisin, kun hakea Pohjois-Suomesta asunto ja muuttaa sinne erakoksi, ja elää sairaseläkkeellä, jos sellaiseen masennuksen kanssa on mahdollista. Olen oikeasti väsynyt ja masentunut siihen, kun potkittua potkitaan lisää ja en saa enää niskaani muuta kuin paskaa. Ja tuntuu, ettei missään ole apua... Haluaisin vain päästä ikuiseen uneen.
Minua kirjaimellisesti on vain potkittu, potkittu, ja potkittu. Olen selvästi noidankehässä, mistä vain pääsen eroon tappamalla itseni. Mutta olen pelkuri tekemään sen. Joudun itse hoitamaan masennustani pelaamalla pelejä, mikä saa minut hetkeksi unohtamaan tämän maailman tuomat kivut, murheet ja elämäni tilanteen, mutta kun lopetan pelaamisen. Olen takaisin siinä, mistä lähdin. Rahat melkein loppu ja halu kuolla on pahempi.
Ehkä olen vain yksi niistä ihmistä, joiden pitää vain olla potkittavana, jotta ns. paremmat hoitajat ja työntekijät saavat potkia, että he voivat pysyä pinnalla. Eli, en tiedä enää mitä teen...
Tämä tuntuu varmaan hieman sekavalta, mutta en voi estää itkua samalla, kun kirjoitan tätä. Haluaisin kadota, mutta olen selvästi pelkuri, josta ei ole mihinkään...
Miksi olen vielä hengissä?
19
574
Vastaukset
- potkittua potkittu
Ja haluan vielä sanoa, että en ole mikään uskovainen. Joten ei kannata mitään uskosta puhua, se ei auta minua, vaikka kuinka yrittäisi.
- eräs samaa työtä...
Olen kyllä uskovainen ja mutta ei sitten puhuta sinulle uskosta ja Jumalasta. Sanon tämän vain ollakseni rehellinen ja jotta tiedät millainen henkilö sinulle on kirjoittamassa.
Onpa merkillistä, että joka paikassa olet joutunut kokemaan samaa: sinua ei ymmärretä ja saa vain negatiivista palautetta. Vihjaat myös samaan opiskeluaikoihin. Läpäsitkö lähihoitajatutkinnon alhaisin arvosainoin. Jos älykkkyydessä ja osaamisessa on ongelmia, niin kyllähän työkaverit ärsyyntyvät. Jos sinulta puuttuu sosiaalista älykkyyttä nin silloin sinulla ei ole taitoja luovia ja ratkaista ristiriitoja kanssakäymisessä työkavereiden ja työyheisön kanssa. Jotain hommassa tökii, jos aina tulee pattitilanne ja törmäät samaan ongelmaan.
Kuitenkin olet suoriutunut töistä hyvin kun olet alalla ja et ole saanut pokuja vain onko työsuhteesi oleet vain määräaikaisia.
On totta että ei me kaikki olla yhtä älykkäitä ja taitavia ja lähihoitajan työ on kyllä monella tapaa haastavaa (itsekkin hoitoalalla ) ja siinä tarvitaan monenlaisia taitoja ja pätevyyttä. Mikäli työ on sinulle liian raskasta, niin etkö voisi harkita vaikka esim. siivoojan ammattia. Se on ainakin työtä että voi tehdä yksinkin.
Kirjailijan ammtti on kyllä yksi niistä, joilla harva huippu maassamme elää. Harraselijamielessä voi kyllä sitäkin tehdä.
En ota kantaa sinun älykkyyteen Kirjoitan kommentin vain oman tekstisi pohjalta.
Älä masennu. Jospa edessä on nyt sitten jotian ihan muuta. - potkittua potkittu
Olen itse todella sosiaalinen ihminen ja iloinen ollut aina, ainakin itse koen sen, etteivät kukaan pidä siitä, että olen iloinen ja oma itseni, enkä esitä olevani kukaan. Mutta en ole enää sellainen ihminen, sen jälkeen kun on puukotettu selkään.
Viimeisen työharjoittelupaikkani, joka ei ollut onneksi päiväkodissa. Läpäisin kirkkaalla arvosanalla, mutta opettaja, jota en suostunut ollenkaan persenuolemaan, antoi huonomman numeron, vedoten paperillisiin töihin ja ne tein ajoissa, ennen muita opiskelijoita.
Huonoimmat arvosanat tulivat opettajalta, joka vihasi minua, koska uskalsin laittaa hänelle kapulat rattaisiin sen takia, että en halunnut silloin olla hänen armelias ihailija. Olen tehnyt ihan valituksen tästä opettajalle itse rehtorille ja en ole ainoa silloin oppilas, jota tämä kyseinen nainen kiusasi ja haukkui.
Siivoojan ammattia en harkitse, koska mieluummin tapan itseni. Olen nähnyt ammatin varjopuolia ja sille alalle olisi sama jo muuttaa takaisin pohjoiseen ja pysyä vuoteen omana. Varsinkin vaikka olet siivooja, sinua haukutaan pahemmin takana, ja sitä olen saanut todistaa monia kertoja. Oli siivouspaikka mikä tahansa.- Parempi huominen
Tilanteesi on hyvin ikävä! Tuntui pahalta lukea miten paljon syrjintää ja vihaa olet saanut kokea. Mulle tuli sellainen olo, että joudut kärsimään koska uskallat ottaa epäkohdat esille etkä mielistele ketään. Kirjoittamattomat pelisäännöt kouluissa ja työpaikoilla yleensä kannustaa menemään joukon mukana, olemaan samaa mieltä, mielistelemään esimiestä, etsimään oikean kuppikunnan johon liittoutua ja suostumaan lähes kaikkeen. Kun noita epäoikeudenmukaisuuksia uhmaa, tapahtuu helposti kuvailemiasi asioita. Näin olen itse huomannut 40v.elämäni aikana ollessani pätkä - ja vakitöissä 14 eri työpaikassa sekä kahden ammatin opiskeltuani. Itsekin olen parhaillaan sairastamassa kolmatta työuupumista, joten koville ottaa tämä työelämä. Itsekin inhoan epäoikeudenmukaisuutta, erilaisia valtapelejä, hyväveli-kuvioita ja kuppikuntia. Ja saanut siitä kärsiä sekä työntekijän että esimiehen töissäni.
Mietin tutkintoasi. Sehän mahdollistaa monentyyppisiä töitä. Oletko selvitellyt mihin kaikkeen työhön ammattisi sut pätevöittää? Yksi lähihoitaja-ystäväni perusti jopa oman hoivakodin vanhuksille, joten ei koulutustaso kerro välttämättä mitään henkilön älykkyydestä. Kerrot että tulet toimeen asiakkaiden kanssa. Miten työt jossa on enimmäkseen asiakastyötä esim.henkilökohtainen avustaja?
Hae apua masennukseesi ja selvitä sitten ammattimahdollisuudet. Uskon että sulle löytyy vielä se sopiva paikka!! - Ihan väsynyt
Parempi huominen kirjoitti:
Tilanteesi on hyvin ikävä! Tuntui pahalta lukea miten paljon syrjintää ja vihaa olet saanut kokea. Mulle tuli sellainen olo, että joudut kärsimään koska uskallat ottaa epäkohdat esille etkä mielistele ketään. Kirjoittamattomat pelisäännöt kouluissa ja työpaikoilla yleensä kannustaa menemään joukon mukana, olemaan samaa mieltä, mielistelemään esimiestä, etsimään oikean kuppikunnan johon liittoutua ja suostumaan lähes kaikkeen. Kun noita epäoikeudenmukaisuuksia uhmaa, tapahtuu helposti kuvailemiasi asioita. Näin olen itse huomannut 40v.elämäni aikana ollessani pätkä - ja vakitöissä 14 eri työpaikassa sekä kahden ammatin opiskeltuani. Itsekin olen parhaillaan sairastamassa kolmatta työuupumista, joten koville ottaa tämä työelämä. Itsekin inhoan epäoikeudenmukaisuutta, erilaisia valtapelejä, hyväveli-kuvioita ja kuppikuntia. Ja saanut siitä kärsiä sekä työntekijän että esimiehen töissäni.
Mietin tutkintoasi. Sehän mahdollistaa monentyyppisiä töitä. Oletko selvitellyt mihin kaikkeen työhön ammattisi sut pätevöittää? Yksi lähihoitaja-ystäväni perusti jopa oman hoivakodin vanhuksille, joten ei koulutustaso kerro välttämättä mitään henkilön älykkyydestä. Kerrot että tulet toimeen asiakkaiden kanssa. Miten työt jossa on enimmäkseen asiakastyötä esim.henkilökohtainen avustaja?
Hae apua masennukseesi ja selvitä sitten ammattimahdollisuudet. Uskon että sulle löytyy vielä se sopiva paikka!!On näemmä muitakin, joilla ei natsaa työpaikoilla. Olen hyvä pitämään muiden puolia, mutta itseäni en osaa arvostaa.
Olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että taustalla on häpeä ja liika kiltteys, eli pohjimmiltaan miellyttämisen tarve. En vaan osaa puuttua asioihin oikein. Tilanteet pääsevät liian pahoiksi ja huono työilmapiiri, huonosti käyttäytyvät ihmiset ja huono esimiestyö syövät henkiset voimavarani. Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät minua kohtaan ilkeästi ja huonosti, itse en niin tekisi muille. En osaa puolustautua.
Tämä toistuu lähes jokaisessa työpaikassa. On ollut hyviäkin työpaikkoja, mutta vähemmän. Olen ollut useassa paikassa ja tehnyt paljon pätkätöitä. Pisin työsuhde on 5 vuotta, lyhimmät pätkät paria kuukautta.
Niin, tuo siis toistuu usein. Lopulta tulee aivan toivoton ja laamaantunut olotila. Aktiivisesta, reippasta, oma-aloitteisesta kovasta ammattilaisesta tulee epävarma ja apaattinen. Töihin meno ahdistaa. Pienistäkin asioista nousee valtava meteli. Esim. tällä hetkellä pinnalla, ollut jo pari viikkoa: pieni roska tippuu minulta lattialle enkä huomaa, tästä valitetaan pomolle ja pomo valittaa minulle kun olen muiden mielestä niin sotkuinen. Tilanne on niin käsittämätön, että mietin jälkikäteen voiko se edes olla todellista. Miksei minulle voinut edes kertoa, että jotain tippui? Minä siivoilen toisten jälkiä jatkuvasti, enkä ole ymmärtänyt että siitä pitäisi käydä valittamassa, siinähän se menee ihan samalla kun siivoaa omiaan.
Kaikki ihmiset eivät käyttäydy huonosti, mutta valitettavasti pari riittää. He tukevat toisiaan ja juorumylly jauhaa. Kun tarpeeksi kauan jatkaa hokemista, se alkaa muutumaan uskottavaksi (mainonnassakin käytetään tätä psykologista keinoa). Jostain käsittämättömästä syystä ärsytän joitain ihmisiä niin paljon, että heiltä katoavat rajat. Ja muiden kanssa saatan tulla aivan loistavasti juttuun.
Otan ilmeisesti ihmisten ilkeydet liian raskaasti. Tiedän etten voi miellyttää kaikkia, eivätkä kaikki miellytä minua, mutta voisi sitä silti käyttäytyä hyvin.
Lopulta käy niin, että vetäydyn omiin oloihini enkä enää käyttäydy sosiaalisesti. Pysyn pois tieltä. Ja vaihdan työpaikkaa.
Ikää minullakin on 40 vuotta. Paljon olen joutunut itseäni tutkiskelemaan ja peillin katsomaan. Pari kertaa olen palanut loppuun ja masennusta olen myös sairastanut.
Miksi ihmeessä aina tätä samaa? Miten muut pärjäävät, mutta minä en?
Olen introvertti, mutta pidän ihmisistä. Saan usein palauttetta että olen mukava ihminen ja seurassani on helppo olla. Ihmiset kertovat helposti minulle asioitaan ja murheitaan.
Kaikki on jotenkin niin kaksijakoista, että minun on vaikeaa sitä ymmärtää. - Ihan väsynyt
Ihan väsynyt kirjoitti:
On näemmä muitakin, joilla ei natsaa työpaikoilla. Olen hyvä pitämään muiden puolia, mutta itseäni en osaa arvostaa.
Olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että taustalla on häpeä ja liika kiltteys, eli pohjimmiltaan miellyttämisen tarve. En vaan osaa puuttua asioihin oikein. Tilanteet pääsevät liian pahoiksi ja huono työilmapiiri, huonosti käyttäytyvät ihmiset ja huono esimiestyö syövät henkiset voimavarani. Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät minua kohtaan ilkeästi ja huonosti, itse en niin tekisi muille. En osaa puolustautua.
Tämä toistuu lähes jokaisessa työpaikassa. On ollut hyviäkin työpaikkoja, mutta vähemmän. Olen ollut useassa paikassa ja tehnyt paljon pätkätöitä. Pisin työsuhde on 5 vuotta, lyhimmät pätkät paria kuukautta.
Niin, tuo siis toistuu usein. Lopulta tulee aivan toivoton ja laamaantunut olotila. Aktiivisesta, reippasta, oma-aloitteisesta kovasta ammattilaisesta tulee epävarma ja apaattinen. Töihin meno ahdistaa. Pienistäkin asioista nousee valtava meteli. Esim. tällä hetkellä pinnalla, ollut jo pari viikkoa: pieni roska tippuu minulta lattialle enkä huomaa, tästä valitetaan pomolle ja pomo valittaa minulle kun olen muiden mielestä niin sotkuinen. Tilanne on niin käsittämätön, että mietin jälkikäteen voiko se edes olla todellista. Miksei minulle voinut edes kertoa, että jotain tippui? Minä siivoilen toisten jälkiä jatkuvasti, enkä ole ymmärtänyt että siitä pitäisi käydä valittamassa, siinähän se menee ihan samalla kun siivoaa omiaan.
Kaikki ihmiset eivät käyttäydy huonosti, mutta valitettavasti pari riittää. He tukevat toisiaan ja juorumylly jauhaa. Kun tarpeeksi kauan jatkaa hokemista, se alkaa muutumaan uskottavaksi (mainonnassakin käytetään tätä psykologista keinoa). Jostain käsittämättömästä syystä ärsytän joitain ihmisiä niin paljon, että heiltä katoavat rajat. Ja muiden kanssa saatan tulla aivan loistavasti juttuun.
Otan ilmeisesti ihmisten ilkeydet liian raskaasti. Tiedän etten voi miellyttää kaikkia, eivätkä kaikki miellytä minua, mutta voisi sitä silti käyttäytyä hyvin.
Lopulta käy niin, että vetäydyn omiin oloihini enkä enää käyttäydy sosiaalisesti. Pysyn pois tieltä. Ja vaihdan työpaikkaa.
Ikää minullakin on 40 vuotta. Paljon olen joutunut itseäni tutkiskelemaan ja peillin katsomaan. Pari kertaa olen palanut loppuun ja masennusta olen myös sairastanut.
Miksi ihmeessä aina tätä samaa? Miten muut pärjäävät, mutta minä en?
Olen introvertti, mutta pidän ihmisistä. Saan usein palauttetta että olen mukava ihminen ja seurassani on helppo olla. Ihmiset kertovat helposti minulle asioitaan ja murheitaan.
Kaikki on jotenkin niin kaksijakoista, että minun on vaikeaa sitä ymmärtää.No niin. Irtisanoin itseni siis jälleen. Samalla selvisi, ettei kukaan työpaikalla pitänyt minusta. Isopomo muisti tämän kertoa ennen kuin lähdin. En millään jaksa uskoa että kaikki. Voin vielä uskoa, että moni, mutta mielestäni tulin ihan hyvin toimeen muutamien työkaverien kanssa.
Nyt sitten mietin, että olivatko nämä kaverini pelkkiä selkäänpuukottajia ja luotinko heihin turhaan.
Olen koittanut saada apua tähän ongelmaani, mutta ainakaan terveyskeskuksesta ei osata auttaa. Mikä minulla oikein on? Ilmeisesti näen asiat aivan erilailla kuin kaikki muut. Jotain minussa on pahasti pielessä, mikä?
Jos jollakulla on tietoa miten ongelmaa kannattaisi lähteä purkamaan, voisitteko kertoa? Onko yksityinen terapeutti ainoa ratkaisu?
Haluaisin tehdä töitä, mutta ilmeisesti tarvitsen työn jossa en ole tekemistä muiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä se sopisi paremmin kuin hyvin. :-(
- hyttiäinen
Sun pitäisi varmaan saada jutella jonkun kanssa. Psykologin tai vastaavan. Joku sun ihmissuhteissa mättää, ehkä se on joku väärinymmärrys. Ehkä sä ymmärrät muut väärin, tai muut ymmärtää sut väärin. Joku ammattilainen voisi osata sua auttaa. En tiedä, kun en ole sellainen. Mä olen vaan yksi masentunut sekopää, joka on myös yksinäinen. Voimia!
- jeppajee123
Jos asiakkaat tykäsivät työstäsi ja tulit heidän kanssaan juttuun, niin käsittäisin että onnistuit silloin työssäsi ja olet siihen pätevä. Tästä ajatuksesta sinun pitäisi pitää kiinni. Tiedät kyllä itse, olettko pätevä vai et. Älä anna arvosanojen tai toisten arvostelun vaikuttaa mielialaasi varsinkin jos ne on annettu tunteen mukaan eikä osaamisen. Kuten yleensä kouluissa on tapana. Itselleni jäi kirjoittamastasi kuva, ettet vain ole tullut toimeen työkavereittesi kanssa.
Oletko harkinnut alkaa esim, yrittäjäksi? Alaa en tunne, mutta eikö lähihoitajana voi toimia yrittäjänä? Tai sitten jotain vastaavaa. Moni oma kaveri on alkanut yrittäjäksi kun ei ole jaksanut olla toisten pompoteltavana. Tosin eri alalla.
En myöskään tunne lukihäiriön vaikutuksia, mutta jos tunnet olevasi luova niin kirjoita kirjaa vaikka harrastuksena ja eiköhän joku sen voi sitten sinulle oikolukea. Jos aihe on hyvä ja kiinnostava, niin eiköhän se kielioppi ole sivuseikka.
Niin ja jos on paskoja "ystäviä" niin siihen ei auta muu kuin unohtaa heidät ja yrittää hankkia uusia.
Tyhmyyttä ei ole myöskään kukaan vielä voinut tähän asti suoraan mitata, joten älä itsekkään sitä mittaa. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Kulutat vain itseäsi tuolla ajatuksella. - Sos-pelkuri
Joo, en tiedä minäkään mikä tuohon olis avuksi kun samassa suossa olen itsekin tarponut koko elämäni. Täysin samat tuntemukset on että suurin osa ihmisistä vihaa minua vaikka ei siihen ole mitään järkevää syytä. Tunnen itseni huonommaksi ihmiseksi ja haluaisin myöskin pois tästä elämästä. Ei elämällä ole mitään annettavaa minunkaltaiselleni ihmiselle. Itse en ole edes työelämässä vaan olen luovuttanut senkin suhteen jo aikapäiviä sitten. Olen myöskin murehtinut sitä jo monen vuoden ajan kun en uskalla lopettaa elämääni.
Sitäkin on tullut ajateltua että muuttaisin pohjoiseen asumaan johonkin pieneen mökkiin ja viettäisin siellä erakon elämää. Tuskin kuitenkaan pärjäisin silläkään tavalla joten ei niin hyvä idea sekään. Ajatuksena ehkä hyvä mutta tuskin se toimis käytännössä.Uskon että tiedät itsekin tämän; sinulla on paljon yhteiskunnalle annettavaa, mutta energiasi kääntyy toistuvasti itseäsi vastaan. Edelleen, ettei sinulle ole koskaan sanottu näin, mutta minä uskon, että näin on näkyleivät kohdallasi.
Tarvitsisit hyvän personal drainerin kääntämään paattiasi 90 astetta eheytymisen kurssille.
Mistäkö tämän tiedän? Olen noussut tuosta syvästä jamasta opintojen myötä, henkisten opintojen avulla. Vieläkin käyn niin pohjamudissa, että vajaa vuorokausi sitten, en uskonut selviäni tästä alhosta.
Eli sisään rakennetaan vähitellen palautumispotentiaalia monien vuosien työllä. Tänäänkin nennen puolta päivää vielä melko angstinen. Hyvässä kesäsäässä tupsiessa nousin lähes euforian tasolle.
Kuten sanoin, sinulla sos-pelkuri on hyvin paljon piilevää energiaa. Esim. joogaryhmä tai itseopiskellen, koska pelkäät sos-tilanteita voisit päästä. Minun taikasauvani on reikikursseilta saamani sysäys opiskella koti-oloissa lisää.
Reikitietä kulkevaakin "neuvotaan" omaksumaan uusia kehon ja mielen eheytymiseen tarvittavia keinoja.
Kaikki alkoi siitä kun netissä näin kirjayhtymä Unio Mystica sivut ja tilasin Lena Johanssonin Reiki - tie terveyteen.
Toivo Lång
Inkeroinen
- samoissa vesissä
Itse olen myös hoitoalan ihmisiä.. jo lapsesta saakka tunsin miten minua vihattiin jokapaikassa missä olin.
Minussa on selvästikin jokin piirre joka ärsyttää ihmisiä. Olen vuosia ja taas vuosia yrittänyt kasvaa ihmisenä. En halua valittaa, en olla aina äänessä jne
mutta toiminpa miten vain olen kohta se jota kivitetään. En tiedä miksi.
Tein 15 vuotta 3-vuorotyötä sairaalassa ja tuona aikana annoin itsestäni kaiken työlleni. Jopa lasteni juhlapäivät olivat toisarvoisia, halusin olla vain töissä ja tehdä työni hyvin. Kiitokseksi sain järjettömiin mittasuhteisiin kasvaneen työpaikkakiusaamisen, jonka vuoksi olin menettää henkeni koska vaivauin masennuksen kautta psykoosiin.
Olin vuoden sairaslomalla ja päätin jäädä loppuiäksi kotiin.. mutta lähdin töihin.
Hoitoalalla edelleen, mutta työ on aivan toisenlista. Säännöllistä päivätyötä joka on täysin itsenäistä. Nyt voin paremmin kuin koskaan.
Asiakkaat antavat positiivisen palautteen ja toisia työkavereita näen niin harvoin, ettei kukaan ehdi tutustumaan minuun.
Kyllä sinäkin ap paikkasi vielä hoitoalalla löydät. Älyssäsi ei varmasti ole mitään vikaa. Olet vain allapäin saamasi palautteen vuoksi.
Nyt leuka ylös ja uskot itseesi. Miksi antaisit typerien kommenttien vaikuttaa elämääsi? Sinä olet yhtä arvokas kuin muutkin.
Kaikkea hyvää Sinulle - zeebra1981
Polta niitten talo ja men ottaa kalja. Joo, et todellakaan oo kieli ihmisisä
minä olen mutta en ihan noin perinteisellä tavalla myöskään.
No ei maar se on nyt parempi sun unohtaa se flipflop,
kato liike lähtee lantiosta ja tässä elämän shakissa saa välillä pataansa pahemmin kuin koskaan ennen, mutta ei muuta kun liikuntaa irtosuhteita
ja viinaa niin kyllä se siitä lähtee.
Itse en voi auttaa, mutta liikunta tekee höpöä zemiä tyyppi sulle. - Keissa
Aina kun menee töihin jo valmiiseen työyhteisöön, jossa on omat tapansa ryhmädynaamiikkansa ja ryhmän sosiaaliset kuviot ovat muotoutuneet (sama lainalaisuus toimii joikaisessa ihmisjoukossa, josta tulee pitemmän aikaa säännöllisesti kokoontuva ryhmä tai yhteisö) pitää varautua että ei mene liiian porhakkaasit siään ja sekoita kuvioita. Vaikka näkee ilmiselviä puutteita ja osaa tehdä töitä tehokkaammin, kannattaa edetä maltillisesti. Yhteisössä tulee hämminki kun porukkaan tulee uusi ja tavallaan vanha kuvio pakosta muuttuu. Talon porukka ei vain tykkää, jos uusi alkaa heti panna asioita kondikseen, astuuu heidän varpailleen, kyseenalaistaa heidän osaamisensa. Porukkaa myös ärsytttää jos uusi ottaa liian johtavan ja suuren tilan itselleen. Joskus jopa liiallinen ulospäinsuuntautneisuus ja puheliaisuus riittää että porukka alkaa puhumaan, että mitä tämä on olevinaan. Jokin sinun tavassa toimia täytyy olla syynä, että aina jodut puukotetun asemaan.
Kannattaa selvitellä asia jonkun pätevän psykologin avaulla. - Kylmät kädet
Just luin muuten Iltasanomien otsikosta, kuinka Jussi Halla-aho oli opiskeluvuosinaan sadistisen koulukiusaamisen uhri.
Kuvitelkaa, kuinka itsevarma ja vakaa ihminen hän silti on! - joo näin on
Sitten kun aikuiset alkaa kiusaamaan toisiaan, niin siinä onkin sitten leikki kaukana. Poliisille ilmoitusta pikaisesti!
- kasan alimmainen
Minua aina ärsyttää kun käytetään termiä kiusaaminen niin kuin
kyseessä olisi jokin vähäpätöinen asia tyyliin, mitäs tuota nyt pienistä,
tuommoistahan nyt aina sattuu ei siinä mitään.
Nämä vainoamiset aiheuttavat oikeasti joillekin erittäin paljon vahinkoa,
alan nykyisin olla tämän yhden palstan kirjoittajan kanssa samaa mieltä,
pitää käydä polttamassa vainoojan/vainoojien talo ja autot ynnä muuta
kivaa, kun se kerran on niin hauskaa.
Ja sitten irvistellä perään, että mitäs tuota nyt pienistä. - naurettava olet
Tekosyitä tekosyitten päälle.
- potkittua potkittu
Kestää hieman kauan vastata, mutta olen pakotanut itseni töihin, etten jää ihan miinuksille tilini kanssa. Vaikka en haluaisi olla töissä, pakotan slti.
Kiitos paljon muiden teksteistä ja huomaan, että en ole ainoa, joka on saanut kärsiä työpaikoillaan. Tuntuu välillä, etten viitsi enää tehdä töitä, koska minulla menee luottamus ihmisiin. Halu muuttaa erakoksi alkaa olla isompi halu. Myöskin välillä tuntuu niin oudolta, kun sairaanhoitaja opiskelijakin katsoo minua alas ja kehuu sillä, kuinka raha asiat on kotona hyvin, ettei hänen tarvitse tehdä töitä paljoa mitään.
Myös tässä pari päivää sitten kerroin ahdingosta tutulleni, joka sai vakituisen paikan mistä hän tykkäsi, hänelläkin ollut raskasta ja nyt tämä ihminen, ei suostunut kertomaan minulle työpaikkaansa, jos olisin voinut tehdä sinne keikkaa. Eli hän omalla tavalla, tai minusta ainakin tuntui, että hän jätti minut nallin kalliolle. Vaikka kerroin kuinka huonosti minulla menee.
Tuntuu, ettei täällä Helsingin suunnalla enää ole paikkoja, missä olisi oikeasti ystävällinen ja vastaan ottava työpaikka uusille ihmisille... Alkaakohan olla niin, että muutto maalle takaisin on parempi vaihtoehto.
Olenkohan vain kirottu ihminen, joka ei yksinkertaisesti kuulu työelämään enää koskaan?- ajattele itseäsi
Hei
Työelämä ei varmana ole helppoa tänä päivänä; ihmisillä on pahaolla ja se pahaolo on helppo (ja kätevää) purkaa työkavereihin.
Lisäksi vielä jos työyhteisössä voidaan pahoin on viemäröinti oiva tapa saada aikaan me henkeä. Nähdään vain yhdessä ihmisessä/työntekijässä pahuus jota nokkimalla ja haukkumalla toiset kokevat paremmuuden tunnetta ja olemme samaa tiimiä tunnetta.
Tietenkin se joka tuon nokinnan kohteeksi joutuu on jaksamisen kanssa äärirajoilla. Hoitoalalla on näitä syntipunkkeja on suurimassa osassa paikkaa, koska muutoin ei terveydenhuolto pelaa.. ts jos joku ääneen sanoisi ettei täällä voi tehdä töitä jäisi ihmiset hoitamatta.
Joko sitä asettuu kaiken yläpuolelle ja antaa toisten puhua, mutta koska olemme ihmisiä ei kukaan kestä tätä kauan. Jokaisella on käsitys itsestään ja maineestaan.. kun tuollainen työyhteisö päättää yhden ihmisen tuhota hoitoalalle se on äärimmäisen helppoa. Eihän kukaan halua työskennellä henkilön kanssa jonka mielenterveys on kyseenalaistettu, oman kivan lisän tänä päivän hoitoalalla tuo epäilys lääkkeiden väärinkäytöstä tai varastamisesta.
Miksi sitten hoitoalalle hakeutuu henkilöitä jotka ryhmänä ottavat jonkun hampaisiinsa? En tiedä.. miten uhri valitaan? ja kuka tästä pahuudesta hyötyy? Onko joillakin voittajaolo,kun saadaan joku riveistä kaatumaan ja kenties syrjäytymään tätä kautta?
Olen itse käynyt niin rankan ja julman työpaikkakiusaamisen läpi ettei kukaan voi sitä uskoa. Kiusaajana esimies ja mukaan lähti pari kolme vahvaa persoonaa. Esimies oli ikäiseni nainen jolla myös lapsia. Olinko jollaintavalla uhka, ärsytinkö vai mikä tuossa kaikessa oli takana?
Vastaus ei koskaan selvinnyt minulle, enkä jäänyt ko paikkakunnalle asiaa selvittelemään sillä töitä en olisi koskaan saanut sieltä sillä maineeni mustamaalattiin valheilla ja juoruilla.
tuosta oppineena en enää ikinä kerro omistani tai perheasioistani työpaikoilla, kukaan ei pääse satuttamaan minua henkilökohtaisten asioiden kautta. Olin aikoinaan liian luottavainen ja avoin, tuota kautta minun arkoihin kohtiin päästiin iskemään. Minulta vei melkein kolme vuotta toipua tuosta ja lopullinen toipuminen (eli unohtaminen) ei tapahdu varmasti koskaan.
Työpaikkakiusaaminen jossa mukana on esimies ei ole pikkujuttu vaan vaikuttaa kiusatun psyykeeseen ja hänen perheeseensä. Minun lapseni olivat menettää äidin, kun suurimmalla epätoivon hetkellä olin valmis tappamaan itseni. Hoitoalalla 2010-luvulla voi tapahtua mitä vain.
Joten älkää hyvät ihmiset työpaikan vuoksi menettäkö terveyttänne ja elämäniloa, sillä tässä maassa on hyvät mahdollisuudet kouluttautua uudelleen ja sosiaaliturva pitää huolen siitä ettei nälkää tarvitse nähdä.
Rahallisesti menetin paljon sillä jouduin myymään osakehuoneistoni kymmenientuhansien tappiolla, myin autoni ja rahastoni päästäkseni tuolta vanhalta paikkakunnalta pois. Se oli vain rahaa.. nyt uudessa paikassa ja uudet työkaverit, kaiken entisen ollessa vain muisto taka-alalla.
Kaikkea en kuitenkaan koskaan unohda.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin2126048- 1691691
Vihjeitä kaivatusta
Mitkä numerot liittyy sun kaivattuun? Osa puhelinnumeroa, kengännumero tai vaikka asuinpaikan koordinaatit (😊)661507- 691058
- 105980
Mira Luoti, Vain Elämää
kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?6907Lieksa missä syy?
Kun viranhaltijat irtisanoutuu tehtävistä? Museonjohtaja irtisanoutunut. Sivistysjohtaja lähtökuopissa ja Lieksan Kiinte124867Martina Jeopardyssa
Telkusta tulee mainos ohjelmasta, missä vilahtaa Martina. Ai vitsi odotan sitä jaksoa, missä Martina on. Pääsee taas näy195838- 100796
En olisi uskonut et
Suhun tutustuminen toisi elämään näin synkän varjon. Surullista kun luulee löytävänsä rakkautta ja saa vain pahaa.66779