Heippa. Kuinka moni kokee, että välillä oma itseluottamus on olematon ja välillä huippuhyvä?
Minulla on hyvä itseluottamus aina siihen asti, kunnes joudun tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Ilmeisesti omat tunteet ovat niin pelottavia, että menetän itseluottamukseni ja tulen epävarmaksi. Voisiko kaikessa olla kyse siitä, että pyrkii hallitsemaan asioita. Ja kun liikutan tuntemattomilla alueilla, ei voikaan hallita kaikkea. Siksi kaikkea uutta on vältettävä. Mitäpä jos luopuisi hallinnan tarpeestaan.
Miten omaa itseluottamustaan pystyisi rakentamaan? Onko kyse kuitenkaan itseluottamuksesta.
Minulla on hyvä itseluottamus aina siihen asti, kunnes joudun tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Ilmeisesti omat tunteet ovat niin pelottavia, että menetän itseluottamukseni ja tulen epävarmaksi. Voisiko kaikessa olla kyse siitä, että pyrkii hallitsemaan asioita. Ja kun liikutan tuntemattomilla alueilla, ei voikaan hallita kaikkea. Siksi kaikkea uutta on vältettävä. Mitäpä jos luopuisi hallinnan tarpeestaan.
Miten omaa itseluottamustaan pystyisi rakentamaan? Onko kyse kuitenkaan itseluottamuksesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
(oho tää on näinki uus keskustelu, mutta miiksi tässä ei ole kommentteja viel?)
Juu tuttua on! on hetkiä jolloin astun "itsevarman" roolin ja saatan samalla esittää jtn mitä en ole, mutta sitten on paljon hetkiä/aikoja jolloin olo on kuin surkealla säälittävällä idiootilla jota kukaan ei arvosta ja jonka pitäisi muuttua kaikella tapaa paremmaksi ihmiseksi...-.-
Oi niitä harvoja hetkiä kun olen aidosti itsevarma enkä esitä mitään muuta ja olo on hyvä :')
Itse olen päässyt tuosta eroon, kun en edes yritä välttää kaikkia pikkumokia. Siis itsevarma ei ole sama kuin sellainen joka ei mokaa. Jos sallit itsellesi pikkumokat (ja tuon hallitsemattomuuden), niin voit olla itsevarmempi. Lisäksi mietin, että koskaan ei ole 100% itsevarma eli aina vähän jotkut jutut jännittää kuitenkin ja siihen vaan tottuu.
Tässä jotain vinkkejä harjoitteluun ja juttua aiheesta muutenkin:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/02/vieraskyna-kuinka-paasta-ujoudesta.html
http://elaparemmin.fi/blogi/vieraskyna-nain-harjoittelet-rohkeaksi-onnistujaksi/
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/06/vieraskyna-paa-ylos-kiusallisuus-alas.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/05/unohda-isi-ja-ole-itsevarma.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/05/abit-alkaa-peljatko-nolo-virhe-on-ok.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/11/torjunnat-gotta-catch-em-all.html
mulla on ihan sama ongelma,välillä olen herra itsevarmuus ja välillä jopa mietin kuinka tappaa itseni kun olen niin surkea tapaus.Tunnen itseni riittämättömäksi joka asiassa.Ja nämä fiilikset vaihtelevat jopa saman päivän aikana!En siedä itseltäni mitään virheitä ja kaikessa tekemisessä näen juuri ne virheet.Kaikenlainen kritiikki satuttaa sekä vahvistaa tätä tunnetta ja otan ne hyvinkin henkilökohtaisesti.Tiedän pohjimmiltani osaavani,mutta en vain pysty uskomaan itseeni,epäröin aina.Se ahdistaa.
bbbkbbbb: Itseäni on helpottanut, kun olen huomannut kaikkien muiden suunnilleen miettivän ihan samoja asioita. Usein muiden kritiikki on vain heidän oman huonon itsetunnon pönkitystä. Älä vertaa omia takahuoneen hermoromahduksiasi muiden onnistumisiin, koska kaikilla on molempia. Kaikki tekevät virheitä.
Hei minulla on sama!
Oon pohdiskellut muutenkin omia ongelmiani nyt kun oon sinkku.
Siis aattelen tosi paljon huonoja juttuja, ja välillä itseluottamus nollassa.
Sittenku se on hyvä.. Niin kaikki on hyvin
sinkkuus on siitä hyvä, että alkaa kelailla enemmän omia juttuja. sitten vaan opettelemaan niiden juttujen kelausta, jotka saa sen oman itseluottamuksen pysymään.
Itse pidän aina mielessä ne hyvien hetkien muistot ja tunteet ja ne auttaa pohjien yli. Oon huomannu, että niitä pohjia vaan tulee ja tulee eri paras tottuu ja onneksi voi luottaa että ylös pääsee =)
Itsevarmuus kannattaa pohjustaa johonkin omaan, ja sisäiseen itsetuntemukseen ja käsitykseen maailmasta. Jos itsevarmuus pohjautuu muiden reaktioihin, suosioon, kalliisiin vaatteisiin ym., se on helposti murrettavissa.
Ensin on ollut normaalisti, sitten kokenut olonsa epävarmaksi, ja päätellyt että pitäisi olla itsevarma.
Jos näitä käsitteitä itsevarma/epävarma pitää välttämättä viljellä, eikö normaalia olotilaa parhaiten kuvaa keski-itsevarma tai keski-epävarma?
Itsevarmuus on sitä, ettei haittaa miten käy ja selviää kaikesta, ei sitä, että tietää, miten menee hyvin tai hallitsee sitä.